Museo ja hölkkä New Yorkin yössä

Kaivoin aamiaisella tietoja päivän pääkohteestani, joka oli Museum of natural history. Mielenkiinnokseni huomasin, että reppuja ei suositella kannettavan ja narikka vastaa vain 50$ saakka sinne jätetyistä asioista. Läppärit, kamerat yms arvokkaat esineet mainitaan erikseen ja sanotaan että niitä ei kannata tuoda paikalle. Koska käytän luuriani ihan kaikkeen, kannan koko ajan mukana sen näyttöä ja näppistä, sillä ne antavat lisävirtaa pitkin päivää. Tulin yht’äkkiä kovin epävarmaksi luurini akun kestosta. Pystyn kantamaan siis vain yhden lisäakun, joka riittää 2 kertaa luurin lataamiseen täyteen , riittääkö virta? Jos luuri sammuu olen kuin suomalainen juntti keskellä Nykiä – ei mitään käryä miten päästä hotellille. Siltä ainakin tuntui kun joutui pohtimaan akkuongelmaa. 🙂
Noh, näyttö&näppis hotellille ja matkaan. Matkan varrella oli St. Andrews, joten tarkistin onko siellä yhä hyviä viskejä – oli siellä. Tulin museolle sisään takakautta. Paikan turvatarkastus oli taskulampulla vilaisu reppun sisälle ja sitten ohjeet mistä saa ostaa liput. En nähnyt narikkaa missään, eikä repusta sanottu mitään joten lippuja ostamaan, ehkä homma selkiää siellä. Lipun ostettuani lähdin seikkailemaan, koska repusta ei sanottu vieläkään mitään enkä näe missään narikkaa. Kohteenani oli dinosaurukset! Käytin useita tunteja tepastellakseni dinojen keskellä ja lopulta kun teho alkoi loppua vetäsin nassuun pussin pähkinöitä, koska en nähnyt missään kieltoa olla syömättä ja koska näin toisenkin herrasmiehen tekevän niin. Valitettavasti pähkinöistä ei saanut suunnattomasti tehoja joten päätin poistua 3-4 tunnin ihmettelyn jälkeen paikasta. Poistuminen osoittautui hankalammaksi, kahdesti näin ulkoilman ja olin valmis juoksemaan vapauteen vain kohdatakseni lasiseinän joka ohjaa takaisin sisään… Lopulta löysin sen etuaulan, se on tasan toisella puolen rakennusta ja kerros ylempänä kuin mistä minä tulin sisään. Täällä oli narikka, täällä oli merkit ei ruokaa, ei juomaa paikkaan sisään. Suosittelen lämpimästi menemään autoparkin kautta sisään museoon, meno on vapaampaa siellä :D.
Illan ohjelmaa varten nakkasin viestiä yhdelle CS tuttavalle ja sovimme tapaavamme St Andrewssa. Koska minulla oli aikaa käsissä päätin mennä Wendy burgeriravintolan kautta hotellille. Wendy’s ei ole yhtä hyvä kuin Shake Shack, näin sanoo minä asiantuntija ja testaaja. Alan osaamaan tuon metrokartan jo ulkoa, siksi en tarvinnut luuria kun suunnistin metroilla hotellille. Päättäväisesti vedin väärällä linjalle ja melkein Manhattanin eteläkärkeen saakka koska kyseessä oli pikalinja. Sitten luurin avulla takaisin hotellille…
Ilta meni opettaen uudelle tuttavalle vahvojen alkoholien juomisen taitoa. Kävimme läpi viskin, borbounin sekä laadukkaan vodkan erot. Juttelimme IT:stä j loppuvaiheessa iltaa menimme jo filosofiselle tasolle. Kellon ollessa puoli kaksi päätin poistua takaisin hotellille. Luurilta ohjeet ja metroon. Metroon menoon tuli pieni este, kortti totesi “insufficient funds”. Minulla on 7 päivän kortti, joka mielestäni pitäisi kattaa vielä tämä päivä, mutta en ollut varma enkä tuossa vaiheessa jaksanut alkaa säätämään. Matkaa hotellille on 3.8 kilometriä, on lämmin New Yorkin yö, joten tassua toisen eteen ja ihmettelemään kaupunkia yöllä. Time Square on yhtä kirkas yöllä kuin päivälläkin ainut ero on taivaan väri. Siitä alaspäin mentäessä valotaulut vähenee ja kodittomat tulee tilalle. Ennen kuin valotaulut loppuivat törmäsin tekstiin, joka aiheutti ekana ajatuksen “Ei kai Petri” – mikä on surullinen ajatus saada päähän.
Ihmisiä tulee jatkuvasti vastaan ja olo oli kaikin puolin turvallinen. Kodittomat eivät kerjää eikä kauppiaat huuda, joten voi rauhassa pällistellä ja tepastella – ihan niin kuin Suomessa!  Kahden aikaan hotellilla siirryin blogaamatta nukkumaan 🙂

kuvat museolta ja latauspisteeni 🙂

[Best_Wordpress_Gallery id=”42″ gal_title=”31.08.2013″]