Monday, 2024-06-10
Ajoaika: 42 minuuttia
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2835 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Vähän löysästi liikkeelle ja koulutusmateriaalia tekemään. Veikolla alkaa iskemään arki lujaa vastaan. Herralla oli, ehkä historiansa isoimmat ongelmat lähteä aamulla talosta päiväkotiin ja päiväkodissakin oli erittäin harvinainen vastaanpaneminen käynnissä.
Iltapäivän agenda miesten kesken oli auton vienti huoltoon. Jännä pala on tietenkin mennä Jumpperilla päiväkodin eteen. Se on pieni yksisuuntainen katu missä on autoja kummallakin puolella parkissa. Jumper tulee tukkimaan koko tien…
Jouduin pakittamaan ulos tältä asuinalueelta. Autoa ei helposti näillä pikku kaduilla käännettyä. Erityisen hankalaksi homman tekee parkissa olevat autot. Poissaaminen vaati kahdesta risteyksestä “yli menemisen”, jotta mahdun pakittamalla ulos. Vähän niin kuin tähän tyyliin.
Ilmastointi täysille ja menoksi! Täällä on 50 kilometrin nopeusrajoitus, mikä tarkoittaa, että kaupungin keskustaan menevällä nelikaistaisella tiellä mennään …. 70? …80 ? .. 90? “Kuinka lujaa sun auto menee?” -vauhtia ennen kuin tullaan hidastetöyssyille. Siirryttäessä sisemmälle kaupunkiin huomasin ilmastoinnin lakanneen. Auton mittarin näyttäessä 36 astetta ulkolämpötilaksi, tämä on pienoinen haitta. Isompi haitta on se, että ajotaulussa on punainen akun merkki. Veikkaan, että se tarkoittaa että laturi meni tai akun jännitteet on tippuneet tosi alas. Saapuessani lähelle päiväkotia 12 minuutin ajon jälkeen punainen valo palaa yhä… olisko laturi? Starttaako auto kun sammutan sen siihen päiväkodin eteen?
Päiväkodin edessä katu on aivan täynnä. Isohko paku – pienempi kuin Jumper – , viistoon parkkerattuna vie ainoan isomman tilan ja on osittain tiellä. Vedän vastaavasti toiselle puolen katua ja … Jumper blokkaa koko kadun. Maassa maan tavalla, hätävilkut päälle ja päiväkotiin! Päiväkodissa Veikkoa odotellessa kuulen tööttäilyä kadulta. Avaan teräsoven ja huudan kadulle autoni takana jumissa oleville autoille “BAMBINI! BAMBINI!” tööttäily rauhoittuu hetkeksi ja jatkuu kohta taas. Kärvistellen odottelen Veikkoa saapuvaksi. Irkkuhoitaja saapuu ja alkaa selittää englanniksi – luojan kiitos – päivän sisältöä. Sanon “Sorry, I can’t wait, those car honks are for me. My big van is blocking the entire way!” Irkku ja Veikko tulee mukana kadulle, Irkku selitellen päiväkodin päivän ohjelmaa – menee ihan täysin ohi. Veikon ja peräkärryn ilmestyessä kadulle tööttäilykin lakkaa. Saamme pakata itsemme autoon rauhassa ja sitten se jännä hetki… Starttaako auto?
Starttasi se! Päivän tarkka ajoreitti piti olla Päiväkoti – Ikea – Huoltoliike, mutta en perkule uskalla mennä Ikealle tuon akku … hei! Se akkumerkki puuttuu! Silti, ensin korjaamolle, sitten Ikeaan ostamaan kahvia! Matkalla korjaamolle akkumerkkivalo syttyy taas… laturi?
Korjaamolla:
“Parla tu englese?”
“Little bit”
Homma toimii! Liikkeessä on kolme miestä. Vanha, herramies, määrittelen omistajaksi, hyvin nuori pojankloppi – oppipoika aivan selvästi, erityisesti kun vanha mies opettaa häntä ja yksi ~30 vuotias mies, joka osaa puhua englantia. Käyn hänen kanssa tilanteen läpi, starttaamme auton ja hän sanoo hakevansa vanhan miehen paikalle. Tässä vaiheessa muistan! HA! Takatilan tupakansyttyimen jakajassa on jännitenäyttö. Se näyttää käynnissä olevan auton akun jännitteeksi 12.1 … ei hyvä, ei sitten ollenkaan hyvä, akku ei lataudu jostain syystä.
Vanha mies ja pojankloppi vieressä tekevät diagnoosin. Nuori mies saa kunnian toimia vanhan herran tulkkina – tämäkin toimii minulle. Laturi on rikki. Kerron hänelle että akkulaturi ei ole se vika minkä vuoksi saavuin tänne, se tuli matkalla tänne. Se vika mitä tulin näyttämään on napina, mikä kuuluu kun rattia kääntää. Se alkoi kun saavuimme tälle saarelle. Laturi saadaan huomenna, ohjauksen napina / natina tutkitaan. Aikataulu jää epäselväksi, mutta ei se mitään. Meillä ei ole kiire, on vasta maanantai ja Cagliaristakin on niin paljon tutkimatta.
Auto jäi sinne pihaan käynnissä, sitä ei voi enää sammuttaa sillä akku ei kuulemma riitä seuraavaan starttiin. Pyörä ja peräkärry kontista ja matkaan Ikealle. Ikea, Ikea petti minut! Ikea on aina ollut se kauppa, mistä saa purukahvia ja suodatinpapereita – VAAN EI TÄÄLLÄ! Suodanpaperit loppuvat! Kahvipurua on vielä pari pakettia, mutta suodatinpaperit ja … kahvi! Sitä on pariksi viikoksi.
Auton korjaamisesta olen luottavainen, tämä kahvikriisi on paha – se voi oikeasti olla haastava korjata. Ilta meni talolla, leikimme leegoilla, minä tein taas töitä – toivottavasti viimeisen kerran illalla.
