Wednesday, 2024-06-05
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: Huomenna, vannon, että huomenna.
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aamu tehostuu, tiivistyy, mutta rutiini pysyy. Klo 6 ylös, 6:30 töissä, siinä sivussa syödään aamiaista. Työpiste tuli varusteltua tappiin vihdoin. Triplanäytöt, splittinäppis, ergohiiri ja piirtoalusta. Andrealta on tilattu puuta, jotta voin rakentaa tukitelineitä näytöille ja läppärille. Sitten kun vielä ostan halvan konttorituolin on elämä kivaa.
Kristalla alkoi tänään opinnot oikeasti, joten lähestymme nyt uutta normaalia. Ainut poikkeama on Veikon päiväkotiramppi, mikä leikkasi minun päivän keskeltä kahtia.
Kaikki “päivittäiset paikat” ovat samalla alueella Cagliarin keskustassa, joten pyöräreittien optimointi ajan ja turvallisuuden suhteen on mahdollista. Ilman peräkärryä liikun suurin piirtein samaa vauhtia kuin Google, peräkärryn kanssa olen pikkasen hitaampi. Hyvät pyöräreitit alkavat hissukseen hahmottua. Välillä tulee jo fiilis “Hei mä tiedän tän paikan!”. Täällä liikennekulttuuri on yllättävän mukavaa ja huomaavaista. Olemme ainut peräkärryllinen pyörä koko Cagliarissa, olen 100% varma siitä. Se tapa millä ihmiset katsovat kun menemme ohi kertoo, että he eivät ole nähneet moista yhdistelmää aikaisemmin. Liikenteessä meille annetaan hyvin tilaa, autot pysyvät perässä, meille ei töötätä ja nämähän paikalliset penteleet tööttää ja antaa käsimerkkejä aika herkästi toisilleen.
Tämä päivä oli töiden puolesta monen eri syyn vuoksi sirpaloitunut. Kello 9 jälkeen lähti virrat talosta, siirryin akku ja 4G voimaan, klo 10:30 piti lähteä hakemaan Veikkoa, klo 13:00 herra heräsi, ja jossain ennen kahta loppui akku työläppäristä. Työt jatkuivat illalla virtojen palattua taloon ja loputtua Veikosta.
Iltapäivä oli leikkejä ulkona, grillipäivällinen Andrean isännöimänä, asioiden hoitoa ja leikkikentällä olemista.
Leikkikentällä pääsin juttelemaan seuraavan italialaisen papan kanssa. Tämä herra tosin puhui englantia, joskin hän pahoitteli hänen huonoa englantia. Se oli hyvinkin toimivaa. Puhuimme säästä – mistäs sitten? – lapsista, hyvistä rannoista Cagliarissa ja missäpäin me kumpikin asumme. Luulen, että tulen törmäämään Marioon muinakin iltoina puistossa.
Kun pienin nukahti, jatkoin töitä. Päivän aikana Krista meni, tuli, meni, tuli – Veikon vienti & koulua, muistiinpanojen luontia ja läksyjentekoa talolla, observointia koululla, nukahtaminen talolla. Seuraavat kaksi viikkoa, johtuen observoinnista, on hyvin intensiivistä menemistä ja tekemistä. Tähän kun lisätään “läpystä vaihto”, jotta minä pääsen kolmesti viikossa treeneihin – alkaa suorittaminen olemaan kohdillaan.
