Koko päivä kului sitten Tampereella. Aloitimme päivän tavoitteena minun polven tarkistus, varmistus että se kestää matkaa ja tarvittavan tuen hankinta. Lähdimme aamulla ennen kymmentä kohti YTHS:ää jossa pääsinkin näppärästi sairaanhoitajan tarkastukseen joka toivoi että olisi voinut lähettää minut fysioterapeutille. Valitettavasti heidän fysioterapeutti on pitkällä sairaslomalla, koko kesän. Sain sieltä harsotuen jalkaani ja pari tablettia kipuun. Huomasimme, että pyörästämme on 4 pinnaan poikki. Lähdimme kohti Koskikeskusta hakemaan minulle polvitukea ja kysymään liikettä jossa saisimme pyörän korjattua nopeasti. Minulla on pari varapinnaa, joten en saisi pyörää itse korjattua. Koskikeskuksessa minulle tuli kuitenkin epävarma olo ja kävin varaamassa itselleni ajan siellä olevasta klinikasta. Sain ajan ortopedille 13:sta. Krista onnistui löytämään pyöräkorjaamon joka pystyisi parissa tunnissa tekemään tarvittavan homman. Lähdimme sinne, koska kello oli vasta 11. 🙂
Pyöräkorjaamossa selvisi ikäviä asioita. Korjaaja ilmoitti, että koko takavanne on vääntynyt, pinnojen vaihto ei korjaisi ongelma, ne katkeisivat kohta uudestaan. Pyörään tarvitaan uusi takavanne. Meillä ei hirvittävästi ollut vaihtoehtoja, pyöräämme uusittiin takavanne ja takajarrupalat jotka olivat ihan loppu. Minä olisin tarkistanut ne jarrupalat vasta Jyväskylässä. Ilmeisesti 1600 kilometriä on aikalailla maksimi yksille jarrupaloille.
Ortopediltä sain kuulla positiivisia asioita, jalassani ei ole mitään varsinaista vikaa, minulla on vain ylirasitusta jonkin lihaksen kiinnityspisteessä. Ainut hoito olisi lepo ja pieni lääkitys. Ilmoitin tarpeestamme liikkua joten hän neuvoi että vaimoni polkisi hieman voimakkaammin ja että etenisimme rauhallisemmin. Lääkitys on kohtalaisen jytyä. Parin tabletin jälkeen kipu on lähes täysin poissa ja kun antaa jalan lämmitä rauhassa eikä käytä paljoa voimaa on jalan käyttö täysin ongelmatonta.
Pyörän ja minun huoltamisen jälkeen kello oli kuitenkin jo puoli kolme joten päätimme jäädä vielä päiväksi Tampereelle. Matkaa Vilppulaan on kuitenkin 100 kilometriä ja koska etenemme rauhallisemmin minun ja pyörän takavanteen säästämiseksi tarvimme moiseen matkaan koko päivän.
Huomenna siis uusi yritys lähteä kohti Vilppulaan. Tarkoituksemme on lähteä aamutuimaan liikkeelle jotta saavumme ihmisten aikaan perille.
Moikka. Alkutaipaleenne ei ole alkanut oikein hyvin…. toivottavasti ongelmat pikkuhiljaa vähenevät. Jos useammin joudutte huoltamaan pyöräänne niin oisko kärryn vaihto/pois jättäminen ratkaisu ?!! Mene ja tiedä ! :):)
Vastoinkäymiset kasvattavat luonnetta. Kun ootte takaisin Turussa, luonne on niin iso, että se tarvitsee oman asuntonsa. 🙂
Hyvä että jalka ei ole fyysisesti rikki, toivottavasti se nyt pääsee edes hiukkasen korjaantumaan vaikka rasitusta koko ajan onkin. Pyörään saa sentään uusia osia, ihmisiin ei… olkaahan siis varovaisia molemmat ,) Toivottavasti kelit ovat siellä suotuisia. Turussa paistaa aurinko ja lämmintä on.
Ai, teillä on joku tyyliin asuntovaunu siinä pyöräntakana? Ei ihme, että jalat hajoo ja vanteet soikenee! Sen suuremmitta puheitta päivän toiseksi odotetuimpaan kohtaa, heti Juhan blogin päivityksen jälkeen.. Satarin kasku! Mikko katseli telkkarista raveja. – Se ei taida olla lastenohjelma, äiti huusi keittiöstä. – Onpas! Juuri nyt on kolmivuotiaiden lähtö! Veikkaan, että ei tule kulumaan kahta kuukautta, kun Leivo saa näistä tarpeekseen 😛
LASSE EI LOPETA KASKUJA TAI TULEN SINNE KÄSKEMÄÄN!
Kylläpäs niitä vaikeuksia tosiaan näyttää tulevan, peukut pystyyn että jalka tosiaan kestää. Mutta toisaalta, jos kaikki vaikeudet tulee tässä alkumatkalla, niin se loppumatka menee sitten paljon paremmin. =) Toivotaan ainakin. =)