No niin, nyt on ensimmäinen sadepäivä koettu. Lähdimme kohti Tamperetta 13:12 ja saavuimme perille 20:35. Matka oli lyhyempi kuin Turusta Huittisiin, lähdimme aikaisemmin, mutta silti saavuimme samaan aikaan perille. Voimamme kuluivat aivan eri tavalla tuolla reitillä. Reitillä oli oma vaikutuksensa, mutta niin oli sateellakin. Sade vaikuttaa suunnattomasti motivaatioon, alkuun se oli hauska, sadevarusteemme piti hyvin lämpöä ja vettä, mutta pitemmän päälle sade alkaa harmittamaan. Päivän päätteeksi huomasimme, että sadevarusteemme pitää kaiken veden. Myös hien, kengät ovat siis täysin märät sadesuojista huolimatta. Saimme Marialta jalkatalkkia, tarkistamme kuinka hyvin se pitää jalat kuivana. Muuten, Sarkolan ahde – se ei ole mitään, moni muu mäki oli pahempi kuin Sarkola, tosin jos takaisin koittaisi mennä niin se olisi hirvittävä. Tämä Tampereen puoli mäestä oli huomattavasti helpompi.
Näimme Askon Vammalassa, kun pysähdyimme hetkeksi Superin pihaan pitämään sadetta. Sanokaa sille terkkuja.
Laukkumme tuntuvat pitävän hyvin sadetta, ei mitään ongelmaa sen puolesta siis. Ikävämmällä puolella on se, että vasenta jalkaani alkoi särkemään vähän jälkeen puolen välin. Vamma on sama joka minulla oli yli vuosi sitten kun olin vielä mäkkärissä töissä. Nyt uskon vakaasti, että kyseessä on psykologinen vamma, mutta saattaapi olla, että pääsen todistamaan väitteeni että poljen vaikka hampaat irvessä pohjoiseen näkemään yöttömän yön.
Ai niin! Käytännön järjestelyt osoittavat, että meidän on syytä siirtää kännykän aukioloaikaa 16-18:sta 19-21:n, tämä siksi että olemme näköjään vielä pyörän päällä 18:kin aikaan.
Kello on nyt 22:48 ja aivot alkavat hiljalleen pistää hanttiin. Pari kuppia kahvia ei tunnu piristävän sentin vertaa. Menen nukkumaan.
Aika kultaa muistot, sanotaan. Eikähän harmittavat sadepäivät ole juuri niitä päiviä, jotka muistaa sitten vielä monien vuosienkin päästä. Mutta eipä niitä suomenkaan kesässä kovin montaa pitäisi olla, ainakaan tilastollisessa mielessä. Sanokaahan sääskille terveisiä kun alatte niitä näkemään. Isäntämies osti pimeän pullon kallista konjakkia. Kohta hän sattui kuitenkin lukemaan lehdestä jutun, jossa kerrottiin erään onnettoman ostajan menettäneen näkänsä kyseisen aineen takia. Mies säikähti ja lähetti näytteen laboratorioon tutkittavaksi. Vastauksessa luki: “Tuomanne näyte on tutkittu, hevosenne on täysin terve”.
Uuh, ikävää, jos jalka alkaa ahistaa jo toisena kipupäivänä. Paska juttu, jos joutuupi turvautumaan Buranaan heti näinkin varhaisessa vaiheessa. Olkaapa iloisia, ettette joutuneet _majoittautumaan_ sateessa. Kyllähän teltassa menettelee, mutta sen pystyttäminen ja kokoaminen, ruoan laittaminen sun muu kunnon piiskatuulisateessa, se on se juttu, mikä erottaa erämiehen kaupunkilaisesta. Homma menee niin, että erämies sanoo “perkele, paska sää” ja kaupunkilainen, että “ui kun upea kokemus”. 🙂 Vampulassa mukavan lämpäinen ilta. Hietasen Mikko lähetti terveisiä, kävin morjestamassa. Toivotti hyvää reissua ja ilmoitti, että on Rovaniemellä ensi viikosta lähtien. Jos ja kun sinne päin päädytte!
Huittisissakin sataa ihan saatanasti. Kirjastossa sentään ei sada, mutta netti pätkii. Perhanakele. Toimiikohan tässä kappalejaotä
Hyvää matkaa näin hiukan jälkikäteen 🙂 Mekin suoritettiin edellispäivänä eka reissu uudella veneellä, aka suoritus sekin oli. Jaksamisia teille ja kauniita kelejä 🙂
Tulimme Huittisiin Raision Myllyn kautta. Tuomisia oli isäntäväelle., kosteita. Tarmon kommentti reisuun lähtijöille, että mitäs läksitte, niin, sull`on mun luonto. Terkkuja 🙂
Sadetta on kyllä nyt tullutkin ihan liikaa, voisi välillä kunnolla aurinkokin paistella. Nyt paistaa hiukan aurinko ainakin täällä Helsingissä, mutta ei siellä kovin lämmin ilmeisesti ole. Toivottavasti ette tosiaan joudu kovin montaa päivää polkemaan sateessa, varmasti on hyvin inhottavaa. Mihinkäs asti sitä on muuten tarkoitus mennää Rovaniemeä vielä pohjoisemmaksiä Toivottelen mukavaa särkänniemi-päivää ja parempia ajokelejä tuleville päiville. 🙂
Heippa! Voin kertoa Askolle vielä terveisiä. Syömässä tänään n.klo about 12.30 Asko kertoi nähneensä Vammalassa eilen tandempyörän ja sen piällä tuttuja henkilöitä 🙂
Käydään huomenna kysymässä jonkun fiksumman mielipide tuohon jalkaan, mutta veikkaanpa vaan, että on rasitusvamma. Polvituki, ilme naamalle ja menoksi.
Turvallista ja mukavaa matkaa teille molemmille. Tänään sain osoitteen ja aion seurata matkanne kulkua ja joskus jopa viesteillä heitellä.