Monday, 2025-07-14
Ajoaika: ??
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4094 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2 (nyt maanantaina 0)
Viime viikko on ollut viilä, sateinen ja myrskyinen. Veikon vaatetus kesäleirille on ollut vaihteleva, toisina päivinä uikkarit alle, pitkät päälle, toisina päivinä shortsit + t-paita eikä uikkareita alle. Iltapäivällä aina shortsit + t-paita päällä.
Kristan pyörästä irtosi korin tukiruuvi näillä kivikaduilla joten vetäsin sen nippusiteellä kiinni sen verta, että pyörä kestää sopivaan liikkeeseen saakka. Lähdin tunnin etuajassa Veikon noutoreissulle ja poimin matkan varrelta liikkeestä tarvittavat osat ja suoritin kenttäkorjauksen jakoavaimen kanssa liikkeen edessä.
Kaikilla hienoilla ideoilla pitää olla koodinimi. Niinpä torstaina alkoi operazione settantanove rc due.
Tämä viikonloppu oli liki kuukauden mittaisen järjestelyn seurausta. Mirja saapui kesätalolle keskiviikkona ja minä lähdin blogaamatta Suomeen yllättämään MökkiLAN -sakin. Sisäpiirin mies Jarno oli auttamassa järjestelyissä. Reissureitti kulkuneuvoineen oli
pyörällä Roveredo in Piano – Pordenone ~30min
junalla Pordenone – Venetsiä ~1h
bussilla Venetsia – Venetsian lentokenttä ~ 30 min
lentokoneella Venetsia – Helsinki ~ 3h
bussilla Helsinki – Turku ~ 2h
autolla Turku – Lieto ~ 30 min
Sähköskootilla Turku – Turun juna-asema ~ 5 minjunalla ratabussilla Turku – Helsinki ~ 2h
paikallisjuna Helsinki – Helsinki-vantaa ~30min
lentokoneella Helsinki – Venetsia ~3 h
bussilla Venetsian lentokenttä – Venetsia ~30 min
junalla Venetsia – Pordenone ~1h
pyörällä Pordenone – Roveredo in Piano ~ 30 min.
Kokonaisuudessaan siirtymään kesätalolta Liedon majoitukseen kului 12 tuntia. Perillä oltiin kahden ja kolmen välillä yöllä. Sama määrä aikaa kului paluumatkaan. Perillä kesätalolla oltiin neljän ja viiden välillä iltapäivällä.
Lähdin reissuun ultrakevyellä pakkauksella. Olen vuosia matkannut pelkillä käsimatkatavaroilla, mutta nyt vedin sen uuteen ulottuvuuteen, menin pelkällä läppärilaukulla, koska kotomassa voin lainata kaiken mitä puuttuu. Oli todella kiva tehdä siirtymiä, kun kannettavana oli vain olkalaukku. Strategiaani kuului myös juomavesien ostaminen, mikäli tulee jano. Niinpä Pordenonessa, pyöräsiirtymän jälkeen, oltiin hampaita kiristelemässä sen hetken edessä, että nyt pitää maksaa siitä, että saa vettä. Juomaautomaatti oli valitsemani myrkky. Juoma-automaatit näyttivät epäluotettavilta, elämää nähneiltä laitteilta. Ensimmäiseen ei mennyt raha sisään… Seuraavassa oli juomia repsallaan, luukkuja repsallaan, mutta vettä tarvittiin. Riskeerasin vitosen, seteli sisään. Juoma maksaa 1,20. Numero 59 aqua frizante, eli kuplivaa juomaa. Luukkuun tippui vesipullo ja vaihtorahalaatikkoon alkoi kilisemään kolikoita. Vaihtorahoja sain takaisin 5 euroa. Eli itallalainen, epäluotettavan näköinen, ruoka-automaatti “Self Service Bar” muutti mun 5 euron setelin 5 euroksi kolikkoina ja antoi minulle vesipullon, suotta epäilin laitteen toimivuutta!
LAN sakin yllättäminen onnistui täydellisesti ja LAN-legenda saatiin luotua. Kukaan ei tule muistamaan minun tulemista, mutta sen miten täydellisesti sitä ei huomattu yhden hegen toimesta tullaan muistamaan.
Paluumatkalla ehdin istumaan pari tuntia Venetsiassa ja nauttimaan kunnon pitsan.
Täällä Italiassa käytiin tutustumassa lähikaupunkeihin ja rantaan sillä välin kun olin poissa. Nyt, keskiviikkona, nukuttuani kaksi yötä yli 10 tuntia alan olemaan taas hyvässä iskussa ja blogaaminen voi jatkua.
