2019-08-07

Ajoaika: 2 tuntia, 27 minuuttia
Sähkökilometrit: 57 (48% matkasta)
Keskikulutus: 5.85l / 0.6 kW per 100km
Kokonaiskilometrit: 8261 km

Tänään alkoi sataa heti aamusta. Tiesimme tämän ja siksi tämä päivä olikin valittu Freiburg päiväksi. Kaupungissa on helpompi viettää sateinen päivä kuin metsässä vaeltaen.Kylki on taas selvästi havaittavissa, jossain tilanteissa jopa yllättävän hyvin. Suomessa ensimmäisiä asioita tulee olemaan lääkärissä käynti.

Freiburg keikkamme ensimmäinen piste, normaalista poiketen, ei ollutkaan roskaton kauppa vaan käytettyjen vaatteiden kauppa. Krista vietti siellä hyvin tuotteliaan aamupäivän, siinä missä Juha työsti GTD:tä ja otti hyvät torkut autossa takaosassa – tyynytkin oli kerran mukana :D.
Erittäin onnistuneen aamupäivän jälkeen siirsimme auton parkkiin ja lähdimme syömään. Ruokapaikkana oli harvinaislaatuinen siinä mielessä, että se täytti kummankin vaatimukset. Se oli Kristan etukäteen valitsema ja aivan sattumalta täytti myös ryhmämme kulinaarin kriteerit eli oli ensimmäinen ravintola mikä tuli vastaan parkkihallista noustaessa. 
Roskaton kauppa olikin heti lounaan jälkeen listalla.

Roskattomien kauppojen expertti antaa tälle kaupalle arvosanan 8, asteikolla 4-10. Ei irtoviskiä, eikä löytynyt irtona kuivattua meloonia, mutta löytyi yllättäen irtotofua – jopa kolmea eri tyyppiä. Valikoima laaja, tunnelma normaali, ei mitään panttihärdellejä, pääsimme kesän ylimääräisistä lasipurkeista eroon. Ei paras, ei edes palkintopalleilla, mutta perushyvä. Ryhmän ei-experteiltä ei kannata kysyä mielipidettä, ne pitää paikkaa loistavana kuiteskii…

Hotellimme Wolfachissa on mielenkiintoisen rajoittunut. Emme saaneet pyykkiä pestyä siellä, joten Juhan listalla oli pyykin pesu Freiburgissa. Pesula oli valittu läheltä roskatonta kauppaa ja se oli juuri sellainen kuin voisi luulla nimestä “Wash and Art”. Ensinnäkin, paikka oli puhdas ja erittäin mukava käyttää, toisekseen valokuvataide seinillä olisi pitänyt taiteesta välittävän henkilön pyykin pesun verran kiireisenä. Minä taasen naputtelin tietokonetta, ihmettelin PCAP:ia ja autoin kaveria sen sivuston murron kanssa. Nyt ollaan jännän äärellä, jotain hyvin mystistä tapahtuu tuon sivuston kanssa. Pyykin pesun kanssa ei kulunut riittävän kauan aikaa, joten heitin ne vielä kuivuriin kuivumaan, jotta ehdin naputella hieman lisää. Krista luki koko ajan onnellisena kirjaa samaisessa pesulassa 🙂

Kaiken pakollisen jälkeen meille jäi vielä hyvin energiaa ja tunteja jäljelle, joten lähdimme kävelemään pitkin sateista Freiburgia. Vanhassa kaupungissa on avoimia “ojia” kaikkialla ja niissä virtaa vesi, erityisesti näin sateella. Monessa paikkaa oli myytävänä pieniä puuveneitä narunpäässä. Näitä puuveneitä näkyi sitten ojissa lasten vetäminä. Erittäin mukavan oloista ajankäyttöä :). Kaupungin kirkko oli vakuuttava, eryisesti sisääntulo, mistä otin panoraamakuvan. Panoraamakuva ei toiminut, eikä tee oikeutta sille mahtavuudelle mikä se sisääntulo on. Kuuden jälkeen seurue oli käyttänyt jo kaiken energiansa ja pysähtyi lopulta kahvilaan lataamaan itseään ennen ajomatkaa takaisin hotellille. Tässä kohtaa huomasimme, että kaikki tärkeät paikat roskaton, pesula ja illan kahvila olivat kaikki saman kadun varrella. Lounasravintola ja pankkiautomaatti – tärkeitä nekin, oli tämän risteävällä kadulla. Kaikki tärkeät kohteet oli lopulta kahden korttelin päässä toisistaan :D. Ei ihme, että aamupäivällä ehdittiin nopeasti hoitamaan kaikki pakolliset asiat.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-06

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: ~  8142 km

Aamurutiini on vahvana, puoli kuusi joogaten. Tässä hotellissa aamiainen on tarjolla vasta klo 8 joten aamulla oli hurjasti aikaa tehdä kaikenlaista ennen aamiaista. Tekemistä pitää keksiä, sillä vatsa murisee nälästä. Hätäpäissäni sain HTB:ssä Bastionista user:t kasaan, nyt edessä on Windows local priv escalaatio, mitä pitää hieman tutkia.

Päivän vaellus oli minun valitsema reitti. Reittimerkinnän mukaan reissuun pitäisi mennä noin neljä tuntia. Parin, hyvin lyhyen, pitkäksi menon jälkeen aloin navigoimaan tarkemmin ja katsomaan että emme mene ohi käännöskohdista. Tämä auttoi yllättävän vähän kun matkaa oli taitettu vähän alta puolet. Googlen ja Komoon mukaan meidän pitäisi mennä jonnekin pikku polulle, mutta sitä ei vaan löydy. Krista poimi onnellisena karhunvatukoita (tai jotain sinnepäin) puskista ja oli omassa pikku onnellassaan. Minä etsin epätoivolla polkua. Lopulta hätyytin hänetkin apuihin. Talloimme edes ja takas pari kertaa ennen kuin huomasimme nokkosten peitossa olevan polun alun. Siitä kun raivasi tiensä läpi löytyi taas polku.

Kyseinen haasteellinen polku olikin ainut reitin vaikea kohta. Muuten polut ja reitit oli selkeitä. Selvästi tätä kyseistä reittiä ei ole kukaan mennyt pitkään toviin. Meillä meni metsälounas ja kaupunkikahvitaukoineen vaellukseen 6,5 tuntia. Vaeltelun jälkeen tiesi kävelleensä.

Ilta on mennyt minulla kaveria avustaessa. Haasteena on selvittää miten eräs sivusto on jotenkin kaapattu. Aika on pääasiassa kulunut logien luettavaksi saamiseen – kuten on normaalia. Ongelmaa ei ole vielä muutaman tunnin työstämisen jälkeen saatu selville. Krista puolestaan on lukenut kirjoja parvekkeella. Huomenna on kelin vuoksi taukopäivä vaelluksesta, ei siksi etteikö kumpikin jaksaisi, ihan helposti, toisen samanlaisen rykäisyn 😉

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-05

Ajoaika: ????
Sähkökilometrit: ????
Keskikulutus ??????
Kokonaiskilometrit: ~  8142 km

Heräsimme 05.30. Ajatus oli tehdä ensimmäinen julkinen joogasuoritus auton vieressä leirintäalueella. 05.30 oli vielä pimeää ja kaikki muut nukkui, joten päätimme torkkua vielä tunnin. 06.30 nousimme ylös ja teimme ensimmäisen julkisen joogasuorituksen. Käsittääkseni kukaan ei huomannut meidän joogaavaan aamulla.

Krista oli eilen valinnut Titiseen kiertävän vaellusreitin, joten aloitimme sillä heti yhdeksänmaissa kun kaikki aamuhärväys ja osittainen auton pakkaus oli saatu tehtyä. Vaelluksen kesto oli mitattu niin, että ehdimme syömään vielä leirintäalueella ennen uloskirjautumista. Vaellus oli hyvin helppo reitiltään. Käytimme vaellukseen karvan yli 2 tuntia. Ehdimme syömään rennosti lounaan ja kirjauduimme ulos vain 15 minuuttia yli sallitun takarajan. Pienoinen lomalipsahdus, mutta siitä ei onneksi rangaistu rahallisesti.

Seuraava maali oli Tribergin vesiputous, mikä on yksi Saksan korkeimmista, mutta ei korkein, mahdollisesti turistein. Isoin yllätys tähän mennessä täällä mustassa metsässä on turistirysien määrä. Ilmeisesti “kaupungit/kylät” ovat olemassa lähinnä “palvelemaan” turisteja, joita kai sitten riittää. Tribergin vesiputous on yllättäen asvaltoidun reitin päässä. Sitä voi lähestyä ylhäältä, keskitasolta tai alhaalta. Ala- ja keskitaso olivat aivan täynnä autoja – parkkeeraus sinne oli mahdotonta. Yläpäältä löysimme kivan tien reunan, mihin muutkin olivat parkkeeranneet. Vesiputouksen alue on mielenkiintoista nähtävää, muut turistit vaan pitää sulkea pois silmistä :D. Metsä on maagisen näköinen ja putouksen yläpäässä, missä se on lähinnä puro/koski kivien seassa, on mahdollista mennä istumaan veden päälle kiville. Siellä oli hyvä pohtia isoja asioita.

Illan viimeinen etappi oli hotelli. Hotelli on mukavan oloinen, mutta netin kanssa oli haasteita. WLAN toiminut normaalisti, ei edes laitteiston taktisen resetoimisen jälkeen. DHCP jakaa IPv4:sta ja IPv6:sta. Luulen, että DNS vastaa takaisin IPv6 osoitteilla tjsp, koska DHCP päällä vain IPv6 osoitteella varustetut internetsivut toimivat. Niinpä säädin manuaalisesit IPv4 osoitteet omiin laitteisiin. Sitten paljastui että verkko on rankasti fillteröitu, vain HTTP ja HTTPS pääsee ulkomaailmaan. Se ei minulle riitä, joten aloitin lopulta 3 tuntia kestäneen säätöoperaation. Herätin Turun kellarissa lepäävän kytkimen, tallennuspalvelimen ja blade centerini. Pääsyy operaation kestoon oli vanhentunut lisenssi VMWare ESX palvelimessani. Sen uusiminen vaati vähän luovaa reititystä, sillä siihen ei ole tarkoitus päästä käsiksi ulkoverkosta mitenkään helposti. Nyt illan päätteeksi on mahdollista surffata nettiä täysin vapaasti, mikä tarkoittaa että voin koittaa rentoutua HTB:n kanssa taas iltaisin vaellusten jälkeen.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-04

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 8108 km

Sunnuntai, joten aamurutineeja ei ole. Heräsimme vinosta sängystä huolimatta kohtuullisen virkeinä. Aamu oli kirkas ja aurinkoinen. Vihdoin on luvassa kunnon säätä. Katselimme aamupäivän kun merkittävä osa leirintäalueella majoittuneista pakkasi kamojaan. Itseäni pisti silmään roskapussit. Jokaisella oli ainakin 10 litran roskapussi täynnä kamaa. Ihmettelin hetken, että miten ne pystyy luomaan moisen määrän roskaa. Kristan ajama roskattomuus näyttää tarttuvan hissukseen minuunkin :), tuntuu vaan helpommalta kun ei ole pakkausjätteitä kuin ihan vähän (esimerkiksi irtotofua emme ole löytäneet kuin kerran).

Meidän isoin haaste on täällä Saksassa biojäte. Nämä eivät sitä vielä kerää mitenkään keskitetysti missään leirintäalueilla, muut lajittelut kyllä löytyy. Eilen hävitimme neljä purkillista biojätettä roskattomassa kaupassa. Myyjä antoi meille avaimensa ja neuvoi miten päästään korttelin sisäpihalle, missä on heidän kompostinsa. Se mies siis antoi meille kauppansa avainnipun! Melkoinen luottamuslause 🙂

Pidimme pienen viskimaistelun iltapäivällä. Glenmorangien neljä eri pientä pulloa oli testissä. Kuten asiaan kuuluu pidimme täysin eri viskeistä. Tunnistamme kuitenkin viskin, mistä toinen tykkäisi 🙂

Pitää tehdä pieni korjausmerkintä. Luulin eilen tehneeni pakkausvirheen viskien suhteen, mutta myöhemmin illalla täällä leirintäalueella tajusin olleeni väärässä. Olin unohtanut heti matkan alussa ostamani Finlagganin viskipullon, joka oli ruokalaatikossa iloisesti odottamassa. Nooooooooooh, Mark Twainia lainaten “Too much of anything is bad, but too much good whisky is barely enough.”

Illalla kävimme Titiseen kaupungissa, sillä dataverkot ovat tällä todella heikolla hapella. Sain useaan kertaan luuriin ilmoituksen, että operaattori on tilapäisesti poistanut datayhteydet minun liittymästä. Kaupunkivisiitin tarve oli lähinnä WLAN:n käyttö pariin pikaiseen juttuun. Ne tuli hoidettua nopeasti ja samalla tuli ihailta hyvin pientä, mutta tehokasta turistirysää.
Koko päivä on ollut hyvin tarpeellista rentoutumista, eli lukemista, grillaantumista, syömistä ja viskien analysointia

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-03

Ajoaika: 6 tuntia 58 minuuttia
Sähkökilometrit: 171 km (36 % matkasta)
Keskikulutus: 5.2 l / 0.8 kWh per 100km
Kokonaiskilometrit: 8108 km

Kapteenin päiväkirja, tähtipäivä 21885.7. Olen tehnyt kriittisen virheen. Lähdimme lomareisuun kolmen viskipullon “jämien kanssa”. Arvioin pullossa olleiden nesteiden määrän pahasti pieleen. Jäljellä on enää hieman Old Putneyta eikä sekään tule riittämään lomareissun loppuun saakka. Onneksi Zurichissa otin kuvan viskiketjun käyntikortista. Olen löytänyt heidän Saksan puolen viskikaupan. Jos lähdemme matkaan heti aamiaisen jälkeen voisimme ehtiä sinne ennen kuin se menee kiinni.

Lähdimme futurisesti sähköllä liikkeelle Brixen Im Thalesta. Olimme ladanneet USS Volkswagen-D:n eilen hotellin omistajan luvalla makuuhuoneen ikkunasta ulosviemällämme johdolla. Maksoimme sähkösta pari euroa – kuten Saksassakin. 20 metriä jatkojohtoa on osoittautut hyvin hyödylliseksi kesän aikana. Kuten viikonloppureissuun kuuluu aloitimme pysähtymällä roskattomaan kauppaan Innsbruckissa. Samalla kävimme torilla ostamassa vihannekset, salamit ja kaikki tarpeelliset ruuat. Kauppareissu oli 100% onnistunut. Vetäsimme perinteikkäät Itävaltalaiset sushit naamaamme ja aloitimme pitkän ajomatkan kohti Saksaa ja viskikauppaa.

Juuri ennen viskikauppaa näimme Eglisaun kaupungissa Sveitsissä ihmisiä jästkien kanssa kadulla. Lämpötila on yli 26 astetta ja aurinkopaistaa. Halusimme tuon jätskituokin itsellemme. Emme voineet kuitenkaan pysähtyä sillä viskikauppa meni kiinni alta puolen tunnin sisään. Ehdimme viskikauppaan noin puoli tuntia ennen sulkemishetkeä. Lähdimme sieltä ehkä varttia yli sulkemishetken vain koska halusimme antaa miehen sulkea paikan. Kriisi on vältetty, viskiä on tuliaisiksi saakka. Krista pääsi maistelemaan pariakin eri viskiä – kuskille ei tarjoiltu, joista toinen herätti niin paljon mielenkiintoa, että se lisättiin maistettava/ostettava listalle. 
Viskishoppailun jälkeen teimme lähdimme ajamaan kohti Tribergia ja yhtä korkeimmista vesiputouksista Saksassa. Vartin sisään tajusimme virheemme. Käänsimme automme ja ajoimme takaisin Sveitsiin Eglisauhun. Jätskit kädessä elämä oli paljon parempaa.

Olimme lähempänä kahdeksaa illalla Saksassa Schluchsee ja Titisee järvien äärellä. Koitimme jokaista vastaantulevaa leirintäaluetta. Neljännessä oli tilaa. Olemme nyt parkissa lähellä Titiseetä. Täällä ollaan pari yötä todennäköisesti.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-02

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Aamurutiinit. Keli näyttää epävakaiselta ja tänään on iso vaelluspäivä. Aamupäivällä suunnittelimme reissun seuraavaa viikkoa. Vilkaisu sääennusteisiin teki hommasta selvää. Brixeniin ei kannata jäädä ainakaan, jos haluaa vaeltaa lähipäivinä. Loitsimme suunnitelmaa, missä käytäisiin Innsbruckissa ja lopulta päädyttäisiin mustaan metsään vaeltelemaan. Sielläpäin kelit on paremmat.

Hotellilla tuli höntsäiltyä lounaaseen saakka. Vedimme jonkinlaisen tilapäislounaan nassuun ja hyppäsimme pyörien päälle. Pyörillä ajoimme iloisesti Filzalmseelle saakka. Nyt pääsimme tekemään jotain minkä ainakin toinen meistä muisti 13 vuoden takaa. Pääsimme nostamaan jonkun ukkelin järvestä ylös. Toisin kuin 2006, tällä kertaa emme olleet yksin järvellä. Itseasiassa eräs pikku poika halusi meidän nostavan ukkelin järvestä ylös. Hän pyysi encorea, kun se vajosi takaisin järveen ja mehän poljettiin se takaisin ylös.

Filzalmseeltä lähdimme jalan eteenpäin, kohteeksi asetettiin Jochstubn see. Tunnin kävelyn jälkeen olimme ravintolan kohdalla, johon pysähdyimme kunnon lounaalle. Saimme syötyä salaatit kun tarjoilija tuli kertomaan, että kohta alkaa sataa. Siirryimme sisälle syömään varsinaista pääannostamme. Täällä saimme parasta ruokaa Brixen im Thalessa tähän mennessä. Sateen loppumista odotellessa suunnittelimme ja varasimme Mustan metsän majoituksia. Sateen tilapäisesti loputtua oli edessä valinta, kävelläänkö pyörille ja luovutetaan vai jatketaan eteenpäin ja päätetään mitä tehdään sateen sattuesa.

Valitsimme jälkimmäisen, sillä tänne saakka on tarvottu ja jos perkele eilenkin mentiin mäkeä ylös vaikka järkeä ei ollut, niin kyllä tänäänkin. Mielenkiintoisesti se puoli, jonka suosikkitekemistä tämä ei ole on se joka tekee nämä tiukat valinnat. Niinpä lähdimme kävelemään Jochstubn seelle ja pääsimme perillekin. Koko paikka oli tosin pilvessä ja keli oli hieman kostea. Otimme kuvia, nauroimme, mutisimme kävelyn turhuudesta verrattuna polkupyöräilyyn ja lähdimme kävelemään takaisin. Koko paluumatkan tihkutti hieman ja lopulta sade muuttui hyvin kovaksi. Tässä kohtaa olimme onneksi pienen kuusikon vieressä, joten menimme niiden alle suojaan. Meidän ohi sateessa meni iloinen monihenkinen ryhmä, joka kuittaili meille jotain saksaksi. Saksasta jotain ymmärtävä kuittaili takaisin päin. Pikkasen tämän jälkeen lähdimme juoksemaan sateeseen. Toisin kuin tuo ryhmä, me juoksimme suoraan peltojen poikki. Sähköistetyt aidat hieman hidasti matkaa, etenkin kun reppu jäi kiinni niihin kerran. Emme kuitenkaan tehneet meidän toista oikaisua, sillä näimme useita lehmiä juuri siellä mistä meidän piti oikaista. Niinpä juoksimme lopun matkaa takaisin hyvälle ravintolalle sateessa.

Ravintolalla oli tarkoitus nauttia jälkiruuasta. Meidän järkytykseksi vitriini oli tyhjä ja paikka näytti sulkuvalmillta. Jälkkäreitä oli kuitenkin saatavilla, ne olivat vain jääkaapissa. Joten isot kupit kuumaa juotavaa ja erittäin makeat jälkkärit pöytään. Okei – Kristan “jälkkäri” ei ollut jälkkäri vaan pääruoka, jota tarjoilija suositteli meille. Jossain kohtaa meidän kahvittelua tarjoilija ilmestyi snapsien kanssa. Saimme talon puolesta snapsit kun kerran palasimme toisen kerran tänään heille asiakkaaksi :).

Kahvitauko oli erittäin hyvä. Vaatteet ehti kuivumaan hieman, reissaajat virkistyivät merkittävästi ja sade lakkasi! Vaelsimme takaisin Filzalmseelle, jossa hyppäsimme pyörien selkään. Pyörien kanssa huruteltiin hissukseen vuorta alas, jotta perse ei kastuisi pyörien heittäessä vettä oikein kunnolla kovissa vauhdeissa. Valuimme pikaisen hotellipysähdyksen avulla suoraan urheiluliikkeeseen palauttamaan pyörät.

Illan viimeinen urhea teko oli kiivetä takaisin hotellille ja käydä suihkussa. Loppujen lopuksi meidän tuli pyöräiltyä 107 kilometriä täällä vuoristossa, mutta ei kunnon maastossa ja vaellettua ehkä viitisen tuntia. Tästä on hyvä ponnistaa ensi viikon vaelluksiin.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-08-01

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Että aika lentää :). Tänään standardi loma-aamun jälkeen oli edessä lähtö eilen löytämäämme kiipeilypuistoon. Matkaa sinne on 21 kilometriä ja Google arvioi että matkaan kuluu yli puolitoista tuntia, mikä antaa viitteitä isosta mäestä. Meillä on maastosähköpyörät joten miehet arvioi että olemme heittäen tunnissa perillä. Matkaan lähdettiin hieman kahdeksan jälkeen hotellillta.

Noin yhdeksän aikaan Google näytti meille reittiä pitkin polkua, joka oli hieman heikomassa kunnossa. Pyöriä väännettiin ylös mäkeä lopulta työntäen. Pidimme pienen neuvottelun. Neuvottelu startattiin kipakalla kommentilla: “ylöspäin mennään koska alas en lähde”. A-SI-A selvä! Jatkoimme vääntämistä ylöspäin polun muuttuessa huonommaksi ja lopulta kadoten täysin. Takaisin ei käännytä! Ainakin puolitoista tuntia rämmimme vuoren rinnettä ylös. Polkua ei ollut, puita oli kaatuneena esteenä. Hakkuuaukea oli Kristaa rintaan saakka korkeaa marjapuskaa ja hakkuujätettä piilossa kaiken sen puskan alla. Minä kannoin kummankin pyörät vuorotellen ylös mäkeä, välillä nostaen pyörät selkään, välillä vetäen ja lykkien niitä pitkin mäkeä. Tiimi toimi, palaute oli positiivista, ratkaisukeskeistä. Toinen etsi polkua, toinen siirsi kamaa. Lopulta, lopulta pääsimme vuoren rinteellä olevalle tielle. Google ja todellisuus olivat taas sama. Hiestä täysin märkä mies höyrysi auringonpaisteessa ja istui keräten voimia. Maisemat oli eeppiset ja tuntui todella hyvältä – vielä pari tuntia sitten harmittelin, että mitään kunnon fyysistä rääkkiä ei ole ollut vielä. Suunta jonne Google halusi mennä oli kielletty yksitystie. Päätimme vaihtaa reittiopastuksen auton opastukseksi ja lähteä kiertämään vuorta automaisesti. Tulimme rinnettä alas kohtuullisella vauhdilla. Ehkä 20 minuuttia myöhemmin, ohitimme sen pisteen missä olimme käyneet keskustelun siitä palataanko vai jatketaanko. Otimme tämän hyvällä huumorilla.

Kiersimme lopulta vuoren, noin 8 kilometria ja nousimme teitä pitkin ylös kiipeilypuistoon. Olimme aivan kuitti kumpikin. Kävimme ravintolassa syömässä ja keräämässä voimia. Päätimme, että kiipeilypuistoon ei riitä paukut, ei millään, mutta täällä on mäkiautojuttu. Ostimme liput ja hurjastelimme mäen alas omilla mäkiautoilla. Aivan mahtava kokemus. Tämän jälkeen myös kädet olivat väsyneet. Vuoren huipulle palattiin kondoolilla, joten reissun pakollinen kondoolikyytikin saatiin hoidettua.

Paluumatka oli tekemistä. Pysähdyimme kerran matkalla syömään pitsat ja lepäämään pienen hetken. Päivä oli kuuma, yli 25 astetta lämmintä ja pelkkää auringonpaistetta. Hotellille päästyämme kaikkein virta oli aivan loppu. Olimme takaisin minuuttia ennen neljää. Pyörissä oli enää yksi pykälä jäljellä – muutama kilometri kevyintä sähköavustusta, kännykän eeppinen akku oli alta 20%, kellon akku oli alta 20%, miehen ja naisen bioakku oli alta 20%… Menimme suihkun kautta takapihalle nauttimaan auringonpaisteesta. Aurinkoa ei ollut tarjolla kovin pitkään. Luimme silti pihalla kirjaa ja blogeja.

Illan ravintolareissu pyrki olemaan käynti 13 vuoden takaisessa ravintolassa. Etäisyyttä kanditaattiin oli julmat 1.4 kilometriä. Matka taitettiin jalan. Ravintola ei ollut oikea paikka, mutta ruoka oli hyvää, koska kastikkeena oli sudennälkä. Paluumatkalla hotellille poikkesimme pariin eri ravintolaan. Viimeinen tärppäsi. Täällä olimme 2006 syömässä. Tänne tulemme takaisin. Tämä tieto piristäen kävelimme “reippahasti” takaisin hotellille ja kaaduimme sänkyyn. Päivä on ollut silkkaa fyysistä rasitusta ja se oli mahtava 🙂

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-07-31

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Lomaherätys ja joogaa. Aamiaiselle ja sen jälkeen takaisin huoneistoon. Päivän keli ei lupaa hyvää ja leipäpohjainen aamiainen väsytti, joten luimme kirjaa/koodasimme ja torkuimme. Ennen yhtätoista päätimme kokata ruokaa ja sen jälkeen lähteä päivän tavoite pisteelle Filzamseelle. Olimme käyneet tuolla 2006, joten nyt olisi hyvät mahiset johonkin tuttuun.

Lähdimme liikkeelle pieneen tihkusateeseen. Pääsimme noin puoleen väliin matkaa kun puolet joukkueesta oli hyvin epäilevä pyöräilyn mukavuudesta. Toinen puoli ei ollut edes saanut hikeä päälle. Sähköpyörät auttavat aivan tajuttomasti näitä mäkiä kiivettäessä. Kelin ollessa kostea, päätimme poiketa ravintolaan juomaan terästetyt kaakaot, jotta loppumatka onnistuisi mukavasti. Kaakaota hörppiessä keli muuttui huonoksi. Alkoi sataa ihan kunnolla. Odottelimme sateen loppumista ja lähdimme liikkeelle takaisin alas kun luulimme sateen olleen ohi. Sade ei ollut ohi, mutta liikkeelle oli lähdetty. Niinpä viiletimme alas mäkeä vauhdikkaasti, mutta parikymmentäminuuttia sateessa maastopyörillä ilman lokasuojia aikalailla takaa, että pyöräilijät ovat märkiä joka ikisestä mahdollisesta paikasta.

Kämpillä heitimme vaatteet kuivumaan, kävimme suihkussa ja vaihdoimme paremmat vaatteet päälle. Lähdimme keliä uhmaten vaihtamaan Kristalle kirjaa paikallisesta kirjanvaihtopisteestä ja sen jälkeen pyöräilimme miesten protesteista huolimatta hyvin uhkaavan kelin alla viereiseen kylään weinstubeen juomaan viiniä ja syömään hyvin. Uhkapeli kannatti, eli parani iltaa myöten ja pysyimme kuivana mennen tullen.

Päivän aikana on tullut luettua kirjaa hyvät määrät ja nautittu sateisesta pyöräkelistä. Samalla tuli vahvistettua Kristalle, että Hohe Salvelle voi pyöräillä sähköpyörillä. Olimme tänään jo kohtalaisen lähellä ilman isoa yrittämistä.

huom. Jostain syystä kaikki kuvalinkit on kadonneet, toivottavasti kyseessä on nettisnafu, joka korjaantuu kun skriptit tulee CDN:n kautta takaisin jakoon. Muuten on edessä pirunmoinen työ saada kuvat takaisin oikeisiin paikkoihin.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}

2019-07-30

Ajoaika: N/A
Sähkökilometrit: N/A
Keskikulutus: N/A
Kokonaiskilometrit: 7632 km

Lomalla heräämme rennosti ja mukavasti 05.30. Myönnettäköön, että noin puolet joukkeesta ei nouse mukavasti, mutta nousee kuitenkin. Joogaa oli luvassa heti rennon heräämisen jälkeen. Sitten tapettiin aikaa ennen aamiaista. Minun nupissa on pyörinyt apuskriptit perusasioiden tekemiseen HTB tekemisessä. Turhauttaa käyttää aikaa esim shellin räpeltämiseen auki. Niinpä aloin aamulla kirjoittamaan auki pientä wrapperiä mikä helpottaisi hommaa. Tästä seurasi tajuntaa räjäyttävä ymmärtäminen yksinkertaisen takaoven voimakkuudesta. Olen tiennyt tästä aikaisemmin, mutta nyt ymmärsin sen. Tästä aukesi lopun päivää kestävä kuumeinen selitys erinäisistä ongelmien ratkaisuista ja automaatioista mitä voisin tehdä tämän wrapperini avulla.

Leivistä koostuvan aamiaisen jälkeen tulille kämpille tappaamaan hieman lisää aikaa. Polkupyörät kun sai vasta klo 09.00. Tässä kohtaa Juhan, jo nyt, loputon vaahtoaminen kaikesta siitä mitä on mahdollista uuvutti Kristan ja hän lähti torkuile. Koodia syntyi, propelli pyöri ja tekemistä riitti. Kymmenen aikaan sain itseni irti näppiksestä sen verta, että herätin Kristan ja lähdimme hakemaan vuokraamiamme sähkömaastopyöriä. Pyörien kanssa palasimme takaisin kämpälle syömään ja sitten alkoi pyöräily!

Tätä on odotettu! Aamupäivät vauhdikasta pyöräilyä (siksi sähkö) ja iltapäivät vaeltamista jalan (koska toinen osapuoli). Blogihistoriasta voi kaivaa kumpi haluaa tehdä kumpaa. Otimme kohteeksemme kohtalaisen raskaan 2 tuntia kestävän pyöräreissun majatalolle. Tarkoitus oli tutustua pyöriin ja ottaa rennosti. Vetelimme sähköpyörillä kaikenkaikkiaan 38 – 40 kilometriä, mistä ekat 20 kilometriä sisälsi yli 300 metriä nousua. Se tuntui pikkasen raskaalta, mutta ei edes kovalta työltä. Majatalolla vetäisimme Radlerin, kahvit ja kakut nassuun ennen kuin lähdimme takaisin. Tajusin itse mäen jyrkkyyden vasta kun tulimme 6 kilometriä 30-45 kilometriä tunnissa pelkästään rullaten ja jarrutellen alas majatalolta. Se mäki on piiiiitkä ja raskas ylämäki – mutta ei sähköpyörillä :). Kristakin nautti pyöräilystä ja ryki yli 20 km/h liki kaikissa olosuhteissa.

Olimme kämpillä joskus kolmen jälkeen todella energisinä. Taivas ei näyttänyt pahalta, joten teimme päivällisen ja lähdimme mitä pikimmin kävelemään päivän vaellusreittiä. Otimme helpon vähän yli kahden tunnin vaellusreitin. Reitti oli niin helppo, että valitsimme käyttää jalkineina five fingersejä. Kristan “riemuksi” olen koko päivän saanut “ahaa!” elämyksiä ja uusia ideoita oman wrapperini hyödyntämisestä. Olen myös kertonut niistä aina kun on ollut mahdollista.

Ensimmäinen vaelluspäivä lähti loistavasti käyntiin! Pyörät testattu ja fiilis niistä on mahtava. Kävelyreittejä on testattu ja fiilis niistä on ilmeisesti myös mahtava. Huomenna heräämme aikaisin ja lähdemme aikaisin kohti vuoria. Tarkoitus on löytää jotain mitä muistamme ensimmäiseltä reissulta 🙂

Illan viihdykkeinä toimi kuohuviinipullo ja mansikat, jotka jäivät eiliseltä yli. Krista luki kirjaa ja minä päädyin skriptaamaan ja hakkeroimaan muutamaksi tunniksi illan pimetessä.

{
  "error": "deleted_client",
  "error_description": "The OAuth client was deleted."
}