Ile de Re

2018-07-28

Ajoaika: 1 h 9 min

Keskikulutus: 15.6 l/100km

Keskinopeus: 31 km/h

Kokonaiskilometrit: 4941 km

Heräsimme laiskasti leirintäalueella. Yöllä oli satanut hieman, joten maa oli märkää. En halunnut mennä mahtavan yön jälkeen märkään maahan kökkimään, joten tein aamaisen maaten auton perässä. Aamiaisesta tuli erityisen hyvää kun Krista toi leipää leirintäalueen kahvilasta. Se oli aamulla tehtyä, rapeaa ja juuri oikeanlaista. Syötyämme ja virkistäydyttämme riittävästi lähdimme kohti saaren kylää nimeltä Loix.

Olimme etukäteen katsoneet Loixista artesaanialueen, jossa halusimme käydä katselmassa saippuaa. Loix oli hieno pieni kylä, todella kapeita pieniä katuja ja kaikki on kävelyetäisyyden päässä. Jätimme auton kaupan läheltä löytyneesen parkkipaikkaan ja aloimme tallustelemaan. Törmäsimme matkalla kauppahalliin ja toriin. Kauppahallissa oli henkilö myymässä viinejä ja konjakkiaan. Hän ei puhunut englantia, mutta saimme maistelun käyntiin. Tämä on malliesimerkki siitä miksi konjakkia ostetaan vain näiltä myyjiltä.

VS: 5v

VSOP: 10v

Reserve: 25v

XO: 45v(!)v

Maistelimme herran VSOP:n ja Reservin. Kumpikin oli hyviä, todella hyvä. Jälleen kerran parempaa kuin mitään mitä isommilta merkeiltä on tullut maisteltua. Alan uskoa konjakin hyvyyteen ja kiroan merkkivalmistajat alimpaan alelaariin “konjakkeineen”. VSOP oli kovin samanlaista kuin jo hankkimalle, joten tällä kertaa ostimme Reserve pullon kantoon. Kaupan päätteeksi saimme maistella vielä hänen XO:ta, joka oli sekin hyvää – ostamisen arvoista, mutta maltoin mieleni.

Olkalaukku täynnä konjakkia jatkoimme matkaa kohti artesaanikylää. Artesaani kylä oli pienoinen pettymys, kovin autio oli paikka. Ehkä olimme väärään aikaan katselemassa tarjontaa? Päädyimme ihmettelemään saippuakauppaa. Paikan erikoisuutena on aasinmaidosta tehty saippua. Sitä tuli roskaton pala mukaan. 🙂 Artesaanien jälkeen päädyimme kävelemään merenrannalle ja meren pohjalle. Nyt oli laskuveden vuoro, joten merenpohjaa oli hyvä matka näkyvissä. Pompimme kiveltä toiselle hyvän matkan, kunnes kyllästyimme siihen :D.

Palasimme torialueelle syömään. Viereiseen pöytään tuli eläkkeellä oleva pariskunta. Jossain vaiheessa he kysyivät mitä kieltä puhumme, jonka jälkeen jäimme juttelemaan. Mies paljastui entiseksi hävittäjälentäjäksi, joka on käynyt Norjassa, mutta ei valitettavasti Suomessa. Juttelimme NATO:sta, maailmanpolitiikasta ja vaikka mistä. Meidän miettiessä jälkiruokaa, Krista ajatteli ostaa toisen lasin roseviiniä. Eläkepariskunta oli ruokailu jo ohi ja ostanut pullollisen saaren roseviiniä, jota oli vielä pari lasia jäljellä. He näkivät mahdollisuutensa tulleen ja antoivat Kristalle kyseisen pullon loppuroseineen. Krista sai pari lisälasillista roseviiniä, sillä minä kuskina en voinut auttaa yhtään. 😞

Hyvin syötynä ja juotettuna siirryimme heiltä saamalle rannalle. Rannan parkkipaikalla otimme pikaiset torkut, joiden jälkeen siirryimme rannalle lämmittelemään ja virkistäytymään meressä. Ehdimme olla rannalla ehkä tunnin tai puolitoista kun nousuvesi tuli hätyyttämään meidät pois paikaltamme. Jalottelimme pitkin rantaa vielä hyvän hetken ennen kuin palasimme leirintäalueelle valmistautumaan illan ruokailuun.

Leirintäalueelle saavuttuamme teimme Kristalle yllättävän poikkeaman. Lähdimme kukkakauppaan, josta tuli mukaan kukka. Kukka on 12 vuotishääpäiväkukka Kristalle :). Nyt haasteena on saada kukka elossa mukanamme takaisin Suomeen 😄.

Olimme varanneet ravintolan Saint-Martin-de-Ré:n satama-alueelta, kaupungin sydämmestä. Pääsimme istumaan sataman viereen, ihailemaan maisemia. Parin tunnin ruokailun jälkeen ilma oli viilentynyt sen verran, että Krista kävi noutamassa meille ja naapuripöydässä olleelle pariskunnan naiselle viltit. Vilttien antamisen jälkeen Krista kysyi mistäpäin he olivat – me olimme arvuutelleet heidän kieltä jo hetken verran. He paljastuivat belgialaisiksi – Krista oli lähempänä oikeaa veikkausta kuin Juha. He olivat arvuutelleet samaa meidän kielestä. Tästä lähti käyntiin keskustelu, joka kävi läpi pyöräilyn, arjen, matkailun, työt, harrastukset, reissaamisen, eri tarinoita kummankin pariskunnan historiasta, mitä kaikkea nyt neljään tuntiin mahtuu! Meillä lensi juttu niin hyvin, että istuimme loppujen lopuksi kuusi tuntia ravintolassa heidän kanssa jutellen. Matkan varrella he tilasivat viiniä lisää koko seurueelle. Emme ehtineet palauttamaan palvelusta ennen kuin ilta loppui.

Jossain vaiheessa yötä tajusimme viereisen satama-altaan tyhjentyneen! Laskuveden aikaan altaassa ei ole vettä riittävästi ja kaikki veneet laskeutuvat merenpohjaan! Näkymä oli jokseenkin epätodellinen!

Tepastelimme erittäin onnistuneen illallisen jälkeen puoli kaksi yöllä takaisin autolle nukkumaan. Päivä on ollut täydellinen lomapäivä!

[Best_Wordpress_Gallery id=”199″ gal_title=”Ile de Re, 2018-07-28″]