Shoppailu päivä Ulmissa ja synttäribileet kämpillä

2019-06-29

Ajoaika: 2 tunti 36 minuuttia
Sähkökilometrit: 64 km (39%)
Keskikulutus: 3.8 l / 3.3 kWh / 100km
Kokonaiskilometrit: 5814 km

Aamulla taas joogaa istuvaltaan. Edistymistä tässä tyylissä ei ollut havaittavissa, ehkä kaksi kertaa ei tee kauheasti? Pakkasimme auton ja lähdimme matkaan, tavoitteena olla Ulmissa tai ainakin ensimmäisissä kaupoissa juuri ennen kuin ne aukeaa. Tänään oli luvassa shoppailupäivä, joka pitää sisällään runsaasti kävelyä. Vasen päkiä on jo ihan OK kävelylle. oikealla päkijällä kävelee, mutta se ei ole vielä normaali. En ajatellut antaa sen estää menoa ja meininkiä.

Ensimmäinen pysähdys meillä oli, kuten täällä viikonloppureissuihimme kuuluu, ROSKATON KAUPPA. Krista tuntuu löytävän näitä joka suunnasta minne menemme. Meille on kehittynyt jo kauppaprosessi: Ensin vaeltelemme läpi koko liikkeen ihmetellen mitä täältä löytyy, ihastelemme erinäisiä outoja asioita, sitten punnitaan astiat ja alkaa varsinainen shoppailu.

Ulmissa ensimmäinen pysähdyspiste oli MediaMarkt. MediaMarkt on selvästi pyhiinvaellusmesta. Olimme paikalla 10 minuuttia ennen kuin se aukesi, emmekä missään nimessää olleet ainoat. Paikalla oli jo runsaasti ihmisiä. Minuuttia vaille tasa alkoi oven testailu, miksi se ei jo aukea? Mummot ovat kärsimättömiä. Niillä on kiire jonnekin seuraavaan paikkaan :D. Tavoitteena oli ostaa verkkovirta -> tupakansytytin konvertteri. Sellainen löytyi hyvin nopeasti, mutta laite osoittautui yhtä nopeasti pettymykseksi. Adapteri kykeni sylkemään pihalle 1 ampeerin verran virtaa, mutta meidän pikku jääkaappi tarvii 2-3 ampeeria virtaa. Edessä on selvitettävä, mitä tapahtuu, jos peltierlevylle antaa vähemmän virtaa. Se jäähdyttää vähemmän, se on ainakin selvää. Jääkaapin tuuletin ei pyöri, joten kuuma puoli peltier levystä ei saa tuuletusta. Onko se ongelma? En tiedä, pitää testata.

MediaMarkt auto-ostoskeskuskompleksin jälkeen oli edessä Ulmin vanha kaupunki ja sen välittömässä läheisyydessä tapahtuvat päivän pääshoppailut. Heitimme auton parkkiin, varustauduimme ja lähdimme kaupungille. Seikkailtuamme hyvin lyhyen hetken, tajusin että en ole laittanut aurinkorasvaa. Ei se mitään! Rasvaamme kun palaamme autolle. Ahaa, emme palaa autolle kuin vasta lenkin lopuksi? Siinä hetkessä päätin kääntyä pimeälle puolelle. Ninjasin koko päivän varjosta toiseen, seuraten kaunista naista päivän valossa voimatta kuitenkaan koskaan lähestyä. Kas ennen päivänlaskua en voi, milloinkaan olla päällä maan.

Keskipäivän aikaan seikkailin vielä pidemmäs valosta. Poikkesin käymään vessassa jossain kahvilassa. Vessa oli puolitoista kerrosta maan alla kellarissa. Siisti paikka, mutta yksi ongelma. En parin minuutin etsimisenkään jälkeen keksinyt miten saan sinne valot. Asiasta kysyminen ei tietenkään tule kyseeseen, joten lopulta käytin kännykän “salamaa” valaisemaan vessaa.

Kahden aikaan iltapäivällä ostoslista alkoi olemaan lopussa ja samoin alkoi olemaan shoppaajat. Istahdimme ekologisen kahvilan terassille varjoon. Ihastelimme menua ja päädyin pitkään smoothieen. Tarjoilija tarjoili pienen yllätyksen. Hän kertoi, että nyt on ollut todella, todella kiireinen aamu, heitä on smoothiet loppu. Hän alkoi käymään listaa läpi, nämä on loppu, nämä on loppu… Itseasiassa heiltä on aikalailla kaikki loppu. Heillä on vielä jäljellä jääteetä, kahvia, limsoja ja jotain kakkua. Tilasin ohrapirtelön. Koitin olla terveellinen, mutta pitää mukautua haasteellisiin tilanteisiin. 😀

Koska olimme Ulmissa, ajattelimme nähdä pari nähtävyyttä. Kävimme tarkistamassa Ulmin mahtavaa kirkkoa,  Ulmer Münsteria. Haluan kiivetä ne portaat ylös torniin, mutta valitettavasti päkiät eivät ole siinä kunnossa, että pääsisin sieltä alas, joten se jää toiseen kertaan. Kävimme myös katsomassa maailman vinointa taloa. Sen vieressä oli hyvä istua hetki kahvilla. Kahvilassa tarjoilijat olivat ammattilaisia. He onnistuivat 100% siinä, missä minä epäonnistuin armeijassa. Armeijassa koitimme useasti imeä hymy naamalta perseeseen, jotta saamme naaman happamalle peruslukemalle. Yleensä tämä ei onnistunut. Täällä taasen, nämä tarjoilijat, he eleettä imivät hymyn perseeseen ja liikkuivat vaivatta. Onnistuimme näkemään toisen hymyilevän kerran, mutta ne hymy aiheutti lähinnä järkytystä, sen verta luonnoton se oli.

Olimme eilen saaneet kutsun liittyä synttäribileisiin, joita talon omistajat pitävät talolla. Meillä tuli eilen niin rento ja mukava fiilis omistajasta, että päätimme tarttua tähän tarjoukseen. Pistimme viestiä, että palaamme asunnolle ja tulemme mukaan juhliin. Kävimme hakemassa synttärisankarille kuohuvaa ja mansikoita – jompi kumpi pitäisi upota syntymäpäiväsankariin – joka siis on AirBnB osuutta pyörittävä omistajan tytät – ja palasimme takaisin Bad Saulgauhun. Täällä oli pihalle vedetty pitkä pöytä, jonka ääressä syötiin ja juotiin. Meille paljastui illan aikana, että sankareita on itseasiassa kaksi. Toinen oli vanhempi herrasmies. Juhlat olivat käytännössä piiiiiiiiiiiitkä syömis- ja juomissession pihalla. Lähes kaikki puhuivat englantia, joten ilta eteni erittäin mukavasti ja rennosti. Keskiyön aikaan meidän tiimin miespuoliset hyytyivät ja siirtyivät nukkumaan.

Illalla sängyssä, ennen nukahtamista, muistellessani meidän kulkemista Ulmissa – toinen varjoissa, toinen auringossa, mietin miksi toinen täällä valon lapsi on, ja toinen varjoja rakastaa. 

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}