Paino: 71.4kg
Kokonaismitta: 249 cm
19.08.2011 kävin tekemässä rasvaprosentin mittauksen. Tulokset siitä löytyvät Lähtötilanne –blogimerkinnästäni. Keskiviikkona 5.10.2011 kävin mittaamassa itseni uudestaan. Tiistaina olin pelonsekaisissa fiiliksissä. Olen matkan varrella keskustellut ihmisten kanssa ja esittänyt näkemystäni että painonputoaminen ei ole saavutettu pelkästään rasvaa polttamalla, osa pudonneesta painosta johtuu hävinneestä lihasmassasta. Ottaen huomioon että en ole pysynyt 100% dieetissä olin aika varma että lihasmassaa puuttuu ja rasvaa ei ole kadonnut niin paljon kuin toivoin. Aamulla mennessäni mittaukseen mietin mihin olisin tyytyväinen, mikä olisi unelmataso? 12 % rasvaprosenttina olisi tuo unelma. Tässä on keskiviikon tulokset rinnakkain lähtötilanteen kanssa.
|
05.10.2011 tilanne on seuraava: |
19.08.2011 lähtötilanne on seuraava: |
Voitte mahdollisesti arvata hymyni koon nähdessäni tuon. 2.4 kiloa rasvaa kadonnut. Lihasmassa on kasvanut eikä hävinnyt. Rasvaprosentti on alle toiveitteini. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Tämä välimittaus on nostanut fiilistä aivan penteleesti. Näytän erilaiselta peilissä itselleni 
. Tätä kirjoittaessani ja noita lukuja katsellessani hymy nousee kasvoille. Olo on mahtava. Tähän tulokseen pohjaten jatkan treenaamista ja rasvan trimmausta. Mitä lähemmäs saavun 10% sitä hankalammaksi rasvan pudotus menee ja sitä helpommin menetän lihasmassaa, sillä keho ei halua luovuttaa viimeisiä energiavarastojaan.
Rasvaprosenttitavoite näyttää olevan saavutettavissa, kunhan pidän kurssin. G3 taso? Se vaatii töitä ja siihen olen alkanut panostamaan maksimaalisesti. Toivon vain että se ei ole liian vähän, liian myöhään.
Kiitos kaikille, jotka ovat tähän mennessä tukeneet ja vittuilleet. Ilman teitä en olisi tässä vaiheessa tavoitteitani.
. 
, eikä nipotettu tai seurattu ruokavaliota. Ruokaa oli paljon ja se sisälsi paljon energiaa. Ruokailu oli mitoitettu kunnon vaelluksen mukaan. Meidän yhden yön vaellus oli kaiken kaikkiaan 18 kilometriä pitkä ja kevyin rinkoin. Energiaa oli siis enemmän kuin tarpeeksi. Lauantai-iltana iski karmea hinku syödä sipsejä, juoda olutta ja katsoa leffoja – “rentoutua kunnolla”. Kaupassa piti joka tapauksessa käydä, joten haaveiden toteuttaminen olisi ollut helppoa. Koko reissun ajan mietin kuinka pahasti se vaikuttaisi itseeni. Lopulta onnistuin vaihtamaan sipsit kanaan, mutta pari olutta meni kanan kanssa.