2023-07-23
Ajoaika: 1h 39 min
Sähkökilometrit: ??
Keskikulutus: 6.1 l / 100km
Sähkökulutus: 0.5 kWh / 100 km
Kokonaiskilometrit: 2228 km
Heräsimme myöhään, vasta seitsemältä. Onnistuin nukkumaan 12 tuntia putkeen. Keli näytti ikävältä, tuuliselta ja hyvin hyvin märältä. Ihastelimme luonnonvoimia ja niiden muutaman aamulla ulkona menevän ihmisen kärsimystä pari tuntia huoneessamme.
Otimme aamulla siis rennosti, söimme aamiaista huoneessa – puuroa ja leipää, kahvia ja vissyä. Autoilla leikittiin ja ikkunasta katseltiin ulos paljon, videopuhelu Suomeenkin ehdittiin ottamaan. Suunnittelimme samalla päivän ohjelman uusiksi mukautuen ikävään keliin.
Vähän jälkeen kymmenen olimme päivän ykköskohteella, saksalaisella sukellusveneellä: U-boot Wilhem Bauerilla. Olin Veikon kanssa valmistautunut tähän museokierrokseen katsomalla pari esittelyvideota tuosta sukellysveneestä. Kierros veneessä oli kiipeilyhaaste Veikolle, sillä jokainen osastojen välinen luukku oli juuri ja juuri hänen maksimi kiipeilykorkeudessa, silti vain aloituksessa ja konehuoneessa tarvittiin apuja.
U-bootin jälkeen oli luvassa hotelliaamiainen! HA! Tässä on yksi reissun aikana oppimamme temppu. Täällä kun ei saa mistään lounasta, vain aamiaista klo 11:sta aikaan, joten olimme säästäneet hotellin aamiaisen lounaaksemme. Voi vitsit mikä aamiainen! Vanhemmille lasit kuohuviiniä ja sopiva määrä ruokaa. Lopulta pieni mies makaili tuolissa tyytyväisenä ja napsi vielä vähän muroja ja rusinoita.
Brussin jälkeen miehet lähtivät päivätorkuille autoon. Musta lakana auton päälle ja takaluukkuun nukkumaan. Puolistoista tuntia myöhemmin autosta nousi kaksi virkistynyttä miestä. Kengät jalkaan, välipalaleipä mukaan ja äitiä etsimään. Kun koko jengi oli kasassa käyntiin kahvilla. Tällä kertaa en simmahtanut kahvipöytään vaan virkistyidyin merkittävästi. Minun ryystäessä kahvia Krista ja Veikko kävi aukion laivalla. Eilisestä oppineena herran päälimmäinen paita otettiin pois ja hihat käärittiin ylös – estääksemme hihojen kastumisen. Valitettavasti herra oli vanhempia taitavampi ja paidan rintamus oli litimärkä lutraamisen jälkeen. Koska kahvin jälkeen oli luvassa Klimahausin toinen puoli ja se alkaa Antarktiksella käytiin ensin autolla vaihtamassa paita. Veikko ja vesileikit vs vanhemmat 2-0.
Klimahausissa tuli vietettyä puolitoista tuntia tutkien jälkimmäistä puolta “matkasta” läpi eri ilmastojen. Veikko oli kuin kotonaan paikassa ja juoksenteli vapaasti ja luottavaisesti paikassa. Pariin otteeseen hän onnistui menemään sen verta runsaasti eteenpäin, että häntä piti oikein hakea. Klimahaus on kokemisen arvoinen, siihen kannattaa varata oikein runsaasti aikaa. Paikka on täynnä kaikenlaisia lepopaikkoja ja matkalta löytyy kahvilaa, jolloin jaksaa rauhassa tutkia koko paikan – tutkittavaa riittää!
Sieltä selvittyämme oli edessä päivällinen. Päivällistä ennen kuitenkin vedellä lutraamista, sillä laivan ohi ei vaan mennä. Tällä kertaa herralta poistettiin kaikki paidat! HA! Valitettavasti, kun paitoja pistettiin takaisin päälle selvisi, että paidan hihat on märät – miten, sitä kumpikaan vanhemmista ei tiedä. Veikko ja vesileikit vs vanhemmat 3-0, puhdas voitto.
Illan suurin riemu oli päivällisravintolan leikkipaikka (!). Tänään ei oltu päästy käymään leikkipaikoissa riittävästi, joten leikkipaikka täytti isoa tarvetta hyvin tehokkaasti.
Paluumatka tehtiin yhden leikkialueen pysähdystaktiikalla. Matkalla, kuten on jo perinteistä, huudeltiin missä on lehmiä, traktorieita, lampaita tai hevosia ja käytiin keskustelujakin. Yksi jäi yli muiden isän mieleen, sillä isä ei meinannut nauramiseltaan saada autoa ajettua. Keskustelu meni näin
Autossa käytyä keskustelua:
Juha: “Veikko! Lehmiä isän puolella”
Veikko: “Lehmiä, möö, möö”
Juha: “joo, möö, möö, mömmöö”
Veikko: “ei mömmöö”
Juha: “Mitä lehmät sanoo?”
Veikko: “Möö, möö”
Juha: “oikein! Lehmät sanoo möö. Mitä Veikko sanoo?”
Veikko: “…”
Pienen hiljaisuuden jälkeen:
Veikko: “Veikko sanoo tulta munille”
Seikkailuviikonloppu oli hyvin onnistunut. Kesätalolla on hyvä taas nukkua 🙂
