italia2025

lauantai, 2025-05-24

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/a l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1764 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aikaiset aamut, sopeutuminen induktiohellaan, lauantaiaamun disco pienen herran pyynnöstä. Hän on tätä visioinut jo pitkään ajomatkan tänne etelään. Diskossa soitetaan Hevisaurusta, Aarne Alligaattoria, vanhoja lasten lauluja, Fröbelin palikoita. Tämä oli poikien ohjelma, naiset valmistautuivat tulevaan tenttiin.

Discon jälkeen oli aika lähte nauttimaan auringonpaisteesta ja tutustua viereeseen isompaan kaupunkiin Bordenoneen. Samalla reissulla piti teettä valokuvakaapissa (miksi niitä oikein kutsutaan) kuvia Veikosta, jotta niitä voidaan käyttää päiväkodissa. Täällä teknologian ihmemaassa noita valokuvauspaikkoja on paljon. En ymmärrä niiden tarvetta, mutta OK. Sillä saatiin herrasta kuvat päiväkotia varten.

Meillä on tänä kesänä kaksi eri ratkaisua pienimmän herran kuljettamiseen aikuisten vauhtia. Minulla on FollowMe tandem järjestelmä ja äidin pyörässä on yhä Thulen peräkärryn koukku. Näitä kahta ei saa yhtä aikaa kiinni pyörään.

Mennään viiletimme vauhdilla Pordenoneen pojat tandemmoodissa. Tästä tuli palautetta kummallekin.

1. Vauhti saa olla kova, se on OK
2. Kuskin tulisi välttää nopeita käännöksiä, sillä takana oleva pyörä saranoinnin vuoksi käyttäytyy enemmän kuin peräkärry kuin tandemin takaistuin.
3. Takapenkkiläinen ei saa harjoitella temppuja, kuten seisomista, yhdellä kädellä “ajoa”, jalkojen kanssa kikkailua….

Otimme palautteen vastaan ja pyrimme toimimaan ohjeiden mukaan.

Täällä nuo vuoret näkyy koko ajan sivussa. Keli on yllättävän kylmä. Saimme kuulla, että toissapäivänä vuorilla oli satanut lunta, mitä ei tapahdu normaalisti tähän aikaan vuodesta. Olen talon sisällä pitkähihaisessa, en ole varustautunut pitkittyneeseen viileään lämpötilaan – tukevammat vaatteet jäi Suomeen, koska olemme ~2000 kilometriä etelämpänä. Täällä on lämmin! Niin mulle luvattiin! Vuorista piti sanomani, että välillä sekoitan ne ja sadepilvet. “Oho ompas tummaa!” “Eiku, toi on vuori, pilvissä oleva vuori”

Bordenonessa pieni museokäynti, pitkähihainen päälle, lounasta, toritapahtuman ihmettelyä ja pyöräily takaisin kesätalolle.

Kesätalolla aikuiset otti 45 minuutin tirsat, kun taas nuorin nykyään skippaa unet. Minä nukahdin liian pitkäksi aikaa ja jatkoin nukkumista vielä tunnin muiden poistuessa lasten konserttiin.

Lastenkonsertteja suunnitelleena ja vetäneenä veteraanina arvon opettajamme oletti italailaisen lasten konsertin kestävään saman verran kuin suomalaisen, eli max 45 minuuttia. Ei se ihan kauheasti ollut pieleen arvattu. Italiainen versio kesti 2 tuntia. Siinä missä meillä ollaan hiljaa ja kaikki läsnä alusta loppuun ellei ole jotain tosi hyvää syytä, täällä ei. Siellä pikkasen puhellaan koko ajan, myöhemmin esiintyvät saapuu paikalle vähän myöhemmin jnpp. Pieni sankari jaksoi seurata koko konsertin, koska ei tarvinnut jäpittää, sai kysellä, sai hortoilla.

Talolla taasen on naputeltu tekoälyjärjestelmien kanssa. Valmistelen offline pakettia, niin että laivalla tai huonon nettiyhteyden äärellä minulla on edes vaatimaton valikoima apureita käytössä.

Kuinka lämmin täällä onkaan? Kello on puoli kymmenen ja Krista kysyi voisinko laittaa lämpöpumpun päälle makkariin. Niin lämmin täällä on.

perjantai, 2025-05-23

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1764 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamutiimi on taas minä ensimmäinen, niin kuin pitääkin. Viimeisenä nukkumaan, ensimmäisenä ylös, paitsi aina joskus Veikon kanssa yhtä aikaa nukkumaan ja tokana ylös, kun herra herää minua aikaisemmin.

Eilisen toistoa, tavarat on purettu taloon, joten arki lähtee pyörimään. Tutustumme lähialueseen, kauppoihin ja naapureihin.

Perusarki jaksaa yllättää ja sehän tekee tästä riemuisaa. Illalla jos snäksityttää ja lähtee kirmaamaan kauppaan on syytä olla hyvin varma siitä, että on kaupalla ennen klo 19:30. Silloin se näet menee kiinni. Seuraava kauppa on seuraavassa kylässä, sinne juoksee vähän pitemmän aikaa, matkaa kun on muutama kilometri, se menee kiinni klo 20:00.

Itse en tietenkään ollut ekan kaupan oven edessä about 19:32 ihmettelemässä ja katsomassa, että onko jossain aukioloaikoja kerrottuna – ei ole. Google kertoi tuon maagisen 19:30n ajankohdan. Jäi perjantaisipsit saamatta. Talolla kun kerroin tästä Kristalle, hän kyseli, että enkö muistanut kaikkien kauppojen sulkeutuvan tässä maassa yllättävän aikaisin. Juu, muistin sen, mutta ajattelin, niin ku että klo 20 tjsp, en muuten olisi ollut juoksemassa noin 19:30 aikaan.

Isoin kauppahaaste on uuden viskilasin ostaminen. Täällä on yksi kauppa, jonka ikkunassa on tulppaanilaseja. Sen aukiolot ajat on … dynaamiset. Krista pisti mulle kuvan niistä matkalla päiväkotiin, mä kirmasin iltapäivällä sinne (hurjat 3 minuutttia) löytääkseni lapun “oggi pomeriggio chiuso”. Tuota lappua ei ole Kristan kuvassa vain muutama tunti aikaisemmin…. ei viskilasiakaan siis.

Veikolla on vauhdikas vaihe päällä, mikä saattaa aiheuttaa pahennusta muissa. Meillä kahdella menee lujaa, pienellä herralla menee vielä lujempaa jos naapurin poika ilmestyy pelikentälle. Tänään me keksimme ikkunasta ulosmenon… ans kattoo minkälainen viikon mittainen härdelli tulee siitä kun me kaksi jäämme tänne taloon viikoksi äidin lähtiessä Cagliariin tenttiin. Kielenkäytössä herralla on yhä vahvaa taipumusta käyttää Suomea, eikä vähäistä italian taitoaan. Sikäli vanhemmat (kröhöm, äiti) avustaa, herra toistaa hienosti, mutta ei käytä omatoimisesti. Olen yllättynyt ;), onhan täällä oltu jo pari päivää.

Aikuisilla on taasen kuntoilu vaihde päällä. Me etenemme hyvin taktisen näköisen mustan painoliivin kanssa kun käymme lyhyesti kaupungilla. Täällä paikalliset tuiottavat liivillistä henkilöä pitkään ja häpeilemättä. Se kieltämättä näyttää luotiliiviltä ja kaupungin vieressä kun on toi NATOn ilmatukikohta, niin muut saattaa saada jänniä mielikuvia tästä vaatetuksesta. Katotaan miten meidän käy, ajattelimme jatkaa kuntoiluamme katseista huolimatta.

Thursday, 2025-05-22

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1764 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Skarppina kuudelta ylös. Pieni mies tuhisee yhä ja keittiössä tulee vastaan joogaava vaimo. Mitäs, mitäs?! Olenko minä menettänyt aamutiimistatuksen? Olen lievästi kade rouvalle heräämisajankohdasta ja siitä, että hän onnistui poistumaan vierestäni minun heräämättä. Minun vierestä on helppo poistua minua herättämättä, toisinpäin mahdotonta.

Aamiainen Italiassa suomalaisittain. Puurokattila kaa… mitäs?! …. induktiohellahan se siinä. Vanha viholliseni, hipaisukytkimet ja kaikki. Tämä, tämä versio on uusi variaatio tässä induktiohellahemmetissä. Tässä on ilmeisesti yksi teho sille induktiolle ja sitä sitten katkotaan sitä tahtia mitä “teho” määrää. Tällä saadaan aikaan todella hieno efekti! Puuro kiehuu, ei kiehu, kiehuu, ei kiehu … Siinä missä kotona ja autossa, saan kaasuliekillä säädettyä hitaan tasaisen lämmityksen, täällä saan täpöt – ei mittään – täpöt – ei mittään. Puuro onnistui, mutta se oli jo hieman tarrannut kattilaan. KAASUA tarvitaan…. Otin tuosta riemusta videota iltapäivällä pastaa keittäessäni.

Aamulla pieni herra otti kuvia meistä! Yksi niistä onnistui suurimmalta osin.

Meillä on jo 2018 vuodesta saakka, ollut käytössä WiFi toistin ja täällä taas se osoittautui kullan arvoiseksi. Minun työpisteeni on tasan vastakkaisessa reunassa taloa, kahden betoni/tiiliseinän takana, talon WiFi purkista. Taktisella sijoittamisella sain verkkoyhteyden laadun pysymään talon nettiyhteyden maksimissa. Se toistin on maksanut itsensä takaisin useamman kerran.

Veikolla oli tänään ensimmäinen iso koettamus: 2h päiväkodissa yksin. Saamieni raporttien mukaan hän meni rohkeasti sisään ja kantti kantoi hyvin siihen saakka kunnes oli äidin poistumisen aika. Päiväkodin jakamien kuvien mukaan ja Nicolelta saadun palautteen mukaan hän selvisi koettelemuksesta erittäin hyvin. Auringonkukkaa purkissa on luvassa jossain kohtaa, mä luulen.

Talolla minä naputtelin extra pitkän työpäivän, toinen samanlainen on luvassa huomenna ja sitten siirrytään kesäaikatauluihin. Aluetta pitää tutkia, asioita pitää ihmetellä.

Pienen herran italian harjoittelu on päässyt jo kohtaan missä hän koittaa jotain! Aaron, isäntäperheen nuorin poika, on Veikkoa puolivuotta vanhempi. Leikkiyritykset on isosti käynnissä. Kielimuuri on vahva, jännitys kova, tuloksia silti syntyy. Tänään oltiin meillä hetki leikkimässä, sitten pihalla, sitten jossain kai. Pihalle siirtymisen vaiheessa kuulin “Per teini, per teini!” Pieni herra koitti kertoa, että hän pitää lätsäänsä kuin teini, eli takaperin päässään. Siitä se kielen käyttö ponnistaa.

Minä, minä alan olemaan menetetty tapaus. Whatsapp automaattisesti kääntää italian englanniksi ja minun englannin kirjoituksen italiaksi. Näin kommunikointi päiväkodin kanssa Whatsapin yli on saumatonta minulle. Isäntäperhe puhuu englantia, joten heidän kanssa en tarvi italiaa ja luuriin tuli se AI tulkkiohjelma kaks päivää ennen reissuun lähtöä. Pitää testata sitä jossain kohtaa, mutta ei hyvältä näytä mun opinnot…

Auto, auto on 200 metrin päässä parkissa parkkialueella. Se ei mahdu ruutuun mitenkään. Vedin nokan niin pitkälle kuin sain ja se menee yli väliesteen toiselle puolelle – kuva ei tee oikeutta sille ylitykselle. Perä ei myöstään mahdu ruutuun ja sekin menee yli ja ajotien puolelle. Koska auto on siellä, hupiakkua ei saa ladattua millään viikon aikana. Tämä oli täysin tiedossa, siksi asensin sen aurinkopaneelin. Kävin kurkkaamassa ja akun voltit oli kivat 13.8, paneeli lataa sitä … Tänne tultaessa hupiakun varaus ei missään vaiheessa laskenut edes 50%, joten se lienee sopivasti mitoitettu paneeleinen ja latureineen.

Pientä tuunattavaa autossa on, heti kun ehdin sinne tekemään töitä…

keskiviikko, 2025-05-21

Ajoaika: 18 minuuttia
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1764 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herätys rauhallisesti, aamiainen ja leikkipuistovisiitti. Tänään on se päivä, kun pääsemme kesätalolle. Tänään on se päivä kun käymme päiväkodissa sisällä kunnolla. Eilen poikkesimme ja meille kerrottiin, että tulkaa tänään.

Autolla liikkuminen ei täällä kannata, kaikki on lähellä ja kaikki on pientä – paitsi meidän auto. Niinpä, kun leikkipuistohetken jälkeen oli aika lähteä, lähdimme liikkeelle jalan ja pyörällä. Isot ihmiset jalan, pienet pyörällä. Pieni mies hanskaa pyöräilyn kiitettävän hyvin, polveakaan ei tänään telottu.

Päiväkotivisiitti oli yllättävän lyhyt. Olimme perillä sovittuun aikaan, joten luonnollisesti opettaja oli “että ei käy nyt, tulkaa keskipäivän aikaan, tai jos nyt äkkiä 5 minuuttia” ja tietenkin 5 minuuttia oli vartti. Saimme kaiken oleellisen tiedon, Veikko ei tosin päässyt paikkaa ihmettelemään. Siitä hän tosin taisi olla kiitollinen, koko homma jännittää hurjasti.

Päiväkodissa on ainakin puolet, jos ei ylikin, jenkkien muksuja. Tässä on NATOn ilmatukikohta vieressä ja tässä päiväkodissa on kaikkien sotilaiden pikku mussukat. Maastopukuinen isä tai äiti hakemassa tai tuomassa muksua on normaali näky. Siihen menee hetki tottua, luulen. Nyt ne pistää silmään kovasti.

Ison kaupan kautta talolle ja muuttohetki!

Talo osoittautui tilavammaksi kuin mitä kuvat antoi ymmärtää. Saimme tänne työtilaa kummallekin erittäin hienosti, paremmin kuin mitä suunnittelimme. Isäntäperhe on erittäin mukavan oloinen ja sopivan tuttavallinen. Annoimme tutustumislahjoja, joista yksi oli muki,

Jossain vaiheessa purkiessani autoa, isäntä huikkasi, että hän ei tiennytkään olevansa suomalainen. Hän myös arvostaa mukin kuvaamaa small talkkia.

Pienen herran italian opinnot etenee ja motivaatio on kohdallaan. Ruokailun jälkeen herralle tarjottiin pastillia ja hän totesi “En ole vielä sanonut Italiaksi, en saa ottaa pastillia” . Vähän vielä ja herra alkaa uskaltaa puhua vähäisiä sanojaan italiaisille.

Sisäänmuutto päivässä, auton siivoaminen ja kauppareissu olivat todella uuvuttavia. Olin kuudelta valmis nukkumaan ja kahdeksalta olin sammunut vähän Veikon jälkeen. Blogi jäi väliin, koska minkään asteen mahdollisuuksia sen kirjoittamiseen ei ollut.

tiistai, 2025-05-20

Ajoaika: 1h 34 min
Keskikulutus: 10.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1744 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Otimme todella löysän aamun. Herätys oli luonnollisesti ennen kuutta, mutta makailimme, juttelimme, halailimme, torkuimme, pyörimme ainakin seitsemään saakka. Sitten tehtiin aamiaista löysästi. Yleinen liikehdintä oli löysäilyä, sillä tänään tarvii tappaa aikaa. Tämä on extra päivä, siltä varalta, että jotain olisi sattunut matkalla tänne. Kaikki kun meni A-luokkaisesti, meillä on päivä tapettavana.

Ensin kauppaan, sitten uimaan. Oli aika näyttää Kristalle, että meillä on 100% kyvykkyyksistä käytössä, vaikka olemme “harppumoodissa”: Veikolle pyörä alle. Ryhmämme pienintä seikkailijaa ei paljoa jännitä. Pieni herra lähti pyörällään liikkelle vauhdilla, joka vaati painoliivittömän isän juoksemista. Painoliivilinnen äiti, eli laavahirviö, jäi kuin täi tervaan. Karkuun pääsyn avaimia oli kaksi.
1) Kiihtyvyysetu: Polkupyörän päällä oleva pieni mies, vs painoliivillä kuormitettu vanhempi nainen
2) vain toinen tiesi leikistä.
Matka kauppaan meni yhdellä isolla kaatumisella. Pieni mies, kaikista isomman miehen ohjeista huolimatta, katsoi paljon taakseen etsien laavahirviötä ja törmäsi tolppaan. Polvi taas auki, sillä täällä on shortsikelit. Kaupasta kun pääsimme pihalle, saimme, mitä me kutsumme, “italialainen käsittely” vanhempi rouva toteaa “bello bambino” ja kehuu herran ulkonäköä meille. Toki matkalla kauppaan, pari yläasteikäistä totesi pyöräilevän pojan olevan lutuinen – ja hän on. Kummelia lainaten, Veikon fiilis lienee, “Vaikka olisinkin, ei sitä minulle tarvi kertoa”. Pieni herra ei reagoi mitenkään italialaisten kommentteihin.

Pyöräilyn jälkeen menimme uimahalliin, joka äärellä olimme nukkuneet, ja vietimme todella riemuisan perhehetken altaassa palloja heitellen, laavahirviöät karkuun uiden ja yleisesti kelluen. Mellä oli niin hauskaa, että se alkoi harmittaa vanhempia henkilöitä, joten katsoimme asiaksemme poistua altaasta suihkuun ja autoon. Tarinankehrääjän mielen räjäytti se, että koko uimapaikkaoperaation hoiti Krista italiaksi. Tämä piti sisällään mm. saunasta tiedustelemisen. Tämän kesän päätteeksi lienen ainut kuka ei puhu italiaa …

Uinnin jäkeen ruokailu ja siirtymä. Nuorin meistä sammui autot kädessä paikalleen.

Olemme perillä, Roveredo In pianossa . Täällä vaihdoimme vaatteet kesämoodin. Pääsimme samalla todistamaan harvinaizen tajunnan räjähdyksen. Minä kerroin pienelle miehelle, että näistä housuista saa myös shortsit, irroittamalla puntit, johon reaktio oli huuto “Äiti! Isi huijaa taas!”. Äiti kertoi, että isi ei huijaa. Minä näytin, että housuissa on vetskari puntissa ja irroitti puntin. Pienen miehen tajunnan räjähdys oli silminnähtävä. Silmät suurenivat, kulmakarvat nousivat. Äitikin totesi, että nyt nyrjähti pienen herran pää.

Kauppa, päiväkodissa käynti, pyykkäys omatoimi pesulassa ja jatkuva sade. Tiimi on ihan kuitti. Ajan polttaminen ei selvästi sovi meille. Auto yöparkkiin, vielä viimeisen kerran ennen kesätaloa. Illalla auto oli jaettu kolmeen osaan. Kussakin osassa oli yksinäinen henkilönsä tekemässä omaa asiaansa. Yksi katsoi leffaa, yksi piirrettyjä ja yksi luki kirjaa, koska hänen kännykkänsä oli tungettu kattoluukusta ulos tarjoaamaan nettiä kaiikille muille.

Tänään minäkin menen nukkumaan ajoissa. Huomenna on sisäänmuuttopäivä.

Monday, 2025-05-19

Ajoaika: 6 h 49 min
Keskikulutus: 10.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1675 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

HA! Onnistuinpas statistiikan kanssa! 22:09 …. Pentele täällä on kuuma …

The White man started on his laptop. “Where shall I begin, please your Majesty?’ he asked.” Begin at the beginning,’ the King said gravely, `and go on till you come to the end: then stop.

Heräsimme aamulla hieman ennen kuutta, koska yksi tiimistä on erityisen aaamuvirkku. Kuudleta ylös, ruuanlaitto – oikein arvattu – leikkipuisto, kauppareissu(!) ja liikkeellelähtö 8.00.

Glissandon harppukaupassa olimme hieman ennen 8.30ntä. Naisosasto lähti harppukauppaan ja miesosasto aloitti intensiivisen autoleikin auton sisällä. Tälle operaatiolle annettiin 30 minuuttia aikaa. Eeppisen autoleikin jälkeen oli aika kriittiselle valinnalle

jätskiä vai leikkipuisto?

Useiden millisekunttien miettimisen jälkeen miehistä nuorin päätti jätskin. Päätöksen jälkeen alkoi testi, jonka ainut tarkoitus oli vastata kysymykseen, “Onko meillä 100% toiminnallisuus, myös kun liikumme harpun kanssa?”. Niinpä miehistä vanhin alkoi purkamaan pyöriä ulos autosta. Kiitos nerokkaan pakkaamisen ja tinkimättömän tuunauksen, vain yhtä laukkua siirtämällä oli mahdollista purkaa autosta pihalle kaksi pyörää.

Pyörät laitettiin yhteen FollowMe! – vetojärjestelmällä ja miehet lähtivät matkaan. Kohteena oli oletettu kahvila. Takaa raportointiin, että pyörä pysyy suorassa parinkin mutkan jälkeen. Tämä on merkittävä ero TrailAngel -nimiseen vetoaisaan, jota ei saatu toimimaan koskaan kunnolla. Kahvila ei ollutkaan kahvila, se oli paahtamo(?), jossa myytiin kahvia jauhettuna. Korjaavien liikkeiden kautta päädyimme huoltoasemalle, josta saimme jätskit. Elämä oli hyvää.

Jätskien jälkeen oli aika palata autolle, syödä lounas ja valmistautua päivän runttaukseen. Tavoite on >600 km, niin että päädymme Italian puolelle yöpymään. Kakkosstartti tapahtui 11:30 sovitusti. Lähdimme ajamaan kohti Italiaa.

Koska seurue on kohtuu rennossa tilassa, pää toimii ja kokemus näkyy. Mies, joka ei kieliä juuri hallitse teki tankkausoperaation 100% Saksaksi. Sattumalta olin tankkaamassa tankilla 5, jonka tiedän olevan “fympfh” tjsp. Tätä hokien työstin tien kassalle ja nappasin mukaan yhden valkosuklaa Twixin.
“Hallo!”, twix tiskille, “und fymph”
Myyjä vastaa takaisin Saksaksi ja ymmärrän, että hän kysyy laitetaanko samaan laskuun.
“Ja”
“Mit carte?” (tjsp)
“Ja, mit carte” (tjsp) pin koodi
“Tack, tyssss” (tjsp)
“Tyss”
Ja äijänä ulos paikalta. Hitto, että on hyvä mieli.

Tiedän, tiedän, ajattelin että menen max 130 km/h tänä kesänä, koska aurinkopaneeli, mutta olimme olleet ruuhkassa varmaan puoli tuntia ja Ferrari ilmestyi viereiselle kaistalle. Kaunis keltainen Ferrari kultaisella äänellä pöristeli vieressä ja sitten työmaa päättyi ja tuli ne kolme kaunista viivaa. Ferrasi lähti kuin rusakko levosta ja jäi heti muiden kiihdyttävien autojen taakse jumiin. Minäkin löin lapun tiskiin ja Ferraria ihaillen vahingosas kiskasin Reissurakettimme 144 km/h. Hokasin jossain kohtaa vilaista nopeusmittaria ja tajusin ajonopeuteni. Saksassa, moottoritiellä, useita tunteja, ja 130 km/h on sellainen normaalivauhti, kaikki muutkin menee lujaa ja suhteelinen nopeus toisiin – poikkeuksia lukuunottamatta – on usein vain 1-20 km/h. Siinä vauhdissa operointi tuntuu normaalilta, kaistoja vaihdetaan, perseessä roikutaan, väistellään sen isommin tiedostamatta sitä nopeutta missä operoidaan. Onko tämä stressitöntä? – Ei ainakaan kuskin kainaloiden märkyyden pohjalta, mutta kivaa se on.

2 h ja tauko -taktiikalla etenimme liki 7 tuntia tänään. Leikkipuistoa joka välissä kun mahdollista, autossa leikkimistä jos puistoa ei saatu ja täällä ollaan…. Italiassa, jossain. Pienin reissaaja menetti hermonsa vain kerran ja sekin saatiin taltutettua minuuteissa laittamalla Pipsapossu äänikirja päälle. 25 minuuttia Pipsaa ja taas pystyttiin menemään kahden tunnin siivu moottoritietä.

Alpit on eeppiset, maisemat on mahtavat ja piru vie täällä on kuuma, vaikka viime kesästä tiedän, että ei tämä vielä ole kuumaa. Menee vain hetki, että pohjoisen viileään tottunut keho alkaa taas sietää tätä kuumuutta.

Sunday, 2025-05-18

Ajoaika: >2h
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Kohta, iha kohta, saan kiinni näistä kilometreistä! Kristakin koittaa jo minua muistuttaa!

Sunnuntai, yritys laiskaan aamuun. Energisin meistä on hereilllä 5:30 ja siitä eteenpäin vanhempien on suullisesti avustettava ratkomaan, torkkumisten välissä, erinäisiä ongelmia. Noustava oli seiskan aikaan.

Aamulogistiikka, kas! Auton vieressä on leikkipuisto! Auton / tarvikkeiston analysointi… Vettä lisää, jätteiden dumppaus, ruokaa. Allekirjoittaneen aamu palaa logistiikasta huolehtiessa. Tämä lisää hieman kitkaa, ilmeisesti leikkipuistossa liikkuminen on tarpeen myös isommille pojille.

Kun vihdoin pääsen puistioon raportoimaan tarpeista kello on jo niin paljon, että tarvii alkaa huolehtimaan logistiikasta. Vessan putsaus, vesisäiliöiden tankkaus, lounaan laitto, auton siirto, ison miehen (tarpeeton) pieni protesti, lopulta lounas ja tien päälle. Olimme Mathiaksen luona Ravensburgissa eilen ilmoittamassamme aikataulussa.

Minä ja Mathias pääsimme viettämäään pari tuntia kahdestaan. Muistelimme vanhoja, maistelimme viskejä. 2019 E1 -leiri oli muisteluissa vahvasti mukana. Nyt kummallakin on lapsi ja elämä on kovasti erilaista. Treenaus on yhä osa elämää, mutta vähemmän tavoitteellista ja kummallakin on lisälajeja rinnalla.

Yhden jälkeen yhdistimme perheet leikkipuistossa. Pojat, alkuvaiheen ujostelun jälkeen, löysivät yhteisen sävelen kielimuurista huolimatta. Kävelimme Ravensburgissa, tutkien kaupungin keskustaa. Naiset puhuivat mukavia ja isot pojat jahtasivat pieniä poikia pitkin kaupungin katuja. Hippa on universaali leikki.

Jossain kohtaa iltapäivää kävimme syömässä ja jatkoimme kaupungin ja sen historiaan tutustumista. Pienimmät pojat alkoivat hyytyä, mutta eivät uskoneet kehonsa viestejä. Lopputulos oli, että toinen naarmutti polvensa, toinen juoksi päin pysäköityä autoa joten aikuiset koitti rauhoittaa menoa :D.

Kaupunkivisiitin jälkeen palasimme vielä Matthiaksen talolle, jossa pääsimme esittelemään auton ja eilisen kepin. Kaikki miespuoliset arvostivat keppiä, se on erittäin hyvä (pyssy)keppi, jota ei, valitettavasti, voinut tuoda talolle, joten se jätettiin autolle. Talolla aikuiset pääsivät juttelemaan ja lapset leikkimään keskenään. Aina välillä pääsimme nauramaan, kun kuulimme jomman kumman lapsen ohjeistavan toista omalla kielellään ja sen jälkeen valittavan omalle vanhemmalleen, että toinen ei ymmärrä leikin sääntöjä. Lopputulos oli kuitenkin leikkimistä.

Illan päätteeksi kiskaisimme vielä vähän yli tunnin ajelun pikkuteitä pitkin iskuetäisyydelle huomisen avainpistettä Glissandon harppukauppaa. Sen lisäksi huomenna on edessä reissun toinen etäisyyden runttauspäivä., optimitilanteessa olemme huomenna Italiassa.

Saturday, 2025-05-17

Ajoaika: >6 h
Keskikulutus: 12.1 l / 100km
Kokonaiskilometrit: XXXX km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2

Rehellisesti ja yllättäen: kaikki menee todella hyvin. Tiimi toimii, meno on rentoa, etäisyystavoitteisiin päästään. Jumankauta, että on kivaa 🙂

Herätys, luonnollisesti siinä ~6. Aamiainen on yksi niistä mittatikkupaikoista, aikaisemmin 1.5 h tiukasti yritettynä 2h “rennosti”. Tänään tunnissa ohi rennosti tehden! Keittiölaation tuunaukset toimii – keittiö tarvikkeet saa pois ja takaisin helposti. Ruokapreppi on toinen avaintekijä. Puuro & kahvi on etukäteen mitattuna minigrip pusseissa. Pieniä asioita, mutta dramaaattinen vaikutus.

Rennon aamiaisen jälkeen oli, perinnetiedon mukaan, leikkipuistohetki. Perinnetietoa ei selvästi kannata kyseenalaistaa, joten puistossa vietettiin hyvä hetki. “Sattumalta” moinen oli yöpymispaikan vieressä. Miten Krista näitä löytää on minulle täysi mysteeri. Aivan käsittämättömiä löytöjä käyttäen vain Google mapsia.

Aamuleikkien aikana Veikko löysi tosi hyvän kepin. Selkeä pistoolikeppi. Sen kanssa seikkailtiin kauppaan saakka. Isä olisi ollut valmis pistämään sen painoliiveihin kiinni ja tuomaan sen kauppaan. Poika oli valmis viemään sen kauppaan käsissään, repussa, isän kyydissä painoliivissä, vain naispuoliset vastustivat kepin tuomista kauppaan. Teimme kompromissin ja jätimme kepin kaupan ulkopuolelle puun alle. Edekasta ostettiin tuoreruoka ja tarkistettiiin viskivalikoima ja tämän vuoden hinnat. Laproaigh 10v – 35 € .

Kaupasta tultuamme keppi otettiin mukaan puun juurella. Autolla jouduimme käymään mystisen keskustelun. Miesten yksimielinen ymmärrys oli, että keppi tulee mukaan, se menee takakonttiin, sillä se on tosi hyvä keppi! Asiantuntijat ovat yksimielisiä tästä. Ilmeisesti kaikki eivät ymmärrä keppiluokituksia. Hallitus linjasi, että jos pakkaaja saa sen pakattua mukaan, niin sitten se voidaan ottaa mukaan. Tosi hyvälle kepille löytyy aina tilaa ja se on nyt mukana. Uskomatonta, että tällaisesta joutuu keskustelemaan – edes hyvässä hengessä :). Se on p..run hyvä (pyssy)keppi!

Tänään oli yksi pitkistä ajopäivistä. Lounaan jälkeen lähdettiin runttaamaan isosti kohti Ravensburgia. Päivän tavoite oli päästä iskuetäisyydelle kaupungista. Sanoisin kilometrit ja merkkaisin ne ylös, mutta se vaatii auton virta-avaimen, mikä ei ole virtalukossa eikä minun taskussa. Kysyisin apuja, mutta asuintilassa tuhistaan… Ehkä neljännellä kerralla saan etäisyydet ja muut tekniset speksit paikalleen.

Ajo tehtiin kahden tunnin pätkissä. Tauoilla jaloiteltiin leikkipaikoilla. Matkalla kuultiin musiikkia, podcasteja ja yllättävää kyllä (!) karvan vajaa nolla kitinää. Toki, perinteistä, “kauanko vielä” -kuului muutaman kerran, mutta niin vähän että ei sitä oikein voi mainita, paitsi kirjanpidollisista syistä.

Ajomatkalla bongattiin Tesla, jossa on tarra “I bought this before Elon went crazy”. Nyt on sekin nähty livenä. Kuvatodisteita koitettiin hankkia. On kiva ajaa täällä Saksassa, pääsee käyttämään paljon nopeusmittarin oikeaa puolta. Sähköautoista tuli tehtyä uusi havainto. Niitä joutuu ohittelemaan, kun pörrää 130 km/h eteenpäin. Harvempi täyssähköauto meni 120 km/h kovempaa, useammat hiljempaa. Nuo ajonopeudet syö todella runsaasti sähköä, mutta ei juurikaan vaikuta dieselin kulutukseen …

Ajoneuvon tuunauksista tässä kohtaa voisi mainita merkittävästi paranneltuviskin kuljetuskapasiteetti. Valitettavasti se on tällä hetkellä varattuna muuhun käyttöön ja se on täyskuormassa saavutettamattomissa. 12 pullon hyllyrakennelma (mitattu ja testattu) on harppukotelon blokkaama. Ajatus on, että paluumatkan alkaessa lyön sen täyteen viskiä ja harppu eteen. Turussa sitten saa kamat pois. Viski on kuitenkin halpaa Saksassa, ei välttämättä Italiassa. Niinpä jokainen Edeka on käymisen arvoinen. Tauolla nro 2 oli Edeka helposti saavutettavissa matkalla leikkipuistoon, joten sinne mentiin ja se kannatti! Valikoima oli hyvä, hinta kohdallaan. Pari pulloa (Bowmore 12v) saa aina tungettua takaluukkuun, vähintään hyvän kepin viereen.

Kuten totesin alussa, päivä oli liki täydellinen onnistuminen. Tämä oli rentoa ajoa, niin rentoa kuin se voi olla. Olemme 30 minuutin päässä Mathiaksesta Ravenburgissa. Olemme juuri siellä minne halusimme päästä. Ajo oli ihan rajalla sitä mitä kuski jaksoi ajaa. Nyt tuntuu siltä, että perhe on saanut reissaamisesta hyvän otteen. Pientä teknistä haastetta on. Kuvat ei tahdo mennä verkkoon, auton avain on jossain mielenkiintoisessa paikassa. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin ruusuinen. Nyt nukkumaan. Huomenna blogi verkkoon.

perjantai, 2025-05-16

Ajoaika: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1
Hupiakun jännite lähdössä: 12.5 V

Kohta alan muistamaan, mitä blogaukseen tarvitaan teknisten tietojen saamiseksi… 🙂

Päivä starttasi vauhdikkaasti rouvan toimesta, viideltä aamulla hän häipyi hytistä joogaamaan. Me miehet otettiin torkun kannalta ja torkuttiin vielä tunti. Siinä kuuden jälkeen oli aika aloittaa ajan tappaminen. Aamiainen kun alkaa 09:30 ja 09:00 aukeaa pallomeri/leikkipaikka.

Hytissä luettiin kirjaa, leikittiin ukoilla, pelattiin lyhyt hetki kännykällä peliä. Rouvan palattua parin tunnin joogaretriitiltä leikkeihin liittyi pelaaja nro kolme. Leikit uuvuttivat vanhemmat täysin, joten he nukkuivat aamiaiseen saakka Veikon tutustuessa Topolinoon.

Päivä meni hurjan nopeasti ohi. Söimme, leikimme, nukuimme, kävimme hieronnassa, salilla, saunassa, uimassa, syömässä ja olemme jo perillä!

Lähtö laivasta tapahtui kuin rasvattu. Veikko oli sinut herätyksen kanssa. Isän sylissä torkuttiin kunnes isän oli pakko laskea kuorma maahan, josta kitinöittä käveltiin autoon, kiivettiin omalle paikalle ja annettiin ohjeistusta unijärjestelystä: “tyyny (tulee jalkojen alle, jotta saa kunnon makuuasennon myös jaloille)”, “peitto”, “Erno menee sänkyyn, ei tule kainaloon”, “ikkunaverho!”. Äidin toteuttaessa ohjeistusta ja purkaessa tavaroita asuin tilaan, minä siirsin kamoja peräpäähän ja ripustin pyykin kuivumaan.

Tuttu Travemunden satama, tuttu ulosajo. Hymyilytti kuinka arkiselta ja tultulta tuntuu lähteä ajamaan pitkin Saksan baanaa. Ja nauratti kun ihmettelin, “mikäköhän nopeusrajoutus tällä tiellä on” ja ohi viuhahti auto “kiitettävän nopeasti” – aaaa! tällainen tie! Aika nostaa ajonopeus auton kuskin päättämään viralliseen maksiminopeuteen 130 km/h. 20 kilsaa saisi lisää, mutta en halua kiusata liikaa katolla olevaa aurinkopaneelia – ite kiinnitin.

Perinteinen “ohi Hampurin ajo” on ohi ja ensimmäinen yö autossa reissun päällä voi alkaa. Hupiakun jännitteet oli yli 13V … tosin se ei ollut ehtinyt tasoittumaan vielä. Akun jännitteitä, sähköjärjestelmän toimintaa tulen seuraamaan ainakin viikon juhlien/kieroten/riemuiten. Katotaan mikä on todellisuus