Siirtymäperinteitä kunnioittaen heräsimme aikaisin aamulla. Niin aikaisin, että unohdin soittaa Beach Boysin Kokomo –kappaleen aamulla! Olimme Kuuban lentokentällä hyvissä ajoin. Kentällä huomasin, että oli huono idea laittaa reppu taksimme takaluukkuun. Koko ajomatkan polttoaineen käry oli ollut melkoinen, karvan vajaa siedettävä. Valitettavasti tuo pirteä käry seurasi minua vielä puoli päivää ja useita satoja kilometrejä, sillä reppu oli takaluukussa saanut ekstra annostuksen tuota käryä ja se käry oli tarttunut reppuun. Lentokentällä söimme kalleimman ja huonoimman lentokenttäaamiaisen ikinä. Aamiaisen hinta oli 13 CUC ja se muodostui kahdesta surullisesta panniinista, kahvista ja kuumasta vedestä.
Voi sitä riemua kun pääsimme Panaman lentokentälle. Nyt tajusimme kuinka paljon olimme kaivanneet takaisin länsimaihin. Koneesta ulostultuamme edessämme oli elektroniikkakauppa. Menin sinne välittömästi, katsomaan esineitä, koskemaan laitteisiin, imemään modernia tekniikkaa osmoosin avulla. Kävelimme kevein askelin pitkin Panaman lentokenttää ja söimme törkeän kalliin lentokenttäluonaan. Jokainen liike, jokainen arkinen paikka näytti niin hyvältä Kuuban jälkeen.
Kuuba oli kokemus. Näkemyksemme mukaan Kuuban voi tehdä kahdella tapaa. 100% turistina sisään ja isolla rahalla turistikohteissa. Silloin Kuuba on samanlainen kallis turistirysä kuin mikä tahansa muukin paikka pallolla. Ehkä jokin asia ei toimi, ehkä vessapaperi on yksinkertaista, mutta kulttuurishokki on minimaalinen. Rannat ovat todennäköisesti kauniita ja mielikuvien mukaista tunnelmaa on. Toinen ääripää on tehdä se mennen kuubalaisten keskelle, vähän niin kuin me teimme. Meno ja meininki on kovin erilaista. Esimerkiksi vessapaperi tuo mieleeni Matrix elokuvan “Do not try and find the toiletpaper, that’s impossible. Instead, only try to realize the truth… there is no toilet paper.” Silti, Kuuba oli kokemus, joka ei kaduta. Toisaalta, mitään välitöntä halua palata Kuubaan ei ole. Kauniita rantoja on muuallakin ja Kuuban tunnelma on nyt koettu.
Lento Panamasta Arubaan oli pykälän verran railakkaampi kuin mitä ajattelimme. Syy siihen oli lentoemossa:
Juha: Saisinko kahvia ja viskiä kiitos?
Lentoemo: Erikseen?
Juha: Kyllä, kiitos.
Lentoemo kaataa 2dl mukin kahvia ja 2dl lasin viskiä (sisältää neljä jääpalaa)
OK. Känniin siis!
Kristan tilaus sprite + viski tuotti saman tuloksen. Eikä siinä vielä kaikki minun osalta, sillä Krista tyytyi juomaan omasta annoksestaan noin 2 CL 
ja juotti lopun mulle.
Seuraavat kaksi viikkoa paratiisisaarella, tai ainakin siltä se vaikuttaa näin juuri Kuubasta tulleena. Me saimme välittömästi samalla hinnalla paremman huoneen kuin mitä olimme varanneet. Vessapaperi on kaksikerroksista, huoneessa on ilmainen internet, pöytätilaa on tuplanäytöilleni 
ja välittömästä läheisyydestä löytyy kaksi kappaletta uima-altaita.
Illan kruunasi kuohuviini uima-altaassa ja auringonlaskun jälkeen TV:n katsominen sängyssä 
