Thursday, 2025-07-24
Ajoaika: 7 h 21 min
Keskikulutus: 11.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: (618 km) 5705 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2
Yksi kesän tavoitteista oli Punin tislaamolla käyminen. Olimme käyneet tislaamolla 2017. Suureksi yllätykseksini blogista ei löydy merkintää siitä ainakaan Googlella hakemalla. Karttamerkinnät löytyy, leirintäaluekin löytyy ja kotoa tietenkin löytyy maistelusettiä. Tuleva viikonloppu on kesä viimeinen seikkailuviikonloppu, joten kysymys tuli onko se reissu Puniin ja jotain sillä alueella vai jotain muuta? Viime viikonloppuna tutkiskelin ja ihmettelin, Puniin ajaa vähän alta neljä tuntia, se on pitkä matka vetää perheen kanssa, sitten tasting/kierros niin että Krista ja Veikko olisi jossain muualla … se ei olisi rentoa. Mitä jos menisin yksin? Viikolla?
Sain varattua minulle sopivaan hetkeen, keskiviikko iltapäivään tastingin. Suunnitelma oli yksinkertainen. Ajan tiistai-iltana Punin parkkipaikalle, yövyn siinä, teen työpäivän siinä ja sitten 14:45 menen kierrokselle ja tastingiin, joka kestää tunnin. Tasting on 2 ravintola-annosta, eli 4x2cl, joten olen ajokunnossa 2 tunnin kuluttua => klo 18 viimeistään voin lähteä voin lähteä ajamaan takaisinpäin ja olisin ennen nukkumaanmeno aikaa takaisin kesätalolla.
Ja tämän tein! Oli riemu tehdä töitä auton takaosasta. Mukanani oli kesän työpöytäni, eli retkipyötämme, lisänäyttö ja hiiri työläppärin lisäksi. Vedin normaalin työpäivän, useita tunteja teams palavereita, suunnittelua ja vähän muiden ongelmien ratkaisua. Ainut ero normaaliin työpäivään oli taustani, mikä oli tällä kertaa auton takaovet :D. Aurinkopaneeli toimitti virheettä. Työpäivän päätteeksi, akun jännite oli 12.7V, eli ~90%. Hitsi, että se tekemäni sähköjärjestelmä toimii hyvin 😀
14:30 astuin sisään tislamoon ja kohtasin heti oppaani. Esittäytymiset, opas kertoo että asetan aikamoiset paineet hänen esitykselleen, toivottavasti se on ajamisen arvoinen. Puni on Italian ensimmäinen viskitislaamo, se on perheyritys. Perustaja on perheen isä, jonka viskiharrastus kehittyi niin pitkälle, että hän mietti pienen oman tislaamon tekemistä. Kun selvisi, että se olisi Italian ensimmäinen, perhe päätti että tehdään se kunnolla ja näin syntyi nykyinen Puni. He tekevät tuotantoa vain talvisin, sillä he eivät lämpökontrolloi vierteen käymistä, kesällä hiiva kuolisi lämpöön.
Tunnin kierros venyi kahden ja puolen tunnin mittaiseksi, missä puhuimme lainsäädännöstä, viskin valmistuksesta, säästä, ilmastosta, viskeistä, tislaamoista, tullimiehistä ja sen sellaisesta. Neljän viskin maistelu muuttui kuuden viskin maisteluksi, kun kummallakin oli kerrottavana tarinoita savulla mallastuksesta. Punilla on nyt kaksi Arte -sarjan viskiä olemassa. Kumpikin on limited edition viskejä. Arte 5 on se mitä haettiin, savukokeilu. Ensimmäinne savumallas viski, joka vielä kypsennettiin Ardbergin vanhoissa tynnyreissä. Savu maistuu ja tuntuu, erittäin kiva viski. Arte 4 on se mielenkiintoisempi tarina, ja mielestäni maku. Arte 4 on ensimmäinen normaali/savuton tuotanto erä savumaltaan jälkeen. Savumaltaista tulee tietää, että se savu ja rasvat jää kiinni tuotantolinjaan, eikä sitä saa helpolla pois. Tämä ei ollut tiedossa Punilla. Niinpä ensimmäinen normaali ajo olikin yllättäen savuinen pohja. Tämän yllättävän tisleen kanssa tehtiin toinen kokeilu ja se laitettiin kypsymään vanhoihin Merlot tynnyreihin. Lopputulos on loistava, kerrassaan loistava. Puni Arte 4 on 5. pullo, jonka lisään pysyvään kokoelmaani. Sen tarina on hauska ja maku mahtava.
Hipsin ulos tislaamosta ostosteni kera lähempänä viittä. Annosmäärä ei ollutkaan 2, vaan lähempänä neljää. Yksi maistetuista asioista oli puhdas tisle, vuodelta 2022, volttien ollessa 73%. Kulutin aikaa tutkimalla läheistä pientä linnakaupunkia, söin pitsaa ja menetin vesipulloni. Se roikkui lonkalla ja autolla hokasin, että sitä ei enää ole lonkalla. Koska kylä (KAUPUNKI! Kaupunkilaiset vaativat, että sitä kutsutaan kaupungiksi, ei kyläksi) oli hyvin pieni kävelin kaikki kävelemäni reitit painottaen nurmikkoalueita, mutta en löytänyt vesipulloani enää. Harmittava menetys, pitää hankkia uusi.
Vähän jälkeen seitsemän olin laskujeni mukaan varmasti ajokunnossa, joten aloitin ajomatkan takaisin. Sooloajelu vuorien keskellä oli sekä mennessä että tullessa upeaa. Maisevat oli mahtavia, tiet mutkittelevia, kuskilla oli ajettavaa. Vain reissun alku ja reissun loppu 80 kilometriä oli moottoritiellä 130 posottamista. Reissusta jäi hyvin lämpimät muistot ja olen hyvin tyytyväinen, että tein sen. Ensi vuonna uudestaan, tällä kertaa ehkä perhe mukaan.