torstai, 2025-05-29
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1870 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Herääminen siellä viiden aikaan. Pieni mies kertoo minulle, että vatsaan sattuu ja kysyy “eihän mun tarvi mennä päiväkotiin?”. Herraa selvästi sattuu vatsaan ja yö on ollut koko ajan pientä potkimista. Kerron että ei, saadaanko vielä nukuttua? – Ei saada.
Aamiainen ei maistunut lainkaan herralle ja leikit on hyvin ilottomia, vatsaan selvästi sattuu. “Auttaisiko jos laitetaan vähän lastenohjelmaa?” – “Joo auttaisi.” Kahdeksan aikaan näytti siltä, että herra voisi olla OK, mutta raporttien mukaan vatsaan sattuu yhä. Vessassa käynnit ei auttaneet.
Iso mies linjaa: ei päiväkotia. Koska päivä on kaunis, mennääs pihalle vähän temppuilemaan ja miettimään miten tämä päivä tehdään. Pihalla testailimme vesipyssyjä ja kastelimme toisiamme hyvin maltillisesti. Päivästä on tulossa selvästi kiva. Veikko näytti erittäin hyvin voivalta.
Tultuamme sisälle Veikko leikki hieman leegoilla ja minä tutkin missä on treenisalit. Kun olin saanut ajat ja reitit varmistettua sekä tarkistettua, että paikka on siviileille, ilmoitin Veikolle, että lähdemme kohta. “Pakkaan varusteet ja liitän pyörät, sitten mennään.” Veikko aloitti lelujen siivouksen. Lelujen siivousten yhteydessä kuului “Oho, tuli pieru!” ja hetken kuluttua “Isä, mun shortsit on märät”. Ihmettelin muutaman sekunnin verran, että miksi Veikko nyt kertoo shortsien olevan märät, kun vesipyssyjutuista on jo puoli tuntia… Ja sitten tajusin, voi hyvä luoja! Löysät shortseissa. Poika ilmaan, vessaan, vaatteet pois ja pöntölle, Tavaraa on vähän kaikkialla, kuten arvelinkin. Talossa ei ole käsisuihkua, mutta autossa on! Veikko naulattiin pöntölle lyömällä tabletti käsiin ja Disney+ päälle – älä liiku! Autosta juosten uusi kenttäsuihku, jolla saatiin pestyä paikat. Iso katastrofi vältetty, paikat siivottu, ison miehen linjaus oli hyvä! Veikko oli kipeä! Taputus omaan selkään.
Ekalle treenisallille lähdettiin liikkeelle varavaatesetin, kenttäsuihkun, 2 litran suihkuveden sekä juomavesien kanssa. Salilla on paperinen ohjelma, jonka saa kun paikalla käy – tekniikan ihmemaa tämä. Ohjelmaan oli tietenkin tehty käsin korjauksia ja aikataulut parin treenin suhteen muuttuu kuun vaihteessa, mutta muuten hyvä paperi… Brassi jujitsua ja/tai kalisteniksiä voisi olla juttuni tänä kesänä, mahdollisesti Italian Krav Magaa, joka on IKFM haara, mikä on likellä omaa KMG haaraani.
Salin jälkeen oli ruokahetki minulle, Veikolle ei kelvannut vielä mitään ja sitten oli aika korjata asioita. Keksin, että auton tuuletusta voisi sittenkin parantaa. Löysin tänne tultaessa vahingossa tavan päästä tilojen välisten ritilöiden “takapuolelle” asuintilasta. Sieltä sopivalla tikulla ja potkaisulla voisi saada ne liimatut ritilät irti. Minulta puuttui vain sopiva keppi/tikku/juttu millä keskittää potkaisuvoimaa. Kiertelin talon ja pihan ja löysin jonkin puujäteläjän, sieltä irtosi sopivanlainen tikku. Ideani toimi, sain autolla potkittua ne tuuletussuojat pois ja merkittävästi parannettua ilmavirtaa sängyn kohdalla.
Talolla oli seuraavan korjausoperaation vuoro. Kristan pyörälaukun parsinta kasaan vielä kerran (ainakin). Se laukku on aina pyörässä kiinni, kelistä riippumatta, joten se väistämättä hajoaa. Nyt sen toisen reunan tuen popniitti petti. Kenttäkorjausoperaatiossa leikkasin palan pois vaneelinpalasta, jolla laukkua oli jo kerran korjattu ja käytin sitä vastinkappaleena ruuville, jonka irroitin auton hupiakun kotelon kannen saranasta. Lopputulos oli taas tukeva sivulaukku, pienellä lisärujoudella 🙂
Tällaisten kenttäkorjausten tekeminen hyvin rajatuilla varusteilla on silmittömän mielenkiintoista. Se on haaste, joka alkaa sillä että tutkitaan mitä ympäristössä olevaa voitaisiin käyttää apuna ongelman ratkaisemisessa. Luulen, että tästä samasta syystä vastetoiminta (incident response) Nixu aikoina – erityisesti ne missä lenteli pisin Eurooppaa parsimassa firmoja takaisin kasaaan, oli niin mahtavia. Työkalut ja tuho vaihteli mielettömästi ja aina piti keksiä ratkaisu, sillä mitä oli käytettävissä.
Kuuden aikoihin söimme kumpikin. Nyt herran nälkä oli herännyt ja ruokaa upposi koko päivän edestä. Ruokailun jälkeen kävimme vielä katsomassa sitä Italian Krav Magaa, talolta 20 minuutin päästä autolla edettäessä. Treenit alkoivat netin mukaan 19.30, joten olimme siellä hieman etuajassa tai niin luulin. Rakennus oli hylätty. Umpeen kasvanut tie portille ja lukittu portti antoi pientä vinkkiä siitä, että treenejä ei ehkä enää ole. Vieressä oli kuitenkin paikallinen urheilukeskus, joten kirmasin sinne tarkistamaan olisiko treenit siirtynyt sinne – ei ollut. Pieni seikkailija nukkui autossa koko tämän ajan, sillä hän oli simahtanut jo tänne tulomatkalla autoon. Täällä Italiassa hän ei enää nuku päiväunia, joten seitsemän aikaan hän sammuu, jos vain antaa mahdollisuuden rauhottumiseen.
Minä tein vielä vähän valmisteluja huomista reissua ajatellen. Toivottavasti tuleva yö menisi puikkoihin. Vähän alan kaipaamaan keskeyttämätöntä yötä itsekin.
