2022-07-16

8. päivä. Tänään aamulla sanoimme heipat anopille aamiaisen yhteydessä. Toinen viikko mennään kolmistaan.

Tänään otimme vielä rennommin kuin aikaisemmin. Syömistä, veden ja kivien kanssa lutraamista. Iso kuoppa jnpp…

Pieni mies harrastaa täällä pottasafaria. Potan pohjassa ei ole liukuesteitä ja vessan lattia on kiveä. Potan päällä istuessa potalla voi matkata eteenpäin, jos jaloilla sopivasti vetää. Voin sanoa, että nauroin ääneen, kun vessasta seikkaili pikkasen ulos potta ja kaksi jalkaa ennen kuin safarimies vedettiin takaisin vessaan. “Safarien tulee rajoittua vessaan”

Kehoni on aina koittanut kertoa, että aurinko ei ole minua varten. En rusketu, vaan palan hyvin helposti. Olen oppinut kulkemaan varjoissa ja käyttämään aurinkorasvaa. Silti matkat viime vuosina ovat vieneet minua aina vain aurinkoisempiin paikkoihin. Nyt olla että iho iski uuden vaihteen silmään. Oireet ja reaktio auringonvaloon täsmää valoihottumaan, joten eilen shoppailtiin hydrokortisonin vastiketta ja tänään aamulla pitkähihaisia paitoja. Tästä päivästä eteenpäin kuljen pitkähihaisissa paidoissa ja silti kädet on rasvattuna aurinkoravalla. Pitää kotiin päästyä käydä lääkärillä vahvistamassa arvaukseni, sillä jos arvioni on oikeassa, tämä muuttaa vaatetustani ja pakkausta jonkin verran.

Lomafiilis on huipussaan, nyt kun päivän päätteeksi kädet ovat normaalit. Huomenna vielä rentoillaan hotellilla, mutta sitten lähdetään taas johonkin. Tähän täysihoitoon voisi ihastua kovastikin, tämä helpottaa taaperon kanssa arkea tajuttomasti.

2022-07-15

Kovan reissupäivän jälkeen on luonnollisesti välipäivä. Välipäivänä mennään leikkialueen, ruokapaikkojen, huoneen, altaiden ja meren väliä.

Eri paikoissa vietetään eri määrä aikaa lomalla lokoille. 🙂 Rannalla pääsin toteuttamaan itseäni ja kaivamaan kolmiosaisen todella ison kuopan. Veikko arvosti suunnattomasti.

Tuliaisiakin tuli ostettua. Veikko onnistui tänään samaan silkalla energisellä söpöydellä vesipullon pullomieheltä ja tikkarin apteekkarilta. Nyt pieni on päässyt tustumaan tikkareihin. Käyttöliittymä on hyvin ymmärrettävissä oleva ja maku ilmeisesti kovin palkitseva.

2022-07-14

Autopäivä! Seikkaluja tiellä! Matkanjärjestejänä on minä, suunnittelun ja toteuttamisen kruunaamaton kuningas. Suunnitelma on hieman kunnianhimoinen, huomio pienen miehen nukkumahetken ja pitää sisällään kaksi, ei vain yhtä, vaan kaksi kohdetta. Here we go!

Aamianen, kellon tarkasti, luppoaikaa tunti vähän päälle, auto alle ja 15 minuuttia arvioitua etujassa tiellä! HA! Ja 10 minuuttia sisään poika nukahtaa autoon. Hmmmm… Tämä muuttaa hieman suunnitelmia, mutta ei hätää, noudatetaan keväistä unirytmiä, joten homma on ihan OK:

Seitsemän pientä putousta on ekana etappina, poika nukkui sinne saakka. Aivan ihastuttava paikka, tuossa on näemmä vesitunneli, se on joku juttu, mutta jätetään se väliin, mennään lähteille. Tuossa on selvä polku, mitä pitkin menee ihmiset, joten sinne! 20 minuuttia myöhemmin olemme tulleet pirun likelle isoa tietä. AAAAAA! Tämä on se polku, mitä pitkin ne jotka tulee tänne busseilla kävelee! Ei mitään, pieni yskäisy aikatauluihin, mennään takaisin ja mennään sinne tunneliin. Tunnelin on eeppinen 200 metrin kävely pimeässä edessä menevän kännykän valossa. Koitn käyttää kelloani valona, mutta Veikko kosketti aina kirkasta näyttöä, joka sammutti valon, joten me menimme ilman valoa. 200 metriä oli tiukka matka taaperolle, mutta läpi päästiin ilman kitinöitä. Toisella puolen oli selkeät merkit putouksille, mikä itsesään oli aika karu. Pieni mies alkaa olemaan päästelemään pieniä, hillittyjä protesteja, olemme ohi ruokatunnin tässä kohtaa liki 40 minuuttia. Matkanjärjestäjä piiskaa muun ryhmän liikkeelle. Safkaa on saatava. Paikallinen ravintola ei toimita ruokaa vielä tuntiin, joten matka jatkuu suunnitellulle ravintolalle pienen miehen jäystäessä omenaa pahimpaan nälkään.

Välittu ravintola aukesi jo 10.30 ja on saanut huippuarvostelut, se on 20 minuutin päässä, joten lounas pääsee alkamaan vain tunti-puolitoista tuntia myöhässä. Paitsi, että ravintola ei ole auki jostain käsittämättömästä syystä. Viereinen baari on ja heiltä kun kysellään ruokaa, he sanooo, että vieresen paikan pitäisi olla auki… Niinpä kadulle katsomaan ja sormea osoittaen lähin ravintola, sieltä ruokaa ja rock rock! Pojalle pastaa, ajatellen että se on pennepastaa tai jotain muuta kuin spagettia. Ruoka on spagettia… Sitä on ruokalapussa, housuissa, naamassa, käsissä ja hihassa sekä vatsassa riittävästi. Putsaus ja matkaan, kohti perhoslaaksoa! Vielä on mahdollisuus jotenkin saada poika nukkumaan järkevästi.

Perhoslaaksossa ollaan yhdenmaissa. Noin tunti-puolitoista suunniteltua jäljessä. Poika vaippasilleen kärryyn ja kärry varjoon, toivoen että siihen simmahtaa. Ja kyllä! Siihen simmahti. Poika ei ollut ainut joka simmahti kun seurue otti lepoa puolitoista tuntia.

Koko seurueen herättyä on aika lähteä perhoslaaksoon. Siellä mentiin liki tunti, puoli tuntia yhteen suuntaan ja puoli tuntia toiseen suuntaan. Perhoset pongattiin ja näimme niitä jopa lentävän. Anoppi onnistui taltioimaan videollekin lentoa! Perhoset ovat haastavia havaittavia kuvissa. Silkka määrä puun rungossa kuitenkin paljastaa ne.

Lopulta neljältä, noin 2-4 tuntia myöhässä suunnitellusta alkaa ajomatka takaisin hotellille. Pienin matkustaja on valmis paluumatkasta noin 6 minuuttia 30 sekunttia startin jälkeen. Takapenkin viihdytys joukot, eli anoppirakas, piti takapenkin metelin kiitettävän vähäisenä koko tunnin paluumatkan ajan.

Hotelilla äkkiä altaaseen ja patoutunutta liikkumista purkamaan. Vaikka suunnitelma veny ja vanui, homma meni silti täysin puikkoihin. Vain paluumatkan protestointi olisi pilannut reissun, mutta sekin saatiin taklattua.

Tästä rohjentuneena uskallamme koittaa liki päivän mittaisia reissuja ehkä ensi viikolla.

Auto oli tietenkin ajajan unelma. Kepittää sai niin pirusti ylämäkiin, että se jaksoi :D. Olisin ottanut avoauton, mutta muu seurue vastusti. Ensi viikolla äänet ovat miesten puolella, koska Veikolla on 1.5/18 -osa ääntä, se ja minun ääni on enemmän kuin 50% seurueen äänistä, joten a-vo-au-to…

2022-07-13

Tänään oli välipäivä, eli rentoutumista hotellilla. Mitään ei tullut korjattua, mitään ei tullut tehtyä – ihan niinku A -luokan täysihoito hotellipäivä. 🙂

Minä naputtelin aamulla tunnin tietokonetta, Krista torkkui, Mirja shoppaili ja Veikko vaihtoi vanhemmalta toiselle läpystä.

Veikon päiväunien aikana oli Aquagym, mihin sain houkuteltua rinnalleni allaskoristetta, eli rakkaan vaimon treenaamaan. Anoppi suostui ystävällisesti vahtimaan pienen miehen unia. Koitamme tehdä tästä virkistävän keskipäivän jutun meille. Anopin palattua takaisin Suomeen, puolessa välissä meidän matkaa, pitää vain uskaltaa tehdä lopullinen ratkaisu 😉 eli antaa info-tiskille luuri itkuhälyttimenä.

Iltapäivällä ihasteltiin pienen miehen allasleikkejä ja omatoimisuutta. Tänään ruoka ei maistunut ennen neljää, missä kohtaa pieni mies pomppasi ylös altaasta ja lähti määrätietoisesti tetsaamaan. Yksi aikuinen perään ja selvisi, että pojalla alkaa olemaan alueen kartta päässään. Hän juoksi crepe-pisteelle, mistä hän on saanut jäätelön vohvelitötterön ystävälliseltä tarjoilijalta. Sellainen irtosi tälläkin kertaa. Se tungettiin naamaan samalla kun seurattiin pingispelejä. Sitten juostiin seuraavalle tiskille osoittelemaan. Sieltä irtoaa kalapuikkoja, jotka ovat tämän reissun herkkuruokaa ilmeisesti. Kalapuikkoja sekä raneja otettiin mukaan altaalle ja kun niitä oli tankattu riittävästi pompattiin takaisin altaaseen.

Reissun aikana pienelle miehelle on opetettu skoolaus ja se on ruokailussa mahdollisesti parasta. Pöydässä olevaa jokaista eri lasia tulee skoolata. Uintireissun jälkeen pysähdyttiin rantabaariin vetämään drinksut, josta matkattiin illan ruokailuun

Oliko pieni mies riittävän väsynyt päivän  päätteeksi? Vessatoimien jälkeen hän laittoi viihdykkeet laatikkoon talteen ja juoksi sängylleen, pyrkien kiipeemään sisään. Palvelusväki sai huutoa siitä että nosto tuli liian hitaasti ja kun sänkyyn päästiin olikin aika sammua.

Huomenna taas seikkailaan. Manuaalinen vuokra-auto alle ja kohti perhoslaaksoa. Aikataulu on vähintäänkin haasteellinen pienen miehen ruokailut ja nukkumiset huomioiden, joten jännäksi menee!

Okei, joo. Kuntoilu on jäänyt vähiin viimeisen kahden vuoden aikana, mutta ei silti pitäisi peruspäivä olla näin rankka :D, kello on 20.35 ja kaikki aikuiset taistelevat viimeisillä tahdon rippeillä unta vastaan. Kirjoitan blogin silkalla raa’alla tahdonvoimalla.

Herätys – läpi yön tunnin – kahden välein, uusi paikka, levoton uni. Lopullinen herätys 6:15 pirteänä kuin levosta lähtenyt rusakko. Lelut lattialle, sängylle ja meno päälle. Seitsemältä aamiaiselle. Aaamiaisen jälkeen jakaudutaan kahtia: allekirjoittaneelle tunti omaa aikaa, joka käytettiin softan konfigurointiin. Vuoden tauon jälkeen haluan, ja saan, taas säätää koneillani. Sitten läpystä vaihto, pieni mies isän ja anopin kanssa leikkipuistoon. Siellä aktiivista sekoilua kunnes on ruoka-aika. Leikkipuistossa pääsin taas toteuttamaan itseäni parhaalla mahdollisella tavalla, kas yhdestä keinusta on ruuvi liki kokonaan irti. Se kiristyy kiinni näppärästi Leatherman Treadin, räikkäpalan ja bits kuusiokolon avulla. \o/ Leikkikentän jälkeen kokos sakki kasaan ja syömään ja torkuille. Pienin sammui kuin kivi, samoin vanhemmat.
Ylös, ruokaa nassuun ja rannalle.. Rannalla miehet aloittavat miehisen operaation: kuopan kaivuu. Raakatyön tekee isompi, pienempi on keskittynyt arkeologisiin tarkkaavaisuutta kaipaaviin erikoiskaivaintoihin. Niistä löytyykin poikkeuksellisen hienoja kiviä. Kivet eivät maistu hyvältä ja jostain syystä isompi ei arvosta jos niitä koittaa syödä. Kuoppa on lähdettäessä kolmen naperon kokoinen sivusuunnassa ja ehkä 50 cm syvä syvimmältä kohdin. Tästä on hyvä lähteä isompaa rakentamaan.
Rannalta syömään ja takaisin rannalle… Rannalta ylös, huoneeseen pesulle ja leikkejä ja … syömään. Sitten kun on syöty, onkin luvassa pienen miehen nukutus ja hän nukahtaakin liki välittömästi. Sitten … syömään. Taas? – Joo.
Syömisen jälkeen kello onkin jo kahdeksan ja aikuiset on valmiita sammumaan. Illan viimeisenä toimena käydään katsomassa huomisia ohjelmia. Ajatus menee näin: koska virtaa tuntuu riittävän

1. Juha starttaa aamulla heti Veikon herättyä aamulenkille.
2. Veikon mennessä nukkumaan Juha menee jonhonkin vesijumppaan
3. Näistä hyvin energisoituneena loppupäivä meneekin pojan kanssa ja illalla on vanhempien laatuaikaa kahden kesken

Nyt kun tätä suunnitelmaa katsoo toinen silmä jo kiinni ja puolet päästä unessa, tulee väistämättä mieleen, että huomenna energiaa on ihan eri tavalla käytössä kunhan vain viitsii urheilla.

Liki kaksi vuotta vailla blogipäivitystä! Liki kaksi vuotta reissaamatta. Nyt on edessä uusi uljas reissaus, tällä kertaa uutta testaten. Reissuihin mukaan, pysyvänä reissaajana, on liittynyt pieni matkamies Veikko!

Tavoite on saada reissaus taas osaksi arkea. Tällä kertaa kohteena on Rhodos saari Kreikassa. Koska matkaamme tuntemattomaan pienen miehen kanssa olemme valinneet jotain täysin uutta meille: all-inclusive pakettimatka. Ajatus takana on, että perusasiat arjessa on hoidossa ilman mitään suunnittelua, voimme keskittyä reissaamisen riemuun. Reissaamisen myötä on minun aika taas totutella blogaamaan 🙂 joten joten… mites tämä menikään?

The White Rabbit put on his spectacles. “Where shall I begin, please your Majesty?” he asked. “Begin at the beginning,” the King said gravely, “and go on till you come to the end: then stop.”

Aamun herätys aikuisille tapahtui klo 3:30 Hiltonisa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kohtuu hiljaisesti pakkasimme ja 3:50 pieni mieskin rääkäisi. Hän liittyi menoon mukaan hyvin pienellä protestilla. Kun kengät oli jalassa ja hattu päässä, hän oli valmis valtaamaan maailman.

Reissun erityisen jännä palanen on pakkaus. Matkaamme käsimatkatavaroilla, poislukien kärry mikä menee ruumaan. Pienellä herralla on oma käsimatkatavaransa, missä on kaikki hänen tarvikkeensa.

Lentokenttäosuus meni surutta, mies piippaa nykyään metallinpaljastimessa, eikä kukaan usko että on tekolonkka. 🙂 Lisää valaisuja ja taputuksia – sitä lentäminen on tästä eteenpäin. Lentokentällä pääsin myös toteuttamaan itseäni heti. Lasten hoitohuoneen laskutason kahvan kiinnitys oli irti. Ruuvit löytyivät vielä sisältä, joten sain ruuvattua kahvan takaisin kunnolla kiinni Leatherman treadin kanssa samantein :).

Lento itsessään meni kiitettävän mukavasti, siellä oli pari heikkoa hetkeä, pääasiassa homma meni kiitettävästi puikkoihin. Ruokailun jälkeen ryhmä onnistui nukkumaankin 45 minuuttia.

Rhodoksella poika olalle, sormi sojoittamaan eteenpäin ja bussimatka voi alkaa. Bussimatka meni täysin mallikkaasti ja hotellilla oli luvassa nukutusoperaatio seuran pienimmälle. Ensimmäinen päivä on mennyt paikkaan tutustuen ja kasilta allekirjoittanut on valmis sammumaan pienemmän miehen viereen.

Koronasta voi sanoa sen verta, että täällä on tiukka koronakuri. Päivää ennen tulin infot, että buffetissa ruoka haetaan kertakäyttöhanskojen kera, maskia pidetään ruokaa haettaessa yms. Hotellin tiskillä respa kertoi että täällä on tiukat koronatoimet, tiedot löytyy lapusta tärkeintä on että checkout on lähtöpäivänä klo 11…. Ei ole näkynyt maskeja, ei kertakäyttöhanskoja, ei mitään tietoa koronasta ellei huomioida ruokatarjoilijoiden (muilla tarjoilijoilla, baarimikoilla yms ei ole) maskeja. Jos nämä on tiukkoja toimia, lisää tätä mulle.