italia2024

Thursday, 2024-05-16

Ajoaika: 1h 20 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 398 km

Koko joukkue heräsi ennen seitsemää, koska yhdellä meistä oli vessahätä. Hätätilanteesta selvittyämme alkoi huoneessa härväily, hytissä aamiaisen syönti ja isän lähtö … töihin? – kyllä! Ylös, baarin viereen koulutusta kirjoittamaan.

Käsittämättömän tapahtumarikkaan puolitoistatuntisen jälkeen kohtasimme aamiaisbuffetissa. Miehille paljastui, että lapsille on omat värikkäät lautaset ja syömätarvikkeet. Sininen on päivän väri! Vaatteet, lautaset, muki!

Aamiaisen jälkeen jakauduimme taas kahtia. Ajatus lienee selvä: yksi tekee töitä, kaksi hupailee 3.5 vuotiaan tyyliin. Toimintapari tutustuikin toiseen perheeseen aamiaisen ja lounaan välissä. He istuivat meidän vieressä ruokailussakin. Lounaan päätteeksi Aavalta kysyttiin “Haluatko leikkipaikalle?”, hänen äitinsä toimesta. Välittömässä läheisyydessä ollut meidän poika huusi LEIKKIPAIKALLE! ja ampaisi matkaan reppu heiluen. En tiedä ehtikö hän leikkipaikalle saakka ennen kuin Krista sai hänet kiinni. Vauhti ja etumatka vähän enteili että ehti. Kristalla kun startissa oli vielä juominen kesken…

Toiset kävi saunassa, pelasi pelejä, jutteli ja leikki kun minä naputin koneella. Minulla oli rauhallinen, kuin Koronaa edeltävä reissupäivä. Oma rauha, omat jutut – ei valittamista!

Lopulta iltapäivällä kello löi neljä ja työn orja sai vaihtaa vapaalle. Shoppailua! Viime vuonna, samalla laivalla näin muumipaidan, jonka halusin ostaa. Valitettavasti silloin ei ollut oikeaa kokoa hyllyssä. Tällä kertaa oli! Ja paita oli jopa halvempi kuin mitä kyltissä luki! Elämä hymyily työn raatajalle.

Suihku, uusi paita ja kaikki kolme pääsivät leikkimään. Pallomeressä otettiin hiki pintaan, laitettiin aikuisia vankilaan, hypittiin laidoilta pallomereen ja juostiin lujaa. Tuttavaperheen kanssa juteltiin aina kun mahdollista, lapset tekivät juttujaan ja aikuiset jutteli.

Illallisella, ruokajonossa Krista pääsi juttelemaan italiaksi. Eräs italiainen oli kiinnittänyt huomiota siihen, että Krista aina välillä puhui Veikolle italiaa ja Veikko toisti italiaa takaisin. Kristan Duo lingo-opit pääsi heti käyttöön ja keskustelu eteni hitaasti, yksinkertaisesti, mutta puhtaasti italiaksi! Olin kuin äimällä lyöty! Uskomatonta rohkeutta! Minä ymmärsin jonkin verran enkä luonnollisesti sanonut mitään. Veikko saatiin esittäytymään italiaksi ja kysymään kuinka menee. Lausunta osui sen verta kohdilleen, että italialainen ymmärsi. Upeaa! Minun tajunnan räjäytti se, että tämä italialainen on kotoisin… Calabriasta.

Kello on seitsemän illalla ja istun yksin blogaamassa, miettimässä päivän kulkua. On hienoa olla taas matkalla! Edessä on vielä illan siirtymä. Kokemuksesta tiedämme, että Hampurin ohi on hyvä ajaa illalla kun ei ole ruuhkia.

Vähän vajaa yhdeksän illalla pieni mies herätettiin ja siirrettiin autoon. Illan viimeinen operaatio oli puolentoista tunnin ajo ohi Hampurin, jotta vältämme sen ruuhkat. Moottoritiellä tuli vastaan ne tutut, legendaariset, kolme harmaata raitaa … eikä se aiheuttanut mitään toimia kuskissa, 120 km /h on meidän maksimiajonopeus. Siinä nopeudessa sisämeteli on melkoinen, epäilemme syylliseksi kattoluukkua ja huonoa hytin eristystä. Vähän vajaa 23 olimme Sottrumissa uimahallin parkkipaikalla yöpymässä.

2024-05-15

Ajoaika: 3 h 2 min
Keskikulutus: 9.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 211 km

Koko kevät on työstetty kesäautoa kuntoon. Pienelle herralle on puhuttu siitä että reissuun lähdetään ja vihdoin, vihdoin! Päivä on käsillä. Viidennen reissun alkaessa tiedämme, että viimeinen pakkaushetki on erittäin stressaava, niinpä pieni mies lähti viettämään aamupäivää päiväkodissa – sanomaan “hei hei, ciao, ciao!” kaikille ja leikkimään kevään viimeiset leikit kavereiden kanssa.

Talolla alkoi juokseminen, siirtäminen, auton lopullinen pakkaaminen, verkon säätäminen kesän vuokralaisille kuntoon, blogin etusi… AIKA LOPPU! LIIIKKUUUU! Vain vartin myöhässä tavoiteaikataulusta perheen vastuullisimmat olivat autossa ja reissufiilikset tapissa. 5 minuutin siirtymä päiväkodille ja pienen miehen poiminta. Herra tuli juosten syliin, ilmaan ja perhe matkaan! Aamulla pikkureissaaja on käynyt kaikkien kanssa läpi mitä on luvassa, kuunteli vastapuoli tai ei.

Ensimmäinen pysäkki, sushia kyytiin lähikaupasta – ja viime hetken heräteostoksena toinen pikku pullo viskiä, sitä on hyvä olla kannossa ainakin paria eri makua ennen kuin edes Turusta päästään pois. Kaikki autoon, miehille matkanapoa – metrilakuja ja muuminapoja – iän mukaan ja matkaan. Veikkoa kiinnittäessä vanhemmat huomaa, että purujutska puuttuu Veikolta – kumpikaan ei tiedä missä se on. “No joo, se on varmaan takin seassa jossain!” MATKAAN! Miehet mussuttaa napojaan, nuorempi sammahtaa ennen kuin ollaan päästy edes moottorien alkuun… ja pelkääjän penkiltä kuuluu “Tekstiviesti päiväkodista: se purujutska on päiväkodilla, löytyi portilta”.

Tyylipuhdas kolmen kaistan vaihto, uukkari risteyksestä ja korjausliike oli käynnissä.

Purujustka kädessä! Uusi startti kesäreissulle, kaikki varamarginaali on leikattu pois ennen kuin Turusta on päästy pois. – Ei hätää, tämä on suoraa soittoa satamaan – tunnelma, jos ei katossa, niin ainakin kohtuullinen – aikuisilla, pienin reissaaja on lyhty pimeänä ja pysyi siinä tilassa aina satamaan saakka. Loppupuolella matkaa pelkäsin että herra ei ole hengissä, sillä ikinä aikaisemmin hän ei ole nukkunut autossa näin pitkään.

Laivaan meneminen oli harpun puolesta vähemmän stressaava, kuskin puolesta dramaattisesti enemmän kuin edellisenä kesänä. Auto on isompi, kässäri ei näemmä pidä jyrkässä ylämäessä – mäkistartin harjoittelua puolen minuutin välein kun autoa tungettiin lauttaan. Edessä ja takana iso auto… “Ei paha”. Mitään ei hajoitettu, ei edes hermoja täysin. Stressitasot oli kohdalla kun vihdoin saavuttiin hyttiin, mutta kaikki muu oli täysin OK.

Laivalla jakaannuimme kahtia – minulla alkoi työpäivä, Kristalla ja Veikolla lomailu. Loppupäivä oli pallomerta sekä pelejä toisessa ryhmässä ja koulutusmateriaalin työstämistä toisessa. Tapasimme super päivällisellä, joka oli hieman vauhdikas ja päättyi pienen miehen toiveeseen päästä nukkumaan. Ryhmän jakautuessa jälleen kahtia miehet toivottivat toisilleen hyvää yötä

Isompi mies: “Buona notte Veikko”
Pienempi mies: “Hyvää yötä senkin padre”

Calabriasta?!

Startti! – Hyvää yötä senkin padre