Säiden armoilla

Starttasimme klo 11.15. Tämän päivän reissun on tarkoitus olla lyhyempi kuin aikaisemmat siirtymämme.
Kello 12:45 alkaa tapahtumaan. Krista tulee ulos ja me pääsemme lähtemään liikkeelle. Valitettavasti tuuli on kaiken aikaa noussut ja minä olen saanut pari pisaraa päälleni. Toisaalta taas minulla oli runsaasti aikaa laittaa varusteemme sadekuntoon.
Lähdimme liikkeelle museolta ja huomasimme heti kättelyyn pienen metsäpolun jossa oli viitta 5 km keskusta. Otimme sen, sillä toivoimme että se antaisi meille suojaa sadetta vastaan. Olimme pahasti, pahasti väärässä.
Päästyämme hädin tuskin polun alkuun vettä alkoi sataa kaatamalla ja tuuli yltyi entisestään, hyvä että puut antoivat edes jotain suojaa. Rankka sade muutti polkumme hyvin nopeasti mutavelliksi johon renkaat upposivat uskomattoman syvälle. Ei kulunut aikaakaan kun peräkärry oli niin syvällä että sen rengas ei kunnolla pyörinyt, tuntui kuin vetäisimme perässä isoa kiveä. Arvioin että eturengas upposi mutaan noin 4 senttiä. Pahinta oli että sadeviittamme ja kengänsuojamme olivat yhä paketeissa. Kun luulin, että keli oli pahimmillaan alkoi ukkostaa, salamoida ja ukkostaa. Poljimme siinä mudassa niin lujaa kuin pystyimme, jalkani huusi kuorossa Hoosiannaa kun Krista huomasi että peräkärry on tippunut kyydistä. Ihmekös pyörä olikin hetken tuntunut kevyemmältä. Tie oli liian kapea tandemin kääntämiseen joten Krista lähti etsimään kärryä, ei se voinut olla kaukana. Kristan lähtiessä liikkeelle salama iski läheiseen puuhun katkaisten sen tien päälle. Päätimme että se oli merkki siitä, että peräkärry on mennyttä. Lähdimme päättäväisesti eteenpäin. Kun osuimme tien pehmeimpään kohtaan ja eturengas upposi puoleen väliin saakka mutaan luulin tämän reissun päättyvän siihen. Jostain kummasta saimma kuitenkin voimaa nostaa pyörä siinä myrskyssä ylös siitä kuopasta ja jaksoimme vielä jatkaa matkaa. Arvioin että matkaa keskustaan olisi enää 2 kilometriä ja piristyimme, kärry olisi kuitenkin noudettavissa pienen lenkin avulla. Vesikauhuisen oravan hyökkässä pohkeeni kimppuun, tiesin että päivästä tulisi pitkä.
Tai sitten tuo kaikki oli minun mielikuvitustani, se laukkaa aika lujaa kun kuuntelee musiikkia ja sateenropinaa ja samanaikaisesti koittaa iloisesti polkea pyörää eteenpäin. Seuraavaksi siirryn todenmukaisempiin päivän tapahtumiin 🙂
Starttasimme klo 11.15. Tämän päivän reissun on tarkoitus olla lyhyempi kuin aikaisemmat siirtymämme.
Nyt kello on 11.50 ja olemme Gösta Serlachiuksen taidemuseossa tai tarkemmin Krista on ja minä olen kahvilassa joka on oikeastaan ravintola. Minusta tuntuu, että en kuulu joukkoon. Minulla on pyöräilyshortsini, t-paitani ja vyölaukkuni päälläni. Vyötärölläni on tuulitakki hihoista solmittuna ja jalassa lenkkarit. Kahvilassa tai oikeammin ravintolassa on seisova pöytä, pöydissä valkoiset liinat ja siististi ryhdissä olevat servetit. Minä pistän silmään kuin kipeä peukalo. Alkuun ajattelin mennä kahvilassa läppärillä nettiin, mutta nyt tyydynkin kirjoittamaan tätä…
Ai niin, olin ainut asiakas täällä noin 25 minuutin ajan. 12:17 – Kyllästyminen. Turisti-Juha nostaa rumaa päätään ja lähtee kuvaamaan asioita.
Kello 12:45 alkaa tapahtumaan. Krista tulee ulos ja me pääsemme lähtemään liikkeelle. Valitettavasti tuuli on kaiken aikaa noussut ja minä olen saanut pari pisaraa päälleni. Toisaalta taas minulla oli runsaasti aikaa laittaa varusteemme sadekuntoon.
Käytimme pientä polkua joka meni metsän läpi keskustaan, mittaa tuolla polulla oli 2 kilometriä viitan mukaan. Tällä osuudella sade alkoi, laitoimme viitat päälle ja lähdimme matkaan. Lähes koko matkamme ajan Keuruulle satoi ja satoi oikein kunnolla, mutta tuuli oli sentään puolellamme.
Keuruulla aurinko paistoi oikein komiasti joten aloitimme kokkauksen ja tavaroiden kuivattamisen uimarannan grillikatosessa. Paistattelimme siinä auringossa varmaan 2 tuntia kuivaten itseämme ja tarvikkeitamme. Kun pääsimme Kanamaan, eli sen paikan luo jonka vuoksi tulimme Keuruulle, selvisi meille että kauppa oli mennyt jo neljältä kiinni. Me olimme sen ovella vähän jälkeen kuuden. Kun katselimme kaihoisasti kaupan puolelle tuli kahvilan puolelta henkilö joka avasi meille hetkeksi oven ja pääsimme kauppaan ihmettelemään. Emme siltikään ostaneet mitään muuta kuin kahvilasta kaakaota.
Nyt olemme viettämässä ensimmäistä leiri-iltaamme. Teltta on arvatenkin pystyssä ja iltapalakin on jo syöty. Huomenna matkaamme lopun matkaa Jyväskylään ja siellä tapaamme vanhan ystävämme Malisen. Matka-arvio on noin 50 kilometriä. Jalkani vihoitteli hieman, mutta me koitamme mennä löysästi.