2018-07-26
Ajoaika: N/AKeskikulutus: N/A
Keskinopeus: N/A
Kokonaiskilometrit: 4844 km
Heräsin pihalta, Krista vieressä – en ollut joutunut koiran koppiin nukkumaan. Krista nukkui pitkään, joten minä kävin polkupyörällä noutamassa patonkimme. Nyt vihdoin toteutimme patonkia polkupyörän korissa – haasteen. Okei, raitapaita puuttuu, mutta sellaisen ostaminen Ranskassa on yllättävän vaikeaa – etenkin kun ei shoppaile vaatteita. Patonkikaupan neiti jaksaa hymyilla kuin Naantalin aurinko aina kun ilmestyn paikalle. Patongin ostaminen on myyjän ja ruuan vuoksi aamun kohokohtia 🙂
Työpäivä meni ilmeettömästi töitä tehden ja illan ohjelmaa odottaen.
Lähdimme heti syötyämme polkemaan La Rochelleen, josta lähdimme kahden tunnin laivareissulle kiertämään Fort Boyard. Valitettavasti linnakkeeseen ei pääse sisälle, joten villimpi seikkailu siellä tai kisaaminen (!) jäi väliin. Nautimme silti reissusta. Vene keinui, mutta siedettävästi ja pari tuntia merellä on kovin arjesta poikkeavaa. Fort Boyard on yllättävän pieni. Kun se tuli esiin, sanoin Kristalle, että ei se toi voi olla, mutta olin väärässä.
Enempää hurjaa turisteilua arki-iltaan ei yksinkertaisesti mahdu! Laivasta päästyämme tulimme kämpille varaamaan viikonlopun viihteeseen tarvittavat majoitukset ja ruokapaikat.
Illan toimintaviihdettä tuli polkupyörien kumien täyttämisestä. Pyörissä on auton venttiili, joten niitä saisi täytettyä vaikka huoltoasemalla. Tähän päivään mennessä emme ole löytäneet huoltoasemaa mistään tolkun etäisyydeltä. Bensaa saa kaupan pihalta, mutta ilmaa ei. Vuokranantajallamme on kompressori, joten saavuttuamme kämpille menin koputtamaan hänen ovea pyörän kera. Pariskunta on viettämässä omaa iltaa ja heidän äiti on vahtimassa perheen lapsia. Tämä ihastuttava mummo puhuu vähemmän englantia kuin minä ranskaa. Lähdin silti tavoittelemaan ilmaa pyörän renkaisiin.
Ensimmäisenä koitin pantomiimia, joskin koskin polkupyörään, joten ei se ihan puhtaasti mennyt. Tämä saattoi olla se syy, miksi tällä ei päästy eteenpäin. Mummo höpisi runsaasti ranskaa – en ymmärtänyt sanaakaan.
Seuraavaksi koitin kännykällä kääntää lauseen “polkupyörän renkaat tarvitsevat ilmaa” ranskaksi ja näyttää sen hänelle. Hän luki, puhui ranskaa, ja tunnistin taikasanan “compressor”. Tähän vastasin heti energisesti ! Oui! Kompressor! Sain vastineeksi runsaasti ranskaa, mistä en tajunnut mitään. Niinpä lähestyin autotallin ovea ja viittelin nostoa. Sain takaisin paljon ranskaa ja mummo katosi taloon. Hetken kuluttua autotallin ovi aukesi ja mummo oli kompressorin kanssa odottamassa. Onneksi osasin käyttää kyseistä laitetta, sillä hän ei osannut. Ensimmäisen pyörän renkaiden täyttö meni mallikkaasi ranskan kielisen höpinän ja kompressorin säestäessä työmiestä. Sitten oli edessä haaste. Mummo piti saada ymmärtämään, että näitä pyöriä on kaksi. Koitin sanaa “Dö” ja pyörän lätkimistä. Mummolta tuli vastineeksi ranskaa, runsaasti ranskaa, ja poistumisen kaltaisia toimia. Tästä hätääntyneenä koitin enemmän Dö:tä, enemmän rengasta sekä sormella osoittamista kohti nurkan takana olevaa pyörää. HA! Viesti meni perille. Toinen pyörä saatiin täytettyä ilman kompressorin pärinää, mutta ranskan kielistä höpinää kuului silti runsaasti taustalla. Lopuksi kiittelin “Merci, Au revoir!” ja poistuin kovasti hymyillen. Hän hymyili ja puhui lisää ranskaa. Lopputulos: pyörän kumit täynnä. Missio oli onnistunut. Suomalainen stereotyyppinen hiljaisuus on saatu näytettyä tuolle mummolle, halusin sitä tai en.
[Best_Wordpress_Gallery id=”195″ gal_title=”Fort Boyard, 2018-07-26″]
