Tänään se on! 10 vuotta täyteen hääonnea. Olemme koko matkan miettineet ,miten tätä päivää voisi juhlistaa. Keksimättömyydessämme olemme toistaneet toisillemme, että koko reissu on ollut tuon etapin saavuttamisen juhlimista – mitä se onkin ollut.
Kuten kaikki romanttiset päivät, tämäkin päivä alkoi herätyskellon soidessa 04:30 aamuyöstä. Majapaikassamme liikkui yksi täysin pölähtänyt henkilö ja yksi rivakkaliikkeinen tavaroiden pakkaaja. Ajatuksemme oli olla todistamassa auringonnousu Hooibergin päällä. Kyseessä on yksi Aruban korkeimmista paikoista. Vuoren juurelle pääsyä varten tarvitsimme taksikyydin. Taksin olimme ajatelleet löytävämme lähimmän hotellin edestä. Sieltä löytyi taksi, mutta taksikuski oli hyvin vastentahtoinen viemään meitä sinne ilman, että hän jää odottamaan meitä vuoren juurella ja tuo meidät takaisin. Hän jopa nauroi kun kerroimme tulevamme takaisin bussilla. Lopulta hän suostui meidät viemään vuoren juurelle, mutta koko taksimatkan hän kertoi meille kuinka huono idea tämä on. Kyseessä oli todennäköisesti rahastusyritys.
Vuori on varustettu portailla, joten sinne käveleminen oli helppoa. Juurelta huipulle kiipeäminen vei ehkä 20 minuuttia. Vuoren päällä on aistikkaasti useita radiomastoja. Niistä huolimatta löysimme kohtalaisen paikan aamiaisellemme. Auringonnousua emme nähneet kunnolla, sillä pilvet peittivät horisontin. Aamu oli kuitenkin hieno 
.
Vuorelta paluu sivistykseen tapahtui helposti, joskin märästi. Itse vuorelta tulimme kauniissa säässä alas, mutta vuoren juurelta oli 20 minuutin kävely bussipysäkille. Viimeiset 10 minuuttia ennen bussiin pääsyä edettiin kohtalaisessa sateessa. Sade täällä on enemmänkin virkistävää laatua, sillä lämpötila on kuitenkin 27-30 astetta. Ainut haitta on vaatteiden kastuminen ja se fakta, että minä olen sokerista tehty.
Oranjestadisssa joimme lämpimiä juomia Starbuckissa. Kuivuttuamme teimme yllättävän poikkeaman kukkakauppaan! Sieltä tarttui mukaan iso kukkakimppu Kristalle kannettavaksi. Aamun romanttisen seikkailun jälkeen matkasimme majapaikalle nukkumaan keskipäivän paahteen ohi.
Illan ainoaksi ohjelmaksi oli varattu romanttinen illallinen rannalla auringonlaskun aikaan. Ravintola oli kaukana, joten matkaan kului kiitettävästi aikaa. Tänä viikonloppuna oleva Love festivaali aiheutti myös ongelmia, sillä se vaikutti liikennejärjestelyihin meidän kannalta merkitsevästi. Eagle beach oli suljettu autoilta, joten pääsimme nauttimaan rantakävelystä puolitoista kilometriä päästäksemme ravintolaamme.
Auringonlasku oli upea, seura oli parasta ja ruoka hyvää.
Illan varsinainen yllätys oli paluumatkalla. Krista oli varannut meille kahdelle viimeiselle yölle majoituksen rantahotellista. Niinpä, minulle yllättäen, emme palanneet majapaikkaamme vaan öinen jääpalojen lainaaminen hotellin jääpalakoneesta muuttuikin kuohuviinin juomiseksi hotellihuoneessa
