Tuesday, 2024-08-06
Ajoaika: 15 h 4 min
Keskikulutus: 10.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6193 (1198) km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 13
Missäs me viimeksi oltiin? Aiivan! Puolessa välilssä Sardiniaa menossa kohti pohjoista Porto Torresia majoittuneena agriturismo -paikkaan. Yöllä menin maistamaan paikan vettä hanasta ja totesin, että se on “maistuu oudolta” – tässä kohtaa Krista oli vetänyt vettä ainakin juomapullollisen. Aamulla huomasimme yhteiskeittiössä/aamiaisella vesipulloja “joka paikassa” – vedenkeittimen vieressä, jokaisen katetun lasin vieressä jnpp. Krista oli hieman huono vointinen, Veikko ja minä yhä edellisen pöpön jälkimainingeissa. Veikon ja minun menoa ei hidastanut pöpöjemme jälkimainingit, Kristan menoa hidasti paikallinen vesi, niinpä Veikko ja minä leikimme suunnitellusti aamupäivän pihalla Kristan ottaessa pientä välikuolemaa ilmastoidussa huoneessa. Täällä viipymisen tarkoituksena oli se että saamme nukkua ilmastoidussa tilassa ja pitää harppu mahdollisimman pitkään poissa järkyttävimmästä paahteesta. Päiväunien jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme matkaan kohta Porto Torresia. Edessä oli se hyvin keikkuva / keikkunut lauttareissu. Porto Torresissa vietimme hetken samalla leikkikentällä, millä aloitimme reissumme Sardinia osuuden pari kuukautta sitten. Juttelimme britille puistossa, lauttajonossa ruottalaisille. Tunnelma oli parantumassa. Meillä oli myös strategia laivaa varten: Krista otti matkapahoinvointilääkkeet (koska minä olin epäilevä niiden suhteen) ja tarvittaessa hän hoitaisi meidät Genovasta ulos ja matkaan.
Maanantai: Lautan jälkeen
Lauttaosuus meni merkittävästi paremmin. Merenkäynti oli vähäisempi ja osasimme olla sängyssä kunnes kuulutettiin, että poistukaa hyteistä. Autokannelle ei päässyt, joten kävimme katsomassa ulkoilmassa Genovaa mereltä päin ja hengailimme leikkipaikalla. Veikolta oli vuorostaa puhti poissa. Herra vaikutti hyvin vaisulta ja kipeältä. Päivän sotasuunnitelma oli päästä vähintään Sveitsiin, mielellään Saksaan, mutta ensin Milanoon Ikeaan ostamaan Kristalle työtarvikkeita hieman. Matkalla Milanoon pieni mies sammahti, hän on selvästi kipeä. Uusi sotasuunnitelma nostaa päätään, mitä jos onnistuisimme ajamaan jo tänään Saksaan? Siellä lääkäriasiat hoituvat paremmin meiltä. Mitä jos pääsisimme lähelle Pipsa Possu puistoa? Ikeasta tarvikkeita ja lihapullia mukaan. Pieni mies on selvästi kipeä, oikea silmä rähmii oikein kunnolla. Kipulääkettä pienelle miehelle ja tila tarkkailuun. Herra saa nukkua tänään paljon. Aloitimme pitkän ajomatkan kohti Pipsa Possu puistoa. Päivä meni nopeasti, pieni mies nukkui paljon, aikuiset juttelivat, ihastelivat maisemia, muistelivat milloin täälläpäin on viimeksi ajettu – tuossa pysähdyttiin silloin, tästä me ostettiin Itävallassa vignette viimeksi… Pidimme taukoja alpeilla, ihastelimme maisemia ja söimme sen mitä kukin jaksoi. Aikuiset pysyivät hyvässä fiiliksessä koko päivän ja pieni herra nukkui yllättävän paljon. Puoli kymmenen illalla olimme 3 kilometrin päässä Pipsa Possu puistosta. Yön lämpötilaksi oli luvassa 14 astetta, “tuntuu 10ltä”. Kaivoimme makuupussit valmiiksi esiin – muutos toissayöhön on melkoinen. Illalla Juhan tekemä “keittiötuolimme” murtui. Se on ponnistusaskel sänkyyn, eteen siirtymiseen, istuin kokille sekä kiinnike keittiölaatikolle – aikalailla oleellinen palanen käyttömukavuuden suhteen. Juurisyy tason murtumiseen on tason paksuudessa. Olin tehnyt tuolin siitä mitä talossa oli saatavilla, mikä tässä tapauksessa oli hyllylevy. Tiesin sen olevan liian ohut tai ihan siinä rajalla ja nyt liki 3kk askellusten jälkeen se murtui. Ei se mitään, tiimi ottaa tämän haasteen vastaan hyvin. Pysähdytään huomenna Bauhausissa ja tehdään tuet – ongelma selvä. Samalla tarkistetaan tarviiko pieni mies lääkäriä.
Tiistai, Pipsa Possu puisto
Aamulla Veikko oli hyvässä kunnossa. Silmä ei rähmi, mutta herra kertoo että kivi on silmässä. Tilanne menee kuitenkin ohi. Purimme pakkauksen ja hyppäsimme pyörien päälle. Pipsa Possu puistoon! Puiston suulla pieni herra tajuaa minne ollaan tultu. Tästä paikasta hän on puhunut pariin otteeseen kesän aikana. Hän näki sen Legolandia käynnillämme. Legolandia kun on tuossa tien toisella puolella. Puistoon ihmettelemään! Alueen kierto pysähtyy kuin seinään kun löydämme dubloja täynnä olevan paikan. Tämän samanlainen kuin Legolandiassa oli, vain duplopalasilla. Tässä pisteessä kuluukin hyvin ainakin eka tunti juttuja rakennellen. Kun dubloista saadaan tarpeekseen käytiin katsomassa eri laitteita, joista venereissulle päätyy koko perhe. Dinoratsastus hajosi juuri ennen kuin pääsimme jonoon. Pienen herran tehot alkoi loppumaan, mutta Pipsakinossa saatiin taas virtaa mieheen. Ilmastoitua kinoa pieni hetki ja takaisin autolle, matkaa on vielä runsaasti.
Autolla otamme suunnan kohti seuraavaa kaupunkia ja Bauhausia. Painamme pari tuntia eteenpäin ja saavumme Bauhaussille. Sen pihassa ruokaa ja korjausoperaatiot. Käyn ostamassa puuta Bauhausissa ja koska täällä ei ole sahaa tarjolla, pääsen tekemään kaiken Leathermanin avulla. Mittaa, sahaa ja ruuvaa. Hikoilen runsaasti, sillä täällä on kuuma tai kohtuu kuuma (?) – 30 astetta. Tämä on kuuma, kyllä, mutta kesän jäljilltä kuuma pää asteikostani on venynyt merkittävästi. Tässä kelissä pystyy työskentelemään suorassa auringonpaisteessa, ainut mitä tapahtuu on että hikoilee. Työskentely auringonpaisteessa ei olisi tullut kyseeseenkään kolme päivää sitten. Kaikkea sitä pääsee kokemaan 🙂
Lopputulos on kaksi tukipalasta tuoliin ja meillä on toimiva tuoli/teline/koroke taas. Turussa tarvitsee tehdä tuo koko kansilevy uudestaan tukevammasta puusta. Bauhaussilla palaa kiitettävästi aikaa kun syödään ja korjataan, lopulta pääsemme kuitenkin taas matkaan. Ajamme taas myöhään aina liki kymmeneen saakka illalla. Krista on löytänyt lähes täydellisen puskaparkin johon vedämme uupuneena parkkiin. Kaikki nukkumaan ja huomenna päivä uus.