Sunday, 2024-07-28
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4745 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 3
Viimeinen sunnuntai, aloitamme poikkeuksellisesti rivakalla liikkeellelähdöllä. Olemme ennen kahdeksaa pyörillä liikeessä sillä tarkoitus oli vaeltaa ennen kuin tulee kuuma. Olin valinnut paikaksi Paholaisen satulan, eteläisempiä kohtia Cagliarin kaupungista. Arvioiden mukaan näkymät olivat hyvin kiipeämisen arvoiset ja kartalta katsellesani päädyin siihen, että kohtuu lähelle pääsee pyörällä. Siellä on vain sellainen hassun näköinen juttu, ihan kuin aita, mutta senkin kiertämisen olin jo suunnitellut.
Kääntyessämme tielle, joka vie alueelle alkaa ilmestymään “Zona militare”-kylttejä. Tässä vaiheessa arvaan mikä se satelliittikuvissa näkyvä aita on! Olen jo aika valmis luovuttumaan ennen kuin kipuamme mäkeä ylös, mutta Krista karkasi edelle ja totesi, että siellä on tie, mikä ei mene sotilasalueelle – tie on vieläpä Google mapsin navigoinnin mukainen! OK. Mennään! Maastopyörä + peräkärry pääsi pitemälle kuin citypyörä, mutta ei montaa kymmentä metriä. Työstettyämme jonkin aikaa eteenpäin, joudumme toteamaan että viimeinen kilsa mennään jalan. Pyörät parkkiin, maisemien ihailua ja tietä ylös. Zona militare… Ihan niin kuin kartassa näin, mutta se polku, jonka kartassa näin, mikä kiertää alueen on …. vaikeasti havaittavissa. Lämpötila on kiitettävä, miehen selkäpuoli täysin litimärkä, etupuoli vai osittain – mutta siinäkin kysymys on vain ajasta eikä siitä kastuuko paita kokonaan. Laitamme 10 minuuttia kelloon, sen verta koitetaan kiivetä ja sitten lähdetään takaisin.
Saimme kohtuulliset näkymät, mutta emme päässeet satulaan, helv… Cagliarissa on vain liian kuuma tähän vaeltamiseen. “Photo op” ja takaisin. Paluumatkalla pysähdyimme kahvilaan vetämään kakkosaamiaiset. Veikko on jo saanut kiinni ideasta, että jos äiti (tai isä) sanoo että mennään kahville, hänellä on merkittävän suuri mahdollisuus saada jätski, jos pyytää. 2. aamiainen oli siis, jätskiä Veikolle, kahvia ja croisant isälle, teetä äidille … ja vanhemmat tilasi vielä vastapuristetun appselsiinimehun pienelle miehelle.
Viilentävän aamiaisen jälkeen poljimme takaisin päin ja poikkesimme paluumatkatarvikeshoppailulle Milleniumiin. Kelin vaativuudesta kertoo allekirjoittaneen paidan märkyys ja se, että pieni seikkailija sammahti peräkärryyn vähän jälkeen kymmenen. Milleniumilla herätys, joukkueen jako kahtia – miehillä on tosi tärkeä homma löytää yksi adapterijohto, joka meillä jo on, sillä välin kun äiti käy kirjakaupassa ostamassa paluumatkan viihdykkeitä Veikolle. Miehet onnistuivat tehtävässään, samoin naiset…
Talolla syötiin, iso mies nukkui, pieni mies ei, leikittiin leegoilla, katsottiin olympialaisia, Pipsaa ja herra ties mitä muuta. Aloitin myös auton pakkaamisen. Pakkauksen voi tehdä merkittävästi paremmin kuin mitä se oli kun tulimme tänne. Nyt ymmärrämme mitä tarvitaan ja milloin ja miten tuota tulisi pakata. Tein pakkaustestejä, uusia kiinnikkeitä ja järjestelyjä parhaaseen mahdolliseen aikaan ~15 ulkolämpötilan ollessa parhaimmillaan. Uin hiessä, taas, jalkapohjat palaa koska maa polttaa ja tulosta syntyy. Kaikki uudet hankinnat on löytäneet paikkansa ja hyvälle osalle vanhoja on nyt parempi paikka – ainakin teoriassa, loppuviikosta saa tietää tarkemmin.
Ensi viikolla on hyvästelyjä, pakkausta, auton huoltoa – aikalailla menoa koko viikko – ans kattoo kuinka rauhallisesti täältä osataan poistua.
