Viinitilalle poikkeamaan.

image

Päivän päämaali oli viinitila Undurraga (ehkä 🙂 ). Aamulla ystävälliset hostellin työntekijät työstivät meille varauksen tähän paikkaan. Eräs aikaisempi hostelin asiakas oli kirjoittanut askelkohtaiset ohjeet miten tuonne päästään, eli mikä metro, mikä bussiasema, mikä bussi ja minnepäin halutaan mennä. Ohjeistus sanoi, että bussi pyssää tasan viinitilan kohdalla.  Aamutuimaan Juhan prepaidin data loppui kesken, annetut apinaohjeet eivät toimineet, joten päivän ensimmäinen homma oli saada Juhan puolet aivoista takaisin linjoille. Puhelu Katalle, lähimpään kauppaan ja rahan lataus. Lataus onnistui, vaan data ei kulje. Soitto takaisin Katalle, puhelin Katan päässä paikalliselle ja selviää että hommassa on pieni viive. Odottakaa pari tuntia. “Sokkona” matkaan siis, meillä on ilmaiskartta ja ohjeet miten päästä viinitilalle. Matkaan kuluu tunti kuulemma, varasimme kolme. Siihen kului 2,5 kokonaisuudessaan. Mitä ohjeistus ei sanonut on että bussikuskilta pitää ihan erikseen pyytää oikealla hetkellä pyssäämään tai bussi menee ohi niin että heilahtaa. Onneksemme bussissa oli paikallisia, jotka iski hieman keskustelua Kristan kanssa ja taktisesti ääneen luettu viinitilan nimi sai heidät kertomaan meille että meidän pitää mennä NYT, NYT kertomaan kuskille että hän pysähtyy. Tämä bussin takapäästä saakka käytävällä seisovien ohi puristautumista eteen ja kertomaan että STOOOOOP. Olimme juuri ajoissa, olimme tasan viinitilan kohdalla. Ulos, syömään ja tilalle kello oli jo 15.15.
Kierros tilalla oli hauska ja informatiivinen, lopuksi pääsimme maistamaan vähän neljää eri viiniä, joista päädyimme ostamaan kaksi. Yhden tuliaiseksi illan juhliin, jotka olivat Katan läksijäiset ja yhden nautittavaksi omassa rauhassa. Kierroksesta jäi käteen myös 2 kappaletta viinilaseja. Juha näkee tässä haasteen, pelkkä selkäreppu johon lasit eivät mahdu, 3 lentoa… Todennäköisesti lasit jäävät hostelille.
Takaisin pääsy vaati bussin pysäyttämistä kuin taksin. Niin nämä vihreät bussit ilmeisesti toimii. Heilautat tassua tien vieressä ja ne pysähtyy, pysäkkiä ei tarvita. Toinen pysäyttämämme bussi tarjosi kyydin takaisin Santiagoon. Santiagossa menimme Entelin pisteelle vääntämään datan kuntoon Juhan luuriin. Neljästä myyjästä kukaan ei puhu englantia, luuri on tuntematon ja meininkin on ammattitaidotonta. SIM-kortti sai valohoitoa neljästi, VPN koitettiin konfiguroida kolmesti, joka kerta Juha esti sen ja näytti missä on APN konfiguraatio. Lopulta kun luuri vihdoin näytti selaimella oikean sivun (tätä ei ollut aikaisemmin tullut) myyjä höpisi espanjaksi että jotain on pielessä jossain muualla kuin luurissa, luuri on OK. “No shit, dear Watson” -ajatus kävi Juhan päässä. Tämän jälkeen poistuimme liikkeestä.
Selaimessa näkyvä portaali oli täysin espanjaksi, mutta lopulta tuli painettua acceptar tms nappia, jonka jälkeen netti pelitti! WOOHOO, olin ostanut 500$ paikallista valuuttaa 7 megaa nettiyhteyttä. Tämän avulla pystyimme suunnistamaan illan bileisiin, jossa tulkin avulla saimme ostettua 120 megaa nettiä lisää! Nyt homma pelittää taas. Ilta oli mukavaa jutustelua Katan paikallisten ystävien kesken paikallisia napoja ja juomia syöden, sekä Katan tekemää kakkua maistelen.  

Päivän kuvat

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.