2024-06-25
Ajoaika: 2 h 10 min
Sähkökilometrit: 42 km
Keskikulutus: 8.4 l / 100km
Sähkökulutus: 0,98 kWh / 100 km
Huippunopeus: 200 km/h
Kokonaiskilometrit: 1132 km
Aamu alkoi kuudelta leirintäalueella. Siirryimme hiljaa kokkaamaan aamiaista sisäleikkialueen viereen. Veikko vietti kaksi tuntia iloisesti leikkien lelujen kanssa. Aamupäivällä leirintäalueella raikasi välillä huudot: “ISÄÄ!” “VEIKKOO!” “ISÄÄ!” “VEIKKOO!”, kun me paikansimme toisiamme.
Aamun leikkien jälkeen oli isän seikkailun aika, mikä oli taas vaellusta puistossa. Tällä kertaa puisto osoittautui olevan puisto! Heti kun päästiin autosta pihalle ja isällä oli reppu kädessä, kuului pojasta “seikkailulle!” ja sormi osoittaa metsäpolulle. Nyt aletaan olemaan oikeassa asenteessa! Puistosta löysimme pari katsomisen arvoista paikkaa, joista toinen oli kiipeilemisen arvoinen. Kivien yli, ympäri ja ali mentiin monta kertaa. Safkat autolla ja on aika siirtyä takaisin Saksaan noutamaan Krista.
Päästyämme Saksan puolelle välittömästi autoja vaihtoi oikealle kaistalle ja lähti vetämään lujaa. Oli aika tarkistaa auton sotahuuto, painaa GTE nappia ja liittyä hupiin. 200 km/h oli huiput mitä otin, enemmänkin olisi päässyt. Jarruttelu paljasti, että jarrut on huonossa hapessa. Jarruteltaessa auto värisee hieman. Aika viedä auto huoltoon, taas.
Sä tiedät olevasi Saksassa kun ajeltuasi riittävästi 200 km/h vaihdat takaisin oikealle kaistalle ja lasket vauhdin 120 km/h, jossa vaiheessa takana oleva matkailuauto alkaa saamaan sinua kiinni. Nämä menee matkailuautolla, pyörät peräkoukussai, 160 km/h täällä. I LOVE IT!
Krista napattiin mukaan Dörpenistä ja reissaajat matkasi Bourtange Fortress Museumiin. Kannattaa vilasta kartasta miltä paikka näyttää ilmasta käsin. Päivä oli kuuma, joten seurue tankkasi nesteitä ja jätskiä. Paikka ei ole järin suuri, mutta siellä olisi ollut useita museita joita käydä katsomassa. Aikuisilla tuolla olisi mennyt iloisesti monta tuntia, pienen kanssa museot eivät olleet optio.
Halusin nähdä tykit ja meillä kävi odottamaton säkä. Siellä oli näytös käynnissä ja pääsimme näkemään musketin lataamisen ja ampumisen (ilman kuulaa), samoin pienen tykin. Veikko säpsähteli ja aikuiset nauttivat paukkeesta. Tuli jopa videoitua tapahtuma. Toinen kierros kahvilassa ja paluumatka saattoi alkaa. Pienin seikkailija oli aika valmis seikkailuviikonlopusta. Viimeinen leikkipaikka pysähdys kesti ehkä vartin, jonka jälkeen pieni mies halusi kesätalolle.
Viikonloppu oli erittäin positiivinen kokemus, onnistuminen kaikilla alueilla, jopa illalla. Pieni mies nukahti normaalilla aikataululla ja aikuiset saivat rauhassa purkaa auton ja valmistautua arkeen. Näyttää siltä, että kaksi yötä on aikalailla maksimi seikkailuviikonlopun mitta.
