Ajoaika: 2h 6 min Sähkökilometrit: ?? Keskikulutus: ?? l / 100km Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: ???? km
Aamulla kaikki olivat aamiaisella yhtä aikaa, mikä indikoi vapaapäivää, joka indikoi seikkailuviikonloppua! Nyt oli luvassa viikonloppu, jossa yhdistetään kaikkien viikonloppureissujen opit.
Kohteena on Bremenhaven, johon mennään ainakin parin leikkipuiston kautta kiertäen. Siirtymäidea toimi, 30-50 minuuttia ajamista, 30 minuuttia leikkipuistoa, kahvit ja toistetaan.
Viimeisellä leikkipuistolla syötiin takaluukusta käsin lounas, jonka jälkeen oli pienimmän seikkailijan päivätirsahetki. Otin pienin kunniakierroksen moottoritiellä, jotta pieni seikkailija sai kunnolla unen päästä kiinni ennen kuin auto pysähtyi.
Ensimmäinen pysähtyminen Bremenhavenissa oli Bürgerpark, jonne Krista lähti jaloittelemaan Veikon ja allekirjoittaneen pysyen autossa. Toinen nukkui, toinen luki kirjaa. Valitsemani kohta sattui olemaan tilapäisen pomppulinnapuiston vieressä. Pienen miehen herättyä kävimme viettämässä puolituntia puistossa. Menoa hidasti huono keli, lähinnä siksi, ett märkä takapuoli luisui mäissä tosi huonosti.
Päivän varsinainen kohde oli Klimahaus. Museo/paikka, missä pääsee kiertämään maailmaan 7. eri ilmastoa. Sisäisen polun pituus on kaksi kilometriä (!) ja sen läpi menemiseen menee normaalisti yli kaksi tuntia. Olin aivan katki meidän saapuessa kahden jälkeen iltapäivällä paikan eteen. Kahvi ja leipä auttoi miestä hieman. Sillä välin kun Krista ja Veikko kävi tutustumassa paikalliseen ostoskeskukseen, isä sammahti kahvilan pöytään. Vartin tirsat auttoivat hieman väsymykseen. Täysin pöllähtänyt isä saatettiin viskikauppaan herämään. Kaupan valikoima oli iso, mutta täysin pöllähtänyt mies ei mitään osannut ostaa mukaan.
Klimahaus on mielenkiintoinen kokemus, mutta pitkä. Puolessa välissä on mahdollisuus levätä kahvilassa, lähteä pois tai jatkaa matkaa. Me päätimme poistua ja illallisen kautta mennä hotellillemme mikä on Atlantic Hotel Sail City.
Näkymä hotellihuoneesta oli mahtava! Pieni mies oli aivan haltioissaan huoneen näkymästä sekä omasta sängystään, missä oli luukku, josta pääsi sänkyyn. Voi riemua ja riehumista! Isompi mies taas sammahti sängylle ennen kuin pieni mies nukahti. 12 tunnin yöunien jälkeen saatan jaksaa taas paremmin.
Minun väsähdyksestä huolimatta viikonlopun järjestelyt toimivat parhaiten tähän mennessä. Alamme saamaan viikonloppuseikkailuista hyvän otteen: pakkaus toimii, liikkumislogistiikka toimii, tiimi toimii, yöt toimii: kokonaisuus toimii.
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: l / 100km Sähkökulutus: kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 1503 km
Blogi on ollut hiljaa pari viikkoa, koska pari viimeistä viikonloppua on ollut “normaalista” poikkeavia.
Mirja saapui luoksemme perjantaina 7.7.. Krista ja Veikko meni häntä vastaan aina Hampuriin saakka. Kyseisen viikonlopun kolmikko vietti Bremenissä tutustuen kaupunkiin. Minä taasen nautin viikonlopusta omassa rauhassa ja naputtelin töitä rapiat 20 tuntia. Silkkaa tekemisen riemua, konttien rakentamista, ongelmien ratkaisemista ilman että kukaan kysyy tai häiritsee. Homma oli niin mielyttävää että lauantaina unohdin syödä yhden aterian.
Viikonloppua seurannut viikko on ollut arjen pyörittämistä ja pieniä arkisia seikkailija. Otimme Mirjan mukaan ja palasimme Thulen puistoon kakkoskierrokselle. Toinen kolme tuntia siellä ja vieläkin on osa eläintarha-alueesta näkemättä sekä osa huvipuistoalueesta. Siitä paikasta irtoaisi riemua vielä yhden kerran ainakin.
Torstaina tuli seuraava poikkeama arkirutiineihin. Minä lähdin poikkeamaan Suomeen. Viikonloppuna oli MökkiLAN nro 72, johon ilmestyin. Nyt maanantaina on edessä paluu takaisin kesätalolle, jossa kesäarki voi taas jatkua normaalisti vielä seuraavat kaksi viikkoa.
Naiset ja Veikko ovat taasen käyneet seikkailemassa Pohjanmeren suunnalla, mutta tässä kohtaa en tiedä vielä mitä kaikkea siellä on nähty ja tehty.
Ajoaika: ?? Sähkökilometrit:?? Keskikulutus:? l / 100km Sähkökulutus: ? kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: ?X??X?X? km…
Hyvät hyssykät leirintöalueella tuuli. Autossa nukkuessa tuulta ei juuri kuullut. Ainut merkki tuulesta oli välillä kuuluva kevyt kopsahdus kun jokin osa pressusta nousi ylös ja laski takaisin auton päälle. Teltassa taasen tarina oli eri. Teltassa Veikko ei todennäköisesti olisi nukkunut ennen keskiyötä ja olisi herännyt joka välissä. Kristallakin oli vaikeuksia saada siellä unta ja nukuttua.
Eilen iltana vietimme hetken teltassa maistellen Saksalaista viskiä Tide. Se oli nuorta, alkumaultaan mielenkiintoista, jälkimaultaan polttavaa – tätä ei tulla maistelupulloa enempää hankkimaan.
Tuulen vuoksi aamiaista ei voinut kuvitellakaan valmistavansa pihalla. Onneksi tämä leirintäalue oli hyvin laadukas ja piti sisällään yhteiskeittiön. Teimme siellä ainoana perheenä seitsemän jälkeen ruokaa. Pyörät, teltta, aamun logistiikka tarkoitti kahden tunnin tehokkaan startin sijaan kolmen tunnin mittaista operaatioita, mikä taasen tarkoitti että aamupäivän suunnitelmat elivät koko ajan. Tarkoitus oli päästä katsomaan Pohjanmerta lisää. 10:30 aikaan parkkipaikkaa hakiessa fiilis alkoi olla aika synkkä, näytti jo pahasti siltä, että merta ei päästä vilaisemaan. Lopulta parkkipaikka löytyi ja vain vähäisen virhesuunnistuksen jälkeen olimme meren rannalla.
Se tuuli, voi hyvä luoja se tuuli. Meinasin kaatua taaksepäin noustessamme maavallin päälle. Veikko selkärepussa oli melkoinen purje! Pieni mies piti kaksin käsin kiinni hatustaan. Se meinasi lähteä päästä vaikka siinä oli naru leuan ali.
Tutkimme rantaa ja löysimme riemuksemme leikkialueen. Siellä, kovassa tuulessa oli jo useita perheitä asettautumassa rantatuoleihin, joten mekin jäimme leikkimään. Löytyi lapio ja ämpäri, joten hiekkaleikkejä oli luvassa. Pientä mies ei haitannut siinä vaiheessa enää ollenkaan tuuli.
Palasimme leikkien jälkeen parkkipaikalle lounaalle ja päivätorkuille autossa. Torkkujen jälkeen oli luvassa päivän pääohjelma Hylje…. hyljejutska! Nämä pelastaa hylättyjä hylkeiden poikasia rannalta, ruokkii ja kasvattaa ne ~25 kg painoiseksi ja päästää ne takaisin vapauteen. Vuodessa paikan läpi kulkee noin 80 hyljettä. Pääsimme lukemaan hylkeistä jonkin verran sekä ihastelemaan heidän syöttämistä, mikä pienten kohdalla piti sisällään letkun tunkemista suuhun ja kuravellin kaatamista letkun avulla kurkusta sisään. Oletan, että kuravelli oli jonkinlaista ravitsevaa ruokaa. Isommat taasen saivat mussuttaa kaloja.
Loppupäivä vietettiin lasten leikkipaikalla, ulkona ja sisällä. Välissä käytiin nauttimassa hyvä ravintolapäivällinen.
Kolmen kopla ei vielä ole yhtä hyvin toimiva kokonaisuus kuin mitä kahteen pekkaan saavutetaan. Parannamme kuitenkin koko ajan. Tämän viikonlopun jäljiltä vanhemmat oli hyvässä tikissä ja purettuaan auton nauttivat vielä lasin punaviiniä ja jutustelua keittiön pöydän äärellä illalla.
Isoin yllätys tavaroita purkaessa oli Veikon kumisaappaat. Ne pääsi kastumaan yhdessä kohtaa päivää ja Krista laittoi ne putsattuaan hänen polkupyöränsä koriin ajatellen, että kyllä ne tuosta muistetaan nostaa autoon. Ei muistettu, ei ollenkaan. Onneksi ne pysyi kyydissä vaikka autolla päristeltiin 120 km/h.
Ajoaika: Sähkökilometrit:?? Keskikulutus:? l / 100km Sähkökulutus: ? kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 1368 km
Herätys kesätalolla ilman herätyskelloa ja siitä hitaasti käynnistämään päivää. Seikkailuviikonloppu oli edessä hieman sateisessa kelissä. Tällä kertaa kohteena pääkohteena oli Norden.
Matka alkoi poikkeamalla roskattomaan Emdenissä. Tämä poikkeama piti maksaa meille vain 10 minuuttia lisää, muttaa tämä pikku manooveri päätyi lisäämään 51 vuotta reissuumme. Kävimme ensin roskattomassa, sitten kahvilassa, sitten päädyimme tutkimaan vähän kaupungin keskustaa – melkein kävimme bunkkerimuseossa ja vasta lounasaikaan päädyimme poistumaan. Onneksi olemme rennosti liikkeellä.
Lounasta vedettiin leikkipuistossa. Lounaan jälkeen oli myöhäisten päiväunien aika, joten autoa viriteltiin ja tavaraoita siirreltiin kunnes pystyimme nukkumaan päiväunet auton sisällä leikkipuiston vieressä. Miehet takana, naiset edessä. Päiväunista minut saatiin nousemaan kertomalla, että eka pysähdys Nordenissa tulisi olemaan kahvila.
Kahvilassa vohvelit nassuun ja niiden voimalla leirintäalueelle. Tässä kohtaa kello oli jo liki viisi. Alkuperäisessä viikonlopun hahmotelmassa olimme aamupäivällä pystyttämässä telttaa leirintäalueella. Nooooh. Sattuu ja tapahtuu.
Kuudelta olimme valmiita katselemaan nähtävyyksiä – Pohjanmerta. Täällä tuulee runsaasti, onneksi ei kuitenkaan sada, joten ihastelimme Pohjanmerta vallin päältä ja kävelimme takaisin leirintäalueelle – ja siellä ensimmäiselle alueen kolmesta leikkipuistosta. Päädyimme käymään läpi kaksi näistä leikkipuistoista. Tämä leirintäalue on iso ja hyvin järjestytynyt. Itseasiassa tänä vuonna, heinäkuun loppupuolella näillä on 40 vuotisjuhlat.
kello on nyt vähän vajaa yhdeksän ja Veikko on sammahtanut autoon. On aika lähteä viskimaistelua tekemään viereiseen telttaan Kristan luo :). Tämä on siis eka kerta kun nukumme kahdessa eri ryhmässä viikonloppureissullamme. Veikko ja minä autossa, koska auton saa nyt hyvin pimeäksi ja Krista teltassa, koska autoon ei mahdu kolmea.
Ehkä huomenna pysymme paremmin visioidussa aikataulussa.
Ajoaika: 2 h 10 min Sähkökilometrit: 42 km Keskikulutus: 8.4 l / 100km Sähkökulutus: 0,98 kWh / 100 km Huippunopeus: 200 km/h Kokonaiskilometrit: 1132 km
Aamu alkoi kuudelta leirintäalueella. Siirryimme hiljaa kokkaamaan aamiaista sisäleikkialueen viereen. Veikko vietti kaksi tuntia iloisesti leikkien lelujen kanssa. Aamupäivällä leirintäalueella raikasi välillä huudot: “ISÄÄ!” “VEIKKOO!” “ISÄÄ!” “VEIKKOO!”, kun me paikansimme toisiamme.
Aamun leikkien jälkeen oli isän seikkailun aika, mikä oli taas vaellusta puistossa. Tällä kertaa puisto osoittautui olevan puisto! Heti kun päästiin autosta pihalle ja isällä oli reppu kädessä, kuului pojasta “seikkailulle!” ja sormi osoittaa metsäpolulle. Nyt aletaan olemaan oikeassa asenteessa! Puistosta löysimme pari katsomisen arvoista paikkaa, joista toinen oli kiipeilemisen arvoinen. Kivien yli, ympäri ja ali mentiin monta kertaa. Safkat autolla ja on aika siirtyä takaisin Saksaan noutamaan Krista.
Päästyämme Saksan puolelle välittömästi autoja vaihtoi oikealle kaistalle ja lähti vetämään lujaa. Oli aika tarkistaa auton sotahuuto, painaa GTE nappia ja liittyä hupiin. 200 km/h oli huiput mitä otin, enemmänkin olisi päässyt. Jarruttelu paljasti, että jarrut on huonossa hapessa. Jarruteltaessa auto värisee hieman. Aika viedä auto huoltoon, taas.
Sä tiedät olevasi Saksassa kun ajeltuasi riittävästi 200 km/h vaihdat takaisin oikealle kaistalle ja lasket vauhdin 120 km/h, jossa vaiheessa takana oleva matkailuauto alkaa saamaan sinua kiinni. Nämä menee matkailuautolla, pyörät peräkoukussai, 160 km/h täällä. I LOVE IT!
Krista napattiin mukaan Dörpenistä ja reissaajat matkasi Bourtange Fortress Museumiin. Kannattaa vilasta kartasta miltä paikka näyttää ilmasta käsin. Päivä oli kuuma, joten seurue tankkasi nesteitä ja jätskiä. Paikka ei ole järin suuri, mutta siellä olisi ollut useita museita joita käydä katsomassa. Aikuisilla tuolla olisi mennyt iloisesti monta tuntia, pienen kanssa museot eivät olleet optio.
Halusin nähdä tykit ja meillä kävi odottamaton säkä. Siellä oli näytös käynnissä ja pääsimme näkemään musketin lataamisen ja ampumisen (ilman kuulaa), samoin pienen tykin. Veikko säpsähteli ja aikuiset nauttivat paukkeesta. Tuli jopa videoitua tapahtuma. Toinen kierros kahvilassa ja paluumatka saattoi alkaa. Pienin seikkailija oli aika valmis seikkailuviikonlopusta. Viimeinen leikkipaikka pysähdys kesti ehkä vartin, jonka jälkeen pieni mies halusi kesätalolle.
Viikonloppu oli erittäin positiivinen kokemus, onnistuminen kaikilla alueilla, jopa illalla. Pieni mies nukahti normaalilla aikataululla ja aikuiset saivat rauhassa purkaa auton ja valmistautua arkeen. Näyttää siltä, että kaksi yötä on aikalailla maksimi seikkailuviikonlopun mitta.
Ajoaika: 1h 59 min Sähkökilometrit: 30 km Keskikulutus: 6.5 l / 100km Sähkökulutus: 0.5 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 957 km
Mistä aloittaa? Tätä kirjoittaessa on kaunis juhannusilta leirintäalueella Hollannissa. Takana on yli 21k askelta. Joista monta tuhatta on tallattu pieni mies hartioilla, silti olen hyvässä tikissä puoli kymmeneltä illalla.
Ehkä aloitan toteamuksella, että härkäparina tämä reissaaminen on alkanut toimimaan, ainakin jos kohteina on leikkipuistoja ja eläintarhoja. Riittävästi minulle, että pysyn kiinnostuneena sekä järjissäni ja riittävästi pienelle miehelle, että hän on väsynyt illalla. Toinen merkittävä tekijä lienee, se että mahdollistan onnistumisen myös väsyneenä. Koitan jokaisessa tilanteessa kun olen energinen valmistella meidät seuraavaan vaiheeseen, niin pitkälle kuin mahdollista. Näin tehden, onnistun vaikka olisi väysynyt – suurin osa työstä on tehty jo.
Eilen ilalla paljastui, että pojan jaloista irtoaa James Brown funk tason haju. Pieni mies ei voi käyttää lenkkareita ilman sukkia. Kemiallinen sodankäynti autossa kuuluu isän yksinoikeuksiin.
Majoittumisparkkisen vieressä oli kahvila, jonka aukioloajat olin selvittänyt etukäteen. Se oli minun aamuvessani. Lähden olettamuksesta, että pienen pojan pottailu parkkipaikalla on vielä hyväksyttävissä, mutta isomman pojan pottailusta tulee sanomista. Aamiaisen virittelyssä meni 2 tuntia, jonka jälkeen pääsimme lähtemään kahvilaan. Kahvilassa kävimme läpi paikan ja päästin Veikon irti leikkinurkkaukseen. Oma rauhallinen vessahetkeni katkesi kun vessasta kuuluu “öö, öm, öm”. Avaan oven ja siellä on pieni mies auto kädessä. Vietin lopun pönttöojan paikallista paloautoa ihastellen… Kahvia, pillimehua ja pikku munkkeja junassa, oli kakkosaamiaisemme.
Aamun leikkipuisto löytyi parkkipaikan toiselta puolen. Siellä vietimme puolen tuntia kiipeillen, kaivaen hiekkaa ja laskien liukumäkiä. Sitten oli luvassa isän osuus, eli tien toisella puolella oleva puisto. En ollut mitenkään valmistautunut tähän, muuta kuin katsonut kartasta että siinä on puisto. Eka reitti sinne päätyi isoon porttiin, jossa on museohintoja. Museo ei ollut mielessäni, joten poistuimme tältä ovelta ja kiersimme 5 minuuttia toiselle sisäänkäynnille. Sielläkin oli ovi kiinni, ihmettelin, että onko puisto vielä kiinni? Onko niin, että 10 lauantaiaamuna puisto olisi kiinni? Mikä keskuspuisto se on? Noh, soitin ovikelloa ja sieltä vastattiin. Englantini osoittautui ylivoimaiseksi, mutta saimme välitettyä tiedot, että a) haluaisin poikani kanssa katsoa puistoa b) kyseessä on museopuisto ja olemme väärällä ovella. Ystävällinen nainen kuitenkin päästi meidät sisään ja pyysi että tulisimme maksamaan lipun. Ohjeistus oli “menkää oikealle ja sitten tulee vettä, sitä ei tarvi ylittää.” OK. Tässä on kartta, olemme punainen piste, minne piti mennä?
Tutkimme museoaluetta puoli tuntia koettaen löytää noilla ohjeilla paikkaa, mihin piti mennä. Onko se ravintola? Se on veden vieressä, se olisi looginen paikka? Onko sei Eingang? …ei? Sinne matkalla on monta vesiestettä, jotka pitää ylittää…. lopulta päädyin kysymään virallisen lätkän kantajalta. Oikea vastaus on Eingang, pääsimme sinne lukittujen porttien kautta. Siellä leikimme hetken hiekkalaatikolla ja kävelimme läpi koko puiston taas. Se oli hieno löytö ja sen jälkeen pääsimmekin siirtymään lounaalle.
Lounaaksi olin ajatellut tuoreita vihanneksia jnpp, eli Subwayta. Sinne kesti yllättävän kauan päästä, sillä tietyöt esti menemästä Googlen ohjeiden mukaan. Lounaan jälkeen oli edessä puolentoista tunnin siirtymä Hollantiin, jonka pienen miehen piti nukkua liki kokonaan. Valitettavasti hän veti torkut Subwayta etsiessä ja pysyi hereillä yli tunnin ajomatkasta. Jos aloin kuuntelemaan audiokirjaa takapenkillä alettiin protestoimaan, joten iloista poppia kuunneltiin koko matka. Hollannissa istuin tunnin parkkipaikalla lukemassa kirjaa, kun pieni mies nukkui päiväuniaan.
Matkan aikana siirsimme takapenkiltä hatun etupenkille. Alamme saamaan venyvyyden siihen kuntoon, että pystymme siirtämään tavaroita toisillemme vaikka olemme selätysten. 2 peiliä tietenkin auttaa asiaa.
Jossain kohtaa matkaa, Saksan puolella, tuli se ihana kolme harmaata raitaa -kyltti. Ajattelin, että nyt mennään, mutta letkan nopeus ei muuttunut. Epäröin, pysyin letkassa. 10 minuuttia myöhemmin paikallinen bemmi ja mersu tuli ja meni, jossa kohtaa autossa oli Full Metal Jacket “war face kohtaus“. Huusin autolleni, “show me your warface!” ja painoin kaasua – MERSUN PERÄÄN! Auton kaikki 1.4 litraa “murisi” – “Bullshit! Let me see your real warface!” kuski huutaa popin yli -> GTE nappi ja sähkömoottori apuihin. Murina ei juurikaan parantunut, mutta vauhti kasvoi. Valitettavasti yli 160 ei päästy ennen kuin nopeusrajoitukset tulivat taas vastaan. Mää tarvin sen V8n takaisin…
Välipalaa auton takaluukussa ja nokka kohti Wildlandsia. Eläimiä, liukumäkiä, eläimiä, kiipeilypaikkoja, eläimiä, kiipeilypaikkoja. Välissä jätskiä, pillimehua, kahvia ja runsaasti vettä. Paljon jäi vielä näkemättä ja hyvä niin, voimme palata tännekin myöhemmin :).
Puoli kuusi olimme matkalla leirintäalueelle ja kuudelta pieni mies oli hiekkalaatikossa ja välillä trampalla tyytyväisenä kuin vain pieni mies voi olla. Pastaa iltapalaksi, kumpikin suihkuun ilmanlaadun parantamiseksi ja autoon vain pienten protestien jälkeen lepäilemään. Yhä aikuisella on enemmän paukkuja kuin pienellä, joten kuten aikaisemmin totesin, tämä alkaa luonaamaan. Kello on kymmenen, joten nyt lienee isänkin aika mennä nukkumaan.
Ajoaika: 50 minuuttia Sähkökilometrit: ???? Keskikulutus: ?? l / 100km Sähkökulutus: ?? kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 844 km.
Juhannus. On aika härkäparin lähteä kahdestaan seikkailulle. Isä-poika seikkailuviikonloppu. Äiti pääsee vuorostaan rentoutumaan viikonlopun verran. Sunnuntaina tavataan Dörpenissä, josta lähdetään viikonlopun viimeiselle nähtävyydelle.
Suunnitelmani on yksinkertainen: Ruokaa, leikkipuisto, tappavan tylsän asian vilkaisu, ruokailu, nukkumisen aikan siirtyminen huvipuisto/zoo/leikkipaikkaan, iltapäivä siellä, yöt nukutaan autossa.
Suunnittelin kaiken käytännössä tänään aamulla, kun Krista oli Veikon kanssa kaupassa. Sitten yhteinen kahvihetki kahvilassa, arkisia askareita, lounasta, unta palloon pienimmälle & leffaa isoimmille.
Kahvilassa oli iso myyntipuoli ja siellä oli myynnissä viskiä! En ole moista ennen nähnyt ja koska hinta oli ~30€, pullo lähti mukaan silmää räpäyttämättä.
Arkisissa askareissa oli renkaan paikkausetin ostaminen. Olin ottanut moisen mukaan. Olin tarkastanut, että siellä on kaikkea, liimatuubi on paksuna, paikkoja on, vääntimet löytyy yms. Tuubiin oli näemmä tullut reikä ja se oli kuivunut. Tuubi rutistui kasaan kuin kokeellinen sukellusvene – toki vähemmän dramaattisin seuraamuksin, eikä liimaa tullut. Arkisissa toimissa Saksani alkaa toimimaan. Kriittistä tässä on se, että olen etukäteen päättänyt mitä sanon, milloin sanon ja tehnyt selvitystyötä. Lausun sanani haluamani ajankohtan ja pidän “tonnin seteli ilmeen“, kun natiivi höpöttää jotain skriptiini kuulumatonta. Pidän skriptini ja poistun. Tällä tapaa olen saanut mm ostettua renkaan paikkaussetin ilman ongelmia.
Iltapäivä! Miehinen seikkailu voi alkaa. Veikko auttoi pakkaamisessa minkä pystyi. Oma reppu mukaan, reppuun villakerrasto ja vespullo (noin pieni mies sen sanoo…). Tällä kertaa osattiin odottaa hieman paremmin. Keskustelu siitä ketkä lähtee matkaan ja mitä äiti tekee piti käydä useaan kertaan. Lopulta autossa istui, vain vähän etujassa, pieni innokas seikkailia Virgil rotta sylissään.
Matkamme ensimmäinen etappi oli Tier- und Freizetpark Thule. Täällä tulikin vietettyä kolme tuntia, poistuimme kun pakko oli. Alueesta jäi runsaasti näkemättä. Suosikkilaitteeksi paljastui juna. Veikon mukaan ihmiset lauloivat tosi paljon yhdessä tietyssä laitteessa. Isän korvaan se kuulosti kovasti kiljumiselta, mutta toiseelta isä ei ole kovin musikaalinen. Pässiaitaus oli aivan kultaa. Kengurut on kummankin mielestä parasta karvaista eläintä mitä löytyy, heti rottien jälkeen. Kengurut eivät jakaneet pienen miehen intoa ja päättivät poistua aitauksen toiseen laitaan kiljuvan pienen pojan juostessa kohti. Leijonat säväytti isää ja apinat puolestaan viihdytti. Veikko on alkanut hahmottaa kuvaamisen taikaa ja hän pyysikin eläintarhakierroksen aikana useamman kuvan otettavaksi.
Alueelta poistumisen jälkeen oli aika vetäistä illallinen nassuun. Ruokailussa tähtään minimaaliseen laittovaatimukseen. Parasta on jos voin välttää jopa veden lisäämisen, että riittää vain lämmittäminen. Tänään illalliseksi oli tuorepastaa ja patonkia. Kumpikin veti sitä hartaudella nassuunsa auton takaluukussa istuen.
Illan nukkumapaikaksi olin valinnut Cloppenburgin keskustasta löytyvän matka-autoille tarkoitetun parkkipaikan. Täällä voi tyhjentää wc-kasetin ja olla parkissa, mitään muita palveluita täällä ei ole – vitoselle kunnolla vastinetta.
Pakkausvirheitä on osoittaunut olevan useita, mikään ei ole missiokriittinen. Pimennystä varten minulla on kaksi mustaa lakanaa mukana, mutta unohdin lakanan, sillä nukumme peiton kanssa, joten minulla on yksi musta lakana millä peittää takaikkunoita. Tosin, etupenkit / etuikkuna oikeasti pitää peittää, sillä siellä ei ole mitään tummennusta, joten ei ole pimennysverhoja – pakkausvirhe 1. Tyyny puuttuu minulta – pakkausvirhe 2. Ilmapumppu puuttuu patjojen tukevoittamiseen – pakkausvirhe 3.
Pimennyshaasteita huolimatta nukutusoperaatio onnistui nappiin! Ainakin toistaiseksi. Veikko nukahti samoihin aikoihin kuin kesätalolla. Ilta on tosin nuori ja vaikka mitä voi tapahtua yön aikana. Aika kömpiä auton taakse itsekin nukkumaan. Ikkunat vaan kiinni ja toivoa, että pieni mies ei herää siihen ääneen.
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 744 km
Hotelliaamut on kyllä mukavia, siitä ei pääse mihinkään. Hengailimme hotellihuoneessa, pääasiassa sängyssä aamiaiseen saakka, mikä oli harmittavan myöhään kahdeksalta.
Aamiaisen jälkeen käytiin pyörimässä hetki hotellin edessä aukiolla hätistelemässä puluja, ihastelemassa moottoripyörää ja pomppimassa kiikussa. Aamupäivän ohjelma oli suunnattu pienelle miehelle, joten menimme takaisin leikkipuistoon.
Lounasaikamme on pahasti pielessä saksalaisessa kulttuurissa. Sunnuntaina klo 11 aikaan on aamiaista tarjolla, lounasta alkaa saamaan 13 aikaan, ehkä, jossain 12 jälkeen. Näinollen meidän lounas koostui toisesta aamiaisesta hobittien tyyliin. Tässä alkaa omanlainen miinakenttä hahmottumaan, aamiaista on tarjolla 8-12, lounasta ehkä 12-14 ja ei mitään 14-17. Oma aikataulu on: aamiainen klo 6, lounas klo 11, iltapäivän välipala ~14 ja päivällinen ennen viittä. Ero on aika mahtava ja vaatii selvästi enemmän suunnittelua kuin mihin olemme varautuneet.
Iltapäivällä oli äärimmäisen harvinainen istu puistossa ja lue kirjaa -hetki vanhemmilla. Toki, hetki syntyi koska pieni mies ei saanut nukahdettua. Lopulta puolentoista tunnin yrittämisen jälkeen edessä oli pieni puistolenkkikärryissä, jonka aikana pieni raportoija sammahti.
Päivän pääohjelma oli prinssin museossa käynti. Veikon kanssa taidetta tuli katsottua “Löytyykö tästä lintu/lammas/koira/hevonen/lehmä?” -mallilla, jolloin taidemuseo toimi yllättävän hyvin. Okei, kerran meinasi käydä huonosti ja poika vetää taulun alas seinältä, mutta mitään ei ehtinyt tapahtumaan – korkeintaan taulu heilahti….
Museon jälkeen kello olikin jo paluuhetken verran, joten hotellilta reput mukaan, jätskit naamaan ja menoksi. Junassa päivällinen ja pyöräillen kohti taloa. Olimme sen verta hyvässä ajassa paikalla ja pienessä miehessä sen verta virtaa, että otimme puolen tunnin pysähdyksen merirosvopuistossa. Tänään oli se päivä kun köysirata korkattiin. Toinen poika, ehkä vuoden tai kaksi vanhempi näytti mallia ja sitten mentiin perässä. Vaikuttaa siltä, että uusi suosikkijuttu on löydetty.
Alamme saamaan hieman tätä reissaamisesta haltuun. Nyt illalla kämpillä pieni mies sammahti liki välittömästi kun sänkyyn oltiin päästy. Helposti puoli tuntia etuajassa normaalista uniajasta ja vanhemmat – vanhemmat jaksavat tehdä omia juttuja kuten lukea kirjaa tai blogata tai muita tärkeitä asioita. 🙂 yli 17 000 askelta takana, eikä tunnu missään.
Ajoaika: N/A Sähkökilometrit: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Sähkökulutus: N/A kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 744 km
Aamulla kuudelta ylös vaikka nuorin protestoi. Rento aamiainen, viimeiset pakkaukset ja pyörillä liikkeelle. Ensimmäinen matkaetappi oli Augustfhen, jossa vaihdoimme pyörät junaan. Junalla 30 minuuttia, joka meni ohi aivan liian nopeasti – hädin tuskin ehdimme napostelemaan smoothiet, ja olimme Oldenburgissa.
Aamupäivä oli varattu shoppailulle. Roskaton kauppa – irtokarkkia ja jotain muuta hyödyllistä, vaelluskauppa – yksi kaasupurkki lisää mukaan ja sitten piti käydä syömässä, mutta ennen sitä tuli pienen miehen matkamittari täyteen ja piti päästä tekemään pienen miehen asioita. Onneksi vieressä oli Waffenplatz – aukea – jonka lastenliike antaa lasten ajella kahdella pienellä potkuautolla ja toinen pikku lapsi oli yhteistyöfiiliksissä. Autoilla sekoilua, vesilähteessä sekoilua, lintujen perässä juoksemista, juoksemista vailla järkeä. Jahka isoin energia oli saatu kulutettua pystyttiin pomppimaan isien kanssa kiikussa. Sitten taas koohellettiin.
Koohelluksen jälkeen kaikki oli hyvin nälkäisiä. Kaukaa viisas Krista oli selvittänyt meille torilta ruokapaikan ja pääsimme napostelemaan kukin omaa lämmintä keittoaan. Ruokailutaon jälkeen jatkui shoppailu vielä vähän. Kristalle teetä, minulle uusia T-paitoja.
Tämä tuntuu toisinnolta Ranskan reissuun. Tällä kertaa tosin vain T-paitani oli siinä kunnossa, että liki kaikki piti uusia kolmen viikon armottoman reissukäytön jälkeen. Tämä johtuu siitä, että hieman ennen reissuunlähtöä jouduin uusimaan pitkähihaiset ja farkut kotimaassa. Tällä kertaa selvisin ilman tulkkia ja muotiapua, T-paidat on helppo ostaa vaikka ei osaa kieltä, eikä miesten osastolla turhaan pyöri apulaisia.
Shoppailun yhteydessä tuli huomattua, että kaupungilla on runsaasti sateenkaarilippuihin pukeutuneita tyyppejä ja merkittävän osa ihmisistä oli poikkeavan värikkäästi pukeutuneita. Tänään täällä oli Pride-kulkue. Sitä tuli seurattua etäältä pariin otteeseen. Kulkue starttasi kun Veikko ja isä nukkui päiväuniaan linnan puistossa. Tallensin vähän etäältä iloista poppia videollekin.
Kun koko joukkue oli herännyt, oli aika siirtyä leikkipuistoon, missä tulikin vietettyä hyvä hetki iltapäivästä. Loppuaika päivästä meni siirtymiseen hotellille ja illalliseen.
Sängyssä maatessa, hyvin väsyneenä, kello näyttää että yli 20 000 askelta on käveltynä. Tämä taitaa olla kesäreissun uusi ennätystä.
Kaupunkia tuli siis kaikenkaikkiaan katseltua aika hyvin. Veikkokin sammahti ajoissa hotellissa, vaikka valoa on runsaasti ja paikka on uusi. Ei mitään ekaan telttayöhön verrattavissa olevaa. Reissaaminen paranee koko ajan, jaksaa enemmän, nukkuu paremmin. Kone tuntuu lähtevän käyntiin.
Ajoaika: 6 min Sähkökilometrit: 3 km Keskikulutus: 0.0 l / 100km Sähkökulutus: 22.2 kWh / 100 km Kokonaiskilometrit: 744 km
Aikaisin ylös ja töihin. Aamupäivällä vieraiden ollessa aamiaisella huomasin, että luurin takalasi alkaa oikeasti pahasti repsottaa. Puhelimeni yksi nurkka kolahti tiililattialle MökkiLAN 70 reissulla. Vika näytti olevan esteettinen, joten en tehnyt sille mitään 7 kuukauteen. Pari viikkoa ennen kesän reissua päätin koittaa saada takalasin vaihdetuksi, sillä huomasin että se on noussut vähän irti. iTapsa ei saanut uutta lasia ajoissa paikalle, joten homma jäi. Ajattelin, että taklataan asia kun pääsen takaisin Suomeen ja julkaisematon Samsung Fold 5 kiiltää jo silmissä. Se, että tämä luuri on kestänyt minun käsittelyä kohta kolme vuotta ja Veikon rajoitettua käsittelyä pari vuotta kertoo miten hyvin taittoluuri kestää käyttöä. Anyhooo, nyt oli pakko teipata luuria, jotta takalasi pysyy paikallaan siihen saakka kunnes Suomessa korjaan luurin.
Krista ja Veikko kävi vieraista huolimatta perinteisellä torikäynnillä. Tällä kierroksella mukana oli myös lyhyt apteekkikierros sekä auton tarkistus. Veikkokin viihtyi apteekissa jättimäisen toteemipaalun(?) kanssa. Auton tila piti fyysisesti tarkistaa, sillä luvattua soittoa ei ollut kuulunut. Riemuksemme auto oli valmis, joten iltapäivätiimille tuli nakki noutaa se pois. Ilmastointilaitteeseen oli vain lisätty kaasuja/nesteitä. \o/
Testini auringonkestävyyden suhteen ovat nyt valmiit. Napostelemalla päivittäin betakaroteenia kestän aurinkoa, kuin vanhoina hyvinä aikoina. Auringossaolo muodostuu ongelmalliseksi vasta kun olen ollut syömättä 3 päivää betakaroteenia. Näimmä tulen napsimaan sitä kesät läpeensä tästä eteenpäin – ei huono kompromissi, verrattuna siihen että viime vuodesta alkaen en pystynyt auringossa kovin kauaa olemaan.
Miesten hurja iltapäivä alkoi torkuilla. Veikon herätessä isä kömpi pojan viereen sänkyyn ja iltapäivätorkkuja jatkettiin vielä yhdet 45 minuuttia. Tästä täysin virkistyneenä lähdimme noutamaan autoa. Autokorjaamon vieressä oli hevosia laiduntamassa, joten nouto kesti useiden minuuttien sijaan kymmeniä minuutteja meidän ihastellessa hevosia, autojen huoltoa sekä jäteöljyn noutoa.
Illalla oli edessä vieraiden hyvästely ja rauhoittuminen.
Arki on asettumassa erittäin mukaviin uomiin. Tätä myöten päivittäinen blogaus jää huomisen jälkeen pois ja siirtyy taas viikkosummauksiin sekä viikonloppuisin päivittäisiin seikkailupäivityksiin.
juha 
Ajoaika: 2h 6 min
