Liukurilaskun jälkeen lunta pöksysyissä,lasit huurussa ja puosi arka. Mutta asenne ratkaisee.
Month: February 2012
Ja he kaikki menivät pihalle
Tänään “aamutuimaan” pelattiin vain hyvin vähän satunnaisia pelejä. Ryhdistäydyttyään Antti, Sakari ja Jani lähti mäkeen laskettelemaan ja Timo, Epi, Jarno sekä allekirjoittanut lähtivät pihalle kävelemään ja testaamaan talvivarusteitaan. Timo rykäisi mukaan myös liukurit. Jarnolta löytyy kuvia matkan varrelta, minulta alusta ja lopusta
Illan ohjelma on vielä auki, mutta nyt on aika syventyä hieman peleihin
Illan drinkki
Ukot edes hetkeksi pihalle…
Pelit käy kuumana. Jäähdytystä tarvitaan.
Mäessä
Pakkasta 30 astetta. Ei haittaa, pysyy olut kylmänä
Drinkkimestarit yllättää
Joisitko itse tätä? Juha ja Timo pistää parastaan drinkkiosastolta.
Lumimiehen kotiinpaluu
Mökin kaikista loistavista ominaisuuksista yksi oli, että rinne on lähellä, vain muutaman sadan metrin päässä. Muiden jäädessä pelaamaan Jani päätti uhrautua, ja lähteä tutkimaan miten sinne mäkeen oikein pääsee.
Pieni hiihtomatka alaviistoon metsän läpi tosiaan paljasti täysin laskemattoman rinteen, jota laskeminen oli vähintäänkin juhlavaa. Alhaalla kuitenkin paljastui yllätys: Hissi ei ollut toiminnassa. Täysin autiolla hissiasemalla pienen tilannearvion jälkeen päädyin soittamaan taksin paikalle. Peliliike sinänsä, sillä lähimmälle toimivalle hissiasemalle oli useamman kilometrin matka.
Näennäisen kovasta (30 astetta) pakkasesta huolimatta meininki rinteissä oli asiallista, ja hissijonot yllättävänkin lyhyitä. Ainoa iso ongelma oli lumi, jossa ilmeisesti kovan pakkasen takia oli niin paljon kitkaa, että siirtymäreiteillä loivassa mäessä eteenpäin ei päässyt muuten kuin hiihtämällä. Mutta eipä ainakaan kylmä päässyt yllättämään.
Paluumatkan mökille päätin tehdä hiihtämällä, säästäen samalla taksimatkan verran. Kiitos hiihtoon soveltuvien monojen, matka taittui järkevään tahtiin. Tosin loppumatka ylämäkeen umpilummessa sai tien nousemaan pystyyn. Ajatus oli että sukset pois, ja kävellen eteenpäin. Muuta vikaa tässä ei ollut, kuin se että hankea oli noin vyötärölle asti. Älyttömän kahlaamisen ja ähinän jälkeen, kun mökki lopulta näkyi, tunnelma oli sen mukaine. Ehkä joku kameran omaavista lanittajista laittaa kuvan lumimiehen kotiinpaluusta.
Tarinan opetus: Jos haluat mäkeen tai sieltä pois, ota auto tai tilaa suosiolla taksi.
eka yö takana, eka sulake pettänyt
Mökki on juuri oikeanlainen LANitukseen. Iso yhtenäinen tila ja melkein kelvollinen virransyöttö. Virta katkesi ensimmäisen kerran keskiyöllä. Korjasimme tilanteen vetämällä virtaa keittiöstä osalle laitteistosta. Onneksi mökin sulakkeet on automaattisulakkeita, joten sulakkeen “vaihtaminen” on vain vivun vääntö – kunhan ongelmallinen piiri on kevennetty kuormittavista laitteista. Valitettavasti pitää mennä ulos ja alas, jotta pääsee sulakekaappiin.
Päivä alkoi siivoamisella ja aamiaisella. Päivästä on tulossa “FA”-päivä, koska näin päätettiin eilen yöllä yhteismielin. Jani pyrkii pääsemään mäkeen, mahdollisesti ainoana sankarina.
Kittilä, melkein perillä
Viimeinen pysäkki ennen Leviä, enää hetki. Miehet kuulemma ovat jo saaneet avaimen mökkiin, vaikka helppoa se ei tainnut olla.
Mielenkiintoinen havainto Lapin keliolosuhteista: pakkasta on hiukan yli 30 astetta, mutta jostain syystä ei tosiaan tunnu siltä. Turussa jo 20 pakkas-astetta tuntuu huomattavasti kylmemmältä vastaavalla vaatetuksella.
Koneen käynnissä, netti pystyssä
Koneet on aseteltu kohdilleen, suurin osa jo käynnissä. On aika julistaa meidät saapuneeksi! LAN:t alkaa, raportointi vähenee!