juha

tiistai, 2025-05-20

Ajoaika: 1h 34 min
Keskikulutus: 10.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1744 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Otimme todella löysän aamun. Herätys oli luonnollisesti ennen kuutta, mutta makailimme, juttelimme, halailimme, torkuimme, pyörimme ainakin seitsemään saakka. Sitten tehtiin aamiaista löysästi. Yleinen liikehdintä oli löysäilyä, sillä tänään tarvii tappaa aikaa. Tämä on extra päivä, siltä varalta, että jotain olisi sattunut matkalla tänne. Kaikki kun meni A-luokkaisesti, meillä on päivä tapettavana.

Ensin kauppaan, sitten uimaan. Oli aika näyttää Kristalle, että meillä on 100% kyvykkyyksistä käytössä, vaikka olemme “harppumoodissa”: Veikolle pyörä alle. Ryhmämme pienintä seikkailijaa ei paljoa jännitä. Pieni herra lähti pyörällään liikkelle vauhdilla, joka vaati painoliivittömän isän juoksemista. Painoliivilinnen äiti, eli laavahirviö, jäi kuin täi tervaan. Karkuun pääsyn avaimia oli kaksi.
1) Kiihtyvyysetu: Polkupyörän päällä oleva pieni mies, vs painoliivillä kuormitettu vanhempi nainen
2) vain toinen tiesi leikistä.
Matka kauppaan meni yhdellä isolla kaatumisella. Pieni mies, kaikista isomman miehen ohjeista huolimatta, katsoi paljon taakseen etsien laavahirviötä ja törmäsi tolppaan. Polvi taas auki, sillä täällä on shortsikelit. Kaupasta kun pääsimme pihalle, saimme, mitä me kutsumme, “italialainen käsittely” vanhempi rouva toteaa “bello bambino” ja kehuu herran ulkonäköä meille. Toki matkalla kauppaan, pari yläasteikäistä totesi pyöräilevän pojan olevan lutuinen – ja hän on. Kummelia lainaten, Veikon fiilis lienee, “Vaikka olisinkin, ei sitä minulle tarvi kertoa”. Pieni herra ei reagoi mitenkään italialaisten kommentteihin.

Pyöräilyn jälkeen menimme uimahalliin, joka äärellä olimme nukkuneet, ja vietimme todella riemuisan perhehetken altaassa palloja heitellen, laavahirviöät karkuun uiden ja yleisesti kelluen. Mellä oli niin hauskaa, että se alkoi harmittaa vanhempia henkilöitä, joten katsoimme asiaksemme poistua altaasta suihkuun ja autoon. Tarinankehrääjän mielen räjäytti se, että koko uimapaikkaoperaation hoiti Krista italiaksi. Tämä piti sisällään mm. saunasta tiedustelemisen. Tämän kesän päätteeksi lienen ainut kuka ei puhu italiaa …

Uinnin jäkeen ruokailu ja siirtymä. Nuorin meistä sammui autot kädessä paikalleen.

Olemme perillä, Roveredo In pianossa . Täällä vaihdoimme vaatteet kesämoodin. Pääsimme samalla todistamaan harvinaizen tajunnan räjähdyksen. Minä kerroin pienelle miehelle, että näistä housuista saa myös shortsit, irroittamalla puntit, johon reaktio oli huuto “Äiti! Isi huijaa taas!”. Äiti kertoi, että isi ei huijaa. Minä näytin, että housuissa on vetskari puntissa ja irroitti puntin. Pienen miehen tajunnan räjähdys oli silminnähtävä. Silmät suurenivat, kulmakarvat nousivat. Äitikin totesi, että nyt nyrjähti pienen herran pää.

Kauppa, päiväkodissa käynti, pyykkäys omatoimi pesulassa ja jatkuva sade. Tiimi on ihan kuitti. Ajan polttaminen ei selvästi sovi meille. Auto yöparkkiin, vielä viimeisen kerran ennen kesätaloa. Illalla auto oli jaettu kolmeen osaan. Kussakin osassa oli yksinäinen henkilönsä tekemässä omaa asiaansa. Yksi katsoi leffaa, yksi piirrettyjä ja yksi luki kirjaa, koska hänen kännykkänsä oli tungettu kattoluukusta ulos tarjoaamaan nettiä kaiikille muille.

Tänään minäkin menen nukkumaan ajoissa. Huomenna on sisäänmuuttopäivä.

Monday, 2025-05-19

Ajoaika: 6 h 49 min
Keskikulutus: 10.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1675 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

HA! Onnistuinpas statistiikan kanssa! 22:09 …. Pentele täällä on kuuma …

The White man started on his laptop. “Where shall I begin, please your Majesty?’ he asked.” Begin at the beginning,’ the King said gravely, `and go on till you come to the end: then stop.

Heräsimme aamulla hieman ennen kuutta, koska yksi tiimistä on erityisen aaamuvirkku. Kuudleta ylös, ruuanlaitto – oikein arvattu – leikkipuisto, kauppareissu(!) ja liikkeellelähtö 8.00.

Glissandon harppukaupassa olimme hieman ennen 8.30ntä. Naisosasto lähti harppukauppaan ja miesosasto aloitti intensiivisen autoleikin auton sisällä. Tälle operaatiolle annettiin 30 minuuttia aikaa. Eeppisen autoleikin jälkeen oli aika kriittiselle valinnalle

jätskiä vai leikkipuisto?

Useiden millisekunttien miettimisen jälkeen miehistä nuorin päätti jätskin. Päätöksen jälkeen alkoi testi, jonka ainut tarkoitus oli vastata kysymykseen, “Onko meillä 100% toiminnallisuus, myös kun liikumme harpun kanssa?”. Niinpä miehistä vanhin alkoi purkamaan pyöriä ulos autosta. Kiitos nerokkaan pakkaamisen ja tinkimättömän tuunauksen, vain yhtä laukkua siirtämällä oli mahdollista purkaa autosta pihalle kaksi pyörää.

Pyörät laitettiin yhteen FollowMe! – vetojärjestelmällä ja miehet lähtivät matkaan. Kohteena oli oletettu kahvila. Takaa raportointiin, että pyörä pysyy suorassa parinkin mutkan jälkeen. Tämä on merkittävä ero TrailAngel -nimiseen vetoaisaan, jota ei saatu toimimaan koskaan kunnolla. Kahvila ei ollutkaan kahvila, se oli paahtamo(?), jossa myytiin kahvia jauhettuna. Korjaavien liikkeiden kautta päädyimme huoltoasemalle, josta saimme jätskit. Elämä oli hyvää.

Jätskien jälkeen oli aika palata autolle, syödä lounas ja valmistautua päivän runttaukseen. Tavoite on >600 km, niin että päädymme Italian puolelle yöpymään. Kakkosstartti tapahtui 11:30 sovitusti. Lähdimme ajamaan kohti Italiaa.

Koska seurue on kohtuu rennossa tilassa, pää toimii ja kokemus näkyy. Mies, joka ei kieliä juuri hallitse teki tankkausoperaation 100% Saksaksi. Sattumalta olin tankkaamassa tankilla 5, jonka tiedän olevan “fympfh” tjsp. Tätä hokien työstin tien kassalle ja nappasin mukaan yhden valkosuklaa Twixin.
“Hallo!”, twix tiskille, “und fymph”
Myyjä vastaa takaisin Saksaksi ja ymmärrän, että hän kysyy laitetaanko samaan laskuun.
“Ja”
“Mit carte?” (tjsp)
“Ja, mit carte” (tjsp) pin koodi
“Tack, tyssss” (tjsp)
“Tyss”
Ja äijänä ulos paikalta. Hitto, että on hyvä mieli.

Tiedän, tiedän, ajattelin että menen max 130 km/h tänä kesänä, koska aurinkopaneeli, mutta olimme olleet ruuhkassa varmaan puoli tuntia ja Ferrari ilmestyi viereiselle kaistalle. Kaunis keltainen Ferrari kultaisella äänellä pöristeli vieressä ja sitten työmaa päättyi ja tuli ne kolme kaunista viivaa. Ferrasi lähti kuin rusakko levosta ja jäi heti muiden kiihdyttävien autojen taakse jumiin. Minäkin löin lapun tiskiin ja Ferraria ihaillen vahingosas kiskasin Reissurakettimme 144 km/h. Hokasin jossain kohtaa vilaista nopeusmittaria ja tajusin ajonopeuteni. Saksassa, moottoritiellä, useita tunteja, ja 130 km/h on sellainen normaalivauhti, kaikki muutkin menee lujaa ja suhteelinen nopeus toisiin – poikkeuksia lukuunottamatta – on usein vain 1-20 km/h. Siinä vauhdissa operointi tuntuu normaalilta, kaistoja vaihdetaan, perseessä roikutaan, väistellään sen isommin tiedostamatta sitä nopeutta missä operoidaan. Onko tämä stressitöntä? – Ei ainakaan kuskin kainaloiden märkyyden pohjalta, mutta kivaa se on.

2 h ja tauko -taktiikalla etenimme liki 7 tuntia tänään. Leikkipuistoa joka välissä kun mahdollista, autossa leikkimistä jos puistoa ei saatu ja täällä ollaan…. Italiassa, jossain. Pienin reissaaja menetti hermonsa vain kerran ja sekin saatiin taltutettua minuuteissa laittamalla Pipsapossu äänikirja päälle. 25 minuuttia Pipsaa ja taas pystyttiin menemään kahden tunnin siivu moottoritietä.

Alpit on eeppiset, maisemat on mahtavat ja piru vie täällä on kuuma, vaikka viime kesästä tiedän, että ei tämä vielä ole kuumaa. Menee vain hetki, että pohjoisen viileään tottunut keho alkaa taas sietää tätä kuumuutta.

Sunday, 2025-05-18

Ajoaika: >2h
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Kohta, iha kohta, saan kiinni näistä kilometreistä! Kristakin koittaa jo minua muistuttaa!

Sunnuntai, yritys laiskaan aamuun. Energisin meistä on hereilllä 5:30 ja siitä eteenpäin vanhempien on suullisesti avustettava ratkomaan, torkkumisten välissä, erinäisiä ongelmia. Noustava oli seiskan aikaan.

Aamulogistiikka, kas! Auton vieressä on leikkipuisto! Auton / tarvikkeiston analysointi… Vettä lisää, jätteiden dumppaus, ruokaa. Allekirjoittaneen aamu palaa logistiikasta huolehtiessa. Tämä lisää hieman kitkaa, ilmeisesti leikkipuistossa liikkuminen on tarpeen myös isommille pojille.

Kun vihdoin pääsen puistioon raportoimaan tarpeista kello on jo niin paljon, että tarvii alkaa huolehtimaan logistiikasta. Vessan putsaus, vesisäiliöiden tankkaus, lounaan laitto, auton siirto, ison miehen (tarpeeton) pieni protesti, lopulta lounas ja tien päälle. Olimme Mathiaksen luona Ravensburgissa eilen ilmoittamassamme aikataulussa.

Minä ja Mathias pääsimme viettämäään pari tuntia kahdestaan. Muistelimme vanhoja, maistelimme viskejä. 2019 E1 -leiri oli muisteluissa vahvasti mukana. Nyt kummallakin on lapsi ja elämä on kovasti erilaista. Treenaus on yhä osa elämää, mutta vähemmän tavoitteellista ja kummallakin on lisälajeja rinnalla.

Yhden jälkeen yhdistimme perheet leikkipuistossa. Pojat, alkuvaiheen ujostelun jälkeen, löysivät yhteisen sävelen kielimuurista huolimatta. Kävelimme Ravensburgissa, tutkien kaupungin keskustaa. Naiset puhuivat mukavia ja isot pojat jahtasivat pieniä poikia pitkin kaupungin katuja. Hippa on universaali leikki.

Jossain kohtaa iltapäivää kävimme syömässä ja jatkoimme kaupungin ja sen historiaan tutustumista. Pienimmät pojat alkoivat hyytyä, mutta eivät uskoneet kehonsa viestejä. Lopputulos oli, että toinen naarmutti polvensa, toinen juoksi päin pysäköityä autoa joten aikuiset koitti rauhoittaa menoa :D.

Kaupunkivisiitin jälkeen palasimme vielä Matthiaksen talolle, jossa pääsimme esittelemään auton ja eilisen kepin. Kaikki miespuoliset arvostivat keppiä, se on erittäin hyvä (pyssy)keppi, jota ei, valitettavasti, voinut tuoda talolle, joten se jätettiin autolle. Talolla aikuiset pääsivät juttelemaan ja lapset leikkimään keskenään. Aina välillä pääsimme nauramaan, kun kuulimme jomman kumman lapsen ohjeistavan toista omalla kielellään ja sen jälkeen valittavan omalle vanhemmalleen, että toinen ei ymmärrä leikin sääntöjä. Lopputulos oli kuitenkin leikkimistä.

Illan päätteeksi kiskaisimme vielä vähän yli tunnin ajelun pikkuteitä pitkin iskuetäisyydelle huomisen avainpistettä Glissandon harppukauppaa. Sen lisäksi huomenna on edessä reissun toinen etäisyyden runttauspäivä., optimitilanteessa olemme huomenna Italiassa.

Saturday, 2025-05-17

Ajoaika: >6 h
Keskikulutus: 12.1 l / 100km
Kokonaiskilometrit: XXXX km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2

Rehellisesti ja yllättäen: kaikki menee todella hyvin. Tiimi toimii, meno on rentoa, etäisyystavoitteisiin päästään. Jumankauta, että on kivaa 🙂

Herätys, luonnollisesti siinä ~6. Aamiainen on yksi niistä mittatikkupaikoista, aikaisemmin 1.5 h tiukasti yritettynä 2h “rennosti”. Tänään tunnissa ohi rennosti tehden! Keittiölaation tuunaukset toimii – keittiö tarvikkeet saa pois ja takaisin helposti. Ruokapreppi on toinen avaintekijä. Puuro & kahvi on etukäteen mitattuna minigrip pusseissa. Pieniä asioita, mutta dramaaattinen vaikutus.

Rennon aamiaisen jälkeen oli, perinnetiedon mukaan, leikkipuistohetki. Perinnetietoa ei selvästi kannata kyseenalaistaa, joten puistossa vietettiin hyvä hetki. “Sattumalta” moinen oli yöpymispaikan vieressä. Miten Krista näitä löytää on minulle täysi mysteeri. Aivan käsittämättömiä löytöjä käyttäen vain Google mapsia.

Aamuleikkien aikana Veikko löysi tosi hyvän kepin. Selkeä pistoolikeppi. Sen kanssa seikkailtiin kauppaan saakka. Isä olisi ollut valmis pistämään sen painoliiveihin kiinni ja tuomaan sen kauppaan. Poika oli valmis viemään sen kauppaan käsissään, repussa, isän kyydissä painoliivissä, vain naispuoliset vastustivat kepin tuomista kauppaan. Teimme kompromissin ja jätimme kepin kaupan ulkopuolelle puun alle. Edekasta ostettiin tuoreruoka ja tarkistettiiin viskivalikoima ja tämän vuoden hinnat. Laproaigh 10v – 35 € .

Kaupasta tultuamme keppi otettiin mukaan puun juurella. Autolla jouduimme käymään mystisen keskustelun. Miesten yksimielinen ymmärrys oli, että keppi tulee mukaan, se menee takakonttiin, sillä se on tosi hyvä keppi! Asiantuntijat ovat yksimielisiä tästä. Ilmeisesti kaikki eivät ymmärrä keppiluokituksia. Hallitus linjasi, että jos pakkaaja saa sen pakattua mukaan, niin sitten se voidaan ottaa mukaan. Tosi hyvälle kepille löytyy aina tilaa ja se on nyt mukana. Uskomatonta, että tällaisesta joutuu keskustelemaan – edes hyvässä hengessä :). Se on p..run hyvä (pyssy)keppi!

Tänään oli yksi pitkistä ajopäivistä. Lounaan jälkeen lähdettiin runttaamaan isosti kohti Ravensburgia. Päivän tavoite oli päästä iskuetäisyydelle kaupungista. Sanoisin kilometrit ja merkkaisin ne ylös, mutta se vaatii auton virta-avaimen, mikä ei ole virtalukossa eikä minun taskussa. Kysyisin apuja, mutta asuintilassa tuhistaan… Ehkä neljännellä kerralla saan etäisyydet ja muut tekniset speksit paikalleen.

Ajo tehtiin kahden tunnin pätkissä. Tauoilla jaloiteltiin leikkipaikoilla. Matkalla kuultiin musiikkia, podcasteja ja yllättävää kyllä (!) karvan vajaa nolla kitinää. Toki, perinteistä, “kauanko vielä” -kuului muutaman kerran, mutta niin vähän että ei sitä oikein voi mainita, paitsi kirjanpidollisista syistä.

Ajomatkalla bongattiin Tesla, jossa on tarra “I bought this before Elon went crazy”. Nyt on sekin nähty livenä. Kuvatodisteita koitettiin hankkia. On kiva ajaa täällä Saksassa, pääsee käyttämään paljon nopeusmittarin oikeaa puolta. Sähköautoista tuli tehtyä uusi havainto. Niitä joutuu ohittelemaan, kun pörrää 130 km/h eteenpäin. Harvempi täyssähköauto meni 120 km/h kovempaa, useammat hiljempaa. Nuo ajonopeudet syö todella runsaasti sähköä, mutta ei juurikaan vaikuta dieselin kulutukseen …

Ajoneuvon tuunauksista tässä kohtaa voisi mainita merkittävästi paranneltuviskin kuljetuskapasiteetti. Valitettavasti se on tällä hetkellä varattuna muuhun käyttöön ja se on täyskuormassa saavutettamattomissa. 12 pullon hyllyrakennelma (mitattu ja testattu) on harppukotelon blokkaama. Ajatus on, että paluumatkan alkaessa lyön sen täyteen viskiä ja harppu eteen. Turussa sitten saa kamat pois. Viski on kuitenkin halpaa Saksassa, ei välttämättä Italiassa. Niinpä jokainen Edeka on käymisen arvoinen. Tauolla nro 2 oli Edeka helposti saavutettavissa matkalla leikkipuistoon, joten sinne mentiin ja se kannatti! Valikoima oli hyvä, hinta kohdallaan. Pari pulloa (Bowmore 12v) saa aina tungettua takaluukkuun, vähintään hyvän kepin viereen.

Kuten totesin alussa, päivä oli liki täydellinen onnistuminen. Tämä oli rentoa ajoa, niin rentoa kuin se voi olla. Olemme 30 minuutin päässä Mathiaksesta Ravenburgissa. Olemme juuri siellä minne halusimme päästä. Ajo oli ihan rajalla sitä mitä kuski jaksoi ajaa. Nyt tuntuu siltä, että perhe on saanut reissaamisesta hyvän otteen. Pientä teknistä haastetta on. Kuvat ei tahdo mennä verkkoon, auton avain on jossain mielenkiintoisessa paikassa. Kokonaisuus on kuitenkin hyvin ruusuinen. Nyt nukkumaan. Huomenna blogi verkkoon.

perjantai, 2025-05-16

Ajoaika: ??
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1
Hupiakun jännite lähdössä: 12.5 V

Kohta alan muistamaan, mitä blogaukseen tarvitaan teknisten tietojen saamiseksi… 🙂

Päivä starttasi vauhdikkaasti rouvan toimesta, viideltä aamulla hän häipyi hytistä joogaamaan. Me miehet otettiin torkun kannalta ja torkuttiin vielä tunti. Siinä kuuden jälkeen oli aika aloittaa ajan tappaminen. Aamiainen kun alkaa 09:30 ja 09:00 aukeaa pallomeri/leikkipaikka.

Hytissä luettiin kirjaa, leikittiin ukoilla, pelattiin lyhyt hetki kännykällä peliä. Rouvan palattua parin tunnin joogaretriitiltä leikkeihin liittyi pelaaja nro kolme. Leikit uuvuttivat vanhemmat täysin, joten he nukkuivat aamiaiseen saakka Veikon tutustuessa Topolinoon.

Päivä meni hurjan nopeasti ohi. Söimme, leikimme, nukuimme, kävimme hieronnassa, salilla, saunassa, uimassa, syömässä ja olemme jo perillä!

Lähtö laivasta tapahtui kuin rasvattu. Veikko oli sinut herätyksen kanssa. Isän sylissä torkuttiin kunnes isän oli pakko laskea kuorma maahan, josta kitinöittä käveltiin autoon, kiivettiin omalle paikalle ja annettiin ohjeistusta unijärjestelystä: “tyyny (tulee jalkojen alle, jotta saa kunnon makuuasennon myös jaloille)”, “peitto”, “Erno menee sänkyyn, ei tule kainaloon”, “ikkunaverho!”. Äidin toteuttaessa ohjeistusta ja purkaessa tavaroita asuin tilaan, minä siirsin kamoja peräpäähän ja ripustin pyykin kuivumaan.

Tuttu Travemunden satama, tuttu ulosajo. Hymyilytti kuinka arkiselta ja tultulta tuntuu lähteä ajamaan pitkin Saksan baanaa. Ja nauratti kun ihmettelin, “mikäköhän nopeusrajoutus tällä tiellä on” ja ohi viuhahti auto “kiitettävän nopeasti” – aaaa! tällainen tie! Aika nostaa ajonopeus auton kuskin päättämään viralliseen maksiminopeuteen 130 km/h. 20 kilsaa saisi lisää, mutta en halua kiusata liikaa katolla olevaa aurinkopaneelia – ite kiinnitin.

Perinteinen “ohi Hampurin ajo” on ohi ja ensimmäinen yö autossa reissun päällä voi alkaa. Hupiakun jännitteet oli yli 13V … tosin se ei ollut ehtinyt tasoittumaan vielä. Akun jännitteitä, sähköjärjestelmän toimintaa tulen seuraamaan ainakin viikon juhlien/kieroten/riemuiten. Katotaan mikä on todellisuus

Thursday, 2025-05-15

Ajoaika: ??
Keskikulutus: ?? / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1

Kuudes kerta starttiaamuun, kolmas kerta pienen herran kanssa. Rasvattu kone nakkaa herran ulos talosta 6:30 päiväkotiin. Perinnetieto kertoo, että viimeisten pakkaustuntien “keskustelutyyli” ja toiminta ei ole pienille ihmisille sopivaa.

Auton pakkaus on meriittipohjaista hommaa. Taloudessa on vain yksi henkilö, joka on pelannut riittävästi tetristä nuoruudessaan pystyäkseen pakkaamaan auton. Perinnetieto kertoo, että tätä ei haasteta, eikä pakkausmenetelmää kannata kyseenalaistaa.

Tällä kertaa olimme hyvin sivistyneitä, koska luotimme perinnetietoon. Merkattakoon pöytäkirjaan vain yksi … … tarpeeton … .. terävä kommentointi allekirjoittaneen toimesta. Uusi ennätys loppupakkauksen sivistyneisyydessä! Tämä lupaa hyvää!

9:30 – täysin aikataulussa päiväkodista noudettiin RIEMUKAS reissaaja mukaan ja kesäseikkailu saattoi todenteolla alkaa. Matkan aikana kuski kelasi läpi pakkausta ja huomasi kaksi virhettä.

1. Suihkupussissa ei ole vettä
2. Extra valaisimet jäivät kellariin

Koska ajomatkan aikataulun oli suunnitellut parempi puolisko ja siinä on runsaasti luppoaikaa, meillä oli mahdollisuus paikata kumpikin pieni virhe ja silti olla hyvissä ajoin satamassa kokkaamassa.

Ajomatkalla paljastui myös, että kuski ei voi treenata ja ajaa. Tarkoitukseni on työstää lihaksistoa paremmin tukemaan seinäkiipeilyä ja bolderointia. Mukana on yksinkertainen käsipuristin, jota ajattelin puristella ajomatkan aikana. Testi osoitti, että tätä ei voikaan tehdä. Pitkäaikainen puristaminen vie hyvin paljon aivokapasiteettia, etenkin kun aletaan työstämään väsymystä vastaan, jopa niin paljon, että pelkääjän penkiltä huomautettiin auton seilaamisesta. Kun treenaus lopetettiin, alkoi ajaminen taas toimimaan.

Kokatessa pääsin testamaan tuunattua keittiölaatikkoa. Alun perin, 2017, meillä ei ollut mitään lähtiessä Suoesta. Matkalla otimme laatikon, josta tuli keittiölaatikko. Seuraavana vuonna sitä tuunattiin tekemällä siihen vanerista nopea kolmijako, jolla jatkettiin vielä viime vuonna. Tänä vuonna jaon laatikon useampaan osaan, jotta ruuanlaitto olisi helpompaa. Se oli! Rennosta oltiin vielä kaukana. Rentous tulee parilla käyttökerralla.

Kun laiva oli lähtenyt satamasta irti alkoi turvallisuusharjoitus. Tunnin verran yläkannet oli lukittuna kun helikoptereita tuli, toi ja vei sotilaita, kuvaajan, palomiehiä ja lisää sotilaita. Helikopterin meteli on melkoinen tällaisella laivalla. 5 kerrosta alempana voi tuntea helikopterin popotuksen. Perheen miespuolisten mielestä helikopterit on järjettömän siistejä ja ainakin puolet heistä olisi halunnut tetsata sotilaiden mukana pisin laivaa, mahdollisesti kaikki. Naispuoliset eivät osoittaneet kohteliasta kiinnostusta enempää mielenkiintoa, luulisin….

Illan aikana on selvinnyt yllättävä yksityiskohta, täällä on vain yksi äänekäs vaahtosammutin – meidän. Huomenna on luvassa odottamattoman paljon leikkimistä. Kello on puoli yhdeksän ja meidän karkilla ruokittu, ylienerginen, jännittynyt, pieni vaahtosammutin on sammunut.

Italian opinnot etenee, jos ei muuten kuin opettelemalla “posso avere una caramella/posso avere un pezzo di chokolate” tjps, (muistakaa minulla on heikko osaaminen). Numeroita, yksinkertaisaisia lauseita “dove fare pipii”, sanoja”dormire”, “sofiare” … tässä kohtaa, EKAN PÄIVÄN JÄLKEEN, isä alkaa olemaan hyvin toiveikas, että äiti saisi opetettua pojan puhumaan italiaa riittävästi italialaisten kanssa leikkimiseen. Minä? Minun luurini päivittyi kaksi päivää sitten uusimpaan versioon. Tänään hokasin, että siihen on tullut reaaliaikainen AI tulkki. On järkyttävän mahdollista, että en koskaan opi uutta kieltä, edes italiaa.

Muut nukkuvat, laivalla on hyvää viskiä halvalla hinnalla (Laproaigh PX, 8.9€ 4cl) ja euroviisujen karsinta on kuulemma tänä iltana. Ajattelin, että “Suattaapi olla ilta siinä”, vaan ei ollutkaan. Ainosta julkisesta töllöstä tuli futista mieskatrasta viihdyttämään, joten menin nukkumaan.

Sunday, 2024-08-11

Ajoaika: 2h 15 min
Keskikulutus: 11.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6659 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 18

Uuuh mikä loppureissu. Minä tulin uudestaan kipeäksi tai edellinen pöpö ei lähtenytkään. Olen Veikon kanssa nyt kaksi viikkoa taistellut jonkun taudin tai toisen kanssa. Välillä saamme hyvän yön, välillä yöt menee katkonaisiksi.

Pysyimme parkissa Lübeckissä samassa paikassa pari päivää – Kristalta jälleen loistava löytö. Tiimin tehojen ollessa liki nolla Lübeck jäi “täysin tutkimatta”. Torstaina olimme vielä jonkinlaisessa kunnossa joukkona, joten kaivoimme pyörät esiin ja kävimme ostoksilla sekä syömässä kaupungilla. Veikko halusi pienen kuvaussession auton luona, joten päivän kuvasarja muodostuu herran toivomista kuvista.

Torstain ja perjantain välisenä yönä minä sairastuin taas lisää ja perjantaina oli aivan murhaava, tätä kirjoittaessani lauantai-aamuna, olen vieläkin hyvin kipeä. Perjantaina meno lautalle onnistui paremmin kuin viime vuonna. Kaikki nukkuivat autossa, osa paremmin kuin toiset ja saimme huoneen heti kun pääsimme laivaan joskus yhden jälkeen yöllä. Minä taistelin kovasti itseni kanssa, käynkö sataman kaupassa vai en? Lopulta laahustin sataman kauppaan ostamaan reissun viskejä. Sikäli en osta niitä nyt, en osta liitä lainkaan…

Yöllä edessä oli viimeinen iso siirtymä laivalla. Laivasiirtymän aikana arki lienee leikkipaikkaa, saunaa, pelejä ja kirjoja sen verta kun kuntoa riittää. Laivaosuus oli minun osalta kipeänä hytissä makaamista ja keuhkojen ulos rykimistä. Ruokailu oli yhtä tuskaa, sillä kurkku oli turvonnut ja nieleminen sattui. Ruokailun jälkeen aina nukahdin, aivan voimat loppu. Lauantaina hyvänä hetkenä kävin laivan kaupassa ja bongasin hyllyllisen sherryviskejä – kaikki suosikkini, joten löin rahani kiinni ja raahasin viskit hyttiin. Krista ja Veikko olivat leikkipaikalla ja hytissä – laivassa ei juuri muita paikkoja ole. Minä kävin Veikon kanssa saunassa, mikä paransi omaa vointiani tilapäisesti. Lauantaina merellä ei ollut nettiä joten se osa mitä blogista sain kirjoitettua jäi koneen levylle makaamaan.

Sunnuntaina aamupäivän olin hyvässä hapessa ja ajoin meidät talolle saakka. Talo oli hyvässä kunnossa! Purkaessani autoa minun tehot loppuivat ihan täysin ja mies hyytyi “lopullisesti”. Paluunjälkeinen viikko on mennyt sairastellessa niin tehokkaasti, että edes blogia en saanut saatettua loppuun.

Olemme siis onnellisesti Turussa taas. Reissaamisessa ei ole enää kyse siitä haluammeko, minne menemme ja milloin vaan siitä, miten tehdään tästä upeampaa. Ymmärrys on ollut koko ajan, että kesän 2025 olemme taas Italiassa. Nyt on ~9 kk aikaa valmistautua siihen 🙂

Wednesday, 2024-08-07

Ajoaika: 3h 28 min
Keskikulutus: 10.4 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6444 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 14

Kohtuu lämmin yö ja pari herääämistä, mutta ei mitään mahdotonta. Tiimissä alkaa näkymään arjen pikku haasteiden kuorma ja ajopäivät. Päivän suunnitelma on selkeä, siirrytään Lübeckiin ja siellä mennään lääkärille. Lübeck on viimeinen iso kaupunki ennen Travemundea, joten olemme siellä sopivan likellä viimeistä maalia ja varapäivien kera, sikäli jotain isompaa häiriötä tulee autoon.

Aloitimme aamun kenttäsuihkulla aikuisille. Tiesimme, että se pitää tehdä aamulla, sikäli haluaa mitään rauhanomaista tunnelmaa suihkuun. Auto oli sijoitettu optimaalisesti, suihkuvesi oli yön aikana jäähtynyt piristäväksi ja ei muuta kuin nautiskelemaan … aamulenkkeilijöistä. Tervehdimme pappaa, kyllä Suomesta olemme. Auton takana tapahtui jännittävää suihkuttelua ja etupuolella ihmisliikenne kasvoi tasaiseen tahtiin. Tällainen suihkuttelu ei ole kaikille, eikä hermoheikoille 🙂

Suihkun raikkaina lähdimme matkaan. Lisää vettä ja vessan välityhjennys, niin voimme jatkaa vailla mitään palveluita puskaparkissa. Moottoritien varsilla on erittäin utilitäärisiä vessoja, missä on parhaassa tapauksessa ulkopuolella vesihana tai vähintään sisällä vesihana mistä saa vettä. Rekkamiehet tankkailevat näistä omia vesiään, niin mekin. Vessat näissä paikoissa on teräsihmeitä ja joskus hyvin puhtaita, joskus sitä luokkaa mitä voi tienvarsivessalta odottaa. Kolmannen vessapysähdyksen kohdalla löysimme paikan missä tuomitsin vessan välityhjennyksen aiheuttavan potentiaalisen hajuhaitan olevan merkityksetön :-I. Kemiallisenvessan tyhjennys ja olemme kykeneviä palaamaan Suomeen saakka ilman palveluita.

Krista oli selvittänyt sairaalan, joten sinne siis. Sairaalan parkkkipaikka oli haasteellinen autollemme. Se ei yksinkertaisesti mahtunut parkkiruutuun ja vei merkittävästi tilaa. Parkkipaikalla lounas ja sisään. Olimme valmistautuneet tuntien odotukseen, vaan ei hätiä mitiä, täältä meidät passitettiin heti seuraavaan sairaalaan. Tässä sairaalassa ei käsitellä lainkaan lapsia. Saimme yliopistollisen sairaalan tiedot, joten sinne. Tämän sairaalan parkkipaikasta emme päässeet koskaan oikein selvyyteen. Selvästi emme ole haikaraosastoa, joten niille 5 paikalla ei… sen jälkeen ajoimmekin 3-4 minuuttia tietä eteenpäin ennen kuin löysimme parkkipaikan. Auto oli 10-15 minuutin kävelymatkan päässä lasten osastosta. Tämä kampus on melkoisen kokoinen :-O. Jälleen kerran olimme varautuneet odottamaan pitkään. Täällä mennään tulo- & kiirellisyysjärjestyksessä. Onneksi olimme toisena… vai ekanana ja säkällä 40 minuuttia etuajassa lääkäriaikojen alkamiseen. Olimme ekana sisällä. Krista toimi puhujana, minä tuin Veikkoa ja herra näytti napaa rutiininomaisesti.
Veikkoa kiusaa jokin virus. Silmätippoja, tulehduskipulääkettä ja ravinto-ohjeita – penteleesti leipää herralle. Tällä matkaan.

Mitä ihmettä?! Vettä tulee taivaalta, ihan kunnolla ja oikeasti, sateeksi sanovat! Emme ole moista nähneet pariin kuukauteen! Oli virkistävää juosta sateessa hakemaan auto ja sillä Krista sekä Veikko. Apteekin ja ruokakaupan kautta parkkiin ihastelemaan sadetta ja ukkosta. Krista oli jälleen kerran löytänyt täydellisen parkkipaikan. Perä saatiin suojaan, täällä on rauhallista. Veikko piristyi runsaasti lääkkeistään ja edessä taitaa olla ihanan viileä yö, jälleen kerran ensimmäinen pariin kuukauteen.

Tuesday, 2024-08-06

Ajoaika: 15 h 4 min
Keskikulutus: 10.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6193 (1198) km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 13

Missäs me viimeksi oltiin? Aiivan! Puolessa välilssä Sardiniaa menossa kohti pohjoista Porto Torresia majoittuneena agriturismo -paikkaan. Yöllä menin maistamaan paikan vettä hanasta ja totesin, että se on “maistuu oudolta” – tässä kohtaa Krista oli vetänyt vettä ainakin juomapullollisen. Aamulla huomasimme yhteiskeittiössä/aamiaisella vesipulloja “joka paikassa” – vedenkeittimen vieressä, jokaisen katetun lasin vieressä jnpp. Krista oli hieman huono vointinen, Veikko ja minä yhä edellisen pöpön jälkimainingeissa. Veikon ja minun menoa ei hidastanut pöpöjemme jälkimainingit, Kristan menoa hidasti paikallinen vesi, niinpä Veikko ja minä leikimme suunnitellusti aamupäivän pihalla Kristan ottaessa pientä välikuolemaa ilmastoidussa huoneessa. Täällä viipymisen tarkoituksena oli se että saamme nukkua ilmastoidussa tilassa ja pitää harppu mahdollisimman pitkään poissa järkyttävimmästä paahteesta. Päiväunien jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme matkaan kohta Porto Torresia. Edessä oli se hyvin keikkuva / keikkunut lauttareissu. Porto Torresissa vietimme hetken samalla leikkikentällä, millä aloitimme reissumme Sardinia osuuden pari kuukautta sitten. Juttelimme britille puistossa, lauttajonossa ruottalaisille. Tunnelma oli parantumassa. Meillä oli myös strategia laivaa varten: Krista otti matkapahoinvointilääkkeet (koska minä olin epäilevä niiden suhteen) ja tarvittaessa hän hoitaisi meidät Genovasta ulos ja matkaan.

Maanantai: Lautan jälkeen
Lauttaosuus meni merkittävästi paremmin. Merenkäynti oli vähäisempi ja osasimme olla sängyssä kunnes kuulutettiin, että poistukaa hyteistä. Autokannelle ei päässyt, joten kävimme katsomassa ulkoilmassa Genovaa mereltä päin ja hengailimme leikkipaikalla. Veikolta oli vuorostaa puhti poissa. Herra vaikutti hyvin vaisulta ja kipeältä. Päivän sotasuunnitelma oli päästä vähintään Sveitsiin, mielellään Saksaan, mutta ensin Milanoon Ikeaan ostamaan Kristalle työtarvikkeita hieman. Matkalla Milanoon pieni mies sammahti, hän on selvästi kipeä. Uusi sotasuunnitelma nostaa päätään, mitä jos onnistuisimme ajamaan jo tänään Saksaan? Siellä lääkäriasiat hoituvat paremmin meiltä. Mitä jos pääsisimme lähelle Pipsa Possu puistoa? Ikeasta tarvikkeita ja lihapullia mukaan. Pieni mies on selvästi kipeä, oikea silmä rähmii oikein kunnolla. Kipulääkettä pienelle miehelle ja tila tarkkailuun. Herra saa nukkua tänään paljon. Aloitimme pitkän ajomatkan kohti Pipsa Possu puistoa. Päivä meni nopeasti, pieni mies nukkui paljon, aikuiset juttelivat, ihastelivat maisemia, muistelivat milloin täälläpäin on viimeksi ajettu – tuossa pysähdyttiin silloin, tästä me ostettiin Itävallassa vignette viimeksi… Pidimme taukoja alpeilla, ihastelimme maisemia ja söimme sen mitä kukin jaksoi. Aikuiset pysyivät hyvässä fiiliksessä koko päivän ja pieni herra nukkui yllättävän paljon. Puoli kymmenen illalla olimme 3 kilometrin päässä Pipsa Possu puistosta. Yön lämpötilaksi oli luvassa 14 astetta, “tuntuu 10ltä”. Kaivoimme makuupussit valmiiksi esiin – muutos toissayöhön on melkoinen. Illalla Juhan tekemä “keittiötuolimme” murtui. Se on ponnistusaskel sänkyyn, eteen siirtymiseen, istuin kokille sekä kiinnike keittiölaatikolle – aikalailla oleellinen palanen käyttömukavuuden suhteen. Juurisyy tason murtumiseen on tason paksuudessa. Olin tehnyt tuolin siitä mitä talossa oli saatavilla, mikä tässä tapauksessa oli hyllylevy. Tiesin sen olevan liian ohut tai ihan siinä rajalla ja nyt liki 3kk askellusten jälkeen se murtui. Ei se mitään, tiimi ottaa tämän haasteen vastaan hyvin. Pysähdytään huomenna Bauhausissa ja tehdään tuet – ongelma selvä. Samalla tarkistetaan tarviiko pieni mies lääkäriä.

Tiistai, Pipsa Possu puisto
Aamulla Veikko oli hyvässä kunnossa. Silmä ei rähmi, mutta herra kertoo että kivi on silmässä. Tilanne menee kuitenkin ohi. Purimme pakkauksen ja hyppäsimme pyörien päälle. Pipsa Possu puistoon! Puiston suulla pieni herra tajuaa minne ollaan tultu. Tästä paikasta hän on puhunut pariin otteeseen kesän aikana. Hän näki sen Legolandia käynnillämme. Legolandia kun on tuossa tien toisella puolella. Puistoon ihmettelemään! Alueen kierto pysähtyy kuin seinään kun löydämme dubloja täynnä olevan paikan. Tämän samanlainen kuin Legolandiassa oli, vain duplopalasilla. Tässä pisteessä kuluukin hyvin ainakin eka tunti juttuja rakennellen. Kun dubloista saadaan tarpeekseen käytiin katsomassa eri laitteita, joista venereissulle päätyy koko perhe. Dinoratsastus hajosi juuri ennen kuin pääsimme jonoon. Pienen herran tehot alkoi loppumaan, mutta Pipsakinossa saatiin taas virtaa mieheen. Ilmastoitua kinoa pieni hetki ja takaisin autolle, matkaa on vielä runsaasti.
Autolla otamme suunnan kohti seuraavaa kaupunkia ja Bauhausia. Painamme pari tuntia eteenpäin ja saavumme Bauhaussille. Sen pihassa ruokaa ja korjausoperaatiot. Käyn ostamassa puuta Bauhausissa ja koska täällä ei ole sahaa tarjolla, pääsen tekemään kaiken Leathermanin avulla. Mittaa, sahaa ja ruuvaa. Hikoilen runsaasti, sillä täällä on kuuma tai kohtuu kuuma (?) – 30 astetta. Tämä on kuuma, kyllä, mutta kesän jäljilltä kuuma pää asteikostani on venynyt merkittävästi. Tässä kelissä pystyy työskentelemään suorassa auringonpaisteessa, ainut mitä tapahtuu on että hikoilee. Työskentely auringonpaisteessa ei olisi tullut kyseeseenkään kolme päivää sitten. Kaikkea sitä pääsee kokemaan 🙂
Lopputulos on kaksi tukipalasta tuoliin ja meillä on toimiva tuoli/teline/koroke taas. Turussa tarvitsee tehdä tuo koko kansilevy uudestaan tukevammasta puusta. Bauhaussilla palaa kiitettävästi aikaa kun syödään ja korjataan, lopulta pääsemme kuitenkin taas matkaan. Ajamme taas myöhään aina liki kymmeneen saakka illalla. Krista on löytänyt lähes täydellisen puskaparkin johon vedämme uupuneena parkkiin. Kaikki nukkumaan ja huomenna päivä uus.