Härkäparin Juhannusseikkailu, päivä 4

Sunday, 2024-06-30

Ajoaika: 1h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3422 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herääminen, aamiainen, leikkejä auton sisällä – ulos ei voi mennä kuulemma liian kylmä kun tuulee. Ehkä yhdeksän aikaan autossa alkaa olla todella kuuma, vaikka ovi on auki ja ulkona vain kuuma. Potkupyörä esiin ja tutkimaan miten pääsee rannalle. Kun rantareitti oli selvä palattiin autolle ja varustauduttiin vakaviin rantaleikkeihin. Aurinkorasvat, uikkarit, vesipyssyt, hiekkalelut ja vettä, paljon vettä.

Rannalla rakenneltiin vesirajaan linnoja, jotka isot aallot aina hajoitti. Ammuttiin toisia vesipyssyillä, tällä kertaa ei ollut tuulta haitaksi asti. Kun nälkä kasvoi riittävän isoksi lähdettiin takaisin autolle. Autolla kokki linjasi, että ei hemmetissä kuumenneta mitään – pastan jämät kylmänä nassuu, vähän kylmää lihaa sinne lisää ja kylmä pillimehu sekä vesipullo. Lämpötila alkaa olemaan siellä hyvin yli 30 heittämällä ja esimerkiksi pelkääjän penkki on jo niin kuuma, että siinä ei voi istua. Onneksi “Veikon ikkuna” on tummettu ja sitä myöten Veikon penkki on vain lämmin.

Sitten alkoi paluumatka. Paluumatkalla aloin saamaan kiinni paikallisesta ajotavasta tai ainakin paikalliset pysyivät takanani – en ole ihan varma pysyivätkö he takana koska ajoin nyt oikeaa vauhtia vai siksi että minä rikoin lakeja. Salaisuuteni tähän ajon sulavuuteen oli se, että lakkasin seuraamasta nopeusrajoituksia ja vedin fiiliksen mukaan. Luurin nopeusrajoitteiden mukaan menin 30-50 km/h ylinopeutta kun en ollut moottoritiellä – siellä menin ihan nopeusrajoitusten puitteissa eli 90-110 km/h. Kuukauden köröttelyjen jälkeen 110km/h tuntui hurja nopealta vauhdilta – mielenkiinnolla odotan Saksan baanoja, uskallanko enää ajaa oikeasti lujaa?

Iltapäivällä kesätalolla auton ulkolämpömittari näytti 39 astetta ja siltä se tuntui. Koitin astua paljain jaloin asvaltille ja totesin, että en pysty. Maa poltaa niin paljon, että on pakko käyttää kenkiä. Kesätalo on miesten, joten luvassa oli reissu loppuhuipennus – Netflix iltapäivä ilmastoidussa talossa! Sipsiä, 2 pillimehua, pikku karkkipussit per mies ja rypäleitä sekä vapaa valinta Netflixin lasten puolelta. Veikolla Fold 2, minulla Fold 5 ja kuulokkeet. Istuimme vierekkäin, söimme, katsoimme. Välillä kiusasimme toisiamme ja katsoimme lisää. Sarjoja vaihdettiin, jaksoja vaihdettiin – iltapäivä kului talon sisällä kuumuutta vältellen.

Kuuden jälkeen oli aika lopettaa viihdykset ja lähteä illalliselle. Krista oli selvittänyt meille muutamia pitserioita, joista saisi myös gluteenitonta pitsaa ja nyt oli sen hetki. Pikku protestien jälkeen jälkikasvu oli peräkärryssä. Pitseriassa minä selvitin miten tilataan ja Veikko hepuloi. Hepuloidessaan oviaukossa hän huomasi ÄIDIN! Hän onnistui huutamaan niin lujaa, että äiti tien toisella puolen pyöräilleessään kuulokkeet päässä huomasi pojan. Krista liittyi pitsa ryhmään ja hulinat jatkuivat kolmestaan. Pitsojen saamisessa meni yli puoli tuntia, josta jonkin ajan olimme kävelemässä kaduilla. Uunissa ei oltu vielä poltettu puita….

Kello on yhdeksän illalla ja olen aivan kuitti. Juhannusseikkailu on nyt takana ja arki jatkuu huomenna. Suihkuun ja nukkumaan.

Piirrustelusta sen verta, kun nyt pystyn synkkaamaan kuvat. Piirsin Remarkablella Veikon ohjeistuksella asioita ja lopputulos on tällainen piirrustus, jonka haluan tallettaa blogiin

Härkäparin juhannusseikkailu, päivä 3

Saturday, 2024-06-29

Ajoaika: 3 h 48 min
Keskikulutus: 10.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3342
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herätys ennen kuutta pienen miehen toimesta. Normaalikärry aamu, vesi on nyt liki loppu – siitä tulee aamupäivän tehtävä. Ennen kuin lähdimme vettä noutamaan rakensimme taas talon auton sisälle, pieni mies kokkasi ruokaa pihalla isälle syötäväksi. Pikkuauto olivat riisiä, perunoita, gnotcheja – mitä milloinkin, heinä ollen aina lihaa ja vihreä rikkaruoho salaattia. Eilisillan aikana parkkiin tulleen auton matkustajat poikkesivat meidän auton luona ja vaihdoimme kuulumisia. Heiltä kuulin kylästä, jonka läpi menee vesiputouksia ja monta muuta mielenkiintoista kohdetta.

Lopulta oli aika lähteä tutkimaan lähialuetta vesi mielessä. Heti parkkipaikan vierestä löytyi puisto, josta löytyi vesipiste. 25 litraa vettä kantoon (suihku 10L, vesikanisteri 15L) ja rock and roll. Päivän suunnitelma oli selkeä, aamupäivällä visiitti Su Nuraxi di Baruminille. Paikka oli mahtava, Veikko todella nälkäinen ja kun alueelta aletitin poistumaan hän juoksi ryhmän edellä – vasta ulkoportti pysäytti miehen. Turistien laskenta ja juosten autolle, jossa pastaa tuutin täydeltä.

Nuraxin jälkeen oli aika lähteä kohti rantaa, mutta ensin yksi ylimääräinen pysähdys. Kaupunki, jonka läpi menee vesiputouksia on matkan varrella! Kunhan vähän korjaa reittiä menemään sisämaan kautta. Ajo sisämaassa oli sitä mitä Italiasta odotin, kiemuraisia teitä vuorenrinnettä ylös ja alas, keskinopeus hyvin maltillisena. Tämä osoitautui myös suunnitelman akilleen kantapääksi. Google näemmä laski, että 90 km/h on ajonopeus ja lähellekään sitä ei pysty todellisuudessa menemään – ei ainakaan retkeilyauton kanssa. Olimme vesiputouskylässä siihen aikaan kun olin alunperin suunnitellut meidän olevan meren äärellä. Noh! maisemat oli upeita ja kaupungit olivat vihdoin italialaisia – kapeita teitä, vanhoja, vanhoja taloja, rappeumaa! Kerrassaan upeaa. Tutkimme kylää vain pikkasen, se oli ison vuoren rinteellä ja siellä kulkeminen vaati paljon ylä-alamäki menemistä, mikä ei huvittanut pientä herraa ollenkaan.

Otimme pienen snäksin ennen kuin aloimme ajamaan kohti rantaa. Viihdykettä takapenkille, sillä päiväuniaika oli ohi ja ajomatkaa oli vielä toiset 1.5 h edessä… jos ajaa 90 km/h? Ajoimme, pysähdyimme tien viereen kun kumpikin voi pahoin mutkaisissa mäissä ajoista, piirtelimme, söimme sipsejä ja ajoimme taas. Tauko, piirtelyä, vettä, ajoa. Piirtelyä on kahta tyyliä: 1) herra tuhertaa jotain ja kysyy mikä tämä on 2) herra ohjeistaa isää piirtämään asioita.

Lähdimme liikkeelle ennen klo 13 ja olimme rantaleirintäalueella jälkeen kuuden. 1.5 h ajomatka oli venynyt pikkasen yliajalle. RUOKAAAAAAAA ja sitten vähän leikkejä. Leirintäalueen suihkua ja vessoja… On ne paremmat kuin omat, ei siitä pääse mihinkään 🙂

Lopulta nukkumaan ja rauhoittumaan. Lämpötila on aika korkea, vaikka ollaan taas rannalla. Suihku on oikeasti pakollinen joka päivä. Auton offroad kyvyt 3 yötä, 3 päivää – onnistuu. WC:ssä on yhä tilaa, vettä saatiin kadulta, roskat saatii kaupan roskiin – lämpötilasta selviää kun tuuletta ja käyttää suikua. Rock rock!

Härkäparin juhannusseikkailu, osa 2

Friday, 2024-06-28

Ajoaika: 2h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3196 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Täydellinen yö, joten normaali herääminen. Minä heräsin kuudelta ja Veikosta kuului “joko saa nousta” vähän jälkeen kuuden. Ajattelin että vedämme rauhallisen aamun, koska leirintäalue on maksettu. Checkout on varmaan 11 tai 12 ja mä tähtään klo 12sta. Aamiaisen jälkeen autossa rakenneltiin koti ja leikittiin kotia sekä piirreltiin. Lopulta patistin meidän tutkimaan rannan suuntaan. Herralle potkupyörä alle, vesipyssyt reppuun ja menoksi. Kun ranta oli näkyvissä tiesimme, että tämä on hyvä, potkuttelimme takaisin autolle hakemaan koko varustelun. Aurinkorasva ja kaikki hiekkalelut pyssyjen lisäksi ja rannalle mars. Potkutteluun saatiin runsaasti puhtia parilla yllätyskarkilla – kyllä “juhannuksena” kuuluu vähän irrotella.

Rannan hiekka oli hienointa mitä olen ikinä kokenut ja kun sanon kokenut, tarkoitan joka-aistikokovartalokokenut. Rannalla tuuli jatkuvasti ja lujaa, joten sää oli petollisen mukava. Tuuli + hyvin hieno hiekka tarkoitti että sitä hiekkaa oli silmissä, suussa, työmiehen vaossa, repussa, välipaloissa sekä todennäköisesti potkupyörän kuulalaakerien sisällä. Hiekkalinnat hajosivat silmissä kuin pieru saharaan, sillä hiekka vain lensi pois ja tasoittui rannaksi. Siirryimme lähemmäs vesirajaa jolloin hiekkarakennelmat onnistuivat paremmin. Vesipyssysodassa oli tosi iso merkitys sillä millä puolen tuulta olit, edes iso mies ei saanut ammuttua vastatuuleen onneksi vesi virkisti.

Kun kumpikin oli riittävän märkä, nälkäinen ja hiekoitettu pistimme pelin poikki ja lähdimme autolle. Kenttäsuihku oli tarpeen hiekan hallinnassa, niin tarpeen, että tankkasin ruokajuomavettä lisää suihkuun, jotta pesut onnistuvat kunnolla. Lounas nassuun ja matkaan minuutteja ennen kahtatoista. Poistuessamme alueelta paljastui alueen hinnoitteluaikataulu. Parkkialue on maksullinen 8-22 … eli yö on ilmainen, mutta klo 8 alkaa uusi laskutus…. Ei siinä mitään, itse valitsin olla tarkistamatta sitä lähtöaikaa. Maksetaan kor…. korttimaksu ei toimi ja minä käytin eilen kaiken käteisen… Minä puhuin englantia, rouva italiaa ja pääsimme yhteisymmärrykseen, ajoin pois paikalta hakemaan rahoja. Palasin, ehkä rouvan yllätykseksi, maksamaan 12 e pysäköintimaksua. Samalla käänsin takapenkin tuolin uniasentoon, sillä takapenkin matkustaja oli simmahtanut.

Ajoimme sisämaahan päiväunien aikana. Kohteena dinosaurukset ja “Parco Sardegna in Miniatura“. Olin selvittänyt, että siellä on dinosauruksia, se on auki ja lapsiystävällinen. Dinosauruksista oli kerrottu takapenkille ja takapenkki odotti kovasti dinosauruksia. Puistossa oli meidän lisäksi koululaisia … koululaisia? Kesäkausi ei ole oikeasti alkanut? … ja kaksi muuta perhettä. Juna tai paatit eivät liikkuneet, niissä ei ollut edes kuskia. Ilmeisesti ei ole riittävästi asiakkaita. Wow! Täällä alkaa kesäkausi myöhään.

OK. OK. Pienoismallikylä! Veikko selvästi tiesi mistä on kyse, Legolandia opit hyvin muistissa, kävelimme, katsoimme, osoittelimme. Sitten yritys päästä tornille – ei onnistu – tornista puuttuu koko alaosa. Harmi, sieltä olisi nähnyt todella hyvin puiston. Nuragic -kylä… PELOTTAVA. Kun astut huonosti valaistuun kivitaloon sisään animoitu nukke käynnistyy ja alkaa puhumaan. OOOOOO HELL NO. Siirryimme eteenpäin. Kasvitieteellinen osuus? – Ei. Kasvitieteellisessä on käyty riittävästi. Leikkikenttä ja taukoalue – kyllä! Liukumäki? OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO HELLLL NO! Jokainen mäki on polttavan kuuma. Pikkasen kiipeilyä, tutkimista ja seuraava kohde. Dinosaurus-osuus? – Kyllä. Hetkonen. NE LIIKKUU JA ÄÄNTELEE?! – EI, EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Papagalli? – Si! SI! Papukaijoja katsomaan siis! Papukaijojen jälken olikin kello jo sen verta, että piti mennä ohjatulle akvaario & luonto-osuudelle. Jännä oli pienemmässä seikkailijassa syvällä tässä kohtaa, joten kun liskot tuotiin esiin ja niitä sai silittää isän kainalo oli todella mielenkiintoinen tutkittava. Jossain gekon kohtaalla pieni seikkailija alkoi hahmottaa mikä oli homman nimi. Nainen puhuu italiaa, ottaa liskon/gekon/olennon käteensä, kertoo siitä paljon sitten sitä saa silittää. Pieni mies ei aio silittää, mutta isän homma on toimia välikätenä ja silittää. Kaikki muutkin silittää, joten isä silittää myös. Akvaarion kohdalla, 20 minuuttia myöhemmin, pieni mies kävelee omatoimisesti, on naama kiinni erinäisten liskojen asuin paikoissa ja rohkea kuin Chiuahua kunhan verkko/portti/lasi pysyy kiinni. Kun se aukeaa, lakkaa temppuilu ja siirrytään äkkiä isän takamaastoon. Akvaariossa pystyttiin jo pällistelemään kaloja estoitta. Tämän rohkaistumisen jälkeen koitettiin dinoja uudestaan. Alueen reunalla voitiin olla ja ihmetellä dinoja sekä mammutteja, mutta sisemmälle ei voinut mennä. Niinpä noin puolet alueesta, eli kaikki dinot, jäi tarkistamatta – ehkä tänne palataan? Poistuimme jätskien kautta autolle.

Auto siirrettiin lähikaupungissa olevalle camper paikalle. Se tosin osoittautui olevan täysin avoin parkkitila, jossa WC palvelut ei toimi, joten emme menneet sinne. Parkkeerasimme viereiselle tielle. Vekslasin autoa useamman kerran, että saimme auton perän lopulta niin, että puut peittävät näkymän kaupunkiin ja takaovet kadulle. Miksi? Koska on pakko käydä suihkussa. Herran sukkafunk on mieletön, isän hikihajut järjettömät. 34 astetta varjossa puun alla. Eikä täällä tuule. Yöstä tulee lämmin, mutta nukkumaan mennään puhtaana. Olen nyt käynyt pienen kylän laidalla suihkussa auton takana, ovien suojaamana. Kokemus mistä jälkikäteen voi olla tyytyväinen, mutta tämä ei myöskään ole kaikille, se on aika … jännittävä, sanotaan niin. Nyt on tarkoitus testata puskaparkkikyvykkyyttä, joten sitä testataan.

Illan aikana olen nähnyt kahden muun retkeilyauton käyneen tossa parkkipaikalla ja lähteneen pois. Tässä kymmenen aikaan sinne meni sisään yksi sakki, mikä ilmeisesti aikoo yöpyä siellä. Nyt on aika laittaa pakettiin ja mennä nukkumaan Veikon viereen.

Härkäparin Juhannusreissu, päivä 1

Thursday, 2024-06-27

Ajoaika: 2h 28 min
Keskikulutus: 12.0 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3077 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Nukuimme ensimmäisen ehjän yön sitten sunnuntain ja nukuimme pitkään. Minä nousin 7:30, Veikko vielä myöhemmin, Krista ilmeisesti minua aikaisemmin. On aika rakentaa perinteitä! Viime vuonna olimme härkäparina Juhannuksena seikkailemassa, joten nyt tätä voi sanoa perinteeksi.

Aamulla minä pakkasin auton, Veikko leikki ja Krista teki kaikki läppärihommat, sillä läppäri lähtee minun mukaan. Pakkauslistat alkaa olemaan aika hyvällä hapella, reissun aikana nähdään onko niissä enää yhtään virhettä.

Härkäpärin Juhannunreissun suunnitelma torstaille on

  1. Varustautua vesileikkeihin
  2. BlueFan vesipuisto
  3. Majoittua Chiassa

Ostoksia varten ajattelin, että menemme siihen lähimpään ostoskeskukseen ja katsomme mitä isosta kaupasta löytyy. Sieltä löytyi yhtä vajaa kaikki mitä toivottiin – vesipatjoja/rinkuloita sekä vesipyssyjä. Ainoastaan matkasuihku puuttuu. Auton varustelu on alusta saakka lisääntynyt sen mukaan mikä eniten rajoittaa puskaparkissa elämistä. Heti alussa tiesin, että oma vessa tarvitaan. Se on kemiallinen vessa, joten sen tyhjentämisessä on tiettyä rasitetta, mutta se antaa aidosti paljon lisää kykyä nukkua puskaparkissa. Jääkaappi oli jo aikaisemmissakin reissuissa mukana, tällä kertaa hankittiin vain oikea jääkaappi.
Täällä reissatessa huomasimme, että 5 litran keittiövesivara loppuu alta aikayksikön, 5 litraa + vesipullot ja aktiivinen täyttäminen liikkeellä antaa meille max yhden päivän -> vesivarannon kasvattaminen tuli ajankohtaiseksi. Nyt autossa on 15 litran kanisteri takaluukussa, minkä jälkeen 2-3 päivää pitäisi mennä ihan ongelmitta.
Seuraava ja tänään hankittu lisäväline on matkasuihku. Täällä kun koko vartalo hikoaa joka päivä ja melkein joka hetki, suihku tulee hyvin tarpeelliseksi. Ja täytyy sanoa, että tuntui todella hyvältä pestä Veikko hiekasta ennen kuin laittoi hänet autoon ja itseni illalla ennen kuin aloimme iltatoimet. Takaluukku auki, suihku oveen kiinni ja saa suorittaa. Positiivisena yllätyksenä oli, että päivän aikana vesi oli lämminnyt mukavasti ja suihkuttelu oli virkistävää. Jos perää ei saa kohti metsää, yksityisyys suihkussa on kovasti hakusella.

Tällä reissulla, koska Italia, mikään suunnitelma ei selviä ulko-ovea pidemmälle. Bluefan ei ole vielä auki 2024 kaudelle… EI OLE VIELÄ AUKI 2024 KAUDELLE 27.07.2024?! Milloin ihmeess sen kausi alkaa?! Veikko nukkui tässä kohtaa, joten ajoin suoraan Chiaan tutulle rannalle. Ehdimme olla rannalla ehkä tunnin kun poliisit tulivat kertomaan että täällä ei saa olla autolla (olimme parkissa toisten autojen vieressä)…. OK. Kamat vauhdilla autoon ja auton siirto maksulliselle parkkipaikalle. Takaisin rannalle ja ihastelemaan muiden autojen tuulilasissa olevia sakkolappuja. Iltapäivä meni vesisotaa leikkien ja heikkalinnoja rakentaen. Kännykän käyttö ja kuvien otto on mahdotonta kun juoksee rantaa pitkin pyssy kädessä toista karkuun tai toisen perässä…

Illan päätteeksi ajoimme läheiselle Camper arealle. Täällä on hyvin hankala löytää puskaparkkia. Täällä on kuitenkin RV alueita tai Camper alueita. Nämä ovat maksullisia parkkipaikkoja retkeily-/matkailuautoille. Palvelut maksavat erikseen, pysäköinti erikseen. 12 € oli yömaksumme ilman mitään palveluita. Kaikkia palveluita voi ostaa erikseen – suihkun, vessan, vessan tyhjennyksen, sähkön, jnpp. Käytämme omaa vessaa, omaa suihkua ja näemmä melkein omaa parkkialuetta – tällä itsepalvelualueella on vain toinen auto meidän lisäksi parkissa. Vedin meidät hyvin taakse, kauas muista ja perä niin että suihkua voi käyttää. Suihku oli ihanan virkistävä.

Ilallla hippaa, piiilosta, autoleikkejä ja paljon haasteita nukahtaa… unirytmit on täysin sekaisin. Noh, huomenna lisää rantaa ja vettä, heti aamusta alkaen, joten eiköhän se unirytmi saada sieltä takaisin pakotettua.

Viikon summaus

Thursday, 2024-06-27

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/Al / 100km
Kokonaiskilometrit: 3008 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Alkuviikko meni aivan pipariksi. Sunnuntain pitsakokeilu paljasti, että Veikko ei voi syödä ainakaan sellaista pitsaa. Yö meni täysin palasiksi ja sitä myöten aamurytmit hajosivat.

Maanantai-iltana vedin Krav Maga treenit. Täällä Cagliarissa on samaan aikaan KMG kesäleirit ja maanantaina oli iltaohjlemaa, niin että Emmanuele eikä Massimo pystynyt vetämään oman salin treenejä. Tarjouduin vetämään treenit, jotta ei tarvi peruuttaa oman salin tuntia. Täytyy myöntää, että 19.29 hieman hikoilutti. Treenien alkuun oli 1 minuutti ja paikalla on 1 harrastaja. Adapt, improve and overcome? Mennään AMA (Ask Me Anything) protokollalla? Onneksi 19.35 rivissä oli 6 henkeä – normaali määrä ja siitä lähti ilmeisen onnistuneet treenit käyntiin.

Maanantai – tiistai välisen yön aikana oli useampi heräämisiä ja tiistaikin meni alavireisesti. Illalla oli minun oma iltani, jonka käytin Veikon ja minun Juhannusviikonlopun suunnitteluun. Vesipyssyt ja vesi on reissun teemana. Pieni herra on pyssytellyt tikuilla koko kesän, joten aletaan pyssyttelemään vedellä. Se on tässä kuumuudessa vain helpotusta tuova riemu.

tiistai -keskiviiko välinen yö piti sisällään vielä heräämisen tai kaksi, mutta selvästi rauhottumaan päin. Juttelut ystävien kesken antoi osviittaa siihen mikä voisi olla oikeammin Veikon vatsavaivojen takan. Tiedämme jo että gluteeniton ei ole koko totuus, mutta se on riittävä totuus. Seuraavaksi pitää testata durum kamaa, josko sen avulla saataisiin vahvistettua epäilyjä oikeasta ongelmasta. Keskiviikkona oli luvassa meidän eka turistiosuus Cagliarissa: Cagliari underground tour. Kävimme kahden tunnin mittaisella kierrosella kolmessa eri maanalaisessa paikassa. Veikko jaksoi hyvin, vasta viimeisen kohdalla alkoi homma karkaamaan käsistä. Eka tunneileista oli toisen maailman sodan aikainen pommisuoja koululaisille. Siellä ei ollut sähköjä, joten paikka oli valaistu kynttilöillä. Olimme illan viimeinen ryhmä, joten saimme, jos halusimme puhaltaa kynttilät pois. Veikko oppi puhaltamaan kynttilöitä ja kun taito saatiin haltuun, sitä harjoiteltiin! Kynttilältä toiselle puhkumaan ja puhaltamaan. Herra hoiti oman osuutensa mallikkaasti. Tunnelien viimeinen kynttilä säästettiin pikku miehelle puhallettavaksi.
Toinen tunneli oli vanha, vanha maanalainen kirkko. Sitä oli muokannut jokainen saarta jossain vaiheessa hallinnut kansa omalla tavallaan. Kolmas oli vanhaa Cagliaria, joka oli löydetty kirkon remontoinnin yhteydessä 7 metriä maan alta ja sen ympärille oli tehty museo – hyvin samanlainen kuin Turun Åboa Vetus. Kun talolle vihdoin päästiin kaikki simmahtivat nukkumaan – tuli käveltyä ja poljettua riittävästi taas.

Reitti Veikon noutoon päiväkodista on jo hyvin optimoitu. Suurin osa ajasta menee puhtaasti pyöräteillä ja ajoaika on tippunut alle 30 minuuttiin ilman kärryä. Reitti on melkoisen erilainen kuin ensimmäinen.

Laiska sunnuntai

Sunday, 2024-06-23

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/Al / 100km
Kokonaiskilometrit: 3008 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

5:55 hmm… sisäinen kello rupee edistämään? Uusi yritys rauhallista sunnuntaita. Torkutaan sängyssä kunnes Veikko tulee hakemaan. Luetaan sängyssä kirjaa hänelle, koska vaihtoehtoja ei anneta.

Veikolle leegoleikkejä, lasten ohjelmia TVstä ja sitten kun ne oli liian pelottavia, tabletista lasten ohjelmia. Vanhemmille omaa aika tehdä mitä haluaa. Lounaan jälkeen kaikki kävi nukkumassa, minä lyhyet normaalit 20 min tirsat.

Iltapäivällä Cagliarin vanhaan kaupunkiin tutustumista. Päätavoitteena oli Bastione di Saint Remy ja sitten kahvilaan ottamaan jotain pientä. Yksinkertaisessa suunnitelmassa kohtalaisen vähän voi mennä pieleen kun sitä koittaa toteuttaa. Silti… Krista etukäteen selvittämä ravintola ei Googlen mukaan välttämättä ole auki, mutta se ei haittaa – Googletietoihin ei voi luottaa, otamme ovesta oikeat aukioloajat. Saavuttuamme ravintolan luokse huomasimme, että aukioloaikoja ei tulla ottamaan. Paikka on pysyvästi kiinni, viimeinen tarra ikkunassa on vuodelta 2019. Sisällä oli hylätyn näköistä. Tänne ei tulla siis koskaan. Tämäkin suunnitelma otti nokkiinsa todellisuuden kohdatessaan.

Vaeltelimme vanhassa kaupungissa turistikrääsäkauppojen, ravintoloiden ja muiden sekalaisten liikkeisen seassa. Lopulta pysähdyimme johonkin aukiolle syömään. Päätin, että tänään on vihdoin pitsahetki! Iltapalaksi eka pitsa, eka testi miten Veikon vatsa reagoi. Pastatesti oli positiivinen yllätys, Rummo merkkinen pasta OK, tuorepasta OK. Vähän pitsaa ja jos se ei aiheuta ongelmia sitten ollaan täysverisen italialaisen kulinäärikokemuksen äärellä.

Lepopäivän päätteeksi kaikki olivat väsyneempiä kuin eilisen seikkailun päätteeksi… Tämä norkoilu ei siis ehkä olekaan palauttavaa?

Chian tutustumista

Saturday, 2024-06-22

Ajoaika: 2h 16 min
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3008 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

5:58, sitä mun kello näyttää kun herään, on näyttänyt jo monta aamua putkeen. 5:58, joka aamu. Eilinen meni muilla pitkäksi, joten heidän tulee saada nukkua. Tein aamiaisen, pakkasin autoa, söin aamiaisen, pakkasin lisää autoa kun Krista tepasteli alas seitsemän aikaan. Hän oli herännyt kun minä olin noussut, eikä saanut unta sen jälkeen. Pakkasimme ja valmistauduimme lähtöön, kahdeksan aikaan oli aika herättää nuorin seikkailija. Hänen aamiainen oli siirretty autoon.

Tämän viikonlopun on tarkoitus olla avaus viikonloppureissaamiselle taas, joten lähdemme kevyesti liikkeelle. Yhden päivän mittainen reissu läheiseen Chian kaupunkiin. Krista on suunnitellut, että aamupäivällä käydään “Nuraghe Baccu Idda”, mikä on vanhoja raunioita… sitten päivän kuumin aika ollaan ravintolassa syömässä lounasta ja unelmissamme Veikko nukkuu päiväunet kärryissä ravintolan varjossa. Autossa ei pysty siihen aikaan kukaan nukkumaan. Iltapäivällä siirretään auto biitsille ja siitä sitten kesätalolle nukkumaan.

Suunnitelma on löysä, tarkoitettu selviämään kohtaaminen todellisuuden kanssa, joten se, että matkaan startattiin jonkin verran jälkeen kahdeksan eikä seitsemältä aamulla ei ole suunnitelmalle fataali isku. Matka Chian ja ravintolalle on eleetöntä, siinä on jotain hienoa kun autossa toimii kaikki asiat eikä ohjaamisessa ole ylimääräisiä ääniä.

Auto parkkiin, miehistölle välinapot ja jalkautumaan. Tässä kohtaa edellinen ilta painaa ja miehistöllä on pieni napina hetki – ihan jokaisella. Siitä päästään yli yllättävän helposti. Pieni mies käveli vähän itse ja vietti merkittävän osan ajasta jomman kumman hartioilla kun patikoimme Nuraghe Baccu Iddaa kohti Googlen ohjeistuksella. Kohdatessamme natiivien kyltit, jotka osoittivat tasan toiseen suuntaan päätimme seurata etukäteen valittua Googlen reittiä. Tämä päätös osoittautui merkittäväksi vammaksi suunnitelmalle. 25 minuutin tarpominen palkittiin yksityistiellä, jossa oli iso portti edessä. Kuva siinä ja takaisin. Patikointi oli yllättäen parantanut koko joukkueen fiiliksiä, Veikkokin jaksoi kävellä omin jaloin merkittävästi enemmän. Autolla uudet vesipullot ja ravintolalle sisään 3 minuuttia sen aukeamisen jälkeen.

Veikko on hyvin väsynyt ja hyvin nälkäinen. Onneksi päätimme mennä koko setillä, alkupalalautanen lihaa, pääruoka per aikuinen ja salaattisetti per aikuinen, sekä ja tietenkin yksi annos viiniä isälle lihan kanssa. Jälkkärit erikseen, jos käy tuuri ja saadaan nauttia omasta rauhasta. Veikko harhauttetiin hummerialtaalla ja keittiöllä. Samalla Krista bongasi merenelävät alkupalan ja tilasi sen vielä mukaan. Veikko imuroi alkupalat nassuunsa, häntä ei kauheasti ehtinyt tuppuuttelemaan. Minun yksi annos viiniä onnistui suurinpiirtein yhtä hyvin kuin minun “yksi annos viskiä”-tilaukset ulkomailla. Pöytään tuli kokonainen pullo viiniä. OK, OK, ei paha, Italiassa saa kävellä ravintoalsta viiniipullo kädessä pois. Pääruuista annettiin hieman Veikolle, joka niitä vähän syötyään totesi että häntä väsyttää hän voisi mennä nukkumaan peräkärryynsä. ETTÄ MITÄ?! Nukkumaan peräkärryyn hetkiksi – ruokailu seis, herra peräkärryyn ravintolan eteen. Tarkkailimme, söimme, tarkkailimme ja ehkä vartin kuluttua herra nukkui siellä. 10 minuuttia myöhemmin siirsimme hänet sisään. Jälkiruokaa, lisää jälkiruokaa, kahvia, teetä, viiniä – olimme ravintolassa kolme ja puoli tuntia, joista pieni mies nukkui yli puolet. Tämä oli ensimmäinen viinipullo vuosiin, jonka joimme kahdestaan. Luonnollisesti tämän jälkeen siirtymä autolla rannalle on poissa kysymyksestä, mutta läheltä, 20 minuutin kävelymatkan päästä, löytyy torni ja ranta. Näin alkuperäinen suunnitelma kohtasi kohtalonsa…

Torni oli huoltotöiden alla ja maksullinen. Veikkoa ei napannut yhtään, hän lähti alas hyvin määrätietoisesti, joten jakaannuimme kahtia. Krista Veikon perään ja minä tallaamaan tornin toiselle puolelle piikkipensaiden sekaan, sillä näin siellä kivan kivipinon, minkä päälle kiivetä. Näkymät oli mahtavat ja sain kännykän ja kellon avulla otettua selfienkin. Mahtavat näkymät.
Loppuilta meni rannalla hiekkaleikkejä leikkien. Nyt ensimmäistä kertaa taisin pikkasen palaa, en pahasti – arvioin nyt 22 aikaan kotosalla, mutta pikkasen. Mielenkiintoisesti en ole käyttänyt aurinkorasvaa tai betakaroteenia täällä ollenkaan. En enää kärsi aurinkoallergiasta. Rusketun taas normaalin verran eli kirkkaan valkoisesta likaisen valkoiseksi, enkä en arjessa pala auringossa tai tarvi aurinkorasvaa.

Italialaiset on tunnettuja nopeusrajoitusten kunnioittamisesta, siksi esimerkiksi ajaessani 80 km/h 30 km/h rajoitusalueella minun ohi meni jatkuvasti autoja ja taakse syntyi pitkä jono. Koitan ajaa liikennevirran mukana, mutta välillä ei vaan pysty – ei pysty.

Auto on purettu, muu perhe nukkuu, minäkin sammahdan. Oli todella hienoa olla taas ratissa ja seikkailla pieni hetki. Tosin olen ilmeisesti ainut talon sakista joka haluaa. Veikko haluaisi leikkiä kotona leegoilla, Krista haluaisi levätä kesätalolla ja minä haluan jo pois täältä. Arvata saattaa kuka viettää suurimman osan ajastaan talolla 😀

Viikon summaus

Friday, 2024-06-21

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2835 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Huhhuh. Vieläkin on arki vauhdikasta, hissukseen hidastuvaa, mutta vauhdikasta silti. Tämä kesä on omanlaisensa, merkittävästi vauhdikkaampi kuin mitä muistan muiden kesien olleen – erona lienee Kristan tutkinnon tekeminen ja Veikon päiväkotielämä. Rauhoittumista on alkanut tapahtumaan vasta tällä viikolla.

Sunnuntaina vietimme laiskan aamupäivän, kenelläkään ei ollut suunnattomasti energiaa tai haluja lähteä tutkimaan paikkoja ja autokin oli vielä huollossa. Iltapäivällä otimme kohteeksemme kasvitieteellisen puutarhan, joka on siellä mielenkiintoisemmalla puolella kaupunkia. Puutarha on hieman ränsistyneessä kunnossa ja yllättävän pieni. Mielenkiintoisin paikka oli väistämättä roomalaisten aikainen vesivarasto ja jakojärjestelmä eli luola 🙂 Pienellä herralla oli huonompi kävelypäivä ja hän repi polvensa auki useaan eri otteeseen. Tätä kirjoittaessa polvissa on useita, useita eri haavoja ja reikiä… Korva taasen liki täysin parantunut

Maanantaina oli auton nouto ja kauppareissu. Suunnitelma oli selkeä, Veikon nouto päiväkodista ja siitä pyöräily autolle, autolla Decatloniin ostamaan elektrolyyttimehuja takaisin kotiin leikkimään. Mikään suunnitelma ei selviä kohtaamista todellisuuden kanssa, eikä tämä suunnitelma ollut poikkeus. Olimme matkalla Veikon kanssa kohti korjaamoa kun eturenkaani muutui löysäksi ja sitten tyhjäksi. Dodiin! Pyörä parkkiin tien sivuun ja mukautettua sotasuunnitelmaa miettimään…. BUSSIT! Busseilla pääsee perille. Pyörä lukkoon, peräkärry lukittiin pyörään ja bussipysäkille. Onneksi omille selvittäneet bussien toiminnan, eikä tätä tarvinnut tässä oppia. Eka bussipysäkki oli sitä mitä voisi odottaakin, toka, toka oli haastava – niin haastava että unohdin ottaa kuvan. Bussipysäkki oli näet kolmen ambulanssi takana bussin ajosuunnasta katsottuna. Pysäkillä olevat ei voi nähdä bussi ennen kuin se on juuri kohdalla, eikä bussi näe pysäkillä olevia ennen kuin ihan pysäkin kohdalla. Tämän natiivit ratkoi seisomalla tiellä ambulanssien ja liikenteen välissä tai liikenteenjakajan päällä keskellä nelikaistasta katua … Me teimme molemmat vaihtoehdot. Bussiseikkailu vei puolitoista tuntia. Auto on taas ehjä! Tässä kohtaa hyvin nälkäinen härkäpari pohti vaihtoehtoja ja päätyi Mäkkäri, Decatlon, polkupyörän nouto, nukkumaan -järjestelyyn. Illan Maga treeneihin ei enää riittänyt omat paukut vaan päädyin korjaamaan renkaan. Kaikkien renkaiden läpi oli mennyt ruuvi. Päädyin paikkaamaan päälikumin sisäpuolelta ja sisäkumin kahdelta puolelta. Taas kulkee!

Tiistai, keskiviikko ja torstai arkea. Töitä, Veikon nouto, leikkejä, ehkä treenit ja nukkumaan. Torstaina siivottiin ja pakattiin auto, valmistaudittiin viikonlopun pikku ajoreissuun.

Tänään perjanaina on Kristan koulutuksen tämän kesän loppu ja sen loppuhuipennus on oppilaiden (lasten) harppukonsertti siellä kasvitieteellisessä puutarhassa. Veikko ja minä pääsemme nauttimaan esityksestä.

Veikon italian kielen opinnot etenee, hän puhuu nyt sekotelmaa. Painajaiseen herätessään hän huusi mamaa papaa kunnes pääsin paikalle. Tehdessään virheen hän sanoo scusi papaa tai scusi. Eilen hän kyseli onko pihalla cane. Tänään leegoleikeissä dialogissa oli mukana lause “Come ti chiami”.

Busseihin tutustumista

Saturday, 2024-06-15

Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 273970
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Perjantaina arjen piristämiseksi päätin Veikon kanssa päiväkodin jälkeen jäädä suoraan tutkimaan kaupunkia. Matkalla päiväkodille huomasin, että etuvaihteet ei tahdo vaihtua kunnolla, isoimmalle kiekolle ei meinaa päästä. Päiväkodilla etuvaijeri hajosi lopullisesti. Jäin onneksi 2 kiekolle, joten sain kohtuullisen vauhdin pidettyä.

Kävimme tutkimassa läheistä oopperatalon puistoa “Parco della Musica”, jonka jälkeen menimme perinteiselle mehujäälle tuttuun kahvilaan ja siitä tutkimaan kahvilan viereistä puistoa. Kerättyämme kiitettävän määrä kiviä palasimme pyöräliikkeen kautta talolle. Päivällinen, pikahuolto pyörällä että saadaan etuvaihteet taas käyttöön ja leikkejä talolla. Sain viestiä, että autokin on valmis noudettavaksi! Se tapahtuu maanantaina.

Perjantain poikien pihasekoiluissa päästiin uuden tilanteen eteen. Palloleikkien keskellä väistäessään isän heittämää uimarengasta (jep, uimarengasta palloleikeissä – oleellinen osa leikkejä) Veikko kaatui päin puuta ja satutti korvansa kunnolla. Tästä seurasi itku ja itkun seasta kuului ekaa kertaa ikinä “Mä kerron susta äidille!” Perkule. Nyt olen oikeasti ongelmissa! Nämä puut täällä on erikoisen röpelöisiä ja se näkyy herran korvassa. Korvalehdessä on aika hyvä verenpurkauma.

Illalla matkalla treeneihin tein uutta henkilökohtaista nopeusennätystä. Päivällä, kun minua ei hidasta peräkärry, menen nopeammin kuin osa sähköpyöristä ja nopeammin kuin kukaan muu pyöräilijä. Illalla autoruuhkat, hidastustöyssyt ja valot aiheuttaa summana tilanteen missä minä etenen pyörällä nopeammin kuin autot. Ja taas kerran, siinä yhdessä risteyksessä minun eteen leikkasi auto takavasemmalta varoittamatta. Tiesin varoa, katsoin takavasemmalle – ei vilkuta, mutta hidastaa… – ja tadaaaaa! leikkasi eteeni. Kädet oli jo jarruilla, joten tällä kertaa jäi vähän marginaaliakin. Siinä pitää olla tarkkana.

Lauantai lähdimme aamulla katsomaan paikallista merkittävää teekauppaa. Pieni herra päätti että aamulla tyhjäksi tullut vitamiinipurkki on hänen matkavesipullo. Se pysyi kädessä koko päivän…. Reissu teekaupalle oli tarpeen sillä teekriisi oli syntymässä ja halusimme opetella käyttämään busseja. Bussit on itseasiassa todella näppäriä täällä. Liput on kännykkäsoftassa ja ne vahvistetaan QR koodilla bussiin mentäessä. Bussia kulkee tiheään tahtiin, ne on hyvässä kunnossa. Kuskien ajotyyli on riittävän rauhallinen, vain vähän kärsin matkapahoinvoinnista. Bussia, käppäilyä, välipalaa, teekauppaa, käppäilyä, gluteeniton kahvia (!), leikkipaikkaa, bussia ja kesätalolla päiväunet.

Iltapäivän startti viivästyi niin paljon, että alkuperäissuunnitelmassa ei pysytty, joten sen sijaan että olisimme palanneet kaupungin toiselle puolelle lähdimme tutkimaan puistoa nimeltä “Parco di Molentargius”. Paikka oli … joskus ollut hieno, mutta nyt aika villiksi kasvanut paikka. Ihan OK paikka käydä kävelemässä illalla. Kaikki “taika” on kuitenkin siellä toisella puolen kaupunkia, sinne pitää päästä takaisin.

Arjen rutinointia (?!)

Thursday, 2024-06-13

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2835 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Keskiviikkona minäkin, meistä viimeisenä, oppi päiväkodille menon ja tuloreitin ilman Googlen navigointiapua. Luulen, että sain eilen myös pyöräreitin salille opeteltua ulkoa. Se ei ihan mahdottomasti poikkea päiväkotireitistä.
Keskiviikkona Krista näki ekaa kertaa lapsen istumassa pyörässä lastenturvaistuimisessa ja heti perään toisen kerran. Muutkin liikkuvat täällä lasten kanssa! Keskiviikkona minä taasen meinasin tulla yliajetuksi. Pyörätiellä pyöräillessäni takavasemmalta tuli auto katsomatta yhtään ja leikkasi suoraan eteeni pyörätielle – napakka jarrutus ja auto meni millien päästä eturengasta. Kuski tajusi virheensä, minä tokenin sen verta, että annoin kansainvälisiä käsimerkkejä, kuten Italiaisiin tapoihin kuuluu. Tänään torstaina Veikko lähti kaupunkipyöräilyyn mukaan. Hän ja minä potkuttelimme kauppaan. Herra melkein jaksoi perille asti. Strategiamme oli hyvin yksinkertainen – pieni mies potkii menemään kävelykädulla ja joka risteykseen pysähdytään. Minä ajan kadulla rinnalla. Yllättävän vähän stressasi minua ja todella vähän Veikkoa.

Kaksi kriisiä on käsillä tällä hetkellä: auto ja kahvi
Auto on yhä pajalla. Ohjauksen natinaa tutkittaessa paljastui että vaihdelaatikosta on tihkunut öljyä pihalle => tiivisteet ja uudet öljyt
Etupään tukivarsien puslat ja tukivarret on lopussa => vaihtoon.
Laskua kasaantuu, mutta ei mitään mahdotonta vielä – tämä on helppo tilanne verrattuna Audin haasteisiin 2018 Ranskassa

Kahvin suhteen kaikki ongelmat on ratkottu. Krista suositteli toista kauppaa, mikä on pikkasen pienempi kuin kauppakeskusken jättimarketti ja TADAAAAAA täällä oli suodatinpapereita ja “American Coffee”! Elämä hymyilee, sillä tänään käytin viimeisen suodattameni ja join viimeisen talosta löytyneen Nescafe patruuna-kahvin. Aamulla juon ensin omaa, suomalaista hyvää kahvia ja lounaalla keittelen American Coffeeta. Pitää tietää minkä makuista kamaa on tarjolla ennen kuin kuluttaa kaikki omat varastot loppuun.

Veikon päiväkotikriisikin tuntuu pienenevän. Elämä alkaa asettumaan uomaansa.