juha

Friday, 2024-07-12

Ajoaika: 4h 01 min
Keskikulutus: 10.7 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3969 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Maanantai
Normi arkipäivä, paitsi että Veikon kanssa tullessa takaisin polkupyörän takarengas puhkesi – ehkä 200-300 metriä edellisen puhkeamispaikan jälkeen. Soitimme äidin apuihin. Krista taiteili auton pois tiukasta parkista ja saapui pelastamaan päivän. Toinen erikoisuus oli lpihassa sen päivän ja illan kilpikonna. Sen löytäminen miesten kesken oli vaikeaa, sillä se oli piilossa. Illalla se löytyi purkin takaa.
Auton takaluukusta on löytynyt ruuveja aina kun sitä on siivonnut. Nyt niitä oli irronnut sen verta, että oli selvää mistä niitä tippuu. Niitä tippuu oven pahvista. Tämä ovi ei ole edes se ovi mitä vasten suihku oli… Noh, kenttäkorjaus, sillä ruuvit ei pysy paikalla.

Tiistai
Kauppapäivä. Veikon silmät osuivat mustekalan lonkeroon. Soitimme kesätalolle äidille, osaatko kokata moisia? Ei – ei vielä, joten tänään ne jäivät hyllyyn, mutta äiti lupasi opetella, joten ihan lähiaikoina luvassa on mustekalaa?!

Keskiviikko
Tänään tapahtui se mitä olen vähän jännittänyt. Rengas puhkesi matkalla noutamaan Veikko. Sama alue, tällä kertaa tien toinen puoli. Takarengas tyhjä. Polkupyörä saman mainoskyltin juureen toisen kerran ja kävely/juoksua kohti päiväkotia. Isoin harmitus tässä on se, että tämä ilta oli tarkoitus käyttää hieman Cagliariin tutustumiseen. Teimme suunnitelman alkuosan, Veikon kanssa keskustan leikkipuistossa leikkimistä. Otin mukaan muutaman leegoukon, joten ne pääsi seikkailemaan samaisessa puistossa. Perheleikkiä ja poliisi&palokunta. Vankilassa oli paljon ja kauan sakkia.
Kristan saavuttua paikalle kävimme syömässä ja siinä kohtaa jouduimme toteamaan, että kävellen homma on liian hidasta. Emme tule pääsemään amfiteatterille ja takaisin talolle missään järkevässä ajassa. Niinpä peruimme illan ohjelman, Veikko peräkärryineen kiinnitettiin Kristan pyörään ja minä lähdin bussilla takaisin kohti kotia. Auton kanssa pyörälle ja … kappas eturengaskin on tyhjä. Tällä kertaa tyhjeni kummatkin renkaat! Nyt on neljä kertaa rengas puhjennut. Vedin autolla vakiopyöräkauppaani ja ostin uudet pistosuojatut päälikumit sekä geelitäytteiset “itsepaikkaavat” sisäkumit. Josko tän jälkeen ei renkaat puhkeisi?

Torstai
Kauan tavoiteltu täysin normaali, mitään sanomaton arki-ilta!

Perjantai
Aika lähteä tutkimaan saaren pohjoisosaa, “turistialuetta”. Polttoainetta ja aikaa kuuluu ylösajamiseen, mutta sitten vastineeksi pitäisi saada hienoa rantaa ja kaupunkia. Tällä kertaa pysähdyimme useamman kerran pitääksemme pienen herran hereillä ja viimeisen tunnin verran Krista istui takapenkillä pelaamassa ja juttelemassa Veikon kanssa! Suurmenestys, herra pysyi hereillä perille saakka. Kahdeksan aikaan olimme torilla parkissa. Tämä on tunnettu leirintäautoparkki, Kristan löytöjä, joten ajattelimme ottaa ilmaisen yön. Alue on riittävän siisti ja talot näyttävät hyvältä, mutta täällä näyttää asuvan perhe autossa. Heillä on paljon kamaa pihalla, enemmän kuin autoon voi mahtua ja auto on pakettiauto jossa on jonkinlaiset sängyt. Vaikuttavat rauhallisilta naapureilta, joten otetaan yö tässä, koska sijainti on murhaavan hyvä meidän huomisen ohjelmiin.
Pakkausvirhekin sattui, meiltä puuttuu taittotuolit… Täytyy elää ilman niitä

Sunday, 2024-07-07

Ajoaika: 2h 45 min
Keskikulutus: 8.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3697 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Heräsimme kuuden jälkeen, Veikko etunenässä. Tänään on sunnuntai, joten vanhemmat saivat hieman lisää lepoaikaa kun pieni mies sai viihdyttää itseään lasten ohjelmilla Netflixistä. Otimme aamun hyvin rennosti, lukemista, aamiaista, Netflixiä. Sitten oli edessä auton kastelu vesipyssyillä ja siirtyminen rannalle pyssyjen ja lelujen kanssa.

Vesisota on rakenteeltaan kohtuu selkeää. Veikko pyytää isää jahtamaan ja juoksee karkuun. Minä ruiskin herraa pikkasen ja hän välillä koittaa ampua takaisin. Toinen moodi on “äitilinnakkeeseen” hyökkäys. Krista pistää peffan alas jonnekin, ottaa vesipyssynsä ja sitten Veikko ja minä koitetaan vallata paikka. Veikon rooli on “rynniä sisään” ja vetää vesi puoleensa, kun minä suoritan taktisen kastelun. Koskaan linnaketta ei saada vallattua ja rynniä poikkeuksetta kastuu runsaasti – omaksi riemukseen. Vesileikkien lisäksi rakentui hiekka & kivirakenteita. Samalla todettiin, että heikkavarusteluun tarvitaan ukkeleita, jotka voivat sitten liikkua rakenteissa.

Lounasta autolla ja päiväunien aikana siirtymä läheiseen kaupunkiin nimeltä Santa Maria Navarrese. Tämä on yksi turistisista kaupungeista. Kaupunki oli hyvässä kunnossa, rappeutuneita tai hylättyjä rakennuksia ei näkynyt. Osa, erityisesti B&B ja hotellit, oli kirkkaassa uuden karheassa terässä.
Kävimme kahvilla erään resortin kahvilassa ja, ai että kirpaisi turistihinnat. Kahvi, tee, mehu, pullo vissyvettä + kaksi jäätelöä 27 €. Näkymät oli hienot ja sisäpuutarhasta (?) löytyi pingispöytä, missä pelattiin perheen voimin. Eka ottelusetti oli Krista vs allekirjoittanut Veikon toimiessa tuomarina. Punaista korttia tuli yllättävän paljon, palloa piti vaihtaa usein ja auta armias pelaaija jos ne koitti mennä noutamaan pallon joka oli maahan saakka päässyt. Toinen ottelusetti oli Kristan ja Veikon välillä. Valitettavasti en tajunnut kuvata onnistuneita lyöntipareja ja kun heräsin dokumentoimaan oli Veikon virta jo niin vähissä, että verkon yli ei enää pallo lentänyt.

Pingispelin jälkeen käytiin kävelemässä meren rannalla ja ihastelemassa tornia. Minä pääsin kiipeilemään meren ääreen ja viettämään pienen hetken rauhassa meren äärellä. Sitten löydettiin jättimäinen leikkipuisto, jossa kuluikin pitkä tovi – välillä piti käydä syömässä autolla – ja taas jatkui leikit. Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa satamaa, mistä löytyi runsaasti – liki pelkästään – kojuja joista voi ostaa erilaisia laivareissuja lähisaarille.

Seitsemän aikaan yllättävän väsynyt kuski päätti että tarvitaan runsaasti energiaa, että kuski pääsee turvallisesti perille. Kuski varustettiin sokerilla iltafestarien (?) karkkikojusta ja kahvilla rantabaarista. Veikolle muumipoppia takapenkille, aikuisille omaa musiikkia ja matka takaisin pystyi alkamaan. Kuskin energisointi onnistui ja kesätalolla oli vielä riittävästi paukkuja auton tyhjentämiseen, mutta ei blogaamiseen.

Kuski ei ollut ainut väsynyt henkilö kuuden ja seitsemän välissä. Myös Veikolta oli virta vähissä mikä näkyy mm. siinä että polvet on taas auki. Väsyneenä pieni mies kikkailee ja kompastuu, mikä shortsien kanssa tarkoittaa polvien hiomista.

Heijastellessamme viikonlopun onnistumista, voimme todeta että ainut haaste on nukkuminen. Pieni herra ei saa nukahtaa ajon aikana, sikäli emme aja “yötä vasten”. Auto pitää saada jäähdytettyä nukkumista varten. Tuuli on avaintekijä tässä kohtaa. Kaikki luukut auki kohti tuulta ja homma toimii. Ensi kesälle pitää pohtia takatilan ilmastointia?

Ensi viikonloppuna matkaan taas!

Saturday, 2024-07-06

Ajoaika: 2 min
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3532 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 3

Eilen pieni herra oli nukahtanut ajomatkalla, mutta heräsi leirintäalueella. Tästä seurasi haastava yö kaikille. Pieni herra nukahti joskus yhdentoista ja kahdentoista välillä. Aamu oli laiska, mutta pääasiassa huonon yön vuoksi. Aamupäivän suunnitelmasta pidettiin kiinni: lyhyt vaellus ja nuraghen vilasu.

Pyörillä paikalle melkein lähelle saakka. Ylämäen muuttuessa hyvin jyrkäksi löysimme pyörille parkkipaikan. Pyörät parkkiin, pieni mies hartialle ja ylämäkeen. Ennen vaelluspolkuja oli erittäin mukavia piknikpaikkoja, joista yhdessä söimme vähän salamia ennen varsinaista vaellusta. Matkaan päästyämme pieni mies varusti jokaisen kepillä – keppien hyödyllisyys oli heikko, poislukien herran oman joka oli sattumalta sopivan mittainen ja tukeva.

Vaeltelu poluilla oli erittäin mukavaa, menimme hitaasti ja rauhallisesti. Veikkokin kaatui vain useita kertoja, mutta ei kertaakaan niin että polvet aukesi. Nuraghe löytyi helposti, tällä kertaa polut ja reittioppaat olivat selkeät. Kävimme raunioiden päällä katsomassa maisemia ja nähdessämme rannat tuli seuraava suunnitelmien muutos. Mitä jos, jäisimme parkkiin tähän emmekä vaihtaisi paikkaa? Siellä on kuitenkin tarkoitus vain mennä rannalle. Suunnitelmia muutettiin ja autoa siirrettiin ehkä 40 metriä, alueen ulkolaidalta sisälaidalle, sillä tarvimme sähköä ollessamme parkissa pari yötä – lähinnä jääkaapin vuoksi.

Läheinen agriturismo oli ajateltu lounaspaikaksi, mutta kun sinne soitti selvisi, että he eivät ole vielä auki. Se aukeaa 13 päivä illalliselle… eli lounassuunnitelma ei siellä onnistu. Onneksi tässä leirintäalueen vieressä on kiva ravintola. Sinne lounaalle ja kappas, bonuksena siellä oli leikkipaikka. Leikkipaikan avulla jaksettiin odottaa ruokaa. Valitettavasti pari viikonloppua sitten nähty ihme, että herra menee itse nukkumaan, ei tapahtunut tällä kertaa. Edellinen yö vaati torkkuja kaikilta, joten Krista nukkui autossa, Veikko kävelytettiin uneen kärryissä ja minä torkuin pienen pätkän auton vieressä varjossa.

Iltapäivällä menimme rannalle, mikä on tien toisella puolella. Mukaan otettiin vain hiekkalelut ja vettä. Hiekkalinnoja ja aaltojen katsomista kunnes tuli nälkä. Takaisin autolle, päivällinen nassuun ja takaisin rannalle. Kuuden aikaan tuuli oli viileä. Uikkareissa linnojen rakentamista pystyi tekemään puoli seitsemään saakka.

Iltatoimet ja nyt kahdeksan aikaan rukoillaan ja toivotaan että herra nukahtaisi. Autosta kuuluu jatkuvalla syötöllä “mä en jaksa nukkua… mä en jaksa nukkua…”

Friday, 2024-07-05

Ajoaika: 2h 04 min
Keskikulutus: 9.4 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3532 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2

Maanantaina oli hyvin kuumaa talolla, joten oli aika esitellä vesipyssyt myös Kristalle. Kristalla on itseasiassa 2 vesiasetta, joista toinen rikkoutui jo matkalla, joten on hyvä että aseita oli kaksi. Ehjänä ollut tosin tarvii vesiämpärin avukseen, koska se on ns. kertalaukauslaite, mutta kyllä sillä tehokkaasti kasteli pojat. Maanantain vesisodan jälkeen kävin vielä pesemässä auton. Esipesu oli tehty vesipyssyillä, mutta se jätti vielä pari kohtaa mitä piti hinkata pesupaikalla

Viikon aikana herra harjoitteli omatoimista sängyn petaamista heräämisen jälkeen ja omatoimisesta toiminnasta seurasi palkintoja. Uusi kirja sekä uusi peli, mikä on magneettipalasista muodostuva ja hyvin autoreissuyhteensopiva.
Pieni herra on myös onnistunut olemaan kaatumatta (asvaltille) jo niin monta päivää, että vihdoin hänen polvensa ovat vailla asvaltti-ihottumaa! Katsotaan tuleeko viikonloppuna korjausliikkeitä.

Perjantaina oli aika lähteä seikkailulle. Nyt on edessä ensimmäinen koko perheen tuplayöviikonloppu, sellaisia mitä teimme ennen koronaa. Heti töiden jälkeen pakkaus ja liikkeelle. Viikonlopun suunnitelmat eivät selvinneet kohtaamista todellisuuden kanssa edes ulko-ovea pitemmälle. Luomuviinitilasta ei ole kuulunut mitään, joten viinitilan sijaan menemme vaeltamaan – katsotaan kuinka se toimii tällä tiimillä. Edessä on yöpymistä autossa, rauhallisia iltoja ja aamuja, rantoja ja metsää. Tämä toivottavasti on loistavan heinäkuun aloitus ja näyttää miten loput heinäkuun viikonloput menee.

Sunday, 2024-06-30

Ajoaika: 1h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3422 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herääminen, aamiainen, leikkejä auton sisällä – ulos ei voi mennä kuulemma liian kylmä kun tuulee. Ehkä yhdeksän aikaan autossa alkaa olla todella kuuma, vaikka ovi on auki ja ulkona vain kuuma. Potkupyörä esiin ja tutkimaan miten pääsee rannalle. Kun rantareitti oli selvä palattiin autolle ja varustauduttiin vakaviin rantaleikkeihin. Aurinkorasvat, uikkarit, vesipyssyt, hiekkalelut ja vettä, paljon vettä.

Rannalla rakenneltiin vesirajaan linnoja, jotka isot aallot aina hajoitti. Ammuttiin toisia vesipyssyillä, tällä kertaa ei ollut tuulta haitaksi asti. Kun nälkä kasvoi riittävän isoksi lähdettiin takaisin autolle. Autolla kokki linjasi, että ei hemmetissä kuumenneta mitään – pastan jämät kylmänä nassuu, vähän kylmää lihaa sinne lisää ja kylmä pillimehu sekä vesipullo. Lämpötila alkaa olemaan siellä hyvin yli 30 heittämällä ja esimerkiksi pelkääjän penkki on jo niin kuuma, että siinä ei voi istua. Onneksi “Veikon ikkuna” on tummettu ja sitä myöten Veikon penkki on vain lämmin.

Sitten alkoi paluumatka. Paluumatkalla aloin saamaan kiinni paikallisesta ajotavasta tai ainakin paikalliset pysyivät takanani – en ole ihan varma pysyivätkö he takana koska ajoin nyt oikeaa vauhtia vai siksi että minä rikoin lakeja. Salaisuuteni tähän ajon sulavuuteen oli se, että lakkasin seuraamasta nopeusrajoituksia ja vedin fiiliksen mukaan. Luurin nopeusrajoitteiden mukaan menin 30-50 km/h ylinopeutta kun en ollut moottoritiellä – siellä menin ihan nopeusrajoitusten puitteissa eli 90-110 km/h. Kuukauden köröttelyjen jälkeen 110km/h tuntui hurja nopealta vauhdilta – mielenkiinnolla odotan Saksan baanoja, uskallanko enää ajaa oikeasti lujaa?

Iltapäivällä kesätalolla auton ulkolämpömittari näytti 39 astetta ja siltä se tuntui. Koitin astua paljain jaloin asvaltille ja totesin, että en pysty. Maa poltaa niin paljon, että on pakko käyttää kenkiä. Kesätalo on miesten, joten luvassa oli reissu loppuhuipennus – Netflix iltapäivä ilmastoidussa talossa! Sipsiä, 2 pillimehua, pikku karkkipussit per mies ja rypäleitä sekä vapaa valinta Netflixin lasten puolelta. Veikolla Fold 2, minulla Fold 5 ja kuulokkeet. Istuimme vierekkäin, söimme, katsoimme. Välillä kiusasimme toisiamme ja katsoimme lisää. Sarjoja vaihdettiin, jaksoja vaihdettiin – iltapäivä kului talon sisällä kuumuutta vältellen.

Kuuden jälkeen oli aika lopettaa viihdykset ja lähteä illalliselle. Krista oli selvittänyt meille muutamia pitserioita, joista saisi myös gluteenitonta pitsaa ja nyt oli sen hetki. Pikku protestien jälkeen jälkikasvu oli peräkärryssä. Pitseriassa minä selvitin miten tilataan ja Veikko hepuloi. Hepuloidessaan oviaukossa hän huomasi ÄIDIN! Hän onnistui huutamaan niin lujaa, että äiti tien toisella puolen pyöräilleessään kuulokkeet päässä huomasi pojan. Krista liittyi pitsa ryhmään ja hulinat jatkuivat kolmestaan. Pitsojen saamisessa meni yli puoli tuntia, josta jonkin ajan olimme kävelemässä kaduilla. Uunissa ei oltu vielä poltettu puita….

Kello on yhdeksän illalla ja olen aivan kuitti. Juhannusseikkailu on nyt takana ja arki jatkuu huomenna. Suihkuun ja nukkumaan.

Piirrustelusta sen verta, kun nyt pystyn synkkaamaan kuvat. Piirsin Remarkablella Veikon ohjeistuksella asioita ja lopputulos on tällainen piirrustus, jonka haluan tallettaa blogiin

Saturday, 2024-06-29

Ajoaika: 3 h 48 min
Keskikulutus: 10.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3342
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Herätys ennen kuutta pienen miehen toimesta. Normaalikärry aamu, vesi on nyt liki loppu – siitä tulee aamupäivän tehtävä. Ennen kuin lähdimme vettä noutamaan rakensimme taas talon auton sisälle, pieni mies kokkasi ruokaa pihalla isälle syötäväksi. Pikkuauto olivat riisiä, perunoita, gnotcheja – mitä milloinkin, heinä ollen aina lihaa ja vihreä rikkaruoho salaattia. Eilisillan aikana parkkiin tulleen auton matkustajat poikkesivat meidän auton luona ja vaihdoimme kuulumisia. Heiltä kuulin kylästä, jonka läpi menee vesiputouksia ja monta muuta mielenkiintoista kohdetta.

Lopulta oli aika lähteä tutkimaan lähialuetta vesi mielessä. Heti parkkipaikan vierestä löytyi puisto, josta löytyi vesipiste. 25 litraa vettä kantoon (suihku 10L, vesikanisteri 15L) ja rock and roll. Päivän suunnitelma oli selkeä, aamupäivällä visiitti Su Nuraxi di Baruminille. Paikka oli mahtava, Veikko todella nälkäinen ja kun alueelta aletitin poistumaan hän juoksi ryhmän edellä – vasta ulkoportti pysäytti miehen. Turistien laskenta ja juosten autolle, jossa pastaa tuutin täydeltä.

Nuraxin jälkeen oli aika lähteä kohti rantaa, mutta ensin yksi ylimääräinen pysähdys. Kaupunki, jonka läpi menee vesiputouksia on matkan varrella! Kunhan vähän korjaa reittiä menemään sisämaan kautta. Ajo sisämaassa oli sitä mitä Italiasta odotin, kiemuraisia teitä vuorenrinnettä ylös ja alas, keskinopeus hyvin maltillisena. Tämä osoitautui myös suunnitelman akilleen kantapääksi. Google näemmä laski, että 90 km/h on ajonopeus ja lähellekään sitä ei pysty todellisuudessa menemään – ei ainakaan retkeilyauton kanssa. Olimme vesiputouskylässä siihen aikaan kun olin alunperin suunnitellut meidän olevan meren äärellä. Noh! maisemat oli upeita ja kaupungit olivat vihdoin italialaisia – kapeita teitä, vanhoja, vanhoja taloja, rappeumaa! Kerrassaan upeaa. Tutkimme kylää vain pikkasen, se oli ison vuoren rinteellä ja siellä kulkeminen vaati paljon ylä-alamäki menemistä, mikä ei huvittanut pientä herraa ollenkaan.

Otimme pienen snäksin ennen kuin aloimme ajamaan kohti rantaa. Viihdykettä takapenkille, sillä päiväuniaika oli ohi ja ajomatkaa oli vielä toiset 1.5 h edessä… jos ajaa 90 km/h? Ajoimme, pysähdyimme tien viereen kun kumpikin voi pahoin mutkaisissa mäissä ajoista, piirtelimme, söimme sipsejä ja ajoimme taas. Tauko, piirtelyä, vettä, ajoa. Piirtelyä on kahta tyyliä: 1) herra tuhertaa jotain ja kysyy mikä tämä on 2) herra ohjeistaa isää piirtämään asioita.

Lähdimme liikkeelle ennen klo 13 ja olimme rantaleirintäalueella jälkeen kuuden. 1.5 h ajomatka oli venynyt pikkasen yliajalle. RUOKAAAAAAAA ja sitten vähän leikkejä. Leirintäalueen suihkua ja vessoja… On ne paremmat kuin omat, ei siitä pääse mihinkään 🙂

Lopulta nukkumaan ja rauhoittumaan. Lämpötila on aika korkea, vaikka ollaan taas rannalla. Suihku on oikeasti pakollinen joka päivä. Auton offroad kyvyt 3 yötä, 3 päivää – onnistuu. WC:ssä on yhä tilaa, vettä saatiin kadulta, roskat saatii kaupan roskiin – lämpötilasta selviää kun tuuletta ja käyttää suikua. Rock rock!

Friday, 2024-06-28

Ajoaika: 2h 13 min
Keskikulutus: 9.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3196 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Täydellinen yö, joten normaali herääminen. Minä heräsin kuudelta ja Veikosta kuului “joko saa nousta” vähän jälkeen kuuden. Ajattelin että vedämme rauhallisen aamun, koska leirintäalue on maksettu. Checkout on varmaan 11 tai 12 ja mä tähtään klo 12sta. Aamiaisen jälkeen autossa rakenneltiin koti ja leikittiin kotia sekä piirreltiin. Lopulta patistin meidän tutkimaan rannan suuntaan. Herralle potkupyörä alle, vesipyssyt reppuun ja menoksi. Kun ranta oli näkyvissä tiesimme, että tämä on hyvä, potkuttelimme takaisin autolle hakemaan koko varustelun. Aurinkorasva ja kaikki hiekkalelut pyssyjen lisäksi ja rannalle mars. Potkutteluun saatiin runsaasti puhtia parilla yllätyskarkilla – kyllä “juhannuksena” kuuluu vähän irrotella.

Rannan hiekka oli hienointa mitä olen ikinä kokenut ja kun sanon kokenut, tarkoitan joka-aistikokovartalokokenut. Rannalla tuuli jatkuvasti ja lujaa, joten sää oli petollisen mukava. Tuuli + hyvin hieno hiekka tarkoitti että sitä hiekkaa oli silmissä, suussa, työmiehen vaossa, repussa, välipaloissa sekä todennäköisesti potkupyörän kuulalaakerien sisällä. Hiekkalinnat hajosivat silmissä kuin pieru saharaan, sillä hiekka vain lensi pois ja tasoittui rannaksi. Siirryimme lähemmäs vesirajaa jolloin hiekkarakennelmat onnistuivat paremmin. Vesipyssysodassa oli tosi iso merkitys sillä millä puolen tuulta olit, edes iso mies ei saanut ammuttua vastatuuleen onneksi vesi virkisti.

Kun kumpikin oli riittävän märkä, nälkäinen ja hiekoitettu pistimme pelin poikki ja lähdimme autolle. Kenttäsuihku oli tarpeen hiekan hallinnassa, niin tarpeen, että tankkasin ruokajuomavettä lisää suihkuun, jotta pesut onnistuvat kunnolla. Lounas nassuun ja matkaan minuutteja ennen kahtatoista. Poistuessamme alueelta paljastui alueen hinnoitteluaikataulu. Parkkialue on maksullinen 8-22 … eli yö on ilmainen, mutta klo 8 alkaa uusi laskutus…. Ei siinä mitään, itse valitsin olla tarkistamatta sitä lähtöaikaa. Maksetaan kor…. korttimaksu ei toimi ja minä käytin eilen kaiken käteisen… Minä puhuin englantia, rouva italiaa ja pääsimme yhteisymmärrykseen, ajoin pois paikalta hakemaan rahoja. Palasin, ehkä rouvan yllätykseksi, maksamaan 12 e pysäköintimaksua. Samalla käänsin takapenkin tuolin uniasentoon, sillä takapenkin matkustaja oli simmahtanut.

Ajoimme sisämaahan päiväunien aikana. Kohteena dinosaurukset ja “Parco Sardegna in Miniatura“. Olin selvittänyt, että siellä on dinosauruksia, se on auki ja lapsiystävällinen. Dinosauruksista oli kerrottu takapenkille ja takapenkki odotti kovasti dinosauruksia. Puistossa oli meidän lisäksi koululaisia … koululaisia? Kesäkausi ei ole oikeasti alkanut? … ja kaksi muuta perhettä. Juna tai paatit eivät liikkuneet, niissä ei ollut edes kuskia. Ilmeisesti ei ole riittävästi asiakkaita. Wow! Täällä alkaa kesäkausi myöhään.

OK. OK. Pienoismallikylä! Veikko selvästi tiesi mistä on kyse, Legolandia opit hyvin muistissa, kävelimme, katsoimme, osoittelimme. Sitten yritys päästä tornille – ei onnistu – tornista puuttuu koko alaosa. Harmi, sieltä olisi nähnyt todella hyvin puiston. Nuragic -kylä… PELOTTAVA. Kun astut huonosti valaistuun kivitaloon sisään animoitu nukke käynnistyy ja alkaa puhumaan. OOOOOO HELL NO. Siirryimme eteenpäin. Kasvitieteellinen osuus? – Ei. Kasvitieteellisessä on käyty riittävästi. Leikkikenttä ja taukoalue – kyllä! Liukumäki? OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO HELLLL NO! Jokainen mäki on polttavan kuuma. Pikkasen kiipeilyä, tutkimista ja seuraava kohde. Dinosaurus-osuus? – Kyllä. Hetkonen. NE LIIKKUU JA ÄÄNTELEE?! – EI, EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Papagalli? – Si! SI! Papukaijoja katsomaan siis! Papukaijojen jälken olikin kello jo sen verta, että piti mennä ohjatulle akvaario & luonto-osuudelle. Jännä oli pienemmässä seikkailijassa syvällä tässä kohtaa, joten kun liskot tuotiin esiin ja niitä sai silittää isän kainalo oli todella mielenkiintoinen tutkittava. Jossain gekon kohtaalla pieni seikkailija alkoi hahmottaa mikä oli homman nimi. Nainen puhuu italiaa, ottaa liskon/gekon/olennon käteensä, kertoo siitä paljon sitten sitä saa silittää. Pieni mies ei aio silittää, mutta isän homma on toimia välikätenä ja silittää. Kaikki muutkin silittää, joten isä silittää myös. Akvaarion kohdalla, 20 minuuttia myöhemmin, pieni mies kävelee omatoimisesti, on naama kiinni erinäisten liskojen asuin paikoissa ja rohkea kuin Chiuahua kunhan verkko/portti/lasi pysyy kiinni. Kun se aukeaa, lakkaa temppuilu ja siirrytään äkkiä isän takamaastoon. Akvaariossa pystyttiin jo pällistelemään kaloja estoitta. Tämän rohkaistumisen jälkeen koitettiin dinoja uudestaan. Alueen reunalla voitiin olla ja ihmetellä dinoja sekä mammutteja, mutta sisemmälle ei voinut mennä. Niinpä noin puolet alueesta, eli kaikki dinot, jäi tarkistamatta – ehkä tänne palataan? Poistuimme jätskien kautta autolle.

Auto siirrettiin lähikaupungissa olevalle camper paikalle. Se tosin osoittautui olevan täysin avoin parkkitila, jossa WC palvelut ei toimi, joten emme menneet sinne. Parkkeerasimme viereiselle tielle. Vekslasin autoa useamman kerran, että saimme auton perän lopulta niin, että puut peittävät näkymän kaupunkiin ja takaovet kadulle. Miksi? Koska on pakko käydä suihkussa. Herran sukkafunk on mieletön, isän hikihajut järjettömät. 34 astetta varjossa puun alla. Eikä täällä tuule. Yöstä tulee lämmin, mutta nukkumaan mennään puhtaana. Olen nyt käynyt pienen kylän laidalla suihkussa auton takana, ovien suojaamana. Kokemus mistä jälkikäteen voi olla tyytyväinen, mutta tämä ei myöskään ole kaikille, se on aika … jännittävä, sanotaan niin. Nyt on tarkoitus testata puskaparkkikyvykkyyttä, joten sitä testataan.

Illan aikana olen nähnyt kahden muun retkeilyauton käyneen tossa parkkipaikalla ja lähteneen pois. Tässä kymmenen aikaan sinne meni sisään yksi sakki, mikä ilmeisesti aikoo yöpyä siellä. Nyt on aika laittaa pakettiin ja mennä nukkumaan Veikon viereen.

Thursday, 2024-06-27

Ajoaika: 2h 28 min
Keskikulutus: 12.0 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3077 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Nukuimme ensimmäisen ehjän yön sitten sunnuntain ja nukuimme pitkään. Minä nousin 7:30, Veikko vielä myöhemmin, Krista ilmeisesti minua aikaisemmin. On aika rakentaa perinteitä! Viime vuonna olimme härkäparina Juhannuksena seikkailemassa, joten nyt tätä voi sanoa perinteeksi.

Aamulla minä pakkasin auton, Veikko leikki ja Krista teki kaikki läppärihommat, sillä läppäri lähtee minun mukaan. Pakkauslistat alkaa olemaan aika hyvällä hapella, reissun aikana nähdään onko niissä enää yhtään virhettä.

Härkäpärin Juhannunreissun suunnitelma torstaille on

1. Varustautua vesileikkeihin
2. BlueFan vesipuisto
3. Majoittua Chiassa

Ostoksia varten ajattelin, että menemme siihen lähimpään ostoskeskukseen ja katsomme mitä isosta kaupasta löytyy. Sieltä löytyi yhtä vajaa kaikki mitä toivottiin – vesipatjoja/rinkuloita sekä vesipyssyjä. Ainoastaan matkasuihku puuttuu. Auton varustelu on alusta saakka lisääntynyt sen mukaan mikä eniten rajoittaa puskaparkissa elämistä. Heti alussa tiesin, että oma vessa tarvitaan. Se on kemiallinen vessa, joten sen tyhjentämisessä on tiettyä rasitetta, mutta se antaa aidosti paljon lisää kykyä nukkua puskaparkissa. Jääkaappi oli jo aikaisemmissakin reissuissa mukana, tällä kertaa hankittiin vain oikea jääkaappi.
Täällä reissatessa huomasimme, että 5 litran keittiövesivara loppuu alta aikayksikön, 5 litraa + vesipullot ja aktiivinen täyttäminen liikkeellä antaa meille max yhden päivän -> vesivarannon kasvattaminen tuli ajankohtaiseksi. Nyt autossa on 15 litran kanisteri takaluukussa, minkä jälkeen 2-3 päivää pitäisi mennä ihan ongelmitta.
Seuraava ja tänään hankittu lisäväline on matkasuihku. Täällä kun koko vartalo hikoaa joka päivä ja melkein joka hetki, suihku tulee hyvin tarpeelliseksi. Ja täytyy sanoa, että tuntui todella hyvältä pestä Veikko hiekasta ennen kuin laittoi hänet autoon ja itseni illalla ennen kuin aloimme iltatoimet. Takaluukku auki, suihku oveen kiinni ja saa suorittaa. Positiivisena yllätyksenä oli, että päivän aikana vesi oli lämminnyt mukavasti ja suihkuttelu oli virkistävää. Jos perää ei saa kohti metsää, yksityisyys suihkussa on kovasti hakusella.

Tällä reissulla, koska Italia, mikään suunnitelma ei selviä ulko-ovea pidemmälle. Bluefan ei ole vielä auki 2024 kaudelle… EI OLE VIELÄ AUKI 2024 KAUDELLE 27.07.2024?! Milloin ihmeess sen kausi alkaa?! Veikko nukkui tässä kohtaa, joten ajoin suoraan Chiaan tutulle rannalle. Ehdimme olla rannalla ehkä tunnin kun poliisit tulivat kertomaan että täällä ei saa olla autolla (olimme parkissa toisten autojen vieressä)…. OK. Kamat vauhdilla autoon ja auton siirto maksulliselle parkkipaikalle. Takaisin rannalle ja ihastelemaan muiden autojen tuulilasissa olevia sakkolappuja. Iltapäivä meni vesisotaa leikkien ja heikkalinnoja rakentaen. Kännykän käyttö ja kuvien otto on mahdotonta kun juoksee rantaa pitkin pyssy kädessä toista karkuun tai toisen perässä…

Illan päätteeksi ajoimme läheiselle Camper arealle. Täällä on hyvin hankala löytää puskaparkkia. Täällä on kuitenkin RV alueita tai Camper alueita. Nämä ovat maksullisia parkkipaikkoja retkeily-/matkailuautoille. Palvelut maksavat erikseen, pysäköinti erikseen. 12 € oli yömaksumme ilman mitään palveluita. Kaikkia palveluita voi ostaa erikseen – suihkun, vessan, vessan tyhjennyksen, sähkön, jnpp. Käytämme omaa vessaa, omaa suihkua ja näemmä melkein omaa parkkialuetta – tällä itsepalvelualueella on vain toinen auto meidän lisäksi parkissa. Vedin meidät hyvin taakse, kauas muista ja perä niin että suihkua voi käyttää. Suihku oli ihanan virkistävä.

Ilallla hippaa, piiilosta, autoleikkejä ja paljon haasteita nukahtaa… unirytmit on täysin sekaisin. Noh, huomenna lisää rantaa ja vettä, heti aamusta alkaen, joten eiköhän se unirytmi saada sieltä takaisin pakotettua.

Thursday, 2024-06-27

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/Al / 100km
Kokonaiskilometrit: 3008 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Alkuviikko meni aivan pipariksi. Sunnuntain pitsakokeilu paljasti, että Veikko ei voi syödä ainakaan sellaista pitsaa. Yö meni täysin palasiksi ja sitä myöten aamurytmit hajosivat.

Maanantai-iltana vedin Krav Maga treenit. Täällä Cagliarissa on samaan aikaan KMG kesäleirit ja maanantaina oli iltaohjlemaa, niin että Emmanuele eikä Massimo pystynyt vetämään oman salin treenejä. Tarjouduin vetämään treenit, jotta ei tarvi peruuttaa oman salin tuntia. Täytyy myöntää, että 19.29 hieman hikoilutti. Treenien alkuun oli 1 minuutti ja paikalla on 1 harrastaja. Adapt, improve and overcome? Mennään AMA (Ask Me Anything) protokollalla? Onneksi 19.35 rivissä oli 6 henkeä – normaali määrä ja siitä lähti ilmeisen onnistuneet treenit käyntiin.

Maanantai – tiistai välisen yön aikana oli useampi heräämisiä ja tiistaikin meni alavireisesti. Illalla oli minun oma iltani, jonka käytin Veikon ja minun Juhannusviikonlopun suunnitteluun. Vesipyssyt ja vesi on reissun teemana. Pieni herra on pyssytellyt tikuilla koko kesän, joten aletaan pyssyttelemään vedellä. Se on tässä kuumuudessa vain helpotusta tuova riemu.

tiistai -keskiviiko välinen yö piti sisällään vielä heräämisen tai kaksi, mutta selvästi rauhottumaan päin. Juttelut ystävien kesken antoi osviittaa siihen mikä voisi olla oikeammin Veikon vatsavaivojen takan. Tiedämme jo että gluteeniton ei ole koko totuus, mutta se on riittävä totuus. Seuraavaksi pitää testata durum kamaa, josko sen avulla saataisiin vahvistettua epäilyjä oikeasta ongelmasta. Keskiviikkona oli luvassa meidän eka turistiosuus Cagliarissa: Cagliari underground tour. Kävimme kahden tunnin mittaisella kierrosella kolmessa eri maanalaisessa paikassa. Veikko jaksoi hyvin, vasta viimeisen kohdalla alkoi homma karkaamaan käsistä. Eka tunneileista oli toisen maailman sodan aikainen pommisuoja koululaisille. Siellä ei ollut sähköjä, joten paikka oli valaistu kynttilöillä. Olimme illan viimeinen ryhmä, joten saimme, jos halusimme puhaltaa kynttilät pois. Veikko oppi puhaltamaan kynttilöitä ja kun taito saatiin haltuun, sitä harjoiteltiin! Kynttilältä toiselle puhkumaan ja puhaltamaan. Herra hoiti oman osuutensa mallikkaasti. Tunnelien viimeinen kynttilä säästettiin pikku miehelle puhallettavaksi.
Toinen tunneli oli vanha, vanha maanalainen kirkko. Sitä oli muokannut jokainen saarta jossain vaiheessa hallinnut kansa omalla tavallaan. Kolmas oli vanhaa Cagliaria, joka oli löydetty kirkon remontoinnin yhteydessä 7 metriä maan alta ja sen ympärille oli tehty museo – hyvin samanlainen kuin Turun Åboa Vetus. Kun talolle vihdoin päästiin kaikki simmahtivat nukkumaan – tuli käveltyä ja poljettua riittävästi taas.

Reitti Veikon noutoon päiväkodista on jo hyvin optimoitu. Suurin osa ajasta menee puhtaasti pyöräteillä ja ajoaika on tippunut alle 30 minuuttiin ilman kärryä. Reitti on melkoisen erilainen kuin ensimmäinen.