Nightmare on valmis

Käytännössä koneella on 140 senttimetriä leveä, 90 senttimetriä korkea seinä näyttöjä ja pirun leveällä virnistyksellä varustettu omistaja. Alla on lyhyt kuvasarja näyttöjen virittämisestä. Sarjasta löytyy myös yksi kuva 1:1 koneen työpöydästä. Taustakuva on valittu tätä ruudunkappausta varten . [nggallery id=1]

Rakensin ensimmäistä kertaa järeän nestejäähdytyksen ja tätä myöten koneen jäähdytyksestä vastaa kaksi erillistä vesijäähdytyskierrosta. CPU(1,2) on yksin yhden kierroksen takana. Emolevy sekä kaksi (2) näytönohjainta on toisen kierroksen takana (1,2,3).

Käytössä kone on ällistyttävän nopea. Nopeutta on vaikea selittää, mutta PCMark Vantage luvuilla mitattuna:

PCMark 17369, Memories 12986, TV and Movies: 7908, Gaming: 20972, Music: 18918, Communications: 10673, Productivity: 23868, HDD: 34953

Kun virittämätön kokoonpano oli

PCMark: 6429, Memories: 6134, TV and movies 5158, Gaming 7137, Music 5876, Communications 5755, Productivity 5182, HDD 3272

Koneen sisällä ainoastaan emolevyn virtajohdot sekä SATA kaapelit ovat alkuperäiset, jokainen muu kaapeli on minun muokkaama. Kotelo itsessään on sisältä maalautettu mustaksi sekä siitä on poistettu moni “turha” sisäpuolen palikka.

Jälkikäteen katsottuna en rakentanut OLED näyttöjä tai muita koristuksia koneen koteloon, en trimmannut sisäisiä johtoja niin paljon kuin olisin halunnut, en ihan saanut niitä kelloja prosessoriin mitä halusin. Valokuvasin, videokuvasin, blogasin, irkkasin, soittelin ja puhuin koko projektin ajan. Silti en ole tyytyväinen dokumentaation tasoon ja määrään. Videoita ei koskaan tullut, kuvia tuli ja tämä blogi syntyi. Dokumentaatio voisi olla paremmin – silti tämä kaikki mitä sain aikaan on merkittävästi enemmän kuin mitä sain aikaan Dreamin kanssa. Rakensin laitetta yli vuoden ja tietenkin ylitin budjettini varmaan liki 2000 eurolla (näytöt, näytöt….). Silti en voi muuta kuin virnistää tyytyväisyydestä. Opin paljon kunnolla muokatun PC:n rakentamisesta. Paransin taitojani suunnittelusta, opin miniporan käytön, verestin kolvaustaitojani ja terästin hermojani muokatessani takuunalla olevia satojen eurojen laitteita takuuttomaan tilaan. Osoitin itselleni että jokainen penni joka lyödään pöytäkoneen levystöön (ei pelkästään yhteen kiintolevyyn) tulee takaisin koneen yleisessä suorituskyvyssä ja yleisessä käytettävyydessä. Näyttöpinta-alaa on vaikea olla liikaa. En ole aivan varma löysinkö tällä kertaa riittävän näyttöpinta-alan vai vieläkö näyttöjen määrää ja kokoa voi kasvattaa ja silti hyödyntää siitä käyttöön saatavaa tilaa.

Lopputuloksesta on pakko olla tyytyväinen. Budjetin ylityksestä, projektin venymisestä ja tavoitteista jäämisestä huolimatta minulla ei kaduta vaan koen suunnatonta riemua käyttäessäni konetta. Naamani vääntyy väkisin hymyyn kun kävelen olohuoneeseen. Nightmare dominoi huonetta täysin. Kone toimii kuin unelma ja välillä tuntuu kuin se lukisi ajatuksiani. Jatkan silti käyttöjärjestelmän ja ohjelmien muokkausta omiin tarpeisiini vielä pitkään, haluan tunteen että kone toimii kuin ajatus.

Tulevaisuudesta voin sanoa sen että rakennan vielä yhden “hullun” koneen, johon laitan kaikki tästä operaatiosta opitut jutut. 2013 Insanity saa alkunsa.