Matkustusta 25 tuntia ja silti perillä keskiviikkona

Herätys klo 04:30, ulos kämpästä 05:10. Lentokentällä vähän jälkeen kuuden. Lentokentällä on pari muutakin ihmistä. Tänään testataan ensimmäistä kertaa Finnairin kultatasoa, sen suurin etu pitäisi olla business –luokan check-in sekä loungeihin pääsy niin minulle kuin Kristalle riippumatta siitä mitä lipussa lukee. Jännyyttä tarkastuksiin lisää metallinen purkki sekä metallinen juomapullo, kumpikaan ei ole aikaisemmin koittanut viedä näitä läpi lentokentältä käsimatkatavaroina – kumpikaan esineistä ei osoittautunut ongelmaksi Helsinki-Vantaalla tai Heathrowlla.

Reissun kuuluu, oleellisena osana, kuohuviinin kanssa kilistely aina kun mahdollista. Kuohuviini mielessä Finnairin loungessa käytiin seuraava keskustelu aamulla seitsemän aikaan:
– Hei. Saisinko pari lasia kuohuviiniä?
– Hei. Meillä on shampanjaa, käviskö se?
– :)  :)  🙂 tottakai

Jos tästä nyt jotain valitettavaa hakemalla hakee, niin tästä on paha parantaa juomien suhteen.

Lento Suomesta Lontooseen meni nopeasti kummankin nukkuessa. Heathrowlla meillä oli 7 tuntia aikaa tapettavana. Aikaa tapettiin luonnollisesti kiertämällä kaikki liikkeet läpi sekä maistelemalla viskiliikkeiden tarjontaa. Pääosa ajasta tuli oltua loungen sisällä syömässä, juomassa ja hyödyntämässä nettiä. Tässä kohtaa selvisi myös iso ero matkustajien välillä. Siinä missä minä synkkailin git-repoja Krista järjesteli meille rentouttavaa yllätyshierontaa.  Lentokoneeseen oli hyvä nousta koodit synkattuna ja rennoksi hierottuna… Mental note to self – aika parantaa omaa toimintaa ihan eri tasolle.

Atlantassa agenda oli selvä: “taxilla yliopistolle ja päät tyynyyn”. Yliopistolle päästyämme olimme olleet matkassa 25 tuntia ja olimme yhä keskiviikon puolella. Aikavyöhykkeet on mystisiä