Kapteenin päiväkirja:

Reissupäivä 27. Olen lopettanut aurinkorasvan käytön, läträäminen alkoi harmittaa. Tänään on jo toinen päivä seikkailua ulkoilmassa vailla aurinkorasvaa. Toistaiseksi palovammoja ei ole tullut. Ihoni on vaihtanut väriä. Asteikolla luontaisen vitivalkoisesta luontaisen mustaan, olen nyt väriltäni likaisen valkoinen vitivalkoisen sijaan. Kaikki näkyvät ihokarvani ovat valkoisia, kulmakarvat mukaan lukien. Hiukset olisivat valkoiset ilman hattua, nyt ne ovat vain vaaleat. Rantapummilookki täydellistetty.

———-

Aamulla pakkasimme kamamme hyvin rauhassa. Päivän ohjelmassa oli siirtyminen saaren eteläosan majoituksesta viimeisen lomaviikkomme majoitukseen saaren pohjoisosaan turistialueelle. Osa pakattavista tarvikkeista nautittiin, osalle sovittiin postitus kotiin. Nyt tiedämme mikä on turhaa repussa ja niiden ronttaaminen mukana harmittaa, joten postitamme ne pois.

Matka saaren pohjoisosaan tehtiin busseilla. Täällä on kahta tyyppiä bussia. On pieniä Toyotan minipakettiautoja, joihin tungetaan 12 henkeä sisään. Nämä vehkeet pyssää missä sattuu ja kyyti yhteen suuntaan maksaa 3 florenia tai 2 dollaria per naama. Näissä vehkeissä tunnelma on tiivistä, mutta niissä on ilmastointi. Sitten on meille tuttuja busseja, missä kyyti maksaa 5 florenia tai 3 dollaria per naama. Näissä vehkeissä ei ole ilmastointia. Ikkunaa revitään auki sen minkä voi ja ilmavirrasta nautitaan kuin koira.

Pohjoisosassa on kaikki turistit sekä kaikki kalliit hotellit. Täällä on yöelämää, täällä on rantamisuja. Täällä ollaan myös me pienessä AirBnB:n kautta bongatussa asunnossa. Majoituttuamme lähdimme tutustumaan läheisiin rantoihin ja hotelleihin.

Illan ruokailu tapahtui Smokey Joessa. Otimme alkuun ruokien kanssa vettä, mutta koska minä aloin väsähtää Krista kävi “vessassa” tilaamassa tarjoilijalta meille drinksut. Tarjoilija viritti minulle “waky waky" –drinkin, joka oli monenlaista erilaista rommia ja liiköriä. Se piristi jonkin verran ja mahdollisti illan rennon lopettamisen

Pöytäkirjaan merkittäköön tämä päivä ensimmäisenä Aruba-päivänä, jolloin emme käyneet uimassa meressä. Uimme kummassakin majapaikassamme altaissa, mutta se ei ole sama asia.

Meidän piti palauttaa auto noin yhdeksän aikaan aamulla, joten olimme laittaneet herätyksen paikalle ja nousimme klo 06:00. Syy aikaiseen nousuun oli vanha hylätty koulu. Hylätystä vesipuistosta innostuneena, kysyin perjantain reissun oppaalta oliko täällä jotain muita hylättyjä rakennuksia. Hän tiesi vanhan koulun, joka on ihan keskustan tuntumassa. Nyt oli viimeinen hetki vapaata liikkuvuutta auton kanssa, joten otimme aamureissun koululle. Krista jäi parkkipaikalle lukemaan kirjaa, kun minä lähdin tutkimaan koulua. Koulu oli aivan paskana jo, mutta graffititekstit olivat loistavia

.

Koulureissun grande final oli Kristan yllättäminen parkkipaikalla. Onnistuin lähestymään autoa niin, että rouva ei huomannut. Hiivittyäni auton vieren hipaisin vähän jalkapohjaa ja riemu oli taattua puolelle seurueesta.

Suurin osa päivästä tuli vietettyä omalla majapaikalla altaan ääressä lukemassa tai altaassa uidessa. Koska olemme Aruballa, iltapäivän rantareissu tehtiin Mangrove rannalle. Siellä tuli parissa eri kohdassa snorklailtua ja ihmeteltyä.

Sunnuntaisin täällä ei ole ihan mahdottomasti paikkoja auki, joten olimme sopineet etukäteen menevämme takaisin Zeerovers ravintolaan syömään. Paikan erikoisuuksiin kuului eeppinen jonottaminen pihalla, jotta sai ruokaa. Tätä jonoa varten Krista kaappasi mukaan meille kaksi kappaletta rantatuoleja. Jonotus meni leppoisasti rantatuoleissa istuen ja drinkistä nauttien. Useampi paikallinen poistuessaan ravintolasta hymyily meille ja ainakin kaksi kertoi että meidän jonotusidea oli loistava. Ehkä avasimme uuden trendin?

Perjantaina uiskennellessamme luonnonaltaassa kuulimme toisesta luonnonaltaasta. Sekin allas on vain autolla saavutettavissa, joten ajattelimme näin viimeisenä autopäivänä käydä siellä uimassa. Samasta paikasta löytyy entinen kultasulattamo (kuvien musta kivikasa) ja lähellä piti olla aasien rauhoitusalue.

Luonnonaltaalle pääsy, ne viimeiset 20 metriä, olivat niin hankalia, että elektroniikka jätettiin autoon. Luonnonallas kallion ja rannan välissä näkyy aaltoja sisältävässä kuvassa. Paikka oli upea, mutta siellä piti uida jatkuvasti tai kalat tulivat näykkimään jalkoja. Kaloja vältellessä piti vältellä myös muita turisteja, joita oli melkoisen paljon! Altaassa oli jatkuvasti vähintään neljä ihmistä meidän lisäksi. Moni myös hyppi altaaseen! Ainakin 50% meidänkin matkaseurueesta sortui hyppäämään altaaseen altaassa olijoiden paheksumana.

 

Uimisen jälkeen lähdimme metsästämään aasien rauhoitusaluetta. Alueen löytäminen osoittautui mahdottomaksi. Paperikartta sanoi paikan olevan toisaalla kuin digitaalinen kartta. Nojasimme paperikartan informaatioon, mutta emme silti löytäneet aaseja. Iltapäivän paahteen vältimme käymällä lounaalla ja shoppailemassa Oranjestadissa. Shoppailu meidän tapauksessa tarkoittaa siis liikkeissä käymistä, asioiden katsomista ja kommentoimista suomeksi, samalla kun myyjä koittaa epätoivoisesti keksiä olemmeko ostamassa jotain. Toistaiseksi minulle on tarjottu juotavia ja juttuseuraa samalla kun Krista on katsellut tuotteita. Tänään ensimmäistä kertaa minulle tarjottiin juotavaksi olutta O_o . Yllätyin ja petyin hieman, sillä jouduin jättämään ilmaisen oluen väliin autoilun vuoksi.

Päivän rantareissu muodostui snorklaamisesta Baby beachilla. Aloitimme snorklaamisen tiukilla torkuilla auringonvarjon alla. Snorklaaminen onnistuu nyt jo pikkasen paremmin ja uskaltauduimme lopulta syvemmille alueille ihmettelemään kalaparvea. Kaloja oli paljon. Syy siihen oli että, yksi snorkaalista ruokki kaloja ranskalaisilla!

Rantapummilookkini vain paranee. Eilisen avomaasturi ajelun aikana vasen käteni ilmeisesti sai muita ruumiinosia merkittävästi enemmän aurinkoa. Se on nyt väriltään pysyvän likainen ja punertava, mutta ei palanut. Se näyttää kovia kokeneen työmiehen kädeltä, kun sitä vertaa toiseen käteen. Oikea käsi näyttää vielä konttorirotan neitimäiseltä, joskin lievästi ruskettuneelta, kädeltä.

Illan kruunasi illallinen paikan laadukkaimmassa ravintolassa Flying Fishbonessa. Olimme ravintolassa auringonlaskun aikaan nauttimassa upeasta maisemasta ja hyvästä seurasta. Ravintolavarausta internetissä tehtäessä olimme rastineet “vuosipäivä” kohdan, joten jälkiruuan aikaan saimme “happy anniversary” lautasen, jossa oli jonkinlainen tähtisuihkejuttu ja pala suklaakakkua.

Heräsimme klo 05:00, koska meillä oli edessä useamman tunnin mittainen auringonnousu –reissu. Reissu koostui matkustamisesta luonnonpuistossa pienen maasturin kanssa.

Auringon noustua matkasimme luonnon altaalle. Kyseessä on luonnon muodostuma saaren läntisellä puolella. Mahtava meri tyynnytellään kivimuodostelmilla, jotka muodostavat pienen altaan. Uimme, kelluimme ja seurueen miespuoliset jäsenet hyppelivät ja kiipeilivät muodostelmilla. Näkymät merelle olivat henkeä salpaavat! Vaikea kulkuisen maaston ja ilmiselvän kosteuden vuoksi kamera (eli kännykkä) ei ollut mukana, joten vain mielikuvia tuli otettua .

Aruban luonnonpuisto on aavikkoa, joten emme pahemmin puistossa pysähdelleet. Seuraava pysähdyspiste oli luonnon luola. Luolaan on intiaanit tehneet piirustuksia ehkä noin tuhat vuotta sitten. Ilmeisesti luolaan kaivertaminen on ollut coolia myös kultakuumeen aikaan 1890-luvulla, sillä katossa on useampi raapustus siltä ajalta. Luolan ulkopuolella hoidettiin jalat lammessa, missä pikku ja isot kalat näykkivät veteen laitettuja ruumiin osia.

Ensimmäisen luolan jälkeen matka jatkui toiselle luolalle. Tässä luolassa asuu lepakot! Karvaisia pikku kavereita oli paikassa yhden supersankarin luomiseen tarvittava määrä. Näin ensiyrittämällä kenestäkään meistä ei tullut moista, ehkä meillä ei ole riittävästi rahaa tai ehkä syy on siinä, että kummankin vanhemmat vielä elävät.

Lepakkoluolan jälkeen ajelimme puistossa ja ihmettelimme meren pauhua. Aruballa ei olla päivääkään ilman rantaa, ei myöskään toimintapäivänä. Reissu päättyi Boca Grandi rannalle uimiseen ja snorklaamiseen.

Reissun päätyttyä kello oli vasta yksi päivällä, joten otimme pienet torkut majapaikassamme. Iltapäivä tuli vietetty shoppailemassa Oranjestadissa. Kummankin uimahousut alkavat vetää viimeisiään, joten on aika löytää uusia.

Päivän operaatio: Uimaan mahdollisimman monelle rannalle!

Luonnollisesti uimarantaoperaatio alkaa pohjoisimmasta nähtävyydestä, mitä saarelta löytyy. Kyseinen nähtävyys on Kalifornia-niminen majakka. Majakalla tajusimme myös, että ensimmäisestä reissuautostamme ei vielä ole yhtään kuvaa. Niinpä otimme kunnon poseerauksen auton ääressä.

Ensimmäinen ranta, jonka löysimme, oli luonnonsuojeluranta. Siellä oli vain sukeltajia ja pelikaaneja. Mitään ei saa tuoda, mitään ei saa viedä. Vesi oli kiviä ja matalikkoa, ei uimiskelpoinen. Ranta oli myös kiviä, ei auringonotto kelpoinen.

Niinpä siirryimme paikan parhaalle rannalle Arashi Beachille. Arashi beach oli upea! Snorklasimme, uimme, otimme häviävän hetken verran aurinkoa ennen kuin jatkoimme matkaa etelämpään.

 

Arashi beachin jälkeen siirryimme Palm beachille syömään ja uimaan. Ranta oli High rise hotellien vieressä. Siellä on kaikki palvelut ja upeat rannat.

Palm beachin jälkeen siirryimme ylemmäs rantaa pitkin Hadicurari rannalle. Siellä on ilmeisesti saaren parhaat tuulet, joten vesi oli täynnä erilaisia purjeita. Osa meni purjelaudalla, osa vesilaudan ja pienen varjon avulla. Vauhdikasta menoa! Tyydyimme seuraamaan menoa varjosta, kylmien juomien kera.

Tässä vaiheessa päivää Krista totesi, että alan näyttämään rantapummilta. Aurinko ja merivesi ovat saaneet naamani ahavoitumaan ja hiukseni vaalenemaan. En enää ole kalkkilaivan kapteeni. Nyt olen shortseja ja havaiji paitaa vaille kunnon rantapummi! Rantojen jälkeen kävimme hakemassa energiaa pienellä kahvitauolla. Kahvilasta tuli hankittua jätskiä, sillä Krista onnistui neuvottelemaan meille jätskiannokset kahvikuppeihin styroksiastian sijaan.

Matkalla Palm beachille olimme nähneet hajonneen vesipuiston. Krista suostui siihen, että minä voin käydä kuvaamassa paikan. Kristan jäi parkkipaikalle lukemaan kirjaa, kun minä lähdin seikkailemaan entiseen vesipuistoon. Näkymät oli mielenkiintoiset. Ainut harmittava asia oli tolkuton määrä pulloja. Paikassa käydään selvästi juomassa.

Ilta päätettiin ravintola-illalliseen auringonlaskun aikaan.

 

 

Historiallinen päivä. Ensimmäistä kertaa ikinä reissuillamme vuokrasimme auton käyttöömme. Auto on meillä käytössä 3 päivää.

Ensimmäinen pysähdyspisteemme auton kanssa oli lentokenttä. Sieltä hankimme dataliittymän takaamaan asioiden löytämisen. Bitin alettua kulkemaan siirryimme pääkaupunkiin kiertelemään ostoskeskuksia ja kauppoja. Tarkoituksemme oli löytää minulle uusi T-paita. Yksi neljästä T-paidastani piti jättää Kuubaan. Kyseessä oli vanha kiva paita, joka oli jo pahasti haalistunut. Kuuban jatkuva hikirääkki oli liikaa paidalle, eikä siitä saanut hajua pois edes pesulla.

Aruba näyttää olevan yhden tien varteen rakennettu. Länsirannikon tietä kun ajaa päätyy kaikkiin saareen kaupunkeihin. En edes huomannut kun vaihdoimme kaupunkia. En vielä tiedä mikä on saaren nopeusrajoitus, sillä en ole löytänyt kuin pari kolme nopeusrajoitusmerkkiä. Niitäkään ei ilmeisesti kauheasti kunnioiteta. Ruuhkaa täällä on kiitettävästi tämän yhden tien varrella pääkaupungin Oranjestad kohdalla.

Uuden paidan shoppailu oli yllättävän pitkä operaatio. Sopivan kokoista valkoista T-paitaa oli hankala löytää. Olin liikkeiden tarjontaan, sillä vasta kolmannessa liikkeessä oli sopiva paita. Kokonaisaika ostosoperaatioineen oli noin 30 minuuttia. Ostoskeskuksissa pomppiessamme törmäsimme laadukkaaseen hotelliin, jonne pystyi tulemaan sisälle veneellä.

Aruballa ei voi viettää päivääkään ilman rantaa, joten tämän päivän rantakohteenamme toimi Baby beach. Ranta oli hyvin, hyvin matala. Siitä johtuu sen nimikin. Siellä on niin matalaa, että siellä voi uittaa lapsia/vauvoja => Baby beach. Illan ruokana oli majapaikkamme pitsabuffee. Istuimme ylimääräisen parikymmentä minuuttia odottaen suklaapitsan ilmestymistä buffeeseen. Se oli odottamisen arvoinen .

Eilen illalla olimme puhuneet siitä mitä voisimme tehdä tänään. Tänään ajattelimme ottaa lunkisti, lisää aurinkoa ja Piña Coladaa. Aamulenkillä kävimme etsimässä illan ravintolan ja lähimmän rannan. Emme löytäneet mitään hyvää rantaa lopulta, mutta löysimme kivan koiran. Rapsutimme häntä ja ihmettelimme merta laiturin nokassa hetken verran.

Kokkailemme itse oman aamiaisemme. Huoneessa on keittonurkkaus ja kaupasta löytyi sopiva määrä tarvikkeita aamiaisen tekoon, mukaan lukien kahvia! Kulinaristina ja ruuanlaiton amatöörinä voin jakaa muutaman matkakokin salaisuuden.
Yhden kananmunan kypsentäminen: 50 sekuntia mikroaaltouunissa isossa kupissa. Sikäli et halua kuin kerran pyyhkiä kananmunan räippeitä mikroaaltouunista, jo tokalla kertaa kannattaa käyttää toista lautasta astian kantena.
Munakkaan tekeminen: riko kolme mukaa isoon kuppiin. Vatkaa rikki, 45 sekuntia mikroaaltouunia, sekoita munia pieni hetki ja anna toiset 45 sekuntia mikroaaltouunia. Onneksesi munakas ei räiski yhtä paljon kuin yksi muna, joten unohtamasi kansilautanen ei harmita yhtään.
Mausteina ylähuuli on vahva ykkönen, kuola ja iso nälkä tiukasti kakkosena. Nauti!

Aamupäivällä olimme lähialtaalla Piña Coladamme kanssa juttelemassa ja köllimässä. Johtuen eilisestä ylikypsentämisestä, minulla tämä päivä meni aurinkorasvan ja paidan kanssa. Ylikypsentämisen välttämistä helpottaisi ihan pirusti, jos muistaisi laittaa aurinkorasvaa kaikkialle. Ilmeisesti otsani lähestyi huutavan punaista alta 30 minuutin. Kun minua informoitiin tästä, tajusin että en koskaan suojannut naamaani.

“Raskaan” Ceasar salaattilounaan jälkeen nukahdimme pariksi tunniksi.

Iltapäivällä ajattelimme lähteä testaamaan snorklausvälineitämme. Läheltä piti löytyä kiva ranta snorklaukseen. “Ohjeet olivat mene rakennukselle X, käänny vasemmalle, nähtyäsi “overpass” mene oikealle”. Matkalla paikalle löysimme putkien ylityksen, jonka takana näytti olevan polku. Se sopi termiin “overpass”, joten lähdimme seikkailulle. Seikkailtuamme läpi märän metsän löysimme pienen yksityisen pääsyn veteen. Valitettavasti täällä oli paljon hyttysiä, joten joudumme jättämään sen paikan. Matkattuamme rannan myötä löysimme oikean rannan ja harjoittelimme snorklausta jonkin verran.

Illallinen tuli syötyä paikallisten suosiossa olevassa ravintolassa. Ravintolan toimintamalli oli omatakeinen. Ensin jonotetaan pääsyä tiskille 1. Tämä jono on pitkä, se voi kestää hyvinkin puolesta tunnista tuntiin. Tiskillä kerrotaan mitä tänään on saatu kiinni (kalaa ja/tai katkarapuja) ja sinä kerrot kuinka paljon grammoissa haluat mitäkin. Sen jälkeen menet istumaan ja tiskille 2 mistä saat juotavat. Ruokasi valmistetaan ja tuodaan pöytään sitten kun se on valmista. Pelimiehet menevät tietenkin ensin tiskille 2 ja virkistävät juomat kädessä jonottavat tiskille 1. Ruoka oli yksinkertaista, mutta silti maukkaampaa kuin Kuuban ruoka.

Reissattuamme rankasti päätimme ottaa rennosti ja viettää uima-allaspäivän. Emme edes viitsi etsiä lähintä rantaa, käytämme lähintä vesiallasta.

Herättyämme kävimme lenkillä läheisellä kukkulalla. Kukkulan päältä löytyi ilmeisesti vapaana pyöriviä aaseja ja mahtavat näkymät.

Lenkin jälkeen heitimme aurinkorasvat päälle ja lähdimme nauttimaan altaista ja auringosta. Ilta osoitti, että kalkkilaivan kapteenilla oli virheellinen käsitys ihonsa auringon kestävyydestä. Käsivarret, joita on rusketettu ja joiden kestävyyttä on rakennettu koko kesä, selvisivät päivästä ilman mitään ongelmia. Vatsan ja rinnan alue, jotka ovat olleet koko kesän paidan alla piilossa, eivät yllättäen kestäneet yhtä hyvin päivää uima-altaalla. Huomenna tilanne korjataan laittamalla enemmän aurinkorasvaa ja juomalla enemmän Pina Coladaa.

Lomapäivä ei ole lomapäivä, jos emme kävele 15k-20k askelta. Niinpä illallispaikaksi tuli valittua hieman kauempana sijaitseva Marina Pirata. Matka sinne tehtiin virkistävässä iltatuulessa 27 asteen lämmössä auringon laskiessa. Matkalla löysimme tien sivusta rapujen valtakunnan. Ravut asustivat kuivalla maalla pienissä koloissa. Kummallakin oli jalassa 5 fingers kengät, joten olimme tuskaisen tietoisia siitä että varpaamme ovat rapujen pihtien napattavissa. Onneksi ravut pelkäsivät meitä enemmän kuin me heitä. Ravuista johtuen Aruban teiden vierestä löytyvät raadot eivät ole pörröisiä ja verisiä vaan palasissa olevia rapuja. Perille saavuimme auringonlaskun jälkeen, mikä loppujen lopuksi taisi olla hyvä asia. Paikka oli tajuttoman hienosti valaistu. Ruokailu tapahtui laiturilla, jonka alla oleva vesi oli valaistu sopivasti. Illallinen oli upea ja palvelu parasta mitä reissulla tähän mennessä on saatu.

Siirtymäperinteitä kunnioittaen heräsimme aikaisin aamulla. Niin aikaisin, että unohdin soittaa Beach Boysin Kokomo –kappaleen aamulla! Olimme Kuuban lentokentällä hyvissä ajoin. Kentällä huomasin, että oli huono idea laittaa reppu taksimme takaluukkuun. Koko ajomatkan polttoaineen käry oli ollut melkoinen, karvan vajaa siedettävä. Valitettavasti tuo pirteä käry seurasi minua vielä puoli päivää ja useita satoja kilometrejä, sillä reppu oli takaluukussa saanut ekstra annostuksen tuota käryä ja se käry oli tarttunut reppuun. Lentokentällä söimme kalleimman ja huonoimman lentokenttäaamiaisen ikinä. Aamiaisen hinta oli 13 CUC ja se muodostui kahdesta surullisesta panniinista, kahvista ja kuumasta vedestä.

Voi sitä riemua kun pääsimme Panaman lentokentälle. Nyt tajusimme kuinka paljon olimme kaivanneet takaisin länsimaihin. Koneesta ulostultuamme edessämme oli elektroniikkakauppa. Menin sinne välittömästi, katsomaan esineitä, koskemaan laitteisiin, imemään modernia tekniikkaa osmoosin avulla. Kävelimme kevein askelin pitkin Panaman lentokenttää ja söimme törkeän kalliin lentokenttäluonaan. Jokainen liike, jokainen arkinen paikka näytti niin hyvältä Kuuban jälkeen.

Kuuba oli kokemus. Näkemyksemme mukaan Kuuban voi tehdä kahdella tapaa. 100% turistina sisään ja isolla rahalla turistikohteissa. Silloin Kuuba on samanlainen kallis turistirysä kuin mikä tahansa muukin paikka pallolla. Ehkä jokin asia ei toimi, ehkä vessapaperi on yksinkertaista, mutta kulttuurishokki on minimaalinen. Rannat ovat todennäköisesti kauniita ja mielikuvien mukaista tunnelmaa on. Toinen ääripää on tehdä se mennen kuubalaisten keskelle, vähän niin kuin me teimme. Meno ja meininki on kovin erilaista. Esimerkiksi vessapaperi tuo mieleeni Matrix elokuvan “Do not try and find the toiletpaper, that’s impossible. Instead, only try to realize the truth… there is no toilet paper.” Silti, Kuuba oli kokemus, joka ei kaduta. Toisaalta, mitään välitöntä halua palata Kuubaan ei ole. Kauniita rantoja on muuallakin ja Kuuban tunnelma on nyt koettu.

Lento Panamasta Arubaan oli pykälän verran railakkaampi kuin mitä ajattelimme. Syy siihen oli lentoemossa:

Juha: Saisinko kahvia ja viskiä kiitos?
Lentoemo: Erikseen?
Juha: Kyllä, kiitos.
Lentoemo kaataa 2dl mukin kahvia ja 2dl lasin viskiä (sisältää neljä jääpalaa)

OK. Känniin siis!

Kristan tilaus sprite + viski tuotti saman tuloksen. Eikä siinä vielä kaikki minun osalta, sillä Krista tyytyi juomaan omasta annoksestaan noin 2 CL ja juotti lopun mulle.

Seuraavat kaksi viikkoa paratiisisaarella, tai ainakin siltä se vaikuttaa näin juuri Kuubasta tulleena. Me saimme välittömästi samalla hinnalla paremman huoneen kuin mitä olimme varanneet. Vessapaperi on kaksikerroksista, huoneessa on ilmainen internet, pöytätilaa on tuplanäytöilleni ja välittömästä läheisyydestä löytyy kaksi kappaletta uima-altaita.

Illan kruunasi kuohuviini uima-altaassa ja auringonlaskun jälkeen TV:n katsominen sängyssä