Month: July 2025

Sunday, 2025-07-20

Ajoaika: ?
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5087 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1

Sunnuntai otettiin lunkisti. Yö ei mennyt yhtä hyvin kuin edellinen, kaupungin tasalla matkailuautoille tarkoitetussa parkissa oli lämpimämpää kuin vuorilla. Keskiyöllä herätessäni oli pakko laittaa takatilan tuulettimet päälle, jonka jälkeen yö oli nukuttavissa. Aamulla autossa oli taas suomalaisen viileää.

Otimme rennon aamun autolla. Veikon suunnattomaksi pettymykseksi paljastui, että meillä ei ole karkkia hänen ohjelmahetkeensä. Onneksi tilanne saatiin ratkottua äidin kanssa aamukävelyllä panetteriaan. Sieltä saatiin tuoreen leivän lisäksi pari suklaata mukaan, joiden kanssa oli hyvä katsoa ohjelmaa.

Päivän ohjelmassa oli puolentoista tunnin vaellus. Kylä on täynnä eri vaellusreittejä, niin jalan kuin pyörillä ja pääsimmekin todistamaan noin 40 pyöräilijän lähdön samalta parkkipaikalta suurin piirtein samoihin aikoihin kuin me lähdimme vaeltamaan. Vaeltaessa leikimme uutta leikkiä: “Arvaa mitä eläintä ajattelen!” – italiaksi tietenkin. Ekana menevä miettii eläimen ja muut arvaavat sitä, oikein arvannut menee vetämään vaellusletkaa ja homma toistuu. Tämä oli pienen miehen idea ja vanhemmat olivat kerrassaan haltioissaan. Eläimiä tuli kerrattua varmuudella puolituntia, mahdollisesti enemmänkin. Vaellusreitin varrella kylteistä tuli opittua uusia, orso (karhu), lupo (susi) ja scoiattolo (orava) sekä puiston nimikkoeläin cerva (peura). Tällä tapaa tätä kieltä opitaan?

Olimme autolla takaisin klo 11. Pyötä sekä tuolit ulos parkkipaikalle ja sitten lounastamaan. Lounas oli kovin virkistävä ja päiväkin oli vain kohtuullisen kuuma. Siitä köröttötely kesätalolle, auton purku. Jokainen hoitaa oman osuutensa, Veikon kanssa pitää aina sama keskustelu, hän saa valita purkaa omat kamansa tai koko auton. Isä mielellään purkaa Veikon kamat, jos Veikko vastaavast purkaa isän puolesta auton. Tähän saakka, joka kerta herra on päätynyt purkamaan omat kamansa.

Miehet huomasivat merkittävän puutteen: Poppreita ei ole! Koska Krista oli venyttelemässä, teimme päätökset omavaltaisesti. Veikko pyörän päälle ja minä juoksemaan rinnalle, äkkiä COOPpiin. Valitettavasti kauppa oli kiinni, mutta Veikko sai idean, että käydään valtatiekaupassa! Pyörällä sinne ja takaisin menisi tunti, mutta autolla pääsisi nopeasti. Sitten meiltä puuttuu pestoa pastaan ja vaikka mitä, joten mikäs ettei! Niinpä miespari kävi äkkiseltään CONADissa viereisessä kaupungissa ostamassa poppareita ja muuta ruokaa. Päivällisen jälkeen popparivati kädessä hypättiin sängylle katsomaan piirrettyjä.

Päivä on rennosti pulkassa, ensimmäinen perheen jäsen on sammahtanut sänkyyn siinä kahdeksan jälkeen ja toinen menee ihan kohta perässä. Sinnittelee ysiin saakka. Nyt vaellusta viikonloppu täynnä, kuten aikaan ennen Veikkoa. Tätä lisää, lisää vuoria ja viileitä öitä.

Saturday, 2025-07-19

Ajoaika: ??
Keskikulutus: ? l / 100km
Kokonaiskilometrit: ??
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Heräsimme virkeinä. Yö oli optimaalisen lämpöinen. Ekan kerran, sitten tulomatkan nukuimme makuupussit peittoina. Aamulla fiilistelin, että vois olla vähän viileä makuupussin ulkopuolella ja pistin lämppärin päälle. Se oli pyörimässä ehkä vartin kun totesin, että ei tarvi.

Otimme rennon aamun autolla ja ihmettelimme kuinka parkkipaikka oli yön aikana täyttynyt matkailuautoista. Laskin 5 itserakennettua, tehdasvalmisteisia oli … paljon. Me olimme ainoat joilla oli aurinkopaneelikatolla. Sähkö on sen vuoksi riittänyt rajattomasti. 120 Ah ja 150W aurinkopaneeli riittää viikonloppureissaamiseen etelän auringossa. Alimmillaan olen nähnyt jännitteen olevan 12.4 V. 12.0 V ollen 50% akkua jäljellä / käytetty ja 12.8V täydet, 11.8V oli se alaraja, jonka alle ei kannata mennä.

Tämä päivä on ollut allekirjoittaneella silkkaa nautintoa. Kaikki toimii autossa, yöunet oli loistavat, vaellusta vuorilla, toisessa maassa käyminen, päiväunet autossa, ilman että hikoilee , lisää urheilua. Tiimi toimii, kaikki auttaa, Veikkokin. Kaikki on vaan rajattoman hyvin. Toki, kun virta vähenee ja nälkä kasvaa tulee pientä sanomista, mutta se osa on elämää.

Aamulla vaelsimme ylös vuorta kiertämään järvi. Veikko kikkaili oikein kunnolla, kiipeili kaiteita pitkin, kiipeili kiville, kukkuloille, juoksi ja meni. Hän on halusi useassa kohtaa pienen kuvaussession. Ne tunnistaa siitä, että herra on kuvattu useamman kerran samassa paikassa, eri asennoissa ja mahdollisesti näyttämässä kieltä tai hampaita tai sekä että. Isän haluamat poseerauskuvat eivät käyneet. Vaellus eteni hitaasti, toisaalta ehkä enemmän oikea oppisesti. Luonnosta nautittiin, kiville kiivettiin, järvessä seistiin, sorsia ihmeteltiin, kaloja pongattiin. Näin siihen saakka kunnes vanhimmat alkoi olla hyvin nälissään, sitten alkoi rivakampi liikkuminen – hyvässä hengessä.

Meidän tullessa alas vuorelta alkoi hahmottua kuinka iso juttu se musiikkifestari oikein on. Ihmisiä tuli tasaisena virtana vastaan koko alasmenon ajan. Parkkipaikasta jäi ottamatta kuva. Vasta blogia kirjoittaessani tajusin sen. Parkkipaikka oli aivan täynnä, se tyhjä keskialue – täynnä autoja. Hetken epäilimme, että meidät on pussitettu ja suunnitelmat muuttuvat, osallistummekin musiikkifestareihin. Onneksi siellä oli riittävästi tilaa, että vain vähän vekslaamalla sai auton pois. Lounastimme siellä ennen kuin lähdimme matkaan. Jälleen kerran tiimi toimi, jokainen teki osansa ja olimme loistavassa energiassa nopeasti liikkeellä.

Itävallassa oli edessä ensimmäinen vuoren kiipeäminen serpentiinitietä pitkin ylös. Tämä oli miellyttävä kokemus kuskille, autoa sai kepittää kunnolla ja ajaa piti. Kolmosvaihde oli isoin millä käytiin ja siellä viivyttiin ehkä minuutti tai kaksi. Pääosa ajasta mentiin kakkosella ja aina hidastaessa oli pakko tiputtaa ykköselle ja vääntää taas vauhtia. 12% nousua 9 kilometrin verran, jonnekin 1300 metriin ainakin. Siinä missä kuskilla oli kivaa, pelkääjänpenkki pääsi lunastamaan nimeään. Siellä luotto kuskiin oli kova, mutta tie oli kapea, vieressä iso pudotus ja tie, sekä vastaantulijat jännitti kovasti. Ylhäällä pääsi iso helpotuksen huokaus.

Sitten oli Itävallan pääohjelma, päivätorkut. EI! Päivätorkkujen jälkeen oli varsinainen ohjelma, kiipeilypuisto. Tämä oli eka kerta kun Veikko oli kiipeilypuistossa, nyt varren mitta riitti. Täällä alkuopastus oli hyvin köykäinen: teillä on näitä sinisiä klippejä kaksi. Aina pitää olla yksi kiinni ja vain Veikon klipeillä käytiin läpi miten klippejä avataan ja siirretään. Irti maasta -puistossa on merkittävästi syvempi koulutus. Tämä ei meitä haitannut, minä olen näissä käynyt muutaman kerran, joten osasin neuvoa tiimiä. Menimme kolmestaan ensimmäisen sinisen radan ja sitten isä päästettiin irti. Siniset 1-4 oli helpot, punaiset 1-5 oli haastavat ja niiden päälle yksi musta rata. Näiden perusratojen lisäksi oli köysiliukurata, jossa oli 3 eri perusrataa, sekä yksi musta ja yksi extreme. Veikko ja Krista työsti sinisiä, minä punaisia. Veikko läpäisi radat 1 ja 2 hyvin, kolmosen me menimme taas kolmestaan. Siellä pienen herran keskittyminen alkoi herpaantumaan. Kolmannen radan jälkeen Veikko vaihto leikkipaikalle, Krista lähti siniselle nelosradalle ja minä vaihdoin punaisista köysiliukuradoille. Menin 1-3 läpi, treenasin alustalle tulemista, korjasin valjaita kunnes sain homman sujuvaksi ja sitten siirryin mustaan. Mustalle radalle pääsi vain jos pystyi kiipeämäään starttialustalle, joka oli kahdessa metrissä, pelkän köyden avulla. Helppoa kuin heinänteko. Rata oli kiva, todella kiva. Sitten oli aika testata extreme köysirata. Ensin piti päästä köysitikkaita pitkin neljään tai viiteen metriin. Juuri kun kiinnitin itseni, tuli radan valvojista toinen sanomaan, että paikka menee kiinni 10 minuutin kuluttua.
Minä: voinko vetää tämän radan läpi?
Valvoja 1: Voit, jos olet nopea.
Minä: Luulen olevani nopea!
Valvoja 1 meni puhumaan jotain valvojan 2 kanssa saksaksi. Kiivetessäni ylös köysitikkaita, kuuluu
Valvoja 2: Koska meet tota rataa, saat tehdä sen loppuun!
Tiukin osuus oli heittämällä se köysitikas. Haastetta toi niiden kiinnitysklippien siirtäminen parin askeleen välein, silloin piti roikkua yhdellä kädellä tikkaissa. Extreme rata oli vain korkeammalla menemistä ja neljän siirtymän jälkeen se liittyi mustaan rataan. Adrenaliinia tuottava rata täytyy sanoa, ja pieni mies oli haltioissan, hän pysäytti ihmisiä, jotka oli tulossa ulos alueelta ja sanoi “Guarda, guarda! Mio papaa! Mio papaa!” ja osoitteli taivaisiin 🙂

Autolla hyvä osa miehistöstä oli katki päivän suorituksesta, minä olin ihan tulessa. Tämä oli ehkä reissun paras päivä ikinä. Päivällisen jälkeen ajoimme takaisin Italiaan. Tein yhden ajovirheen ja koska ajoimme vuoristossa, tämä tarkoitti 30 minuuttia lisää ajoa, sillä korjaavaan käännökseen kesti päästä 15 minuuttia. Illalla olemme parkissa taas samassa kaupungissa kuin mistä lähdimme aamulla, eli Tarvisiossa. Tällä kertaa jäimme alas kaupunkiin matkailuautoparkkipaikalle. Kenttä suihku Veikolle ja minulle, iltatoimet ja vanhemmat rauhoittumaa. Veikko lakkasi häsäämästä jo klo 21:30 tjsp. Minä testasin teoriaani, että takaluukussa voi olla omassa rauhassa, istua tuolissa ja vain olla. Olin täysin oikessa. Veikon häsäämistä ei täällä huomannut ja täällä pystyy istumaan tuolissa oikein mukavasti, jalat lepää pöntöllä ja lämpötila on mukava.

Kello on kymmenen ja on aika mennä nukkumaan. Huomenna vaelletaan lisää ennen kuin palataan kesätalolle. Toivottavasti tämäkin yö on hyvin lataava, ainakin lämpötila on lupaava. Auto voidaan siis jakaa kolmeen osaan: ajotila, asuintila ja takaluukku. Ajotilan ja asuintilan erottaa musta tukeva verho, se ei tosin riitä peittämään Veikon häsäyksestä aiheutuvia ääniä 🙂

Friday, 2025-07-18

Ajoaika: ??
Keskikulutus:?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4809 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Kelit ovat olleet kohtuullisia tämän viikon. Sitä mitä tavoittelimme sillä, että jäämme Pohjoisitaliaan. Lämpötila pyörii siinä 30 asteen ympärillä, eikä ole liian paha. Öisin ei ole tuskaista nukkua ja shortseilla mennään koko ajan.

Tässä kelissä Veikon noutokin on helposti tehtävissä. Olen tasaiseen tahtiin lykännyt noutoa ja nyt se on jo pikkasen jälkeen neljän. Syy on pienen herran pyynnöissä. Ensin aikaisempi nouto pilasi leffahetken ja neljän aikaan saadaan välipalaa, mehujäätä tai leivosta. Jos nouto tulee ennen tätä hetkeä, jää iltapäivän herkut saamatta, eikä sellainen peli vetele.

Herran kielitaito on ylittänyt jonkinlaisen kriittisen pisteen. Nyt, kun hän leikkii itsekseen leegoilla, hän toisina päivinä puhuu pelkkää italiaa itsekseen ja toisina päivinä suomea. Kesäleiriltä noutaessani hän on muun ryhmän kanssa täydessä tohinassa ja puhuu italiaa heille, toisina päivinä myös minulle kun noudan hänet. Olen rajattoman tyytyväinen siihen, että pieni herra sai kielen haltuun ja käyttää sitä, jopa välillä kun ei tarvitsisi.

Tiistaina kävimme Bordenonessa seikkailemassa ja tiputtamassa minun kellon korjattavaksi. LANeilla säkkiä hakatessa kellonhinan kiinnitystappi antautui ja lauantaista saakka on menty ilman kelloa. Tämä operaatio Suomessa olisi tehty odottessa, täällä se kestää päivän. Samalla kun kerran olimme Pordenonessa ja kaikki hereillä, tutkimme hieman aluetta. Löysin gluteenittoman leipomon! Sinne matka ja siellä herrat nauttivat kolme gluteenitonta leivosta keskenään jakaen. Veikko alkoi puhumaan viereiseen pöytään italiaa ja kävi läpi mm. autonsa. Keskustelussa tuli vaihe, jossa toinen osapuoli kysyi jotain mitä tunnistin tutuksi kysymykseksi, mutta en saanut päähän mitä kysyttiin. Veikko otti kopin ja vastasi “Finlandese” – aivan! Hän kysyi mistä me ollaan kotoisin. Sitten käytiin pientä keskustelua mistä he ovat – Sisiliasta ja jotain muuta. Kävi kuin Kristan kanssa käy, minä jäin ulkopuoliseksi sillä en ymmärtänyt keskustelua ja näin pienen herran kielitaito on ohittanut minun puolivillaiset yritykset. 2 kesää päiväkodissa ilman vaihtoehtoja italian kielen puhumisen suhteen on tehnyt tehtävänsä.

Arjen puolella pääsin taas starttaamaan Chalistenics harjoittelun ja voi vitsit että olen aloittelija siellä. Perjantain lihaksia särki kuten pitääkin. Tästä taas ponnistellaan kuntoilemaan. Veikko taasen keksi idean alkaa soittelemaan ihmisille videopuheluita peräkärryssä istuessaan. Niinpä pari päivää olemme soitelleet eri henkilöille ja Veikko on pitänyt eri mittaisia videopuheluita eri henkilöiden kanssa. Pappa sai oikein perinpohjaisen esittelyn Pordenonesta ja reitistä jota pitkin ajamme kaupungin läpi.

Meidän lämpötilanhallinta temppuihin kuuluu myös järkevä viikonloppuseikkailusuunnittelu. Tässä vaiheessa, kun kelien pitäisi olla hyvin lämpimimiä me suuntaamme vuorille. Tämä viikonloppu on vaeltamista ja Itävallassa käymistä. Yövymme aina Italian puolella, sillä täällä saa leiriytyä minne vaan, Itävallassa ei. Reissuviihdykkeinä, uutena alueraivauksena, Veikolle tuli muovailuvahaa. Herra taiteili Hevisauruksia kuunnellen asioita, kunnes nukahti vaha kädessä tuoliinsa.

Auton pakkaus toimi nyt tiimityönä ja sitä myöten tapahtui ennätysvauhtia. Puolitoista tuntia, pitäen sisällään uima-altaassa virkistäytymisen ja suihkun. Ajaessamme nukkumapaikalle, näimme festarimainoksia. Ne aina osoittivat sinne minne menimme, pelottavasti joka risteysessä. Lopulta yli kolmen kilometrin päässä paikasta minne menemme näimme festariparkkipaikka merkin ja totesimme, että se ei ole siellä minne me olemme menossa – ei kukaan kävele kolmea kilometriä vuorta ylös… Nukkumapaikka on eri kuin suunniteltu, sillä suunnitella nukkumapaikalla on musiikkifestarit, alkaen tänään. Kello on kymmenen ja lämpötila on alta 20 astetta. Näin ei ole käynyt sitten kesän alun. Lämppärillekin on löyty virrat sisään ja testiajo on tehty. Se starttaa sikäli yöllä täytyy laittaa lämmitys päälle. Nyt on aika sammuttaa kaikki tuulettimet ja siirtyä muiden viereen nukkumaan.

Monday, 2025-07-14

Ajoaika: ??
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4094 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2 (nyt maanantaina 0)

Viime viikko on ollut viilä, sateinen ja myrskyinen. Veikon vaatetus kesäleirille on ollut vaihteleva, toisina päivinä uikkarit alle, pitkät päälle, toisina päivinä shortsit + t-paita eikä uikkareita alle. Iltapäivällä aina shortsit + t-paita päällä.

Kristan pyörästä irtosi korin tukiruuvi näillä kivikaduilla joten vetäsin sen nippusiteellä kiinni sen verta, että pyörä kestää sopivaan liikkeeseen saakka. Lähdin tunnin etuajassa Veikon noutoreissulle ja poimin matkan varrelta liikkeestä tarvittavat osat ja suoritin kenttäkorjauksen jakoavaimen kanssa liikkeen edessä.

Kaikilla hienoilla ideoilla pitää olla koodinimi. Niinpä torstaina alkoi operazione settantanove rc due.

Tämä viikonloppu oli liki kuukauden mittaisen järjestelyn seurausta. Mirja saapui kesätalolle keskiviikkona ja minä lähdin blogaamatta Suomeen yllättämään MökkiLAN -sakin. Sisäpiirin mies Jarno oli auttamassa järjestelyissä. Reissureitti kulkuneuvoineen oli

pyörällä Roveredo in Piano – Pordenone ~30min
junalla Pordenone – Venetsiä ~1h
bussilla Venetsia – Venetsian lentokenttä ~ 30 min
lentokoneella Venetsia – Helsinki ~ 3h
bussilla Helsinki – Turku ~ 2h
autolla Turku – Lieto ~ 30 min

Sähköskootilla Turku – Turun juna-asema ~ 5 min
junalla ratabussilla Turku – Helsinki ~ 2h
paikallisjuna Helsinki – Helsinki-vantaa ~30min
lentokoneella Helsinki – Venetsia ~3 h
bussilla Venetsian lentokenttä – Venetsia ~30 min
junalla Venetsia – Pordenone ~1h
pyörällä Pordenone – Roveredo in Piano ~ 30 min.

Kokonaisuudessaan siirtymään kesätalolta Liedon majoitukseen kului 12 tuntia. Perillä oltiin kahden ja kolmen välillä yöllä. Sama määrä aikaa kului paluumatkaan. Perillä kesätalolla oltiin neljän ja viiden välillä iltapäivällä.

Lähdin reissuun ultrakevyellä pakkauksella. Olen vuosia matkannut pelkillä käsimatkatavaroilla, mutta nyt vedin sen uuteen ulottuvuuteen, menin pelkällä läppärilaukulla, koska kotomassa voin lainata kaiken mitä puuttuu. Oli todella kiva tehdä siirtymiä, kun kannettavana oli vain olkalaukku. Strategiaani kuului myös juomavesien ostaminen, mikäli tulee jano. Niinpä Pordenonessa, pyöräsiirtymän jälkeen, oltiin hampaita kiristelemässä sen hetken edessä, että nyt pitää maksaa siitä, että saa vettä. Juomaautomaatti oli valitsemani myrkky. Juoma-automaatit näyttivät epäluotettavilta, elämää nähneiltä laitteilta. Ensimmäiseen ei mennyt raha sisään… Seuraavassa oli juomia repsallaan, luukkuja repsallaan, mutta vettä tarvittiin. Riskeerasin vitosen, seteli sisään. Juoma maksaa 1,20. Numero 59 aqua frizante, eli kuplivaa juomaa. Luukkuun tippui vesipullo ja vaihtorahalaatikkoon alkoi kilisemään kolikoita. Vaihtorahoja sain takaisin 5 euroa. Eli itallalainen, epäluotettavan näköinen, ruoka-automaatti “Self Service Bar” muutti mun 5 euron setelin 5 euroksi kolikkoina ja antoi minulle vesipullon, suotta epäilin laitteen toimivuutta!

LAN sakin yllättäminen onnistui täydellisesti ja LAN-legenda saatiin luotua. Kukaan ei tule muistamaan minun tulemista, mutta sen miten täydellisesti sitä ei huomattu yhden hegen toimesta tullaan muistamaan.

Paluumatkalla ehdin istumaan pari tuntia Venetsiassa ja nauttimaan kunnon pitsan.

Täällä Italiassa käytiin tutustumassa lähikaupunkeihin ja rantaan sillä välin kun olin poissa. Nyt, keskiviikkona, nukuttuani kaksi yötä yli 10 tuntia alan olemaan taas hyvässä iskussa ja blogaaminen voi jatkua.

Sunday, 2025-07-06

Ajoaika: 1h 15 min
Keskikulutus: 12.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4094 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Valvoin poikkeuksellisen myöhään. Kuuntelin vanhoja kappaleita, ihastelin kuuta ja pisteitä taivaalla. Moniko niistä on tähti, mene ja tiedä. Menin nukkumaan vasta keskiyön paikkeilla, enkä kohtuullisesta lämpötilasta  huolimatta saanut nukuttua yöllä hyvin.

Aamulla kuudelta jakaannuimme erilleen. Veikko etupenkille katsomaan ohjelmia, minä ulos tekemään ruokaa ja Krista lepäämään sängyssä. Krista torkkui, minä yritin koodata ja Veikko häsäsi kaikenlaista. Hän kävi puhumassa vähän italiaa naapureille, polkipyörällä toiselle autolle ja tuli takaisin, lätki kanssani palloa 5 minuuttia… kymmenen aikaan kaikki oli hereillä ja ruokapöydän ympärillä. Ruokaa seurueelle nassuun ja pohdintaa laitetaanko reissu pakettiin vai lähdetäänkö vielä rannalle. Pienen herran kanssa sovittiin diili, jos hän vetää päivätorkut, hän pääsee rannalle ja kas kummaa, herra veti kesän ensimmäiset iltapäivätorkut ollessaan paikallaan. Tähän saakka se on tapahtunut vain jos olemme sattuneet olemaan liikkeellä. Nautimme hetkestä kahdestaan pöydän äärellä.

Iltapäivällä jakaannuimme kahtia. Minulle tuli koodausaikaa, kun Veikko ja Krista lähti rannalle. Aika kului leppoisasti ja jossain kohtaa kuulin suomenkieltä auton ulkopuolelta. Onko perhe jo takaisin? Ei! Leirintäalueelle oli saapunut toinen suomalainen perhe. He olivat saapuneet isolla matkailuautolla, toinen suomalainen reissusakki. En ryhtynyt vaihtamaan kuulumisia, eikä Kristakaan juuri ennen poistumista.

Kesätalolla ehdimme tyhjentää auton juuri ennen kunnon myrskyä. Ulkona salamoi, sataa kaatamalla ja on myrskyisää. Sisällä on kuivaa ja kivan lämmintä, vain 25-26 astetta… ilppari taas yön päällä…

Saturday, 2025-07-05

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3934 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

No se oli haastava yö… nyt oli se yö kun tuuletus ei riittänyt. Veikko kukkui yli kymmenen illalla, me yhteentoista ja silti auto oli liian kuuma. Meillä oli täysi tuuletus käytössä läpi yön ja eikä se riittänyt. Yön alin lämpötila oli 24 ja vasta neljän aikaan yöllä auto oli sopivan lämmin nukkumiseen.

Lyhyen ja rikkinäisen yön jälkeen tehtiin korjaavia arvioita. Jos sääennuste sanoo, että yön alin lämpötila on 24 astetta, se on liian kuuma yö autossa olemiseen. Tuuletus ei riitä, auto on liian kuuma. Parhaiten tästä haasteesta saa kiinni kun kävelee illalla kaupungilla, silloin huomaa kuinka talot hohkaa kuumuutta. Siis kadulla kävellessä, tunnet puolen metrin päässä olevan talon lämmön hohkauksen, kuin lämpimän takan talvella. Jos talo on moisessa tilassa, missä tilassa on auto? Kaikista parannelluista ikkunasuojista, tuuletuksesta, puun varjoista huolimatta, se on varannut itseensä kiitettävän määrän lämpöä, sitä ei saa pois millään pienellä tempulla. Parasta on, jos ilman lämpötila on riittävän alhaalla ja saamme kierrätettyä ilmaa.

Otimme aamun rauhallisesti autolla. Minä ja Veikko leikimme ja keksimme lähteä rakentamaan huoneita auton sisälle. Sängyssä oli linna, eli yksi suljettu tila rakennettuna tarvikelaatikoista ja peitoista. Etupää verhottiin omaksi osakseen ja sängyn alle sai yhden viltin avulla tehtyä vielä yhden huoneen. Näin autossa oli etuosa ja asuin tilassa:

• keittiöosa,
• “pikku tila”
• avoin sänkyosa
• sänkyhuone

sekä tietenkin ulkotila, jossa äiti luki kirjaa kaikessa rauhassa.

Päivän ainut ohjelma oli Caribe bay, sekin varmistettiin vasta kun Veikko totesi haluavansa uimapuistoon. Söimme lounaan autolla, vitkastelimme ja lopulta lähdimme liikkelle kahdentoista maissa. Eka piste oli kirjakauppa, jotta Krista voisi ostaa uuden italiankielisen romaanin itselleen. Ensimmäinen romaani oli jo luettu. Kristan ollessa kirjakaupassa Veikko ja minä ihmettelimme lelukauppaa. Yhdeltä olimme koittamassa virkistyä drinkkien ja pienten napojen kanssa. Yö ja kuumuus painoi seikkailijoita. Tässä kohtaa tajusin, että tämä on reissun eka päivä, kun tämä perhe on puhunut toisilleen suomea ja muille vain italiaa. Okei, Krista puhui autoryhmälle saksaa, kun hänelle sanottiin että nainen osaa saksaa, mutta osottautui että ei osannut, joten italialla mentiin. Minäkin puhuin vain italiaa viereen tulleelle autoryhmälle. Veikko, luonnollisesti, puhui vain italiaa. Kaupassa kaupungilla minä ja Veikko puhuimme italiaa myyjille, samoin Krista. Maagista. Italiani on yhä surullista, ei edes Kristan 2017 loppukesän tasoa, mutta… ihan rehellisesti … pärjään sillä jo hyvin lyhyitä keskusteluja tutuissa tilanteissa.

Virkistyäytymisyrityksen jälkeen jatkoimme matkaa Caribe baylle. Saavuimme perille ennen kolmea, mikä tarkoitti, että saamme paikasta kolme – kolme ja puoli tuntia irti. Ei jonoja! Joten sisään ja ihmettelemään. Veikko, joko väsymisen vuoksi tai aikaisemman kokemuksen pohjalta oli 100% sinut ja rohkeana menossa. Tällä kertaa olisimme voineet viettää enemmänkin aikaa vesipuistossa. Näimme upeita akrobaria esityksiä, kävimme laskemassa vesiliun, olimme aaltoaltaassa aalloista nauttimassa ja tietenkin vietimme paljon aikaa lasten altaassa. Kaikista kesän jutuista, tämä paikka oli tähän mennessä kallein…. ehkä siksi, että meitä oli kaikki kolme paikalla?

Kello kuusi oli aika vääntää pyörät takaisin autolle. Pysähdyimme matkalla kunnon pitseriaan ja seurue veti kolme pitsaa kokonaisuudessaan naamaan. Normaalisti minä syön puolet pitsasta, joten tämä antaa hieman osvittaa seurueen nälkään. Sitten autolle ja Veikko nukkumaan siinä yhdeksän aikaan, vain tunnin yliajalla. Illalla oli enää 27 astettä lämmintä, yöllä pitäisi ukkostaa ja sataa, joten mahikset hyviin yö uniin on paikallaan, ainakin lämpötilan puolesta. Mietin, unelmoin, suunnittelen … pieni 600 watin ilmalämpöpumppu…. pitämään auton lämpökuormaa edes vähän kurissa, ettei auto varaisi itseensä sitä koko päivän lämpökuormaa, niin että illalla sen saisi tuulettimilla jääähdytettyä… Miksi 600 wattia? Yleensä näistä leirintäalueista saa 3 ampeerin sähköliitännän, kuten täältäkin. Toisaalta, 3 kpl lisää näitä 150W ( 100€ ) paneeleita ja auto kannattaisi kuumimmilla tunneilla sitä ilmalämpöpumppua puhtaalla aurinkovoimalla.

Friday, 2025-07-04

Ajoaika: 1h 40 min
Keskikulutus: 12 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3934 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Arkiviikko takana, taas uudenlainen arki. Veikolla alkoi kesäleiri, olen noutanut hänet joka päivä kahden ja puoli kolmen välillä. Kesäleiri on viereisessä kaupungissa. Tämä tarkoittaa, että minä poljen 40-60 minuuttia päivän kuumimpana ajankohtana – samoin kuin Cagliariassa viime vuonna. Iso ero on se, että menomatka on alamäkeä ja paluumatka on pelkkää ylämäkeä, tasaista pientä ylämäkeä…
Pari ekaa päivää menin omalla pyörällä, jossa Veikon pyörä oli kiinni Followmellä. Tiistaina paluumatkalla oli ongelma, että Veikko alkoi jarruttelemaan ja jouduin kommentoimaan hänelle siitä. Aina kun kommentoin ja katsoin taakse herra alkoi polkemaan. Pikkasen ennen Roveredo in Pianoa auto pysähtyy meidän viereen ja kertoo minulle, että poika meinaa nukkua, hän meinaa tippua kyydistä. Minulla menee hyvä hetki tajuta tämä viesti. AAAAAAAAA! Se kun herra alkoi jarruttamaan tarkoitti sitä, että herra melkein nukahti ja kun minä reagoin hän heräsi sen verta että alkoi polkemaan taas! Pääsimme kotiin turvallisesti sinä päivänä jatkuvalla tarkkailulla.
Keskiviikosta eteenpäin tein noudon Kristan pyörällä, jossa oli peräkärry. Tämä tarkoittaa, että tulen tasaista pientä ylämäkeä, peräkärryn kanssa, jossa on vielä 18 kiloa lisäpainoa, 34-36 asteen kuumuudessa. Olin ma & ti aivan kuitti, ke pahoinvoivana, liki oksentaen, kesätalolle päästyämme. Torstaina vedessä oli mukana runsaasti elektrolyyttejä ja selvisin operaatiosta kunnossa. Nouto-operaation aikana kuluu 2 litraa vettä. Perjantaina paluumatkalla alkoi sataa, joka viilensi niiiiiiiiin kiitettävästi keliä, että olin hyvässä hapessa kesätalolla ja auton pakkaus viikonlopun reissua varten onnistui ilman että lyyhistyn makuuhuoneen lattialle ilmalämpöpumpun eteen. Fiksumpi luovuttaisi pyöränoudon kanssa(?) – minä en.

Veikon kieliopinnot jatkuvat ja tällä viikolla ohitettiin seuraava virstanpylväs. Me kysyimme Veikolta parikin kertaa mitä jokin italiankielen sana tarkoittaa. Ekalla kertaa herra halusi altaan pohjasta auton ja käytti sanaa, jota Krista oli kuullut päivällä jumpassa kun ohjaaja koitti kertoa hänelle mitä tehdä toisin. Hän ei tiennyt sanaa ja nyt kuullessaan Veikon käyttävän sitä oli pakko kysyä mitä se tarkoittaa. Herra kertoi, että “alas”. Seuraavana päivänä kysyimme häneltä jotain toista sanaa, mitä emme tienneet ja herra taas tiesi mitä se tarkoitti. Valitettavasti ei tullut kirjoitettua ylös mitä kysyimme ja mitä vastattiin. Hänellä on ilmeisesti hurjasti passiivista sanastoa. Aktiivinen sanasto vielä vaatii työtä, siinä on jopa minulle selviä virheitä. Toisaalta hänen kielenkäyttö kasvaa päivä päivältä. Todella mielenkiintoista nähdä mihin saakka hän pääsee.

Tänään on perjantai, tänään oli aika lähteä kohti Venetsian itäpuolella olevia saaria/niemiä. Olemme Jesolossa pari päivää parkissa. Tämä on nyt se hetki kun pääsen levittämään auton täyteen leirintämoodiin koko perheen kanssa. Veikolle tämä on tuttua, Kristalle uutta. Yöllä kävellessäni läpi alueen vessalle ja takaisin, näin että emme juuri eroa enää muista. Katos auton kyljessä, pöytä ja tuolit ulkona, kiva valaistus… Leirintäalue on hyvin pelkistetty, vettä saa, kuuma vesi maksaa. Auton lämpötila on taas oma juttunsa, luotan tuuletukseen. Illan tuuli on kova, todella kova. Osa on pistänyt katokset kasaan, minä, … minä jätän sen paikalleen, kun just sain sen levitettyä. Toivoakseni en tee virhettä.

Huomenna ehkä Caribe bay, ehkä rantaa, ehkä Tropicarium Park, ehkä pyöräilyä. Kahtotaan mihin rennosti päädytään.

Kuvissa on mm. Veikon uudet sandaalit. Ne on ollut viikon käytössä…