juha

lauantai, 2026-06-07

Ajoaika: 1 h
Keskikulutus: 10.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2111 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamiasen jälkeen pakkaus ja liikkeelle. Koko tiimi osallistui pakkaukseen ja pakkaus oli kiitettävän nopeasti tehty. Opimme miten tätä pakkausta saa paranneltua ja kaikki näyttää lupaavalta.

Tämän päivän reissun kohteena oli Brussa ja luonnonranta. Olimme hyvässä ajassa paikalla ja löysimme sattumalta matkailuautojen parkkipaikan, missä saa olla ilmaiseksi kunhan käy läheisessä ravintolassa asiakkaana. Palveluja paikassa ei ole, tai no 5€ saa tyhjentää vessan ja lisää vettä, mutta muuta palvelua ei löydy.

Koska olimme paikalla hyvissä ajoin ennen lounasta, päätimme tehdä pienen pyörälenkin, tulla takaisin autolle syömään ja vasta sitten lähteä rannalle. Tämä on jonkinlainen luonnonsuojelualue, joskin se näyttää aika paljon viljeltyltä alueelta, jossa ylimääräistä kasvillisuutta.

Tutkimme nurkkia, istuimme laiturilla ja palasimme syömään. Laiturilta olisi pitänyt lähteä jokin laiva/lautta, mutta ei tänään, koska heillä oli “hallinnollisia ongelmia”. Tämän saimme selville, koska saksalainen pariskunta olisi halunnut mennä veneellä ja kun sitä ei näkynyt toinen heistä lähti selvittämään missä viipyy. Krista pääsi poistamaan ruostetta Saksasta, Veikko ja minä ihmeltetiin kalaa ja fleksattiin meidän italialla “Guard! Piccolo kala!”. Pyöräilystä voidaan todeta, että kolmen letka toimii, Veikko on kiinni minun pyörässä followmellä ja yhdessä me olemme pysäyttämätön maastopyörä.

Ruokailu auton vieressä, retkipyödän ja -tuolien kanssa. Elämä ei paljon paremmin voisi olla. Ruokailun jälkeen vanhimmat meni päivätorkuille ja luki hetken kirjaa, pienimmän viihdyttäessään itseään ohjelmilla. Torkkujen jälkeen, kamat kasaan ja rannalle. Matkalla bongattiin jätskiä, joten oli pakko pysähtyä ja syödä jätskiä. Rannalle päästyä pieni mies osoitti oikeaa asennetta “Kengissä on jo hiekkaa, EI HAITTAA!” ja kengät lähti jalasta.

Rannalla täytettiin waverider puhallettava vene ja aikuisille kelluketuoli, rakenneltiin linna ja altaita uudelle laivalle, joku luki kirjaa. Useamman yrityksen jälkeen waveriderilla ratsastamisesta saatiin kiinni. Veneen kanssa merelle, hyppy päälle ja aallot vievät rantaan. Pieni kisakin saatiin äidin ja pojan välille. Waverider voitti helposti, ellei äiti käyttänyt käsiä apuna. Parin tunnin jälkeen seurue oli valmis palaamaan autolle, jätskikiskan kauta. Pääsyy oli se että pienin meistä tärisi kylmästä ja totesi “ei haittaa”. Pelkään, että haittaa.

Autolla oli luvassa suihkua kaikille. Vesi oli ollut auton katolla koko päivän lämpeämässä ja oli erittäin mukavan lämmintä. Tällä kertaa kaikki ei mennyt yhtä sujuvasti kuin ekalla kertaa, mutta lopulta homma saatiin toimimaan. Tuuli aiheutti oman uuden haasteen. Vettä riitti kolmen pikapesuun ja pikkasen jäi yli. Ensikerralla päästään parempaan tulokseen, sillä nyt parin yrittämän jälkeen ymmärsin homman paremmin. Ekalla kerralla mukana oli tuuria.

Illalla ravintolaan, Veikko leikkialueille ja ruokaa nassuun. Ravintolasta palatessamme ihmettelimme, kumpikin aikuisista on hieman palanut käsistä. Mitä ihmettä? Rasvasimme hyvin rantaa varten. Pohtiessamme tajusimme, että pyöräreissu ilmeisesti on ollut riittävästi aiheuttamaan nämä pienet polttamat. Täällä pitää olla taas tosi tarkkana tuon rasvaamisen kanssa. Päivä lienee hyvä aloittaa sillä.

Kello on hieman yli yhdeksän, vatsat täynnä, auto kohtuullisessa lämpötilassa. Aika minunkin kömpiä sänkyyn nukkumaan. Nettiä täällä ei ole nimeksikään, joten blogi tuupataan kun verkkoa saadaan.

perjantai, 2025-06-06

Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 289427
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Torstaina, perinteikkään jätskituokion jälkeen temppuilimme muiden kera suihkulähteellä / vesijutskalla ja Veikko onnistui hyppäämään vesiesteen yli. Kun tämä saatiin haltuun, sitä tehtiin jonkin verran. Parin virheen vuoksi polvet pysyvät auki, mutta eipähän kastunut kengät… 😐

Pihalla vesisota on edennyt seuraavaan vaiheesen. Puutarhaletkun haltuun saaminen on se tavoite, sen jälkeen voi rajattomasti kastella toisia. Veikko kävi välillä sisällä raportoimassa riemulla sitä kuinka märkä hän on.

Torstaina pakattiin osittain auto viikonlopun reissua varten. Kaupassa, apteekissa ja herraties missä käynti vei koko sakilta kaiken mehun ja kesätalolla valot sammui viimeisestäkin sankarista joskus yhdeksän aikaan, miespuoliset oli sammunut jo kahdeksan aikaan.

Perjantai ja päiväkodin kevätkauden päättöjuhla! Päiväkodista kotiin pariksi tunniksi leikkimään ja sitten lähtö. Erikseen pyydetty valkoinen paita pienimmälle ja ykköset aikuisille, perhepotretti ja matkaan useita satoja metrejä kirkolle.

Kukaan meistä ei tiennyt miten tämä homma menee. Kirkon edessä hengailtiin ja tarkkailtuamme hetken erotimme natiivit jenkeistä. Jenkit, ja me, seisovat aukealla auringonpaahteessa, natiivit kirkon vieressä puiden varjoissa. Siirryimme natiivien ääreen ja kas kummaa, siellä oli melkoisesti viileämpää. Sitten alkoi hässäkkä. Lapset oli löytänyt sisiliskon. Sen ympärillä oli kaikki, osa koitti ottaa sitä kiinni ja mm. Veikko onnistui nostamaan liskon hännästään. Sopiva määrä aikuisia, minä mukana oli kertomassa “EI, EI oteta liskosta kiinni”. Kiljuntaa ja riemua, voi lisko parkaa. Kun massa alkoi mennä kirkkoon, mekin menimme. Kirkossa Veikko ohjattiin muualle ja meidät istumaan violettien penkkiin.

Kirkko-ohjelma oli selkeä. Lasten yhteisesityksiä pari, sitten pappi sai lahjan koska 25 vuotta kylän pappiutta tuli täyteen, sitten nuorimmat sai mitallin kaulaan – yksi kerrallaan, sitten oli 4 -vuotiaiden esitys ja mitalli kaulaan, sitten 5-vuotiaiden esitys ja valmistujaiskääröt käteen. Jokaisesta otettiin kuva open kanssa. Sitten olikin kirkko-osuus ohi. Se kesti kiitettävään pitkään, muksuja oli paljon.

Kirkko-osuuden jälkeen kulttuurierot alkoi näkyä hieman enemmän. Kirkon jälkeen siirryttiin viereiseen rakennukseen, käsittääkseni vielä kirkon tiloja ja siellä oli ruokatarjoilu. Kokista, mehua ja vettä lapsille, sekä pomppulinna. Ruokana hampurilainen ja ruokalapun kanssa sai … oluen! Jokainen aikuinen sai oluen ja jokaisesta lapsen hampparilipusta sai oluen. Jos sen jälkeen jäi vähän olutjano, lisätuopin sai hintaan 2.5€. Jossain vaiheessa hanan takana oli 10-12 vuotias tyttö kaatelemassa oluita. Pikkasen eri meno kuin Suomessa.

Lopettelimme jatkot siellä yhdeksän aikaan. Pienin meistä oli punainen, hikinen ja silmänaluset mustat kuin zombiella. Iltatoimien jälkeen sängyssä herra oli useita sekuntteja aktiivisena ennen kuin lyhty sammui. Minäkin hiivin nukkumaan, kello on jo melkein kymmenen

keskiviikko, 2025-06-04

Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 289427
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamu rutiinilla, työpäivä ja Krista saapui kotiin! Hän on nyt tason kolme Suzuki harppuope, yhä ensimmäinen Suomessa.

Reissuilta palattuaan Kristalla oli antaa pieni matkustustietoa: Kaikki bussit ja junat ja lentokoneet olivat Italiassa täysin ajallaan tai korkeintaan 5 min myöhässä. Kaikki toimi oikein hyvin ja helposti. 
Sen sijaan en suosittele käyntiä paikallisjunan vessassa. Siellä toimi vielä tekniikka perinteisesti eli kaikki tippuu raiteille. Pönttöjen ilmanvaihto on kyllä tosin erinomainen, suorastaan raikas.

Veikon nouto tapahtui koko perheen voimin ja päiväkodilla oli iloinen perhekohtaaminen. Päiväkodin jälkeen luonnollisesti jätstkille – koko perhe, sateesta välittämättä.

Illalla sain alkaa suunnittelemaan arkea täällä. Miten pyöritän työpäivän ja kesän urheilun, miten saan työpisteen toimimaan kunnolla. Työpisteellä hokasin, että saan USB johdolla tehtyä tabletista yhden näytön lisää. Sitten keksin, että voisin toisella ohjelmalla saada lisättyä myös Foldin ja tästä se homma sitten lähti tasaiseen tahtiin lapasesta. Blogia kirjoittessa näyttöjä on seitsemän

• Läppäri
• 2x matkanäyttö
• 2x fold
• 2x tabletti (e-ink ja normaali)

Työpistettä tuunatessani kuulostelin kun loppuperhe valmistautui tulemaan sisälle taloon. Koska pihalla oli satanut ja siellä mentiin paljoin jaloin piti jalat pestä ennen kuin tullaan sisään. Onneksi talon seinässä on puutarhaletku kunnon suuttimen kanssa. Jossain kohtaa kuuluu kiljuntaa, mikä ei kuulostanut Veikolta ja hetkeä myöhemmin täällä työhoneessani oli pieni mies huutamassa

“Papaa! Papaa! Guarda, guarda!”
Nousen ylös ja menen hänen kanssa makuuhuoneeseen, jossa on hyvin kasteltu äiti.
Veikko huutaa: “TADAA!” ja näyttää äitiä. 😀 ylpeästi kasteltu 😀

Kun pieni herra lopulta oli saatu nukkumaan oli aika purkaa minun työpistettä hieman ja jättää toinen Fold toimimaan itkuhälyttymenä, kun me aikuiset siirryimme läheiseen kahvilaan nauttimaan lasilliset juotavaa. Siinä samassa kun irrotin Fold2 seinästä sen etunäyttö irtosi :-O. Näytön kiinnitysliimaus petti. En tiedä miten korjauttaa sitä täällä, en tiedä uskallanko korjauttaa sitä täällä.

tiistai, 2025-06-03

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit:
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Korjausta eiliseen blogiin. Kirsta pääsi oppuillasta puhumaan muutaman sanan saksalaisen harpunsoitonopettajan kanssa, eli kaikkia kieliä tuli käytettyä ja tarkennuksena italia oli pääkieli, sitä käytettiin koko ajan.

Aamu miesten talossa toimii rutiinilla, isä herää tekee aamiaista, poika herää tulee aamiaiselle ja siirtyy välittömästi leikkimään. Isä liittyy leikkeihin mukaan aamutoimet lopetettuaan. Kello soi, aika lähteä päiväkotiin, pojalla on nälkä, koko matka päiväkotiin mussutetaan jotain ruokaa ja kävellään aitojen päällä. Päiväkodilla juostaan sisään ja isä poistuu ryhdikkäästi.

Olemme ilmeisesti reissaat riittävästi, sillä täällä elämä on hyvin “normaalia”, rutinoitunutta. Kaikki on tuttua. Tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Perillä ei olla oltu vielä edes kahta viikkoa. Tämä normaaliuden tunne on niin … yllättävä?, että juttelimme tästä puhelimitse. Kummallakin sama. Seuraavaksi kai tarvii opetella italiaa ihan kunnolla. Kieli on itseilmaisun suhteen rajoite, arki pyörii ihan helposti ilman kunnon osaamista.

Päivän iso agenda oli kauppareissu ja ennen kaikkea pyykkien pesu. Suoraa päiväkodista pesulaan ja kamat pyykkiin. Molemmat istumaan pesulan ulkopuolelle, koska sisällä ei kuulunut internet. Toinen katseli Disney+, toinen asenteli ohjelmistoja palvelimilleen. Kun pyykit oli valmiit ripsahteli pari isoa vesipisaraa. Päätimme mennä jätskille ja odottaa että pikkusade menee ohi. Jätskiä syödessä alkoi sataa kuin ämpäristä kaatamalla. Odottelimme vartin eikä loppua näkynyt pilville tai sateelle. Niinpä heitimme pyykkikassit pään yli “sateensuojaksi” ja lähdimme kesätalolle kaatosateessa. Minua nauratti koko matka, koska takaani kuului koko matkan erilaisia variaatioita

“Mä en jaksa tätä sadetta”, “Täällä sataa ihan liikaa”, “Mä en jaksa että mun vaatteet kastuu”, “Mä en jaksa, mun räpylät (paljasjalkakengät), ei pidä vettä”, “Täällä sataa ihan liikaa, mä en jaksa”

Kärsimys oli hyvin kuultavissa, viestinnästä huolimatta hän tuli puolijuoksua mukana läpi sateen kesätalolle saakka.

Kesätalolla vaihdoimme kuivaa päälle ja leikimme leegoilla kunnes sade loppui. Sitten olikin aika käydä kauppareissu ja ostaa viimeinen pussi karkkia ennen kuin äiti tulee ja tämä hupi loppuu. Talo on siisti, mutta pojat on ruokailun puolesta ihan hunningolla. Onneksi äiti tulee korjaamaan ruokailun.

Krista on matkalla takaisin ja huomenna on koko perhe taas kasassa.

maanantai, 2025-06-02

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit:
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Eilen, sunnuntaina otimme aamun rennosti leirintäalueella. Näyttää siltä, että pieni herra on oppimassa kielen lisäksi kultuurin nopeammin kuin minä. Perinteikkäästi opettelen kulttuuria syömällä paikallisia ruokia, mutta en juuri muuta ruoka-aikoja. Pieni mies taasen on menossa suoraan paikalliseen tyyliin: aamianen on pieni makea (karkki) ja pieni kahvi (vettä). Varsinainen kunnon ruoka syödään vasta joskus iltapäivällä tai peräti illalla. Juuri ennen nukkumaan menoa vielä safkaa nassuun – ihan kuin paikalliset. Katotaan palaa nuo tavat perinteiseen suomalaiseen suuntaan vielä kesän aikana.

Päivän tavoitteena oli eläintarha, jota tässä vaiheessa pidin liian vähäisenä tavoitteena. Päivässä on selvästi tilaa pienelle kaupunkitepastulle. Niinpä pistin auton nokan osoittamaan eläintarhan vieressä olevaa Bibionen kaupunkia päin. Tarkkaanottaen sen keskellä olevaa jättimäistä parkkipaikkaa, joka on keskiviikkoisin torialue. Siellä pitäisi olla tilaa.

Matkalla Bibioneen selvisi, että jokainen italialainen pyrkii kohti rantakaupunkeja, juuri nyt. Lähtiessämme Caorlesta kaupunkiin tulevien kaistalla oli kilometrien mittainen mateleva jono. Sama oli edessä Bibioneen mentäessä. Pitkä, pitkä mateleva jono. Yhdessä vaiheessa sporttimersu veteli S-kuviota autoni takana. Jäi täysin epäselväksi mitä se sankari koitti tehdä oikein. Googlen opastamana lähdin ajamaan yhden pikku kylän läpi ja se mersu jäi sinne jonoon. Johtuen tuosta reitistä leikkasin jonoon sisään kahden kilometrin päästä. Jono mateli ~20 km/h ja kylän läpi vedettiin 70 km/h. Taisin tehdä melkoisen ohituksen jonossa…

Bibionessa jättiparkki olikin yli puoliksi torikäytössä, vaikka ei ollut keskiviikko. Itaaaaalia. Lähdin ajamaan kohti eläintarhaa ja pysähdyin heti kun löytyi sopiva paikka. Takapenkillä oli nukuttu liki tunnin verran, joten vähän tokkuraisen pikku miehen kanssa lähdettiin katselmaan Bibionea. Kaupunki on turistirysä saksalaisille. Huonoon / yksinkertaiseen italiaani vastattiin takaisin Saksalla. Olin ylpeä siitä, että väänsin todenteolla italiaa ja onnistuin olemaan ymmärrettävä. En tosin pystynyt hallitsemaan kieliä kun minulle puhuttiin takaisin eri kielellä. Vastasin takaisin englanniksi jos tarjoilia kysyi jotain englanniksi ja sitten jatkoin italialla. Itseäni enemmän yllätti se, että kun tarjoilija puhui minulle saksaa, minä vastasin takaisin saksasi automaagisesti kuten “ja” “nein”, ymmärsin luvut ja varsinaisen sokelluksen tein taas italiaksi. Tämä kielijonglääräys ei tosi ole mitään siihen verrattuna mitä rouva veti tentissään Cagliarissa. Hän puhui italiaa, ruotsia, englantia ja hänelle koitettiin puhua ranskaa. Saksalaisen kanssa hän ei ehtinyt puhumaan, joten yksi kielistä jäi käyttämättä kun huomioidaan että me juttelimme suomeksi.

Bibionessa kävimme syömässä ja shoppailemassa. Minulle uusi viskimaistelulasi hajonneen tilalle (Solo questo bicchiere – Quatro euro – Si, prego – Grazie – Arrivedechi (Veikko huusi CIAO!)) Ja koska spekuloin, että vedellä tullaan lutraamaan paljon ostimme pikku kelluke veneen sekä vesileluveneen.

Eläintarhassa puhelimme italiaa minkä pystyimme “Guarda! (katso)”. Pieni herra yllätti minut yhdessä vaiheessa “Tartaruga! Tartaruga Guarda papa Tartaruga! Tre Tartaruga”, sormea seuraten minulle selvisi mikä on tartaruga, se on kilpikonna. Hylkeitä seuratessamme herra huuteli parille tytölle “Guarda! Guarda!”, mutta kun tällä ei saatu aikaan tulosta hän kysyi minulta mikä on hylje. “Foca”. “Guarda Foca! Focaa” ja nyt saatiin tulosta. Tytöt tulivat katsomaan ja ihmettelemään “Foca!” Muusta höpötyksestä emme saaneet selvää. Tarvitsemme verbejä lisää ja kielestä saadaan jotain hyödyllistä irti.

Paluumatka kesätalolle meni luppoisasti. Kesätalolla kesätalon omistajilla oli vieraita käymässä, koska jaamme pihan purin kamani heidän katsellessa. Heillä oli jenkkiperhe tukikohdasta vierailijana. Juttelin jenkin kanssa hyvän hetken auton sähköistä. Hän on ajatellut eläköidyttyään tekevänsä itse matkailuauto modin ja häntä kiinnosti sähköt erityisesti.

Auton purun ja ruokailun aikana pihalla lähti eeppinen vesipyssysota käyntiin, johon mekin liityimme. Kaikki 9 asetta oli käytössä, lapsia oli kuusi aikuisia kaksi (minä ja jenkki). Kaikki oli eeppisen merkinä kun sota lopeteltiin. Olin aivan kuitti ja taisin nukahtaa Veikkoa ennen.

Maanantai täällä oli se “Republic day”. Veikko opetteli käyttämään TV:tä, kaukosäädintä ja Disney+aa TV:ssä. Kombo, jota ei löydy kotoa. Kärsivällisen koulutuksen jälkeen pieni mies melkein osasi, mutta näppäili tappavan tasaisesti itsensä jonnekin. Toinen koulutussessio tuotti tulosta ja pystyin tekemään melkein häiriöttä lyhennetyn työpäivän.

Eräitä hupaisia asioita oli herran karkkien syönti. Hedelmätoffeekarkit avattiin yksi kerrallaan kääreistään samalla kun katsottiin sarjaa, sitten juostiin sen minkä jaloista pystyi keittiöön, laitettiin se roska roskiin ja vauhdilla takas. Onnistuin kuvaamaankin yhden kierroksen tätä.

Kävimme illalla leikkipuistossa, jossa on kirjakaappi. Otin itselleni sieltä pari italiankielistä Aku Ankkaa ja yhden pokkarin. Siinä tavoitetta arki-illoille.

lauantai, 2025-05-31

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1944 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1

Eilen illalla meinasin, että me nukutaan peitoilla, sen verta lämmintä on. Kömpiessäni sänkyyn peiton alle, hetken värjöttelyn jälkeen hain takaluukusta makuupussit. Tuuletus toimii! Hyvä, että hainkin, makuupusseja tuli käytettyä.

Takana on yö vailla yhtään ylimääräistä heräämistä. Kaikki meni puikkoihin. Aamun oli hyvä nousta levänneenä. Kattotuuletin jäähdyttämään ja ruuanlaittoon. Kaikki meni rutiinilla, mutta aikaa paloi. Kaikenkaikkiaan 3 tuntia meni aamiaiseen tekemiseen & syömiseen, tiskaukseen, sängyn (turhaan) pakkaamiseen, pyörien pakkaamiseen, hetken rentoutumiseen. Edessä on päivä AquaPark Pra’ Delle Torrissa, siellä pitäisi olla “kaikkea”.

Tämä on päivä on erinäisten ideoiteni testauspäivä.

1. Koska luvassa on kaunis, kaunis aurinkoinen päivä, haluan testata kuinka paljon meillä on ylituotantoa sähkössä? Joka ikinen laite mitä löytyi, kuulokkeista varaluuriin ja tähän läppäriin löytiin kiinni hupiakkuun.
2. Autoa pakatessa heräsi ajatus, mitä jos jätän tuulettimet kierrättämään ilmaa sänkyosaston yli sen minkä ne voi? Näin tehtiin, lähtiessämme “jäähdytystuuletus” kierrätti ilmaa autossa.
3. Minulla on uusi paranneltu kenttäsuihku sekä suihkuverho (pressu). Pystyykö käymään suihkussa keskellä asuntoauto parkkipaikkaa, vailla mitää suojaa?

Olen rennosti selvittänyt asiat etukäteen. Esim pyöräsiirtymisreittiä katsoin vasta nyt “tarkemmin”. Näyttäisi siltä, että mennään autotien viertä koko matka. Se ei edes Followme – tandem osan kanssa kuulosta hyvältä. Niinpä katselin karttaa tarkkaan ja näin pyörätieviivan kaiken lisäksi. Lähdin seuraamaan sitä vastoin Googlen ohjeita. Tämä vei meidät Caorlen sisään ajalemaan. Ajoimme peräkaanaa erilisenä yksikkönä kunnes pyörätie yksinkertaisesti loppui. Sitten oli aika, kaupungin keskustassa, laittaa pyörät kiinni. Tämä reitti antoi meille upeita maisemia ja hienoa näkymää Caorlen kaupungista, mikä on selvästi kalastuspainotteinen ja toisaalta täys turistirysä. Reittivalinnassa oli yllättävä este. Päästyämme Caorlen toiselle puolen tuli vastaan lauttakohta. Italialaiseen tyyliin siinä kerrottiin, että lautta operoi aikavälillä 08:00 – 00:00. Kuinka usein tällä välin puuttui täysin. Kerran tunnissa? Vartin välein? Heti ku viittii? Takapyörästä kyseltiin “Koska ollaan perillä?” ja olin jo valmis kääntymään ympäri kun lautta ilmestyi näkyviin. Saimme lauttaosuuden pieneen reissuumme. Tämän jälkeen Google ohjasi takaisin autotien ääreen. Katsoin, että rantaa pitkin ei tosiaan pääse, pakko mennä autotielle. Suureksi ylllätyksekseni autotien vieressä meni pyörätie, paluumatkalla selvisi, että se menee ihan tänne parkkipaikalle saakka. Ihan kuin joku olisi ajatellut tämän….

Minulla ei myöskään ollut selvää käsitystä minkälainen paikka on kyseessä, joten vesivarustelumme oli spekulatiivinen. Kelluke Veikolle, pari puhallettavaa donitsia, pyyhkeet, aurinkorasvaa – runsaasti vettä ja valmiiksi pussitettua napoa. Olin selvästi liian konservatiivinen. Olisi kannattanut ottaa kaikki vesipatjat ja jutut mukaan, ehkä pari vesipyssyä. Ensi kerralla tiedän paremmin!

Saimme silti poltettua 4 tuntia piraattivenealtaassa. Jossain kohtaa pari lasta ryhtyi meidän kanssa leikkimään. He tuli tarkoituksella härnäämään piraattilaivan vesipyssyn eteen ja tästä lähti puolituntia kestänyt leikki missä välillä me oltiin pyssyn ampuma-alueella, välillä he. Välillä jahdattiin toisiamme vedessä ilman tykkejä ja ruiskittiin mikä ehdittiin. Laivat vaihtuivat, leikki ei. “Me vs Ne” on universaalileikki. He eivät puhuneet italiaa, eivät ymmärtäneet minun saksaa, eikä englantia. Enkä saanut selvää heidän kielestä, joten kansallisuus jäi epäselväksi.

Iltapäivällä kolmen aikaan isä tarvi päivätorkut, joten palasimme pyyhkeillemme, joilla minä torkahdin 20 minuutin torkut ja herra oli liimattuna viereeni Disney+n avulla.

Alueen muut viihdykkeet aukesi kun minä heräilin. Söimme burgerin + ranet (ainut gluteeniton kama mitä löytyi) ja kävimme lastenleikki alueella, missä pääsimme näkemään kun siellä meitä ennen olleet 3 lasta sai ilmapallomiekan. Piirtelimme, ihmettelimme ja leikimme, mutta palloa ei tultu tarjoamaan Veikolle. Jossain kohtaa hän kysyi minulta “mitä on saanko pallon Italiaksi? Posso avere…. mitä papaa?” => Google translate “Posso avere un palloncino” kerron, pari harjoituskierrosta ja sitten hyvin hiljaa pallontekijää kohti täydellinen toisto. Kristan tankkaukset “posso avere un” -lauseesta on näemmä purrut. Useita yrityksiä Veikolta, mutta mies ei vain kuullut. Ehdotin, että heiluta kättä, sano Ciao ja sitten kun hän tervehtii kerro toiveesi. Herra yritti ja yritti, sydän meinasi särkyä ja ajattelin alkaa toimiin itse, mutta sitten käden heilutus huomattiin ja kuultiin “Ciao!”
Veikko: “Posso avere una palloncino”
I-mies: “Posso avere un palloncino! SI! topo(hiiri)”
Juha: “I’m sorry, we are learning Italian. What did you say about a mouse?”
I-mies: “No problem! Does he (Veikko) speak english? Do you want a sword or a mouse”
Juha: “No, unfortunately. I’ll ask in Finnish. Miekka vai hiiri?”
Veikko: “Miekka!”
Juha: “Sword”
Ja näin pieni mies sai miekan, joka vain vähän muistuttaa fallosta. Sen kanssa seikkailtiin alueen tivoliin/huvipuistoon, joka aukesi 17:30. Siellä kävimme pomppulinnaosuudessa ja yhdessä laitteessa (jokainen maksoi erikseen), valittu laite “juna”. Pomppulinnassa saimme sekoilun kohdalleen, jonka myötä oli eeppisin poliisi ja rosvo -leikki pomppulinnassa. Tänne voidaan palata äidin kanssa.

Puoli seitsemän olin aivan valmis lähtemään autolle, jonne pyöräillään vielä 30 minuuttia. Autolla nälkäinen ja väsynyt mies tutki testien tuloksia. Auto on ollut suoran auringonpaisteen alla, vailla mitään varjoa aamusta iltaan. Päivän lämpötila on 27-29 astetta varjossa. Auto olisi normaaliolosuhteissa sauna.

1. Akku kelluu 13.1 voltissa, kuin sähköä ei olisi käytetty. Aurinkopaneeli on upea!
2. Auton sisällä ei ole sauna, lämpötila on melkein viileä! Iltaa vasten sen voi saada viileäksi sänkyalueelle. Jotta ylimääräistä lämpökuormaa ei tuotettu autoon, teimme ruuan ulkona retkipyödän äärellä ja testasimme Veikon uutta tuolia. Ei optimaalinen, silti tämän kanssa herra yltää pöydälle saakka
3. Achievement unlocked – suihkussa julkisella parkkipaikalla. Tämä on heti kakkosena suihkutteluistani. Ykkösenä on kansallispuistossa ukkosmyrkyssä kylmällä vedellä. Vesi oli lämmennyt mukavaksi auton takaluukussa. Pressuverho toimi ja pumpulla varustettu suihkukahva toimitti. Ainut haaste on, että se siirtää 3 litraa minuutissa ja suihkupussi on 10 litraa. Suihkuaikaa on siis 3 minuuttia. Sillä sai ison ja pienen miehen pestyä, mutta kolmannelle ei jää vettä.

Suihkun jälkeen aloitimme iltatoimet. Veikko nukkumaan, minä laittamaan paikkoja kiinni. Puolentoista tunnin oma hetki pitää sisällään viestien lukemisen ja blogaamisen. Enempää ei ehdi. Olen todella tyytyväinen auton kyvykkyyksiin ja odotan ensi yön olevan viileä, yhtenäinen ja palauttava. Merkittävä päivitys aikaisempiin öihin.

perjantai, 2025-05-30

Ajoaika: 1h 20 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1944 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Yö oli vielä katkonaisempi kuin mikään yö tähän mennessä. Useita heräämisiä, tällä kertaa joskus kahden aikaan yöllä herran siirtyi vierestäni omaan sänkyynsä, kerrossängyn yläsängylle ja mutisi jotain äidistä.

Kun vihdoin oli heräämisen aika, siinä kuudelta, herra aloitti “Mun mahaan sattuu koko päivän, niin mun ei tarvi mennä päiväkotiin. Katson kotona ohjelmia. ” Päätin olla vastaamatta tuohon. Seuraavat puolituntia minun valmistellessa aamiaista herra koitti merkittävän määrän erilaisia variaatioita samasta teemasta. “Minulla on paljon pieniä haavoja, niin ei tarvi mennä….”, “Minulla on alaselkä kipeä, niin ei tarvi mennä…” Ruokailun aikana kaikki tuollaiset loppuivat ja kun kysyn sattuuko mahaan, vastaus oli ei. Hienoa!

Päiväkotiin meno meni taas samalla tapaa, juosten sisään ja minulle ei sanota edes moi, moi. Olen OK tämän kanssa. Tämä on merkittävästi parempi kuin pitkät väännöt ja itkut.

Kummallakin meni päivä omalla rutiinillaan. Noutoaika oli vähän yli kolmen, jonka jälkeen alkoi reissuun pakkaaminen. Tämä viikonloppu on testejä, testejä, testejä. Saan säätää rauhassa, sillä herra ei -toistaiseksi- tästä hermostu. Tein ruokapreppia enemmän kuin kaikkina näinä vuosina tätä ennen. Kun olimme kahdestaan, tärkeintä oli päästä liikkeelle ASAP. Ruuan ja muut asiat saa sevittyä siellä matkalla. Nyt kun olemme kolmestaan, matkalla pitää kaiken olla mahdollisimman rentoa. Ruuanlaittoa saa helpotettua paljon preppaamalla, joten prepataan. Tulen testaamaan kuinka paljon kannattaa prepata. Tällä kertaa kaikki on valmiiksi mitattuina annoksina minigrip -pusseissa. Kiehauta vesi, lisää pussin sisältö.

Aurinkopaneeli on toiminut halutulla tavalla. Hupiakku ja starttiakku kumpikin kellui maksimijännitteessä. Hupiakku 13.0 – 13.1V ja starttiakku 12.8 – 12.9V. Auto “levätessään” lataa kaiken tappiin, eli tämä osa ainakin toimii. Suomikokeilun pohjalta tiesin, että näin käy, mutta on eri asia tietää ja sitten nähdä se käytännössä. Nyt on edessä seuraava “aito” viikonlopun stressitesti. Akun pitäisi heittämällä riittää.

Sain pakattua auton rennosti, ehdimme vähän leikkimään vesipyssyillä ja klo 18 oli startti. Hieman visioitua myöhemmin, mutta ei mitenkään pahasti. Olimme skipanneet kaiken ruokailun, joten ajattelin, että eka paikka olisi mäkkäri, josta safkat nassuun ja sitten leirintäpaikallemme. Pieni herra halusi omat kuulokkeet päähän ja hevisaurusta korville. “Nukun pikkasen”. Ajoin 3 minuuttia, lähimmälle bensa-asemalle ja kun sammutin auton, takapenkiltä kuuluu tuskastunut ja vähän itkuinen “EMMÄÄ EHTINYT VIELÄ NUKKUMAAN!” Musiikki tauolle sen verta, että ja kerron herralle meneväni tankkaamaan, kohta mennään taas. Noin 20 minuuttia myöhemmin olimme mäkkärillä ja takapenkillä nukkui pieni mies, joka ei herännyt kevyeen ravisteluun. Niinpä ostin itselleni ruuat ja söin ne autossa. Tämä mäkkäri oli jättimäisen ostoskeskushärdellin yksi osa-alue. Näin tänne tultaessa MediaWorldin, jota Googlen mukaan ei ollut lähimaillakaan tätä aluetta. Itaaaaalia… Jouduin käyttämään navigointia, jotta pääsin mäkkäriltä sinne. Reitti vaati 4 liikenneympyrää, pari hyvin hämärää “takakautta” siirtymää ennen kuin olin paikalla. Ostin USB-C “matkatelakan”, jotta läppäreiden vaihto olisi näppärempää.

Sitten alkoi tunnin ajo kohti Citta di Caorlea. Ajaminen oli rentoa ja mukavaa, ehkä täällä pohjoisessa Italiassa ajetaan järkevämmin kuin Sardiniassa, Kristakin kommentoi siitä kun oli viimeksi mukana. Matkalla tein yhden virhekäännöksen liikenneympyrässä, käännyin yhden liian aikaisin. Ei hätää! Google reititti uudelleen, parin minuutin muutos saapumisaikaan. Aloin ajamaan läpi selvästi “vanhaa kaupunkia”, tiet olivat kapeita ja rakennukset vanhoja. Ajattelin, että olipas kiva sattuma. Tosi näppärä bonus, kunnes tuli alueelta poistumisen kohdalle. Holvikaari, yhden kaistan levyinen ja maksimikorkeusmerkki 2.5 metriä. Tämä auto tarvii 2.6, varman päälle 2.7 metriä. Toi portti on ainut tie pois tai sitten pakitan ehkä kilsan verran, tätä auto ei saa käännettyä…. Pysäytin hyvissä ajoin ja arvioin tilannetta, pienempi auto meni portista läpi. Se oli hyvin kaareva rakenteeltaan ja huippukohta oli selvästi yli 3 metrin, ainakin – ihan varmasti. Kaaren reunat voisi olla siellä 2.5 metrin korkeudessa, ja tää auto on kapeampi kuin se tie, ainakin 40 senttiä kapeampi. Kaari voisi olla riittävästi… Niinpä kieli keskellä suuta, ykkösvaihteella ryömien, kunnon jonon taakse keräten lähdin etenemään tuosta kaupungin muurin portista läpi. Riemukseni tulimme ehjänä läpi! Kilsa kaksi eteenpäin ja ajoimme joen/kanaalin reunaa, joka oli maansortumien vuoksi usein yhden kaistan levyinen, mutta liikenne oli kaksisuuntaista. Onneksi pikkuautot ymmärsi vetää kaikille mahdollisille levennyksille ja päästää ison kamelin läpi. Ei edes jännittänyt ajella.

Olimme perillä täällä Citta di Caorleossa ennen kahdeksaa, olin hyvässä hapessa huolimatta noista koettelemuksista. Itseasiassa ne piristi! Otin ne mukavasti vastaan. Täällä Caorleonessa ongelma oli se, että Google kertoi liikenneympyrässä “olette perillä”. Liikenneympyrä ei ollut se ilmainen autoparkki, jota olin ajatellut. Kylmän rauhallisesti ajoin ulos ympyrästä ja poikkesin ekan ravintolan pihaan. Kartan katsomista ja parkkipaikan bongaus. Se on ihan lähellä, pari liikenneympyrää ja olen perillä.

Täällä virittelin auton kuntoon. Sängyn jäähdyttäminen kivaan lämpötilaan on eka haaste. Tuuletisettini huutamaan ja tekemään parhaansa. 6x 12 cm tuuletin sai tulosta aikaiseksi. Auto oli nukuttavisa lämpötiloissa yhdeksän aikaan. Tuota saa kyllä säätää hieman, mutta tulosta näyttää tulevan. Onneksi Krista ei ole mukana kärsimässä säätämistäni.

Veikko, Veikko taasen heräsi kun olin saanut sängyn levitettyä. Herraa ei luonnollisesti enää nukuttanut. Luimme kirjaa, kuuntelimme Queenia ja sitten tulikin nälkä. Mäkkäriraneja ja porkkana oli illan ruoka. Samalla soitettiin videopuhelu äidille. Ruokailun jälkeen, kesken puhelun herra kiipesi sänkyyn ja alkoi tuhistelemaan.

Kello on puoli yksitoista. Olen kävellyt alueella, katsellut hieman paikkoja. Jäähdytellyt autoa. Todennut, että toistaiseksi ainakin, kaikki on mennyt hyvin ja olen tyytyväinen että lähdimme liikkeelle. Ajo oli nautittavaa, yöksi asettautuminen oli nautittavaa, oli kiva päästä puhumaan Kristan kanssa. Kaikin puolin, toistaiseksi näyttää hyvältä. Josko nyt saisi hyvän yön?

torstai, 2025-05-29

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1870 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herääminen siellä viiden aikaan. Pieni mies kertoo minulle, että vatsaan sattuu ja kysyy “eihän mun tarvi mennä päiväkotiin?”. Herraa selvästi sattuu vatsaan ja yö on ollut koko ajan pientä potkimista. Kerron että ei, saadaanko vielä nukuttua? – Ei saada.

Aamiainen ei maistunut lainkaan herralle ja leikit on hyvin ilottomia, vatsaan selvästi sattuu. “Auttaisiko jos laitetaan vähän lastenohjelmaa?” – “Joo auttaisi.” Kahdeksan aikaan näytti siltä, että herra voisi olla OK, mutta raporttien mukaan vatsaan sattuu yhä. Vessassa käynnit ei auttaneet.

Iso mies linjaa: ei päiväkotia. Koska päivä on kaunis, mennääs pihalle vähän temppuilemaan ja miettimään miten tämä päivä tehdään. Pihalla testailimme vesipyssyjä ja kastelimme toisiamme hyvin maltillisesti. Päivästä on tulossa selvästi kiva. Veikko näytti erittäin hyvin voivalta.

Tultuamme sisälle Veikko leikki hieman leegoilla ja minä tutkin missä on treenisalit. Kun olin saanut ajat ja reitit varmistettua sekä tarkistettua, että paikka on siviileille, ilmoitin Veikolle, että lähdemme kohta. “Pakkaan varusteet ja liitän pyörät, sitten mennään.” Veikko aloitti lelujen siivouksen. Lelujen siivousten yhteydessä kuului “Oho, tuli pieru!” ja hetken kuluttua “Isä, mun shortsit on märät”. Ihmettelin muutaman sekunnin verran, että miksi Veikko nyt kertoo shortsien olevan märät, kun vesipyssyjutuista on jo puoli tuntia… Ja sitten tajusin, voi hyvä luoja! Löysät shortseissa. Poika ilmaan, vessaan, vaatteet pois ja pöntölle, Tavaraa on vähän kaikkialla, kuten arvelinkin. Talossa ei ole käsisuihkua, mutta autossa on! Veikko naulattiin pöntölle lyömällä tabletti käsiin ja Disney+ päälle – älä liiku! Autosta juosten uusi kenttäsuihku, jolla saatiin pestyä paikat. Iso katastrofi vältetty, paikat siivottu, ison miehen linjaus oli hyvä! Veikko oli kipeä! Taputus omaan selkään.

Ekalle treenisallille lähdettiin liikkeelle varavaatesetin, kenttäsuihkun, 2 litran suihkuveden sekä juomavesien kanssa. Salilla on paperinen ohjelma, jonka saa kun paikalla käy – tekniikan ihmemaa tämä. Ohjelmaan oli tietenkin tehty käsin korjauksia ja aikataulut parin treenin suhteen muuttuu kuun vaihteessa, mutta muuten hyvä paperi… Brassi jujitsua ja/tai kalisteniksiä voisi olla juttuni tänä kesänä, mahdollisesti Italian Krav Magaa, joka on IKFM haara, mikä on likellä omaa KMG haaraani.

Salin jälkeen oli ruokahetki minulle, Veikolle ei kelvannut vielä mitään ja sitten oli aika korjata asioita. Keksin, että auton tuuletusta voisi sittenkin parantaa. Löysin tänne tultaessa vahingossa tavan päästä tilojen välisten ritilöiden “takapuolelle” asuintilasta. Sieltä sopivalla tikulla ja potkaisulla voisi saada ne liimatut ritilät irti. Minulta puuttui vain sopiva keppi/tikku/juttu millä keskittää potkaisuvoimaa. Kiertelin talon ja pihan ja löysin jonkin puujäteläjän, sieltä irtosi sopivanlainen tikku. Ideani toimi, sain autolla potkittua ne tuuletussuojat pois ja merkittävästi parannettua ilmavirtaa sängyn kohdalla.

Talolla oli seuraavan korjausoperaation vuoro. Kristan pyörälaukun parsinta kasaan vielä kerran (ainakin). Se laukku on aina pyörässä kiinni, kelistä riippumatta, joten se väistämättä hajoaa. Nyt sen toisen reunan tuen popniitti petti. Kenttäkorjausoperaatiossa leikkasin palan pois vaneelinpalasta, jolla laukkua oli jo kerran korjattu ja käytin sitä vastinkappaleena ruuville, jonka irroitin auton hupiakun kotelon kannen saranasta. Lopputulos oli taas tukeva sivulaukku, pienellä lisärujoudella 🙂

Tällaisten kenttäkorjausten tekeminen hyvin rajatuilla varusteilla on silmittömän mielenkiintoista. Se on haaste, joka alkaa sillä että tutkitaan mitä ympäristössä olevaa voitaisiin käyttää apuna ongelman ratkaisemisessa. Luulen, että tästä samasta syystä vastetoiminta (incident response) Nixu aikoina – erityisesti ne missä lenteli pisin Eurooppaa parsimassa firmoja takaisin kasaaan, oli niin mahtavia. Työkalut ja tuho vaihteli mielettömästi ja aina piti keksiä ratkaisu, sillä mitä oli käytettävissä.

Kuuden aikoihin söimme kumpikin. Nyt herran nälkä oli herännyt ja ruokaa upposi koko päivän edestä. Ruokailun jälkeen kävimme vielä katsomassa sitä Italian Krav Magaa, talolta 20 minuutin päästä autolla edettäessä. Treenit alkoivat netin mukaan 19.30, joten olimme siellä hieman etuajassa tai niin luulin. Rakennus oli hylätty. Umpeen kasvanut tie portille ja lukittu portti antoi pientä vinkkiä siitä, että treenejä ei ehkä enää ole. Vieressä oli kuitenkin paikallinen urheilukeskus, joten kirmasin sinne tarkistamaan olisiko treenit siirtynyt sinne – ei ollut. Pieni seikkailija nukkui autossa koko tämän ajan, sillä hän oli simahtanut jo tänne tulomatkalla autoon. Täällä Italiassa hän ei enää nuku päiväunia, joten seitsemän aikaan hän sammuu, jos vain antaa mahdollisuuden rauhottumiseen.

Minä tein vielä vähän valmisteluja huomista reissua ajatellen. Toivottavasti tuleva yö menisi puikkoihin. Vähän alan kaipaamaan keskeyttämätöntä yötä itsekin.

keskiviikko, 2025-05-28

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1870 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Just the two of us
We can make it if we try
Just the two of us
(Just the two of us)
Just the two of us
Building castles in the sand
Just the two of us
You and I

Ensimmäinen yö ilman äitä oli tiukempi kuin kumpikaan miehistä osasi odottaa. Kahden jälkeen yöllä tehtiin nukkumiseen liittyviä uudelleen järjestelyjä painajaisten vuoksi ja jossain viiden aikaan isää potkittiin kuin Van Dammen elokuvien pahiksia.

Aamu eteni kuitenkin normaalisti, suomalaisen arjen mukaan. Puuroa ja kananmunia, leegoleikkejä ja matka päiväkotiin. Pieni vastarinta, kuten Suomessakin, tuli kun hälytys lähti soimaan päiväkotiin siirtymisestä. Herralla on nälkä! Niinpä matka päiväkodille meni porkkanaa ja sitten banaania mussuttaessa. Kun me kaksi etenemme, reitti ei ole välttämättä suorin, eikä matkaajat pysy tiellä. Vähintä mitä tehdään on tasapainoillaan rotvallin reunalla, mutta tänään päiväkotiin mentäessä edettiin … kävelytien vieressä olevan betoniaidan päällä. Päiväkotiin meno seurasi myös suomalaista kaavaa, isälle ei sanota edes moro, vaan päiväkotiin juostaan sisään huutaen jotain tärkeää. Tällä kertaa se oli “carota, carota!”

Paluumatkan väsyttelin sormia sormipuristimen kanssa. Tuntuu hassulta kuinka hemmetisti tekemistä on pitää kättä puristettuna kiinni niin paljon ja kauan kun pystyy. Se vaan vie hirvittävästi ajatusvoimaa.

Työpäivän jälkeen noudin pienen herran. Vieläkään en päässyt juttelemään päiväkodin hoitajien kanssa. “Veikko, papaa!”. Veikko kun kirmasi vauhdilla päin ja nostettiin ilmaan jolloin hoitajalta tuli taas peukkua etäältä. OK. OK. Tässä on kaava muodostumassa. Huomenna viiton tjsp. Koska aurinkopaistaa, iltapäivän agenda oli yksinkertainen: jädeä naamaan ja kaupunkiin tutustumaan hieman. Aika moni muukin lapsi+aikuinen oli samalla jätskikiskalla nauttimassa jädestä. Veikko osoitteli useamman päiväkotikaverin.

Tutustuimme kaupunkiin, pienempi meistä käveli aitojen päällä ja lopulta palasimme kesätalolle. Pihalla oli hiiri selvästi näkyvillä. Se merkkaa, että se on kuolemassa ja se tietää sen. Veikkoa ohjeistettiin pysymään eläimestä kaukana ja asiaa käsiteltiin jonkin verran. Myöhemmin päivällä saimme kuulla, että isännillämme on hiiriongelma ja tämän hetken ratkaisu muodostuu myrkyttämisestä. Emäntä oli koittanut siirtää hiirtä johonkin muualle kuolemaan, mutta oli saanut puraisun palkinnokseen. Onneksi hanskat oli ollut kädessä, joten iho ei ollut rikkoutunut.

Tänään emme saaneet vesisotaa aikaiseksi. Ehdimme testailemaan eri aseiden kyvykkyyksiä, mutta emme sotimaan. Illalla oli Krav Maga Turku ryn vuosikokous, joten pieni mies pääsi nauttimaan italiaisista lastenohjelmakanavasta. Pipsaa, karhua ja pikku tyttöä ainakin, mahdollisesti jotain muuta.

Ilta pakettiin normaalisti. Toivottavasti tämä yö menee hieman rauhallisemmin. Käytämme alusta saakka vaihtoehtoista nukkumajärjestelyä, jotta ei tarvi yöllä vaihtaa sänkyjä.

Krista on turvallisesti perillä Cagliarissa, samoilla nurkilla missä olimme viime vuonna. Kaikki siellä hyvin ja maiset, kaupat ja päivän ohjelma on vanhaa tuttua. Vähän karehdittaa, Cagliarista jäi hyvä muistot, sinne voisi palata itsekin.