Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Korjausta eiliseen blogiin. Kirsta pääsi oppuillasta puhumaan muutaman sanan saksalaisen harpunsoitonopettajan kanssa, eli kaikkia kieliä tuli käytettyä ja tarkennuksena italia oli pääkieli, sitä käytettiin koko ajan.
Aamu miesten talossa toimii rutiinilla, isä herää tekee aamiaista, poika herää tulee aamiaiselle ja siirtyy välittömästi leikkimään. Isä liittyy leikkeihin mukaan aamutoimet lopetettuaan. Kello soi, aika lähteä päiväkotiin, pojalla on nälkä, koko matka päiväkotiin mussutetaan jotain ruokaa ja kävellään aitojen päällä. Päiväkodilla juostaan sisään ja isä poistuu ryhdikkäästi.
Olemme ilmeisesti reissaat riittävästi, sillä täällä elämä on hyvin “normaalia”, rutinoitunutta. Kaikki on tuttua. Tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Perillä ei olla oltu vielä edes kahta viikkoa. Tämä normaaliuden tunne on niin … yllättävä?, että juttelimme tästä puhelimitse. Kummallakin sama. Seuraavaksi kai tarvii opetella italiaa ihan kunnolla. Kieli on itseilmaisun suhteen rajoite, arki pyörii ihan helposti ilman kunnon osaamista.
Päivän iso agenda oli kauppareissu ja ennen kaikkea pyykkien pesu. Suoraa päiväkodista pesulaan ja kamat pyykkiin. Molemmat istumaan pesulan ulkopuolelle, koska sisällä ei kuulunut internet. Toinen katseli Disney+, toinen asenteli ohjelmistoja palvelimilleen. Kun pyykit oli valmiit ripsahteli pari isoa vesipisaraa. Päätimme mennä jätskille ja odottaa että pikkusade menee ohi. Jätskiä syödessä alkoi sataa kuin ämpäristä kaatamalla. Odottelimme vartin eikä loppua näkynyt pilville tai sateelle. Niinpä heitimme pyykkikassit pään yli “sateensuojaksi” ja lähdimme kesätalolle kaatosateessa. Minua nauratti koko matka, koska takaani kuului koko matkan erilaisia variaatioita
“Mä en jaksa tätä sadetta”, “Täällä sataa ihan liikaa”, “Mä en jaksa että mun vaatteet kastuu”, “Mä en jaksa, mun räpylät (paljasjalkakengät), ei pidä vettä”, “Täällä sataa ihan liikaa, mä en jaksa”
Kärsimys oli hyvin kuultavissa, viestinnästä huolimatta hän tuli puolijuoksua mukana läpi sateen kesätalolle saakka.
Kesätalolla vaihdoimme kuivaa päälle ja leikimme leegoilla kunnes sade loppui. Sitten olikin aika käydä kauppareissu ja ostaa viimeinen pussi karkkia ennen kuin äiti tulee ja tämä hupi loppuu. Talo on siisti, mutta pojat on ruokailun puolesta ihan hunningolla. Onneksi äiti tulee korjaamaan ruokailun.
Krista on matkalla takaisin ja huomenna on koko perhe taas kasassa.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Eilen, sunnuntaina otimme aamun rennosti leirintäalueella. Näyttää siltä, että pieni herra on oppimassa kielen lisäksi kultuurin nopeammin kuin minä. Perinteikkäästi opettelen kulttuuria syömällä paikallisia ruokia, mutta en juuri muuta ruoka-aikoja. Pieni mies taasen on menossa suoraan paikalliseen tyyliin: aamianen on pieni makea (karkki) ja pieni kahvi (vettä). Varsinainen kunnon ruoka syödään vasta joskus iltapäivällä tai peräti illalla. Juuri ennen nukkumaan menoa vielä safkaa nassuun – ihan kuin paikalliset. Katotaan palaa nuo tavat perinteiseen suomalaiseen suuntaan vielä kesän aikana.
Päivän tavoitteena oli eläintarha, jota tässä vaiheessa pidin liian vähäisenä tavoitteena. Päivässä on selvästi tilaa pienelle kaupunkitepastulle. Niinpä pistin auton nokan osoittamaan eläintarhan vieressä olevaa Bibionen kaupunkia päin. Tarkkaanottaen sen keskellä olevaa jättimäistä parkkipaikkaa, joka on keskiviikkoisin torialue. Siellä pitäisi olla tilaa.
Matkalla Bibioneen selvisi, että jokainen italialainen pyrkii kohti rantakaupunkeja, juuri nyt. Lähtiessämme Caorlesta kaupunkiin tulevien kaistalla oli kilometrien mittainen mateleva jono. Sama oli edessä Bibioneen mentäessä. Pitkä, pitkä mateleva jono. Yhdessä vaiheessa sporttimersu veteli S-kuviota autoni takana. Jäi täysin epäselväksi mitä se sankari koitti tehdä oikein. Googlen opastamana lähdin ajamaan yhden pikku kylän läpi ja se mersu jäi sinne jonoon. Johtuen tuosta reitistä leikkasin jonoon sisään kahden kilometrin päästä. Jono mateli ~20 km/h ja kylän läpi vedettiin 70 km/h. Taisin tehdä melkoisen ohituksen jonossa…
Bibionessa jättiparkki olikin yli puoliksi torikäytössä, vaikka ei ollut keskiviikko. Itaaaaalia. Lähdin ajamaan kohti eläintarhaa ja pysähdyin heti kun löytyi sopiva paikka. Takapenkillä oli nukuttu liki tunnin verran, joten vähän tokkuraisen pikku miehen kanssa lähdettiin katselmaan Bibionea. Kaupunki on turistirysä saksalaisille. Huonoon / yksinkertaiseen italiaani vastattiin takaisin Saksalla. Olin ylpeä siitä, että väänsin todenteolla italiaa ja onnistuin olemaan ymmärrettävä. En tosin pystynyt hallitsemaan kieliä kun minulle puhuttiin takaisin eri kielellä. Vastasin takaisin englanniksi jos tarjoilia kysyi jotain englanniksi ja sitten jatkoin italialla. Itseäni enemmän yllätti se, että kun tarjoilija puhui minulle saksaa, minä vastasin takaisin saksasi automaagisesti kuten “ja” “nein”, ymmärsin luvut ja varsinaisen sokelluksen tein taas italiaksi. Tämä kielijonglääräys ei tosi ole mitään siihen verrattuna mitä rouva veti tentissään Cagliarissa. Hän puhui italiaa, ruotsia, englantia ja hänelle koitettiin puhua ranskaa. Saksalaisen kanssa hän ei ehtinyt puhumaan, joten yksi kielistä jäi käyttämättä kun huomioidaan että me juttelimme suomeksi.
Bibionessa kävimme syömässä ja shoppailemassa. Minulle uusi viskimaistelulasi hajonneen tilalle (Solo questo bicchiere – Quatro euro – Si, prego – Grazie – Arrivedechi (Veikko huusi CIAO!)) Ja koska spekuloin, että vedellä tullaan lutraamaan paljon ostimme pikku kelluke veneen sekä vesileluveneen.
Eläintarhassa puhelimme italiaa minkä pystyimme “Guarda! (katso)”. Pieni herra yllätti minut yhdessä vaiheessa “Tartaruga! Tartaruga Guarda papa Tartaruga! Tre Tartaruga”, sormea seuraten minulle selvisi mikä on tartaruga, se on kilpikonna. Hylkeitä seuratessamme herra huuteli parille tytölle “Guarda! Guarda!”, mutta kun tällä ei saatu aikaan tulosta hän kysyi minulta mikä on hylje. “Foca”. “Guarda Foca! Focaa” ja nyt saatiin tulosta. Tytöt tulivat katsomaan ja ihmettelemään “Foca!” Muusta höpötyksestä emme saaneet selvää. Tarvitsemme verbejä lisää ja kielestä saadaan jotain hyödyllistä irti.
Paluumatka kesätalolle meni luppoisasti. Kesätalolla kesätalon omistajilla oli vieraita käymässä, koska jaamme pihan purin kamani heidän katsellessa. Heillä oli jenkkiperhe tukikohdasta vierailijana. Juttelin jenkin kanssa hyvän hetken auton sähköistä. Hän on ajatellut eläköidyttyään tekevänsä itse matkailuauto modin ja häntä kiinnosti sähköt erityisesti.
Auton purun ja ruokailun aikana pihalla lähti eeppinen vesipyssysota käyntiin, johon mekin liityimme. Kaikki 9 asetta oli käytössä, lapsia oli kuusi aikuisia kaksi (minä ja jenkki). Kaikki oli eeppisen merkinä kun sota lopeteltiin. Olin aivan kuitti ja taisin nukahtaa Veikkoa ennen.
Maanantai täällä oli se “Republic day”. Veikko opetteli käyttämään TV:tä, kaukosäädintä ja Disney+aa TV:ssä. Kombo, jota ei löydy kotoa. Kärsivällisen koulutuksen jälkeen pieni mies melkein osasi, mutta näppäili tappavan tasaisesti itsensä jonnekin. Toinen koulutussessio tuotti tulosta ja pystyin tekemään melkein häiriöttä lyhennetyn työpäivän.
Eräitä hupaisia asioita oli herran karkkien syönti. Hedelmätoffeekarkit avattiin yksi kerrallaan kääreistään samalla kun katsottiin sarjaa, sitten juostiin sen minkä jaloista pystyi keittiöön, laitettiin se roska roskiin ja vauhdilla takas. Onnistuin kuvaamaankin yhden kierroksen tätä.
Kävimme illalla leikkipuistossa, jossa on kirjakaappi. Otin itselleni sieltä pari italiankielistä Aku Ankkaa ja yhden pokkarin. Siinä tavoitetta arki-illoille.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: 1944 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1
Eilen illalla meinasin, että me nukutaan peitoilla, sen verta lämmintä on. Kömpiessäni sänkyyn peiton alle, hetken värjöttelyn jälkeen hain takaluukusta makuupussit. Tuuletus toimii! Hyvä, että hainkin, makuupusseja tuli käytettyä.
Takana on yö vailla yhtään ylimääräistä heräämistä. Kaikki meni puikkoihin. Aamun oli hyvä nousta levänneenä. Kattotuuletin jäähdyttämään ja ruuanlaittoon. Kaikki meni rutiinilla, mutta aikaa paloi. Kaikenkaikkiaan 3 tuntia meni aamiaiseen tekemiseen & syömiseen, tiskaukseen, sängyn (turhaan) pakkaamiseen, pyörien pakkaamiseen, hetken rentoutumiseen. Edessä on päivä AquaPark Pra’ Delle Torrissa, siellä pitäisi olla “kaikkea”.
Tämä on päivä on erinäisten ideoiteni testauspäivä.
Koska luvassa on kaunis, kaunis aurinkoinen päivä, haluan testata kuinka paljon meillä on ylituotantoa sähkössä? Joka ikinen laite mitä löytyi, kuulokkeista varaluuriin ja tähän läppäriin löytiin kiinni hupiakkuun.
Autoa pakatessa heräsi ajatus, mitä jos jätän tuulettimet kierrättämään ilmaa sänkyosaston yli sen minkä ne voi? Näin tehtiin, lähtiessämme “jäähdytystuuletus” kierrätti ilmaa autossa.
Minulla on uusi paranneltu kenttäsuihku sekä suihkuverho (pressu). Pystyykö käymään suihkussa keskellä asuntoauto parkkipaikkaa, vailla mitää suojaa?
Olen rennosti selvittänyt asiat etukäteen. Esim pyöräsiirtymisreittiä katsoin vasta nyt “tarkemmin”. Näyttäisi siltä, että mennään autotien viertä koko matka. Se ei edes Followme – tandem osan kanssa kuulosta hyvältä. Niinpä katselin karttaa tarkkaan ja näin pyörätieviivan kaiken lisäksi. Lähdin seuraamaan sitä vastoin Googlen ohjeita. Tämä vei meidät Caorlen sisään ajalemaan. Ajoimme peräkaanaa erilisenä yksikkönä kunnes pyörätie yksinkertaisesti loppui. Sitten oli aika, kaupungin keskustassa, laittaa pyörät kiinni. Tämä reitti antoi meille upeita maisemia ja hienoa näkymää Caorlen kaupungista, mikä on selvästi kalastuspainotteinen ja toisaalta täys turistirysä. Reittivalinnassa oli yllättävä este. Päästyämme Caorlen toiselle puolen tuli vastaan lauttakohta. Italialaiseen tyyliin siinä kerrottiin, että lautta operoi aikavälillä 08:00 – 00:00. Kuinka usein tällä välin puuttui täysin. Kerran tunnissa? Vartin välein? Heti ku viittii? Takapyörästä kyseltiin “Koska ollaan perillä?” ja olin jo valmis kääntymään ympäri kun lautta ilmestyi näkyviin. Saimme lauttaosuuden pieneen reissuumme. Tämän jälkeen Google ohjasi takaisin autotien ääreen. Katsoin, että rantaa pitkin ei tosiaan pääse, pakko mennä autotielle. Suureksi ylllätyksekseni autotien vieressä meni pyörätie, paluumatkalla selvisi, että se menee ihan tänne parkkipaikalle saakka. Ihan kuin joku olisi ajatellut tämän….
Minulla ei myöskään ollut selvää käsitystä minkälainen paikka on kyseessä, joten vesivarustelumme oli spekulatiivinen. Kelluke Veikolle, pari puhallettavaa donitsia, pyyhkeet, aurinkorasvaa – runsaasti vettä ja valmiiksi pussitettua napoa. Olin selvästi liian konservatiivinen. Olisi kannattanut ottaa kaikki vesipatjat ja jutut mukaan, ehkä pari vesipyssyä. Ensi kerralla tiedän paremmin!
Saimme silti poltettua 4 tuntia piraattivenealtaassa. Jossain kohtaa pari lasta ryhtyi meidän kanssa leikkimään. He tuli tarkoituksella härnäämään piraattilaivan vesipyssyn eteen ja tästä lähti puolituntia kestänyt leikki missä välillä me oltiin pyssyn ampuma-alueella, välillä he. Välillä jahdattiin toisiamme vedessä ilman tykkejä ja ruiskittiin mikä ehdittiin. Laivat vaihtuivat, leikki ei. “Me vs Ne” on universaalileikki. He eivät puhuneet italiaa, eivät ymmärtäneet minun saksaa, eikä englantia. Enkä saanut selvää heidän kielestä, joten kansallisuus jäi epäselväksi.
Iltapäivällä kolmen aikaan isä tarvi päivätorkut, joten palasimme pyyhkeillemme, joilla minä torkahdin 20 minuutin torkut ja herra oli liimattuna viereeni Disney+n avulla.
Alueen muut viihdykkeet aukesi kun minä heräilin. Söimme burgerin + ranet (ainut gluteeniton kama mitä löytyi) ja kävimme lastenleikki alueella, missä pääsimme näkemään kun siellä meitä ennen olleet 3 lasta sai ilmapallomiekan. Piirtelimme, ihmettelimme ja leikimme, mutta palloa ei tultu tarjoamaan Veikolle. Jossain kohtaa hän kysyi minulta “mitä on saanko pallon Italiaksi? Posso avere…. mitä papaa?” => Google translate “Posso avere un palloncino” kerron, pari harjoituskierrosta ja sitten hyvin hiljaa pallontekijää kohti täydellinen toisto. Kristan tankkaukset “posso avere un” -lauseesta on näemmä purrut. Useita yrityksiä Veikolta, mutta mies ei vain kuullut. Ehdotin, että heiluta kättä, sano Ciao ja sitten kun hän tervehtii kerro toiveesi. Herra yritti ja yritti, sydän meinasi särkyä ja ajattelin alkaa toimiin itse, mutta sitten käden heilutus huomattiin ja kuultiin “Ciao!” Veikko: “Posso avere una palloncino” I-mies: “Posso avere un palloncino! SI! topo(hiiri)” Juha: “I’m sorry, we are learning Italian. What did you say about a mouse?” I-mies: “No problem! Does he (Veikko) speak english? Do you want a sword or a mouse” Juha: “No, unfortunately. I’ll ask in Finnish. Miekka vai hiiri?” Veikko: “Miekka!” Juha: “Sword” Ja näin pieni mies sai miekan, joka vain vähän muistuttaa fallosta. Sen kanssa seikkailtiin alueen tivoliin/huvipuistoon, joka aukesi 17:30. Siellä kävimme pomppulinnaosuudessa ja yhdessä laitteessa (jokainen maksoi erikseen), valittu laite “juna”. Pomppulinnassa saimme sekoilun kohdalleen, jonka myötä oli eeppisin poliisi ja rosvo -leikki pomppulinnassa. Tänne voidaan palata äidin kanssa.
Puoli seitsemän olin aivan valmis lähtemään autolle, jonne pyöräillään vielä 30 minuuttia. Autolla nälkäinen ja väsynyt mies tutki testien tuloksia. Auto on ollut suoran auringonpaisteen alla, vailla mitään varjoa aamusta iltaan. Päivän lämpötila on 27-29 astetta varjossa. Auto olisi normaaliolosuhteissa sauna.
Akku kelluu 13.1 voltissa, kuin sähköä ei olisi käytetty. Aurinkopaneeli on upea!
Auton sisällä ei ole sauna, lämpötila on melkein viileä! Iltaa vasten sen voi saada viileäksi sänkyalueelle. Jotta ylimääräistä lämpökuormaa ei tuotettu autoon, teimme ruuan ulkona retkipyödän äärellä ja testasimme Veikon uutta tuolia. Ei optimaalinen, silti tämän kanssa herra yltää pöydälle saakka
Achievement unlocked – suihkussa julkisella parkkipaikalla. Tämä on heti kakkosena suihkutteluistani. Ykkösenä on kansallispuistossa ukkosmyrkyssä kylmällä vedellä. Vesi oli lämmennyt mukavaksi auton takaluukussa. Pressuverho toimi ja pumpulla varustettu suihkukahva toimitti. Ainut haaste on, että se siirtää 3 litraa minuutissa ja suihkupussi on 10 litraa. Suihkuaikaa on siis 3 minuuttia. Sillä sai ison ja pienen miehen pestyä, mutta kolmannelle ei jää vettä.
Suihkun jälkeen aloitimme iltatoimet. Veikko nukkumaan, minä laittamaan paikkoja kiinni. Puolentoista tunnin oma hetki pitää sisällään viestien lukemisen ja blogaamisen. Enempää ei ehdi. Olen todella tyytyväinen auton kyvykkyyksiin ja odotan ensi yön olevan viileä, yhtenäinen ja palauttava. Merkittävä päivitys aikaisempiin öihin.
Ajoaika: 1h 20 min Keskikulutus: l / 100km Kokonaiskilometrit: 1944 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Yö oli vielä katkonaisempi kuin mikään yö tähän mennessä. Useita heräämisiä, tällä kertaa joskus kahden aikaan yöllä herran siirtyi vierestäni omaan sänkyynsä, kerrossängyn yläsängylle ja mutisi jotain äidistä.
Kun vihdoin oli heräämisen aika, siinä kuudelta, herra aloitti “Mun mahaan sattuu koko päivän, niin mun ei tarvi mennä päiväkotiin. Katson kotona ohjelmia. ” Päätin olla vastaamatta tuohon. Seuraavat puolituntia minun valmistella aamiaista herra koitti merkittävän määrän erilaisia variaatioita samasta teemasta. “Minulla on paljon pieniä haavoja, niin ei tarvi mennä….”, “Minulla on alaselkä kipeä, niin ei tarvi mennä…” Ruokailun aikana kaikki tuollaiset loppuivat ja kun kysyn sattuuko mahaan, vastaus oli ei. Hienoa!
Päiväkotiin meno meni taas samalla tapaa, juosten sisään ja minulle ei sanota edes moi, moi. Olen OK tämän kanssa. Tämä on merkittävästi parempi kuin pitkät väännöt ja itkut.
Kummallakin meni päivä omalla rutiinillaan. Noutoaika oli vähän yli kolmen, jonka jälkeen alkoi reissuun pakkaaminen. Tämä viikonloppu on testejä, testejä, testejä. Saan säätää rauhassa, sillä herra ei -toistaiseksi- tästä hermostu. Tein ruokapreppia enemmän kuin kaikkina näinä vuosina tätä ennen. Kun olimme kahdestaan, tärkeintä oli päästä liikkeelle ASAP. Ruuan ja muut asiat saa sevittyä siellä matkalla. Nyt kun olemme kolmestaan, matkalla pitää kaiken olla mahdollisimman rentoa. Ruuanlaittoa saa helpotettua paljon preppaamalla, joten prepataan. Tulen testaamaan kuinka paljon kannattaa prepata. Tällä kertaa kaikki on valmiiksi mitattuina annoksina minigrip -pusseissa. Kiehauta vesi, lisää pussin sisältö.
Aurinkopaneeli on toiminut halutulla tavalla. Hupiakku ja starttiakku kumpikin kellui maksimijännitteessä. Hupiakku 13.0 – 13.1V ja starttiakku 12.8 – 12.9V. Auto “levätessään” lataa kaiken tappiin, eli tämä osa ainakin toimii. Suomikokeilun pohjalta tiesin, että näin käy, mutta on eri asia tietää ja sitten nähdä se käytännössä. Nyt on edessä seuraava “aito” viikonlopun stressitesti. Akun pitäisi heittämällä riittää.
Sain pakattua auton rennosti, ehdimme vähän leikkimään vesipyssyillä ja klo 18 oli startti. Hieman visioitua myöhemmin, mutta ei mitenkään pahasti. Olimme skipanneet kaiken ruokailun, joten ajattelin, että eka paikka olisi mäkkäri, josta safkat nassuun ja sitten leirintäpaikallemme. Pieni herra halusi omat kuulokkeet päähän ja hevisaurusta korville. “Nukun pikkasen”. Ajoin 3 minuuttia, lähimmälle bensa-asemalle ja kun sammutin auton, takapenkiltä kuuluu tuskastunut ja vähän itkuinen “EMMÄÄ EHTINYT VIELÄ NUKKUMAAN!” Musiikki tauolle sen verta, että ja kerron herralle meneväni tankkaamaan, kohta mennään taas. Noin 20 minuuttia myöhemmin olimme mäkkärillä ja takapenkillä nukkui pieni mies, joka ei herännyt kevyeen ravisteluun. Niinpä ostin itselleni ruuat ja söin ne autossa. Tämä mäkkäri oli jättimäisen ostoskeskushärdellin yksi osa-alue. Näin tänne tultaessa MediaWorldin, jota Googlen mukaan ei ollut lähimaillakaan tätä aluetta. Itaaaaalia… Jouduin käyttämään navigointia, jotta pääsin mäkkäriltä sinne. Reitti vaati 4 liikenneympyrää, pari hyvin hämärää “takakautta” siirtymää ennen kuin olin paikalla. Ostin USB-C “matkatelakan”, jotta läppäreiden vaihto olisi näppärempää.
Sitten alkoi tunnin ajo kohti Citta di Caorlea. Ajaminen oli rentoa ja mukavaa, ehkä täällä pohjoisessa Italiassa ajetaan järkevämmin kuin Sardiniassa, Kristakin kommentoi siitä kun oli viimeksi mukana. Matkalla tein yhden virhekäännöksen liikenneympyrässä, käännyin yhden liian aikaisin. Ei hätää! Google reititti uudelleen, parin minuutin muutos saapumisaikaan. Aloin ajamaan läpi selvästi “vanhaa kaupunkia”, tiet olivat kapeita ja rakennukset vanhoja. Ajattelin, että olipas kiva sattuma. Tosi näppärä bonus, kunnes tuli alueelta poistumisen kohdalle. Holvikaari, yhden kaistan levyinen ja maksimikorkeusmerkki 2.5 metriä. Tämä auto tarvii 2.6, varman päälle 2.7 metriä. Toi portti on ainut tie pois tai sitten pakitan ehkä kilsan verran, tätä auto ei saa käännettyä…. Pysäytin hyvissä ajoin ja arvioin tilannetta, pienempi auto meni portista läpi. Se oli hyvin kaareva rakenteeltaan ja huippukohta oli selvästi yli 3 metrin, ainakin – ihan varmasti. Kaaren reunat voisi olla siellä 2.5 metrin korkeudessa, ja tää auto on kapeampi kuin se tie, ainakin 40 senttiä kapeampi. Kaari voisi olla riittävästi… Niinpä kieli keskellä suuta, ykkösvaihteella ryömien, kunnon jonon taakse keräten lähdin etenemään tuosta kaupungin muurin portista läpi. Riemukseni tulimme ehjänä läpi! Kilsa kaksi eteenpäin ja ajoimme joen/kanaalin reunaa, joka oli maansortumien vuoksi usein yhden kaistan levyinen, mutta liikenne oli kaksisuuntaista. Onneksi pikkuautot ymmärsi vetää kaikille mahdollisille levennyksille ja päästää ison kamelin läpi. Ei edes jännittänyt ajella.
Olimme perillä täällä Citta di Caorleossa ennen kahdeksaa, olin hyvässä hapessa huolimatta noista koettelemuksista. Itseasiassa ne piristi! Otin ne mukavasti vastaan. Täällä Caorleonessa ongelma oli se, että Google kertoi liikenneympyrässä “olette perillä”. Liikenneympyrä ei ollut se ilmainen autoparkki, jota olin ajatellut. Kylmän rauhallisesti ajoin ulos ympyrästä ja poikkesin ekan ravintolan pihaan. Kartan katsomista ja parkkipaikan bongaus. Se on ihan lähellä, pari liikenneympyrää ja olen perillä.
Täällä virittelin auton kuntoon. Sängyn jäähdyttäminen kivaan lämpötilaan on eka haaste. Tuuletisettini huutamaan ja tekemään parhaansa. 6x 12 cm tuuletin sai tulosta aikaiseksi. Auto oli nukuttavisa lämpötiloissa yhdeksän aikaan. Tuota saa kyllä säätää hieman, mutta tulosta näyttää tulevan. Onneksi Krista ei ole mukana kärsimässä säätämistäni.
Veikko, Veikko taasen heräsi kun olin saanut sängyn levitettyä. Herraa ei luonnollisesti enää nukuttanut. Luimme kirjaa, kuuntelimme Queenia ja sitten tulikin nälkä. Mäkkäriraneja ja porkkana oli illan ruoka. Samalla soitettiin videopuhelu äidille. Ruokailun jälkeen, kesken puhelun herra kiipesi sänkyyn ja alkoi tuhistelemaan.
Kello on puoli yksitoista. Olen kävellyt alueella, katsellut hieman paikkoja. Jäähdytellyt autoa. Todennut, että toistaiseksi ainakin, kaikki on mennyt hyvin ja olen tyytyväinen että lähdimme liikkeelle. Ajo oli nautittavaa, yöksi asettautuminen oli nautittavaa, oli kiva päästä puhumaan Kristan kanssa. Kaikin puolin, toistaiseksi näyttää hyvältä. Josko nyt saisi hyvän yön?
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: 1870 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Herääminen siellä viiden aikaan. Pieni mies kertoo minulle, että vatsaan sattuu ja kysyy “eihän mun tarvi mennä päiväkotiin?”. Herraa selvästi sattuu vatsaan ja yö on ollut koko ajan pientä potkimista. Kerron että ei, saadaanko vielä nukuttua? – Ei saada.
Aamiainen ei maistunut lainkaan herralle ja leikit on hyvin ilottomia, vatsaan selvästi sattuu. “Auttaisiko jos laitetaan vähän lastenohjelmaa?” – “Joo auttaisi.” Kahdeksan aikaan näytti siltä, että herra voisi olla OK, mutta raporttien mukaan vatsaan sattuu yhä. Vessassa käynnit ei auttaneet.
Iso mies linjaa: ei päiväkotia. Koska päivä on kaunis, mennääs pihalle vähän temppuilemaan ja miettimään miten tämä päivä tehdään. Pihalla testailimme vesipyssyjä ja kastelimme toisiamme hyvin maltillisesti. Päivästä on tulossa selvästi kiva. Veikko näytti erittäin hyvin voivalta.
Tultuamme sisälle Veikko leikki hieman leegoilla ja minä tutkin missä on treenisalit. Kun olin saanut ajat ja reitit varmistettua sekä tarkistettua, että paikka on siviileille, ilmoitin Veikolle, että lähdemme kohta. “Pakkaan varusteet ja liitän pyörät, sitten mennään.” Veikko aloitti lelujen siivouksen. Lelujen siivousten yhteydessä kuului “Oho, tuli pieru!” ja hetken kuluttua “Isä, mun shortsit on märät”. Ihmettelin muutaman sekunnin verran, että miksi Veikko nyt kertoo shortsien olevan märät, kun vesipyssyjutuista on jo puoli tuntia… Ja sitten tajusin, voi hyvä luoja! Löysät shortseissa. Poika ilmaan, vessaan, vaatteet pois ja pöntölle, Tavaraa on vähän kaikkialla, kuten arvelinkin. Talossa ei ole käsisuihkua, mutta autossa on! Veikko naulattiin pöntölle lyömällä tabletti käsiin ja Disney+ päälle – älä liiku! Autosta juosten uusi kenttäsuihku, jolla saatiin pestyä paikat. Iso katastrofi vältetty, paikat siivottu, ison miehen linjaus oli hyvä! Veikko oli kipeä! Taputus omaan selkään.
Ekalle treenisallille lähdettiin liikkeelle varavaatesetin, kenttäsuihkun, 2 litran suihkuveden sekä juomavesien kanssa. Salilla on paperinen ohjelma, jonka saa kun paikalla käy – tekniikan ihmemaa tämä. Ohjelmaan oli tietenkin tehty käsin korjauksia ja aikataulut parin treenin suhteen muuttuu kuun vaihteessa, mutta muuten hyvä paperi… Brassi jujitsua ja/tai kalisteniksiä voisi olla juttuni tänä kesänä, mahdollisesti Italian Krav Magaa, joka on IKFM haara, mikä on likellä omaa KMG haaraani.
Salin jälkeen oli ruokahetki minulle, Veikolle ei kelvannut vielä mitään ja sitten oli aika korjata asioita. Keksin, että auton tuuletusta voisi sittenkin parantaa. Löysin tänne tultaessa vahingossa tavan päästä tilojen välisten ritilöiden “takapuolelle” asuintilasta. Sieltä sopivalla tikulla ja potkaisulla voisi saada ne liimatut ritilät irti. Minulta puuttui vain sopiva keppi/tikku/juttu millä keskittää potkaisuvoimaa. Kiertelin talon ja pihan ja löysin jonkin puujäteläjän, sieltä irtosi sopivanlainen tikku. Ideani toimi, sain autolla potkittua ne tuuletussuojat pois ja merkittävästi parannettua ilmavirtaa sängyn kohdalla.
Talolla oli seuraavan korjausoperaation vuoro. Kristan pyörälaukun parsinta kasaan vielä kerran (ainakin). Se laukku on aina pyörässä kiinni, kelistä riippumatta, joten se väistämättä hajoaa. Nyt sen toisen reunan tuen popniitti petti. Kenttäkorjausoperaatiossa leikkasin palan pois vaneelinpalasta, jolla laukkua oli jo kerran korjattu ja käytin sitä vastinkappaleena ruuville, jonka irroitin auton hupiakun kotelon kannen saranasta. Lopputulos oli taas tukeva sivulaukku, pienellä lisärujoudella 🙂
Tällaisten kenttäkorjausten tekeminen hyvin rajatuilla varusteilla on silmittömän mielenkiintoista. Se on haaste, joka alkaa sillä että tutkitaan mitä ympäristössä olevaa voitaisiin käyttää apuna ongelman ratkaisemisessa. Luulen, että tästä samasta syystä vastetoiminta (incident response) Nixu aikoina – erityisesti ne missä lenteli pisin Eurooppaa parsimassa firmoja takaisin kasaaan, oli niin mahtavia. Työkalut ja tuho vaihteli mielettömästi ja aina piti keksiä ratkaisu, sillä mitä oli käytettävissä.
Kuuden aikoihin söimme kumpikin. Nyt herran nälkä oli herännyt ja ruokaa upposi koko päivän edestä. Ruokailun jälkeen kävimme vielä katsomassa sitä Italian Krav Magaa, talolta 20 minuutin päästä autolla edettäessä. Treenit alkoivat netin mukaan 19.30, joten olimme siellä hieman etuajassa tai niin luulin. Rakennus oli hylätty. Umpeen kasvanut tie portille ja lukittu portti antoi pientä vinkkiä siitä, että treenejä ei ehkä enää ole. Vieressä oli kuitenkin paikallinen urheilukeskus, joten kirmasin sinne tarkistamaan olisiko treenit siirtynyt sinne – ei ollut. Pieni seikkailija nukkui autossa koko tämän ajan, sillä hän oli simahtanut jo tänne tulomatkalla autoon. Täällä Italiassa hän ei enää nuku päiväunia, joten seitsemän aikaan hän sammuu, jos vain antaa mahdollisuuden rauhottumiseen.
Minä tein vielä vähän valmisteluja huomista reissua ajatellen. Toivottavasti tuleva yö menisi puikkoihin. Vähän alan kaipaamaan keskeyttämätöntä yötä itsekin.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: 1870 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Just the two of us We can make it if we try Just the two of us (Just the two of us) Just the two of us Building castles in the sand Just the two of us You and I
Ensimmäinen yö ilman äitä oli tiukempi kuin kumpikaan miehistä osasi odottaa. Kahden jälkeen yöllä tehtiin nukkumiseen liittyviä uudelleen järjestelyjä painajaisten vuoksi ja jossain viiden aikaan isää potkittiin kuin Van Dammen elokuvien pahiksia.
Aamu eteni kuitenkin normaalisti, suomalaisen arjen mukaan. Puuroa ja kananmunia, leegoleikkejä ja matka päiväkotiin. Pieni vastarinta, kuten Suomessakin, tuli kun hälytys lähti soimaan päiväkotiin siirtymisestä. Herralla on nälkä! Niinpä matka päiväkodille meni porkkanaa ja sitten banaania mussuttaessa. Kun me kaksi etenemme, reitti ei ole välttämättä suorin, eikä matkaajat pysy tiellä. Vähintä mitä tehdään on tasapainoillaan rotvallin reunalla, mutta tänään päiväkotiin mentäessä edettiin … kävelytien vieressä olevan betoniaidan päällä. Päiväkotiin meno seurasi myös suomalaista kaavaa, isälle ei sanota edes moro, vaan päiväkotiin juostaan sisään huutaen jotain tärkeää. Tällä kertaa se oli “carota, carota!”
Paluumatkan väsyttelin sormia sormipuristimen kanssa. Tuntuu hassulta kuinka hemmetisti tekemistä on pitää kättä puristettuna kiinni niin paljon ja kauan kun pystyy. Se vaan vie hirvittävästi ajatusvoimaa.
Työpäivän jälkeen noudin pienen herran. Vieläkään en päässyt juttelemään päiväkodin hoitajien kanssa. “Veikko, papaa!”. Veikko kun kirmasi vauhdilla päin ja nostettiin ilmaan jolloin hoitajalta tuli taas peukkua etäältä. OK. OK. Tässä on kaava muodostumassa. Huomenna viiton tjsp. Koska aurinkopaistaa, iltapäivän agenda oli yksinkertainen: jädeä naamaan ja kaupunkiin tutustumaan hieman. Aika moni muukin lapsi+aikuinen oli samalla jätskikiskalla nauttimassa jädestä. Veikko osoitteli useamman päiväkotikaverin.
Tutustuimme kaupunkiin, pienempi meistä käveli aitojen päällä ja lopulta palasimme kesätalolle. Pihalla oli hiiri selvästi näkyvillä. Se merkkaa, että se on kuolemassa ja se tietää sen. Veikkoa ohjeistettiin pysymään eläimestä kaukana ja asiaa käsiteltiin jonkin verran. Myöhemmin päivällä saimme kuulla, että isännillämme on hiiriongelma ja tämän hetken ratkaisu muodostuu myrkyttämisestä. Emäntä oli koittanut siirtää hiirtä johonkin muualle kuolemaan, mutta oli saanut puraisun palkinnokseen. Onneksi hanskat oli ollut kädessä, joten iho ei ollut rikkoutunut.
Tänään emme saaneet vesisotaa aikaiseksi. Ehdimme testailemaan eri aseiden kyvykkyyksiä, mutta emme sotimaan. Illalla oli Krav Maga Turku ryn vuosikokous, joten pieni mies pääsi nauttimaan italiaisista lastenohjelmakanavasta. Pipsaa, karhua ja pikku tyttöä ainakin, mahdollisesti jotain muuta.
Ilta pakettiin normaalisti. Toivottavasti tämä yö menee hieman rauhallisemmin. Käytämme alusta saakka vaihtoehtoista nukkumajärjestelyä, jotta ei tarvi yöllä vaihtaa sänkyjä.
Krista on turvallisesti perillä Cagliarissa, samoilla nurkilla missä olimme viime vuonna. Kaikki siellä hyvin ja maiset, kaupat ja päivän ohjelma on vanhaa tuttua. Vähän karehdittaa, Cagliarista jäi hyvä muistot, sinne voisi palata itsekin.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: 1870 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aamulla meitä oli vielä kolme ja normaalien aamutoimien jälkeen vanhemmat koitti selvittää, että miten ihmeessä pyykkiä saadaan kuivattua. Ilmankosteus makuuhuoneessa on 80% ja keittiössä 78%. Mikään ei kuivu juuri. Aamulla ei satanut, joten pyykkiteline kuljetettiin kolmeen pekkaan ulos. Pienien kantaja joutui luovuttamaan auttamisen kanssa joka oviaukossa, mutta muuten oli mukana antamassa merkittävää panosta.
Luulin, että käytämme hajustamatonta pesuainetta, mutta pyykkimme tuoksuu merkittävästi jollekin kukkaiselle. Ajattelin kysyä Kristalta, että mitä jämäpesuainetta reissupesuaine on kun siinä on kerrat hajusteet mukana. Paljastui, että meillä on hajustamatonta pesuainetta. Tuoksu tulee ilmeisesti pesukoneista, sillä mikään meidän laittama asia ei sitä tuo.
Tämä, päivä nro 6 italiassa, oli se päivä kun Veikko käytti spontaanisti italiaa. Hän kävellesä päiväkotiin sanoi tuntemattomalle naiselle “Come ti chiami?” ja hänen nimen kuultuaan vastasi “Lui e Veikko”. Eka lause on 100% oikein oikein, jälkimmäinen on hieman väärin, kun esitellään itseään (hän on Veikko). Veikkaamme, että lause on päiväkodista opittu, kun häntä esitellään muille.
Iltapäivällä oli se hetki kun Krista lähti omalle seikkailuilleen Cagliarin lämpöön. Vähän jälkeen kolmen iltapäivällä alkoi härkäparin arki. Tämä maa on monessa mielessä perinteisempi, mikä näkyy juuri “käteinen on kuningas”, harja&moppi -ratkaisuissa ja siinä että kun mies hakee lapsen päiväkodista hänelle näytetään peukkua ja päivän purku oli siinä, muksu on isän sylissä – saa poistua. Kristan hakiessa päivän ohjelmasta kerrotaan, ihan niin kuin Suomessa. Minun piti selvittää ruokailusta juttuja, mutta etäpeukun jälkeen hoitaja lähti jo, joten jäi tällä kertaa kysymättä. Huomenna osaan vaatia keskustelua pykälän verran enemmän.
Miesten ilta. Mitäs siihen kuuluu? Talon siivoamista hieman, vesipyssysotaa naapurien kanssa, kuralammileikkejä hiekkalaatikossa naapurin lasten kanssa, kirjojen lukemista sekä vesipyssyarsenaalin hankinta.
Illan päätteeksi, kun leikit olivat rauhoittuneet ja oli syöty hieman lähdimme CONADin asekaupoille. Veikolle matkamusaa. Haastena oli se että hänelle ei ole kypärän kanssa toimivia kuulokkeita, joten minun miniolkalaukkuun Flip 4 ja varaluuri ja se kiinni hänen sarviin. Soittolista oli pelkästään hevisaurusta. Veikon pyörä kiinni Followmehin, herra pyörälleen ja menoksi. Saimme paljon hymyileviä katseita pyöräillessäme kaupungin läpi. Pieni herra näet osaa sanoja jonkin verran Hevisauruksen kappaleisiin, ja kokee tarvetta “laulaa” todella lujaa kaikissa hyvissä kohdissa. “TAIVAS RÄJÄHTÄÄÄÄÄÄ RIFFI RAFFI tulivuoren reunalla” … “TILLILIHAAAA” … “HARRI HYLJE ON ILOINEN”… “MERELLÄ SEILAAAAAAA” ja niin edelleen. Päästyämme ulos kaupungista pyörätielle isä sai koneensa käyntiin. Hapenottokyvyn rajoille, vaihde yksi kerrallaan isommalle kunnes loppui vaihteet kesken ja etenimme yli 30 km/h. Opettelimme painon avulla kääntämistä, jotta saamme pidettyä vauhdin mutkissa. Veikko pysyi hyvin kyydissä ja hoilasi kappaleitaan. Yli puolen välin kuuluu todella kovaa huutoa takapenkiltä, mahdollisesti jonkin töyssyn jälkeen. “KENKÄ, KENKÄÄÄÄ” ei kuulostanut tutuilta laulun sanoilta, joten pysäytin ja tarkistin. Herralta oli tippunut kenkä! Suattaapi olla, että siellä on kikkailtu jotain, muuten en oikein keksi miten kengän saa tiputettua, kun se on vielä tarralla kiinni… Paluumatka oli hieman hitaampi ja täynnä pyssyjen käytön, jakamisen ja antamisen suunnittelua. Vain “TILLILIHAA”, “TAIVAS RÄJÄHTÄÄÄÄ” hoilattiin suunnittelujen lomassa. CONADista saatiin 6 uutta pyssyä, joita testattiin käyttökelpoisuuden suhteen illalla ennen kuin pystyttiin siirtymään iltatoimiin. Isommalle miehelle vähän leffaa, blogausta ja on aika siirtyä nukkumaan.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/A l / 100km Kokonaiskilometrit: 1870 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Tiukasti ylös, aamiainen, PERHEHALIII. Veikko on nyt löytänyt konseptin perhehali ja pyytää sitä useita kertoja päivässä. Perhehali on juuri sitä miltä kuulostaa, kolmen hengen hali, missä lyhyin on pisimmän sylissä.
Arkipäivä edessä, ensimmäinen kunnon arkiviikko. Veikolle tämä tietää ensimmäistä täysimittaista päiväkotipäivää. Minä irtosin jengistä seitsemältä ja aloitin työpäiväni. Loppujengi leikki, söi ja söi vähän lisää myös mennessään päiväkotiin ja lopulta aloittipäiväkoti päivän. Tällä kertaa herra meni rohkeasti sisään ja pysyi kasassa myös lähtöhetken verran.
Iltapäivällä saimme kuulla, että pieni herra veti kaikkea annettua ruokaa tupla-annokset nassuun. Päivä meni hyvin, leegoleikit on se juttu. Näyttää siltä, että kesäpäiväkotiin aletaan kotiutumaan. Katsotaan miten käy kun viejäksi vaihtuu isä ylihuomenna.
Iltapäivällä menimme koko perheen voimin päiväkotiin. On aika valmistautua Kristan lähtöön, joten pesimme pyykit pesulassa – veimme kolme neljästä pesukoneesta… ja kävimme kaupassa. YLEllä on kielimatkat -ohjelma, jota minä ja Veikko katselimme odottaessa loppujen koneiden valmistumista. Veikon sanasto, vähemmän yllättäen, alkaa ohittamaan minun. Ensi viikolla, kun äidin tulkkipalvelut puuttuu, toivon käynnistävän pienen miehen omatoimisen italian käytön.
Päästyämme talolle, oli aika aloittaa siivoaminen ja pyykin levittäminen. Minä levitin pyykin ja vesipyssyt. Kristan hommaksi jäi talon siivoaminen italialaisilla työkaluilla. Täällä pastan mussuttajien maassa käteinen on kuningas ja talo harjataan sekä mopoataan puhtaaksi. Kortti ei toimi juuri missään eikä imureita ole keksitty. Onneksi tämä on tuttua kauraa…
Pihalla alkoi toiminta kun pyykit oli saatu levitettyä. Nyt “naapurin” poikien apuna oli iso sisko hetken verran. Ne pikku … … iset oppivat nopeasti. Tänään he osasivat käyttää suojina tolppia kuten minä käytin, tänään minut kasteltiin yhtä märäksi kuin muutkin. Tästä on tulossa eeppinen vesisotakesä.
Tarvimme sääntöjä (aseetonta ei saa ampua), ja suosikkielokuvaani lainaten,
sekä vesipalloja, taistelurataa. Rahalla saa lisää aseita, paljon lisää aseita, ja tuolle isolle piha-alueelle saa rakennettua rataa erinäisistä asioista. Visioin, että tulevina viikkoina vesisota tulee olemaan päivittäinen asia ja että kesän lopussa täällä on eeppinen vesisotarata. Näin myös nerfpyssyjen panoksia maassa täällä, mutta kesä vaatii vesipyssyjä. Sodan dokumentointi jää jollekulle muulle, minulla on pieniä sotilaita kasteltavana.
Tänään oli myös lämmintä, VIHDOIN. Housu shortsimoodiin, eikä vesisodassa täysin kastuminen haitannut tippaakaan. Märillä vaatteilla oltiin ilta yhdeksään saakka.
Ajoaika: ~2h Keskikulutus: ?? l / 100km Kokonaiskilometrit: 1870 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Otimme löysän aamun ja koska on sunnuntai on pienen herran ohjelmapäivä. Tänä kesänä se tarkoittaa, että Rai Yoyo – kanava avataan töllöstä ja “saa suorittaa”.
Aamiainen nassuun ja kukin omalle sunnuntaitoimilleen. Krista harjoitteli tenttiin, minä työstin työpistettäni parempaan kuntoon. Veikko katseli Yoyo sängyssä.
Työpisteeni oli pikarakennettu keskiviikkona toimivaksi ja sitä se oli, mutta se ei ollut zen ja asioiden stabilointiin käytettiin joogamattoani. Tavoitteenani oli parantaa työaseman siisteyttä, eli tehdä hieman kaapelien hallintaa, järkevöittää läppärin vaihtoa jnpp. Itseasiassa työpisteen IT:tä ei ole vielä tänä vuonna paranneltu. Vanha USB3 hubi tuottaa ongelmia, siinä ei virta riitä kaikkeen mitä pitäisi. Ratkaisu olisi virtalähde, mutta sellaista ei ole. Virtalähde ja “jokin kumimatto” oli ostoslistani kun lähdin Coopin ja CONADin aamupäivällä. Aurinko paistoi ja keli on hieno. Kumpaakaan en löytänyt, eikä MediaMarktia ole lähimaastossakaan. Amazonista USB-c telakkaa tilaamaan…
Koitin tänään oppia navigoimaan näissä pikku kaupungeissa ilman mapsia. Tein vain yhden virhekäännöksen paluumatkalla ja tajusin sen usean kilometrin jälkeen, joten ei paha. Löysin sen NATOn lentotukikohdan. Se itseasiassa oli se, missä kohtaa tajusin olevani väärässä paikassa. Tämän tien varrelta ei löydy Roveredo in Pianoa… Käännös ympäri, korjaavia liikkeita ja saavuin toisesta suuunnasta kaupunkiimme. Tunnistin melko nopeasti missä olin, joten luulisin että päivässä parissa olen irti mapsista täysin.
Isän korjauspaja alkoi korjailemaan tähän mennessä rikki menneitä asioita. Minulla on mukana liimaa, teippiä, nippusiteitä, renkaan paikkausvälineitä, pyörävaijeria ja läjä työkaluja. Näillä ja syljellä on hyvä kasata kasaan pienet rikkoutumiset. Veikon viiri liimattiin ja teipattiin kasaan. Työpiste siistittiin USB-laitteita optimoimalla, sekä pahvipakkauksella ja kuormahihnalla. Yli 30 vuotta vanha automatto silitettiin suoraksi rätin ja silitysliinan avulla. Jos löydän jostain ruuvin, ehkä irrotan autosta jostain nurkasta, saan korjattua Kristan pyörälaukusta irronneen tukijalan. Se oli kiinni popniitillä. Se korjaus saa odottaa päivän tai kaksi. Olisi pitänyt pakata muutama ruuvi mukaan.
Leikkien ja lounaan jälkeen oli tirsat ja leikit luvassa. Naispuoliset kävi tirsoilla, miespuoliset lähti leikkimään mm. poliisia ja rosvoa sekä autojuttuja auki pysyvällä automatolla.
Iltapäivällä Krista ja Veikko lähti tutustumaan tunnnin matkan päässä olevaan … kutsutaan sitä tässä kohtaa iltaa “leikkipuistoksi”. Heidän poistuttua talosta aloitin perinteisen siivoamisen ja järjestelyn. Hetken talossa on zenmäinen siisteys. Tiskatessa tipahti käsistä yksi lasi ja koska täällä kaikki pinnat on lasia kovempaa se luonnollisesti hajosi. Uutta ei tarvi ostaa, sen kun hakee kellarista, sanoivat isännät. Siellä on kuulemma laseja koko kadun asukkaille. Entiset omistajat veti juhlia koko kadulle ja sitä myöten kalustoa löytyy. Paikat siistittyäni koodailin Ticktickin API vasten PoC koodia ja suunnittelin tulevaa viikkoa Veikon kanssa.
Illalla ehdimme ottaa vielä vesisotaa poikien kesken. Neljä poikaa, 3 asetta, 1 pieni ämpäri. Minun pyssyni oli rikki, tiiviste irti, joten ensimmäinen asia oli korjata se. Lisätään se sunnuntain korjauslistaan. Ruuvarilla pumppuosan ruuvit auki, tiiviste paikalleen ja kasaan. Sota voi alkaa. 4-vuotiaat otti kastumisen aika raskaasti, 8 vuotias oli OK sinut sen kanssa ja >40 vuotias dominoi koko pelikenttää. Kukaan ei selvinnyt kuivana ja veljesten kesken meni aseella lyömiseksi, mutta kokonaisuudessaan itkut, märät vaatteet ja “BASTA STOP NO” -huudot mukaan laskettuna hyvin onnistunut ensimmäinen vesisota. Kaikki palasivat asuntoihinsa vaihtamaan kuivat yövaatteet päälle ja häviäjät laitettiin nukkumaan.
Ajoaika: N/A Keskikulutus: N/a l / 100km Kokonaiskilometrit: 1764 km Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Aikaiset aamut, sopeutuminen induktiohellaan, lauantaiaamun disco pienen herran pyynnöstä. Hän on tätä visioinut jo pitkään ajomatkan tänne etelään. Diskossa soitetaan Hevisaurusta, Aarne Alligaattoria, vanhoja lasten lauluja, Fröbelin palikoita. Tämä oli poikien ohjelma, naiset valmistautuivat tulevaan tenttiin.
Discon jälkeen oli aika lähte nauttimaan auringonpaisteesta ja tutustua viereeseen isompaan kaupunkiin Bordenoneen. Samalla reissulla piti teettä valokuvakaapissa (miksi niitä oikein kutsutaan) kuvia Veikosta, jotta niitä voidaan käyttää päiväkodissa. Täällä teknologian ihmemaassa noita valokuvauspaikkoja on paljon. En ymmärrä niiden tarvetta, mutta OK. Sillä saatiin herrasta kuvat päiväkotia varten.
Meillä on tänä kesänä kaksi eri ratkaisua pienimmän herran kuljettamiseen aikuisten vauhtia. Minulla on FollowMe tandem järjestelmä ja äidin pyörässä on yhä Thulen peräkärryn koukku. Näitä kahta ei saa yhtä aikaa kiinni pyörään.
Mennään viiletimme vauhdilla Pordenoneen pojat tandemmoodissa. Tästä tuli palautetta kummallekin.
Vauhti saa olla kova, se on OK
Kuskin tulisi välttää nopeita käännöksiä, sillä takana oleva pyörä saranoinnin vuoksi käyttäytyy enemmän kuin peräkärry kuin tandemin takaistuin.
Takapenkkiläinen ei saa harjoitella temppuja, kuten seisomista, yhdellä kädellä “ajoa”, jalkojen kanssa kikkailua….
Otimme palautteen vastaan ja pyrimme toimimaan ohjeiden mukaan.
Täällä nuo vuoret näkyy koko ajan sivussa. Keli on yllättävän kylmä. Saimme kuulla, että toissapäivänä vuorilla oli satanut lunta, mitä ei tapahdu normaalisti tähän aikaan vuodesta. Olen talon sisällä pitkähihaisessa, en ole varustautunut pitkittyneeseen viileään lämpötilaan – tukevammat vaatteet jäi Suomeen, koska olemme ~2000 kilometriä etelämpänä. Täällä on lämmin! Niin mulle luvattiin! Vuorista piti sanomani, että välillä sekoitan ne ja sadepilvet. “Oho ompas tummaa!” “Eiku, toi on vuori, pilvissä oleva vuori”
Bordenonessa pieni museokäynti, pitkähihainen päälle, lounasta, toritapahtuman ihmettelyä ja pyöräily takaisin kesätalolle.
Kesätalolla aikuiset otti 45 minuutin tirsat, kun taas nuorin nykyään skippaa unet. Minä nukahdin liian pitkäksi aikaa ja jatkoin nukkumista vielä tunnin muiden poistuessa lasten konserttiin.
Lastenkonsertteja suunnitelleena ja vetäneenä veteraanina arvon opettajamme oletti italailaisen lasten konsertin kestävään saman verran kuin suomalaisen, eli max 45 minuuttia. Ei se ihan kauheasti ollut pieleen arvattu. Italiainen versio kesti 2 tuntia. Siinä missä meillä ollaan hiljaa ja kaikki läsnä alusta loppuun ellei ole jotain tosi hyvää syytä, täällä ei. Siellä pikkasen puhellaan koko ajan, myöhemmin esiintyvät saapuu paikalle vähän myöhemmin jnpp. Pieni sankari jaksoi seurata koko konsertin, koska ei tarvinnut jäpittää, sai kysellä, sai hortoilla.
Talolla taasen on naputeltu tekoälyjärjestelmien kanssa. Valmistelen offline pakettia, niin että laivalla tai huonon nettiyhteyden äärellä minulla on edes vaatimaton valikoima apureita käytössä.
Kuinka lämmin täällä onkaan? Kello on puoli kymmenen ja Krista kysyi voisinko laittaa lämpöpumpun päälle makkariin. Niin lämmin täällä on.
juha 
