Leivo.org – Content
Tämä päivä on ollut yhtä juoksemista, toivoa, epätoivoa, epäonnistumista ja onnistumista. Lopussa kiitos seisoo, “The final product is a reason to celebrate” ;). Meillä on peräkärry, tavarat mahtuvat toistaiseksi mukaan, tunnelma on kiireetön.
Ensimmäiseksi tahdon kiittää Jarnoa ja Timoa, ilman teitä meillä ei olisi peräkärryä. En tiedä kuinka kiittää teitä riittävästi.
Sitten päivän tarinaan.
Aamu alkoi hitaasti, mutta sai vauhtia kun Jarno saapui vähän jälkeen yhdeksän ja alkoi arvioimaan urakkaa jota tarvitaan tandemin muutamiseksi peräkärryä varten. Arvio oli positiivinen. Heti kättelyssä huomasimme, että ruuvien reikien etäisyyden mittaaminen on mahdotonta, sillä tarakka on kiinni torg-ruuveilla, eikä meillä ollut avaimia niiden avaamiseen.
Valitsimme Motonetin kohteeksemme, tavoitteena oli torg-avaimet, mutterit ja poranterä joka tarvitaan reijän luomiseen. Liikkestä löysimme torg-avaimet, mutta huomasimme, että peräkärryn mutterit ovat oudolla kierteellä ja yleispultit eivät sovi tuohon kierteeseen. Pienen puhelinsoiton jälkeen saimme liikkeen josta voisi löytyä sopivat pultit. Jätimme poranterän ostamatta, sillä se olisi turha ostos jos sopivia pultteja ei löydy.
Pulttinurkasta löytyi sopivat pultit ja sopivia ruuveja, joita tarvittiin lattaraudan kiinnittämiseen. Olin täynnä uskoa onnistumisesta, mutta todella nälkäinen joten poikkesimme Hampaalle syömään.
Hampaalta Bauhaussiin ja sieltä 10 euron (!) lattarautatanko josta sahasimme ehkä 10 % pois, sen verta me tarvitsimme sitä tankoa. Koska en omista rautasahaa ja Bauhaussin sahat olivat kalliita, suuntasimme takaisin Motonettiin josta ostimme poranterän ja sahan. Meidän karusta työskentelyoloista löytyy kuvia täältä. Kauhukseni sain huomata, että porakoneen tehot ja terän kestävyys loppuivat kesken. Emme saaneet tarvittavaa reikää aikaiseksi. Hetken homma näytti loppuvan taas aivan loppumilleille. Parin puhelinsoiton jälkeen saimme aikaiseksi pari hataraa mahdollisuutta, josta toinen Timo. Tartuin Timon mahdollisuuteen. Matkalla Timon luo poikkesin Vesan luo, jonka avulla sain GPRS-asetukset läppäriini. Klo 17.15 Timo oli saanut tehdyksi sopivat reijät ja tandemini oli valmis peräkärrylle. Klo 18.10 minulla oli peräkärry. Heitin peräkärryn omistajan tandemilla juna-asemalle josta hän matkusti takaisin kotiin.
Loppuilta onkin ollut rauhallista pakkaamista, kuten jo totesin kaikki näyttää hyvältä – toistaiseksi.
Huomenna siivoamme ja lähdemme liikkeelle, ensimmäinen etappi on kotipaikkakuntamme Huittinen. Arvioitu etäisyys on 100 km.
Hoo, sanoinhan että ne saa perskärrin kuntoon! Tai en sanonunna vaan kirjoottelin, mutta silti. Heräsin päivänokosilta äsken. Illaksi Huittisiin -projekti on vaakalaudalla, joten jos ei nährä ennen kuin lähdette Huista pohjooseen, niin Nykäs-Matin sanoin, “kun siellä hyppyrin nokalla istuu, se on semmonen bon voyage -fiilis”.
Emme sitten nähneet Vesa. Odotan että olet edes jossain määrin sanojesi väärti ja otat meidät kiinni pohjoisessa! Eikös näitä lue kukaan muu kuin Vesa, Lasse ja Ville vanhempieni lisäksi? 🙂 Missä on Laitila?;
Ajattelin ottaa tässä pienen alaprojektin vastuulleni, kirjoitella (lähes) joka päivä Satakunnankansan lukijan kaskun tänne.. kaskujen tasosta en vastaa. Pomo sanoi uudelle työntekijälleen: -Voittekin sitten aloittaa siivoamaan WC:tä tällä harjalla. -Anteeksi johtaja, kiinnittäisin vain huomiotanne siihen seikkaan, että olen juuri valmistunut insinööriksi, huomautti työntekijä. -Aivan, niin… anteeksi. Antakaahan se harja niin minä näyutän ensin mallia.
Kaskujen kasku tuo Lassen. 🙂 Kaikenlaista pientä juttua on tullut matkan esteeksi, mutta kyllä se nyt lähtee varmasti hyvin käyntiin, kun noin monesta esteestä olette jo selvinneet. 🙂 Lykkyö vaan paljon. =)