Joukkueen puolikas vapaapäivä Torinossa

2019-05-30

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus N/A
Kokonaiskilometrit: 2547 km

Tänään oli pyhäpäivä Suomessa, eli vapaapäivä Italiassa juokkueen toiselle osapuolelle. Toisella on edessä kurssia koko päivä. Päivä alkoi reippaasti ja lenkki kulki hyvin. Aurinko on vihdoin täydellä voimalla esille ja aamulla oli erittäin mukava keli juosta, kivan viileää varjossa ja yllättävän lämmintä auringossa.

Krista lähti aamiaisen jälkeen kurssilleen ja minä aloin selvittämään sairaalajuttuja. Bad Saulgaussa sairaala on kiva lähellä, sinne pitää mennä jonottamaan maanantaina. Sain selville myös puhelinnumeron, johon voin vakuutusyhtiön puolesta soittaa. Soittelen sinne huomenna, jotta tiedän pitääkö minun huomioida jotain erityistä.

Varsinainen päivän suunnitelma oli hyvin yksinkertainen. Seikkaile läpi kaupungin toiselle puolelle kauppaan, joka myy Five fingers kenkiä. Seikkailu tehdään hyppimällä kahvilasta toiseen ja jokaisessa kahvilassa käytetään ainakin tunti HTB:ssa olevan koneen murtamiseen. Lähtö kämpiltä viivästyi tunnin verran minun tehdessä sairaalaselvityksiä, mutta muuten suunnitelma toimi täydellisesti. Niin täydellisesti kuin Italiassa suunnitelma voi toimia. Kahden jälkeen iltapäivällä olin Five fingers -kenkiä myyvän liikkeen luona jaaaaa sitä ei enää ole. Se on pysyvästi suljettu. Nykyiset kenkäni on jo sen verta kuluneet, että nyt alkaa systemaattinen kenkien metsästys. Menee varmaan tilaamisen puolelle Saksassa. Kävin vanhassa suosikkikahvilassani ja siellä sain merkittävää etenemistä aikaiseksi HTB kohteen murtamisessa.

Vessassa käynti oli taas yksi Italiaseikkailu. Ilmiselvää vessakylttiä ei löytynyt, joten kysyin kassalta, missä lienee vessa. “Ulos ja ensimmäinen ovi oikealle”. Aha – OK. Kävelin ulos jaaaa ensimmäinen ovi oikealle on massiivinen ulko-ovi jonnekin – ei näytä vessalta. Aloin kävelemään takaisin kysymään ohjeita uudelleen, kun tarjoilija tuli vastaan ja sanoi “no, no, no, first door on the right”. Käännyn ympäri ja nyt ne isot ovet ovat auki ja siellä on tarjoilija, jolla on antaa minulle avainta. Otan avaimen ja hän ohjaa minut kapeaa käytävää pitkin sisäpihalle. Täällä on yksi rakennus keskellä sisäpihaa, jota kohti minut ohjataan. Avain sopii oveen ja sisältä löytyy vessa, mikä on posliinireikä lattiassa… Ei länsimaalaista pönttöä vaan “intialainen” posliinireikä lattiassa. Tämän hämmentävän kokemuksen jälkeen tepsuttelin kämpille treenaamaan Magaa.
Isäntä oli myös paikalla, joten omien treenieni jälkeen juttelimme ja temppuilimme ottelu/kamppailujuttuja. Kielimuuri on vahvana välissä, mutta jonkinlaista tulosta saatiin.

Kristan päivä piti sisällään opiskelua. Päivän puolessa välissä oli edessä paikan vaihto ja Krista sai kyydin aidolta torinolaiselta. Autokyyti oli mieleenpainuva. Reissun aikana onnistuttiin

1. Ajamaan pulun päältä
2. Pakittamaan parkkipaikalla toisen auton kulma paskaksi
3. Törmäämään moottoripyöräilijään

Mikään näistä kolmesta tapahtumasta ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota kuskissa. Moottoripyöräilijä huusi niin maan penteelesti, mutta sitä ei kuunneltu. Perille kuitenkin saavuttiin, eikä kukaan matkustajista voinut edes pahoin. Todennäköisesti kuski ei stressaantunut matkalla sentin vertaa, toisin kuin esimerkiksi suomalainen kuski, joka ei kuitenkaan törmännyt mihinkään tai tappanut mitään ajaessaan.

Päätimme illan ravintolassa ruokailemalla. Ravintola oli kokemus sekin. Menut oli käsinkirjoitettua harakanvarvasta. Me emme saaneet sanoista selvää niin paljoa, että olisimme voineet niitä laittaa sanakirjaan. Päädyimme lopulta tilaamaan Tagliatellia, sillä tiesimme mitä se on noin niin kuin ylipäätään. Se mitä sen kaverina tulee oli sitten iloinen mysteeri. Menun lukukelvottomuus lähinnä nauratti meitä. Viinisektorilla tuli mieluinen yllätys. Paikasta löytyi luomuviiniä, sitä ei tosin ole viinilistalla, mutta sitä saa. Otimme luonnollisesti luomuviiniä. Sitä myydään vain pullottain. Jälleen kerran parin lasin jälkeen Krista tajuaa, että olisimme voineet ostaa jotain ei-luomua, jota olisi saanut lasillisen. Salakavala viininjuottaja onnistui kasvattamaan viinin määrää elisestä 0.5 litrasta 0.75 litraan.  Valittevasti tätä määrää ei yritetty edes viimeistellä. Poistuimme ravintolasta viinipullomme kanssa. Näin voi tehdä italiassa, jos ei välitä selvittää voiko niin tehdä, senkun vaan tekee. 😀

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}