Month: June 2025

lauantai, 2026-06-07

Ajoaika: 1 h
Keskikulutus: 10.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2111 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamiasen jälkeen pakkaus ja liikkeelle. Koko tiimi osallistui pakkaukseen ja pakkaus oli kiitettävän nopeasti tehty. Opimme miten tätä pakkausta saa paranneltua ja kaikki näyttää lupaavalta.

Tämän päivän reissun kohteena oli Brussa ja luonnonranta. Olimme hyvässä ajassa paikalla ja löysimme sattumalta matkailuautojen parkkipaikan, missä saa olla ilmaiseksi kunhan käy läheisessä ravintolassa asiakkaana. Palveluja paikassa ei ole, tai no 5€ saa tyhjentää vessan ja lisää vettä, mutta muuta palvelua ei löydy.

Koska olimme paikalla hyvissä ajoin ennen lounasta, päätimme tehdä pienen pyörälenkin, tulla takaisin autolle syömään ja vasta sitten lähteä rannalle. Tämä on jonkinlainen luonnonsuojelualue, joskin se näyttää aika paljon viljeltyltä alueelta, jossa ylimääräistä kasvillisuutta.

Tutkimme nurkkia, istuimme laiturilla ja palasimme syömään. Laiturilta olisi pitänyt lähteä jokin laiva/lautta, mutta ei tänään, koska heillä oli “hallinnollisia ongelmia”. Tämän saimme selville, koska saksalainen pariskunta olisi halunnut mennä veneellä ja kun sitä ei näkynyt toinen heistä lähti selvittämään missä viipyy. Krista pääsi poistamaan ruostetta Saksasta, Veikko ja minä ihmeltetiin kalaa ja fleksattiin meidän italialla “Guard! Piccolo kala!”. Pyöräilystä voidaan todeta, että kolmen letka toimii, Veikko on kiinni minun pyörässä followmellä ja yhdessä me olemme pysäyttämätön maastopyörä.

Ruokailu auton vieressä, retkipyödän ja -tuolien kanssa. Elämä ei paljon paremmin voisi olla. Ruokailun jälkeen vanhimmat meni päivätorkuille ja luki hetken kirjaa, pienimmän viihdyttäessään itseään ohjelmilla. Torkkujen jälkeen, kamat kasaan ja rannalle. Matkalla bongattiin jätskiä, joten oli pakko pysähtyä ja syödä jätskiä. Rannalle päästyä pieni mies osoitti oikeaa asennetta “Kengissä on jo hiekkaa, EI HAITTAA!” ja kengät lähti jalasta.

Rannalla täytettiin waverider puhallettava vene ja aikuisille kelluketuoli, rakenneltiin linna ja altaita uudelle laivalle, joku luki kirjaa. Useamman yrityksen jälkeen waveriderilla ratsastamisesta saatiin kiinni. Veneen kanssa merelle, hyppy päälle ja aallot vievät rantaan. Pieni kisakin saatiin äidin ja pojan välille. Waverider voitti helposti, ellei äiti käyttänyt käsiä apuna. Parin tunnin jälkeen seurue oli valmis palaamaan autolle, jätskikiskan kauta. Pääsyy oli se että pienin meistä tärisi kylmästä ja totesi “ei haittaa”. Pelkään, että haittaa.

Autolla oli luvassa suihkua kaikille. Vesi oli ollut auton katolla koko päivän lämpeämässä ja oli erittäin mukavan lämmintä. Tällä kertaa kaikki ei mennyt yhtä sujuvasti kuin ekalla kertaa, mutta lopulta homma saatiin toimimaan. Tuuli aiheutti oman uuden haasteen. Vettä riitti kolmen pikapesuun ja pikkasen jäi yli. Ensikerralla päästään parempaan tulokseen, sillä nyt parin yrittämän jälkeen ymmärsin homman paremmin. Ekalla kerralla mukana oli tuuria.

Illalla ravintolaan, Veikko leikkialueille ja ruokaa nassuun. Ravintolasta palatessamme ihmettelimme, kumpikin aikuisista on hieman palanut käsistä. Mitä ihmettä? Rasvasimme hyvin rantaa varten. Pohtiessamme tajusimme, että pyöräreissu ilmeisesti on ollut riittävästi aiheuttamaan nämä pienet polttamat. Täällä pitää olla taas tosi tarkkana tuon rasvaamisen kanssa. Päivä lienee hyvä aloittaa sillä.

Kello on hieman yli yhdeksän, vatsat täynnä, auto kohtuullisessa lämpötilassa. Aika minunkin kömpiä sänkyyn nukkumaan. Nettiä täällä ei ole nimeksikään, joten blogi tuupataan kun verkkoa saadaan.

perjantai, 2025-06-06

Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 289427
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Torstaina, perinteikkään jätskituokion jälkeen temppuilimme muiden kera suihkulähteellä / vesijutskalla ja Veikko onnistui hyppäämään vesiesteen yli. Kun tämä saatiin haltuun, sitä tehtiin jonkin verran. Parin virheen vuoksi polvet pysyvät auki, mutta eipähän kastunut kengät… 😐

Pihalla vesisota on edennyt seuraavaan vaiheesen. Puutarhaletkun haltuun saaminen on se tavoite, sen jälkeen voi rajattomasti kastella toisia. Veikko kävi välillä sisällä raportoimassa riemulla sitä kuinka märkä hän on.

Torstaina pakattiin osittain auto viikonlopun reissua varten. Kaupassa, apteekissa ja herraties missä käynti vei koko sakilta kaiken mehun ja kesätalolla valot sammui viimeisestäkin sankarista joskus yhdeksän aikaan, miespuoliset oli sammunut jo kahdeksan aikaan.

Perjantai ja päiväkodin kevätkauden päättöjuhla! Päiväkodista kotiin pariksi tunniksi leikkimään ja sitten lähtö. Erikseen pyydetty valkoinen paita pienimmälle ja ykköset aikuisille, perhepotretti ja matkaan useita satoja metrejä kirkolle.

Kukaan meistä ei tiennyt miten tämä homma menee. Kirkon edessä hengailtiin ja tarkkailtuamme hetken erotimme natiivit jenkeistä. Jenkit, ja me, seisovat aukealla auringonpaahteessa, natiivit kirkon vieressä puiden varjoissa. Siirryimme natiivien ääreen ja kas kummaa, siellä oli melkoisesti viileämpää. Sitten alkoi hässäkkä. Lapset oli löytänyt sisiliskon. Sen ympärillä oli kaikki, osa koitti ottaa sitä kiinni ja mm. Veikko onnistui nostamaan liskon hännästään. Sopiva määrä aikuisia, minä mukana oli kertomassa “EI, EI oteta liskosta kiinni”. Kiljuntaa ja riemua, voi lisko parkaa. Kun massa alkoi mennä kirkkoon, mekin menimme. Kirkossa Veikko ohjattiin muualle ja meidät istumaan violettien penkkiin.

Kirkko-ohjelma oli selkeä. Lasten yhteisesityksiä pari, sitten pappi sai lahjan koska 25 vuotta kylän pappiutta tuli täyteen, sitten nuorimmat sai mitallin kaulaan – yksi kerrallaan, sitten oli 4 -vuotiaiden esitys ja mitalli kaulaan, sitten 5-vuotiaiden esitys ja valmistujaiskääröt käteen. Jokaisesta otettiin kuva open kanssa. Sitten olikin kirkko-osuus ohi. Se kesti kiitettävään pitkään, muksuja oli paljon.

Kirkko-osuuden jälkeen kulttuurierot alkoi näkyä hieman enemmän. Kirkon jälkeen siirryttiin viereiseen rakennukseen, käsittääkseni vielä kirkon tiloja ja siellä oli ruokatarjoilu. Kokista, mehua ja vettä lapsille, sekä pomppulinna. Ruokana hampurilainen ja ruokalapun kanssa sai … oluen! Jokainen aikuinen sai oluen ja jokaisesta lapsen hampparilipusta sai oluen. Jos sen jälkeen jäi vähän olutjano, lisätuopin sai hintaan 2.5€. Jossain vaiheessa hanan takana oli 10-12 vuotias tyttö kaatelemassa oluita. Pikkasen eri meno kuin Suomessa.

Lopettelimme jatkot siellä yhdeksän aikaan. Pienin meistä oli punainen, hikinen ja silmänaluset mustat kuin zombiella. Iltatoimien jälkeen sängyssä herra oli useita sekuntteja aktiivisena ennen kuin lyhty sammui. Minäkin hiivin nukkumaan, kello on jo melkein kymmenen

keskiviikko, 2025-06-04

Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 289427
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Aamu rutiinilla, työpäivä ja Krista saapui kotiin! Hän on nyt tason kolme Suzuki harppuope, yhä ensimmäinen Suomessa.

Reissuilta palattuaan Kristalla oli antaa pieni matkustustietoa: Kaikki bussit ja junat ja lentokoneet olivat Italiassa täysin ajallaan tai korkeintaan 5 min myöhässä. Kaikki toimi oikein hyvin ja helposti. 
Sen sijaan en suosittele käyntiä paikallisjunan vessassa. Siellä toimi vielä tekniikka perinteisesti eli kaikki tippuu raiteille. Pönttöjen ilmanvaihto on kyllä tosin erinomainen, suorastaan raikas.

Veikon nouto tapahtui koko perheen voimin ja päiväkodilla oli iloinen perhekohtaaminen. Päiväkodin jälkeen luonnollisesti jätstkille – koko perhe, sateesta välittämättä.

Illalla sain alkaa suunnittelemaan arkea täällä. Miten pyöritän työpäivän ja kesän urheilun, miten saan työpisteen toimimaan kunnolla. Työpisteellä hokasin, että saan USB johdolla tehtyä tabletista yhden näytön lisää. Sitten keksin, että voisin toisella ohjelmalla saada lisättyä myös Foldin ja tästä se homma sitten lähti tasaiseen tahtiin lapasesta. Blogia kirjoittessa näyttöjä on seitsemän

• Läppäri
• 2x matkanäyttö
• 2x fold
• 2x tabletti (e-ink ja normaali)

Työpistettä tuunatessani kuulostelin kun loppuperhe valmistautui tulemaan sisälle taloon. Koska pihalla oli satanut ja siellä mentiin paljoin jaloin piti jalat pestä ennen kuin tullaan sisään. Onneksi talon seinässä on puutarhaletku kunnon suuttimen kanssa. Jossain kohtaa kuuluu kiljuntaa, mikä ei kuulostanut Veikolta ja hetkeä myöhemmin täällä työhoneessani oli pieni mies huutamassa

“Papaa! Papaa! Guarda, guarda!”
Nousen ylös ja menen hänen kanssa makuuhuoneeseen, jossa on hyvin kasteltu äiti.
Veikko huutaa: “TADAA!” ja näyttää äitiä. 😀 ylpeästi kasteltu 😀

Kun pieni herra lopulta oli saatu nukkumaan oli aika purkaa minun työpistettä hieman ja jättää toinen Fold toimimaan itkuhälyttymenä, kun me aikuiset siirryimme läheiseen kahvilaan nauttimaan lasilliset juotavaa. Siinä samassa kun irrotin Fold2 seinästä sen etunäyttö irtosi :-O. Näytön kiinnitysliimaus petti. En tiedä miten korjauttaa sitä täällä, en tiedä uskallanko korjauttaa sitä täällä.

tiistai, 2025-06-03

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit:
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Korjausta eiliseen blogiin. Kirsta pääsi oppuillasta puhumaan muutaman sanan saksalaisen harpunsoitonopettajan kanssa, eli kaikkia kieliä tuli käytettyä ja tarkennuksena italia oli pääkieli, sitä käytettiin koko ajan.

Aamu miesten talossa toimii rutiinilla, isä herää tekee aamiaista, poika herää tulee aamiaiselle ja siirtyy välittömästi leikkimään. Isä liittyy leikkeihin mukaan aamutoimet lopetettuaan. Kello soi, aika lähteä päiväkotiin, pojalla on nälkä, koko matka päiväkotiin mussutetaan jotain ruokaa ja kävellään aitojen päällä. Päiväkodilla juostaan sisään ja isä poistuu ryhdikkäästi.

Olemme ilmeisesti reissaat riittävästi, sillä täällä elämä on hyvin “normaalia”, rutinoitunutta. Kaikki on tuttua. Tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Perillä ei olla oltu vielä edes kahta viikkoa. Tämä normaaliuden tunne on niin … yllättävä?, että juttelimme tästä puhelimitse. Kummallakin sama. Seuraavaksi kai tarvii opetella italiaa ihan kunnolla. Kieli on itseilmaisun suhteen rajoite, arki pyörii ihan helposti ilman kunnon osaamista.

Päivän iso agenda oli kauppareissu ja ennen kaikkea pyykkien pesu. Suoraa päiväkodista pesulaan ja kamat pyykkiin. Molemmat istumaan pesulan ulkopuolelle, koska sisällä ei kuulunut internet. Toinen katseli Disney+, toinen asenteli ohjelmistoja palvelimilleen. Kun pyykit oli valmiit ripsahteli pari isoa vesipisaraa. Päätimme mennä jätskille ja odottaa että pikkusade menee ohi. Jätskiä syödessä alkoi sataa kuin ämpäristä kaatamalla. Odottelimme vartin eikä loppua näkynyt pilville tai sateelle. Niinpä heitimme pyykkikassit pään yli “sateensuojaksi” ja lähdimme kesätalolle kaatosateessa. Minua nauratti koko matka, koska takaani kuului koko matkan erilaisia variaatioita

“Mä en jaksa tätä sadetta”, “Täällä sataa ihan liikaa”, “Mä en jaksa että mun vaatteet kastuu”, “Mä en jaksa, mun räpylät (paljasjalkakengät), ei pidä vettä”, “Täällä sataa ihan liikaa, mä en jaksa”

Kärsimys oli hyvin kuultavissa, viestinnästä huolimatta hän tuli puolijuoksua mukana läpi sateen kesätalolle saakka.

Kesätalolla vaihdoimme kuivaa päälle ja leikimme leegoilla kunnes sade loppui. Sitten olikin aika käydä kauppareissu ja ostaa viimeinen pussi karkkia ennen kuin äiti tulee ja tämä hupi loppuu. Talo on siisti, mutta pojat on ruokailun puolesta ihan hunningolla. Onneksi äiti tulee korjaamaan ruokailun.

Krista on matkalla takaisin ja huomenna on koko perhe taas kasassa.

maanantai, 2025-06-02

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit:
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Eilen, sunnuntaina otimme aamun rennosti leirintäalueella. Näyttää siltä, että pieni herra on oppimassa kielen lisäksi kultuurin nopeammin kuin minä. Perinteikkäästi opettelen kulttuuria syömällä paikallisia ruokia, mutta en juuri muuta ruoka-aikoja. Pieni mies taasen on menossa suoraan paikalliseen tyyliin: aamianen on pieni makea (karkki) ja pieni kahvi (vettä). Varsinainen kunnon ruoka syödään vasta joskus iltapäivällä tai peräti illalla. Juuri ennen nukkumaan menoa vielä safkaa nassuun – ihan kuin paikalliset. Katotaan palaa nuo tavat perinteiseen suomalaiseen suuntaan vielä kesän aikana.

Päivän tavoitteena oli eläintarha, jota tässä vaiheessa pidin liian vähäisenä tavoitteena. Päivässä on selvästi tilaa pienelle kaupunkitepastulle. Niinpä pistin auton nokan osoittamaan eläintarhan vieressä olevaa Bibionen kaupunkia päin. Tarkkaanottaen sen keskellä olevaa jättimäistä parkkipaikkaa, joka on keskiviikkoisin torialue. Siellä pitäisi olla tilaa.

Matkalla Bibioneen selvisi, että jokainen italialainen pyrkii kohti rantakaupunkeja, juuri nyt. Lähtiessämme Caorlesta kaupunkiin tulevien kaistalla oli kilometrien mittainen mateleva jono. Sama oli edessä Bibioneen mentäessä. Pitkä, pitkä mateleva jono. Yhdessä vaiheessa sporttimersu veteli S-kuviota autoni takana. Jäi täysin epäselväksi mitä se sankari koitti tehdä oikein. Googlen opastamana lähdin ajamaan yhden pikku kylän läpi ja se mersu jäi sinne jonoon. Johtuen tuosta reitistä leikkasin jonoon sisään kahden kilometrin päästä. Jono mateli ~20 km/h ja kylän läpi vedettiin 70 km/h. Taisin tehdä melkoisen ohituksen jonossa…

Bibionessa jättiparkki olikin yli puoliksi torikäytössä, vaikka ei ollut keskiviikko. Itaaaaalia. Lähdin ajamaan kohti eläintarhaa ja pysähdyin heti kun löytyi sopiva paikka. Takapenkillä oli nukuttu liki tunnin verran, joten vähän tokkuraisen pikku miehen kanssa lähdettiin katselmaan Bibionea. Kaupunki on turistirysä saksalaisille. Huonoon / yksinkertaiseen italiaani vastattiin takaisin Saksalla. Olin ylpeä siitä, että väänsin todenteolla italiaa ja onnistuin olemaan ymmärrettävä. En tosin pystynyt hallitsemaan kieliä kun minulle puhuttiin takaisin eri kielellä. Vastasin takaisin englanniksi jos tarjoilia kysyi jotain englanniksi ja sitten jatkoin italialla. Itseäni enemmän yllätti se, että kun tarjoilija puhui minulle saksaa, minä vastasin takaisin saksasi automaagisesti kuten “ja” “nein”, ymmärsin luvut ja varsinaisen sokelluksen tein taas italiaksi. Tämä kielijonglääräys ei tosi ole mitään siihen verrattuna mitä rouva veti tentissään Cagliarissa. Hän puhui italiaa, ruotsia, englantia ja hänelle koitettiin puhua ranskaa. Saksalaisen kanssa hän ei ehtinyt puhumaan, joten yksi kielistä jäi käyttämättä kun huomioidaan että me juttelimme suomeksi.

Bibionessa kävimme syömässä ja shoppailemassa. Minulle uusi viskimaistelulasi hajonneen tilalle (Solo questo bicchiere – Quatro euro – Si, prego – Grazie – Arrivedechi (Veikko huusi CIAO!)) Ja koska spekuloin, että vedellä tullaan lutraamaan paljon ostimme pikku kelluke veneen sekä vesileluveneen.

Eläintarhassa puhelimme italiaa minkä pystyimme “Guarda! (katso)”. Pieni herra yllätti minut yhdessä vaiheessa “Tartaruga! Tartaruga Guarda papa Tartaruga! Tre Tartaruga”, sormea seuraten minulle selvisi mikä on tartaruga, se on kilpikonna. Hylkeitä seuratessamme herra huuteli parille tytölle “Guarda! Guarda!”, mutta kun tällä ei saatu aikaan tulosta hän kysyi minulta mikä on hylje. “Foca”. “Guarda Foca! Focaa” ja nyt saatiin tulosta. Tytöt tulivat katsomaan ja ihmettelemään “Foca!” Muusta höpötyksestä emme saaneet selvää. Tarvitsemme verbejä lisää ja kielestä saadaan jotain hyödyllistä irti.

Paluumatka kesätalolle meni luppoisasti. Kesätalolla kesätalon omistajilla oli vieraita käymässä, koska jaamme pihan purin kamani heidän katsellessa. Heillä oli jenkkiperhe tukikohdasta vierailijana. Juttelin jenkin kanssa hyvän hetken auton sähköistä. Hän on ajatellut eläköidyttyään tekevänsä itse matkailuauto modin ja häntä kiinnosti sähköt erityisesti.

Auton purun ja ruokailun aikana pihalla lähti eeppinen vesipyssysota käyntiin, johon mekin liityimme. Kaikki 9 asetta oli käytössä, lapsia oli kuusi aikuisia kaksi (minä ja jenkki). Kaikki oli eeppisen merkinä kun sota lopeteltiin. Olin aivan kuitti ja taisin nukahtaa Veikkoa ennen.

Maanantai täällä oli se “Republic day”. Veikko opetteli käyttämään TV:tä, kaukosäädintä ja Disney+aa TV:ssä. Kombo, jota ei löydy kotoa. Kärsivällisen koulutuksen jälkeen pieni mies melkein osasi, mutta näppäili tappavan tasaisesti itsensä jonnekin. Toinen koulutussessio tuotti tulosta ja pystyin tekemään melkein häiriöttä lyhennetyn työpäivän.

Eräitä hupaisia asioita oli herran karkkien syönti. Hedelmätoffeekarkit avattiin yksi kerrallaan kääreistään samalla kun katsottiin sarjaa, sitten juostiin sen minkä jaloista pystyi keittiöön, laitettiin se roska roskiin ja vauhdilla takas. Onnistuin kuvaamaankin yhden kierroksen tätä.

Kävimme illalla leikkipuistossa, jossa on kirjakaappi. Otin itselleni sieltä pari italiankielistä Aku Ankkaa ja yhden pokkarin. Siinä tavoitetta arki-illoille.