2022-07-16
8. päivä. Tänään aamulla sanoimme heipat anopille aamiaisen yhteydessä. Toinen viikko mennään kolmistaan.
Tänään otimme vielä rennommin kuin aikaisemmin. Syömistä, veden ja kivien kanssa lutraamista. Iso kuoppa jnpp…
Pieni mies harrastaa täällä pottasafaria. Potan pohjassa ei ole liukuesteitä ja vessan lattia on kiveä. Potan päällä istuessa potalla voi matkata eteenpäin, jos jaloilla sopivasti vetää. Voin sanoa, että nauroin ääneen, kun vessasta seikkaili pikkasen ulos potta ja kaksi jalkaa ennen kuin safarimies vedettiin takaisin vessaan. “Safarien tulee rajoittua vessaan”
Kehoni on aina koittanut kertoa, että aurinko ei ole minua varten. En rusketu, vaan palan hyvin helposti. Olen oppinut kulkemaan varjoissa ja käyttämään aurinkorasvaa. Silti matkat viime vuosina ovat vieneet minua aina vain aurinkoisempiin paikkoihin. Nyt olla että iho iski uuden vaihteen silmään. Oireet ja reaktio auringonvaloon täsmää valoihottumaan, joten eilen shoppailtiin hydrokortisonin vastiketta ja tänään aamulla pitkähihaisia paitoja. Tästä päivästä eteenpäin kuljen pitkähihaisissa paidoissa ja silti kädet on rasvattuna aurinkoravalla. Pitää kotiin päästyä käydä lääkärillä vahvistamassa arvaukseni, sillä jos arvioni on oikeassa, tämä muuttaa vaatetustani ja pakkausta jonkin verran.
Lomafiilis on huipussaan, nyt kun päivän päätteeksi kädet ovat normaalit. Huomenna vielä rentoillaan hotellilla, mutta sitten lähdetään taas johonkin. Tähän täysihoitoon voisi ihastua kovastikin, tämä helpottaa taaperon kanssa arkea tajuttomasti.
