Visiitti Marienbrückeen

2019-06-09

Ajoaika: 1 h 40 min
Sähkökilometrit: 44 km (33% matkasta)
Keskikulutus: 8.0 l/100km, 0.8 kWh/100km
Kokonaiskilometrit: 3445 km

Hotelliaamut on luksusta. Me heräsimme iloisesti tietenkin kuudelta, mutta emme nousseet sängystä vasta kuin seitsemältä aamiaiselle – jonkun muun valmistamalle aamiaiselle. Aamu oli muutenkin todella hyvä, kesäflunssa on ohi elämä voittaa taas. Vietimme pitkän rennon aamiaisen. Söimme hyvin, luimme uutisia. Lopulta kömmimme takaisin hotellihuoneeseen lukemaan kirjaa ja mielikuvaharjoittelemaan Magaa. Vääntäydyimme ulos hotellista tasan klo 11, mikä oli uloskirjautumisaika :).

Jätimme auton hotellin pihaan parkkiin ja lähdimme jalan tutustumaan Füllerin kaupungin vanhaan keskustaan / jalankulkualueeseen. Tavoitteena oli löytää lounaspaikka. Hotellilta emme saaneet apuja lounaspaikan suhteen, sillä me höpsöt suomalaiset haetaan ruokapaikkaa aivan liian aikaisin paikallisiin nähden. Pikainen tutkimus paljasti, että 11:30 voisi löytyä ruokaa. Sitä ennen ehdimme tappamaan aikaa kurkkien eri liikkeiden sisään. Löysimme myös liikkeen missä tehdään käsityönä, pitkän kaavan mukaan, aitoja, perinteisiä nahkashortseja. Ne on mittatilaustyötä, nahan saa valita itse, kaiverrukset metalliosiin saa valita, metallityyppejä on muutamia. Kaikki tämä tulee tietenkin hieman maksamaan. Hinnat alkaen malli oli 290€, se oli teollisesti tehty, ei mittatilaustyötä, mutta kuitenkin. Varsinaiset mallit alkoivat 1000€ ja malli, joka iski herran silmään oli 3000€ hinnaltaan. Tästä hinta lähti vielä ylöspäin materiaalivalintojen mukaan. Tilausaika moiselle mittatilaustyölle oli vuosi. Jätimme shortsit tilaamatta, lähinnä tuon vuoden odotuksen vuoksi, hinta ei ollut tekijä ;). Hinta oli täysin kohtuullinen ottaen huomioon ajan mitä tuollaisen tekemiseen kului.

Shoppailuhetken jälkeen ravintolat olivat jo auki. Löysimme kävelykadulta pyötiä vailla ilmiselvää ravintolaa. Pöydillä oleva menu kuitenkin vakuutti meidät, joten päätimme istua pöytiin ja katsoa ilmestyykö jostain tarjoilija. Emme ehtineet montaa minuuttia istumaan kun tarjoilija pölähti pihalle hotellista. Olimme hotellin ravintolassa, minkä yksi pöytäsetti on kävelykadulla. Söimme villisikamakkaraa ja hapankaalia. Annos oli hyvin onnistunut.
Ruokailun jälkeen Krista sai hyvän idean. Sen sijaan, että siirrämme auton, voisimme vuokrata, samasta hotellista missä söimme lounaan, polkupyörät ja pyöräillä Marienbrückeen. Idea kuulosti loistavalta, eikä flunssa haitannut, joten vuokrasimme pyörät. Ehdimme ulos Füllerista kun paljastui, että Kristan pyörässä ei toimi vaihteet. Hänellä oli käytettävissään vain pienin vaihde. Matka Marienbrückeen oli kuitenkin pyöräosuuden verran pääasiassa alamäkeä, joten minä vedin Kristaa kevyesti mukana. Näin pystyimme etenemään hyvää vauhtia. Jätimme pyörät heti kun löytyi pyöräpalkki ja aloitimme kävelyn taas ylös vuorenrinnettä. Marienbrückestä saa eri näkymän  Neuschwansteinin linnaan. Se on vähän niin kuin sen takana. Kyseessä on vanha silta yli putouksen :).Kävelimme rivakasti rinnettä ylös vanhaa metsäpolkua pitkin. Päästyämme ylös meitä odotti pitkä jono. Hetken ihmettelimme sitä ja menimme jonon hännille. Tämä jono varmaankin vie sillalle? Jonotettuamme useita sekuntteja hollantilainen mies ilmestyi taaksemme ja kysyi, että mihin ihmiset jonottavat. Pääsekö tästä sillalle? Vastasimme, että luulemme heidän jonottavan sillalle ja siksi me jonotamme. Tästä lähti käyntiin ainakin puolen tunnin mittainen mukava keskustelu. Mies kertoi kävelleensä meidän perässä mäen ylös ja että hänen vaimo + loppuperhe tulee hevoskärryllä. Meidän ollessa muutaman henkilön päässä vuorostamme sillalla hollantilainen tajuaa, että hänellä ei ole perhettään mukana. Puhelin ei toimi tällä korkeudella enää ja kun näin lähellä ollaan siltaa, niin hän päättää meidän kanssa tulla sillalle. Perhe varmaan saa hänet kiinni sitten kun pääsevät ylös. Tässä kohtaa erkanimme ja aloitimme kuvaamisoperaatiot sillalla. Näkymät olivat todella upeat. Suosittelen tätä siltaa ja Neuschwansteinin linnaa, jos ei ole aikaa käydä kaikkea läpi. Jos näiden kahden välillä joutuu valitsemaan, suosittelen tätä siltaa yli linnan. Menimme sillan yli toiselle puolelle, mutta emme lähteneet kiipeämään ylös mäkeä, sen sijaan palasimme takaisin samaa reittiä kuin tulimme. Paluumatkalla vaihdoimme vielä muutamia sanoja mukavan hollantilaisen kanssa. Hän ei ollut löytänyt perhettään vieläkään ja aikoi ilmeisesti jäädä sillalle heitä odottamaan – saattaa tulla pitkä odotus 😄

Loppupäivä oli paluumatkaa takaisin kämpille. Ensin kävellen alas mäkeä, sitten polkupyörillä ylös Fülleriin, siellä etenemistyylin vaihto autoon, jolla päästiin Bad Saulgauliin saakka. Meno ja tulomatkan erot ovat melkoiset. Tulomatka 147 kilometriä, 2h 47 minuuttia, polttoaineen kulutus 4,5 litraa sadalla. Paluumatka baanaa pitkin takaisin 1h 40 min, 136 kilometriä ja polttoainetta paloi 8 litraa sadalla – 6,615 litraa versus 10,88 litraa. Ero on melkoinen! Jos haluaisi ekologisesti ajaa, pitäisi pysyä siellä  ~100km/h ajonopeuksissa. 🙂

Viikonloppu on ollut äärimmäisen lataava. Todellinen, kunnollinen irtiotto työarjesta. Bonuksena kämpillä työpisteelläni oli kolme kuollutta kärpästä! Tanssin voitontanssin niiden haudalla, joka on biojätepurkki. Ne kärpäset pääsi sisään kämppään perjantaina ja riivasi minua koko työpäivän. Koitin olla zen ja olla välittämättä niistä, mutta ne onnistuivat pörräämään sen verta, että tappaminen kävi mielessä. Nyt täällä on siunattu hiljaisuus, missä kuuluu Cherry MX blue kytkimien pauke minun naputellessa tietokoneella.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}