Saturday, 2025-07-26
Ajoaika: 3h 35 min
Keskikulutus: 12.3 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5959 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 4
Torstaina, noutaessani Veikkoa päiväkodista sadekelissä Kristan pyörällä pyöräillessä, kaaduin eeppisesti. Vauhti oli kohtuullinen ja edessä ollut auto pysähtyi yllätten vähän ennen liikenneympyrää. Tein yllättyneenä äkkijarrutuksen, mutta vain käsijarruilla, koska sellaiset ovat minun pyörässäni olleet 30 vuotta jtsp, mikä tarkoitti sitä että vedin eturenkaan lukkoon, enkä jarruttanut lainkaan takapäällä, missä on jalkajarru. Sadekelissä tämä tarkoitti sitä että eturengas lähti alta ja valuin asvalttia pitkin metrin pari. Ei sattunut, nousin ylös, näytin peukkua takana tulleelle ja katsoin, että pyörä on ajokunnosas. Sortsit oli riekaleina, mikä lupaili vähän huonoa, mutta mihinkään ei sattunut. Kotiin päästyäni tein vähän inventaaria. Housushortsit on rikki, luuri otti isoimman osuman lonkan alueella vastaan. Sen takakannen lasi on rikki, kameralinssien reunat on rosoiset, mutta linssit on OK. Tekolonkan kohdalla on puolen kämmenen kokoinen asvaltti-ihottuma, kyynärpäässä on naarmu ja siinä se. Isoin tappio on hyvä shortsit – luurin saa korjattua, housuja ei. Uutta ihoa kasvattamaan ja seuraavana päivänä taas pyörällä liikkeelle.
Emme lähteneet perjantaina autolla seikkailemaan, sillä osallistuimme illalla Veikon kesäleirin juhliin. Veikkauksemme tapahtumasta pohjautui päiväkodin juhliin ja se osoittautui vääräksi. Siinä missä päiväkodin juhlissa oltiin yhdeksään saakka ja riehuttiin pomppulinnassa, täällä natiivit olivat noin tunnin ja lähtivät menemään. Pari lauluesitystä, safkaa ja vissyvettä, lapset leikkii keskenään hieman ja sitten lähtö. Mekin lähdimme puolentoista tunnin kohdalla ja menimme talolle nukkumaan.
Lauantaina heräsimme sateiseen aamuun. Ajatus oli mennä vuorille vaeltelemaan, mutta sateessa ei oikein nappaa. Heittelimme ideoita, että menisimme jonnekin missä paistaa, mutta homma ei oikein ottanut lähteäkseen. Selvää oli, että talolle ei voida jäädä, muuten päivä ja viikonloppu menee vanuen ja venyen, lorvaillen kohti pettymystä. Niinpä minä viritin suunnitelman. Mennään Venetsiaan pitsalle! Jos matkalla törmätään johonkin mielenkiintoiseen, mennään sinne, jos ei päästä Venetsiaan saakka pitsalle, ei päästä.
Kävimme vähän kaupoilla Pordenonessa, söimme lounaan ja yllättäen jälkiruokaa gluteenittomasta leipomosta. Kuskin päivätorkkujen jälkeen lähdimme Venetsiaan. Parkkeerasimme 5-6 kilometrin päähän Venetsiasta päiväparkkiin, hyppäsimme pyörien päälle ja poljimme sisään kaupunkiin.
Kävelimme kaupungissa koko iltapäivän, esittelimme Veikolle kaupunkia ja muistelimme aikaisempia käyntejä täällä. Veikko oli jokaisen lasikaupan ikkunassa kiinni ja ihmetteli mitä kaikkea lasisia koriste-esineitä oli myytävänä. Kävimme San Marcon aukiolla ja paluumatkalla menimme pitsalle. Pitserian “kujalla/kadulla” Veikko pääsi pelaamaan palloa paikallisen pojan kanssa. Toinen ohjelmanumero oli saman talon koiralle pallon heitto. Tennisapalloa kuskattiin suussa ja jalkapalloa työnnettiin kuonolla. Heitto tai potkaisu ja koira toi pallon takaisin.
Päivän päätteeksi askelmittarissa on ~20 000 askelta ja sen huomaa. Veikko on tepastellut askelista ainakin puolet, ellei enemmän, pelannut jalkapalloa ja hätyyttänyt puluja kuin viimeistä päivää. Matka vuorille vei todella likeltä kesätaloa ja kiusaus pysähtyä sinne suihkuun ja nukkumaan oli iso. Ajoimme silti vuorille nukkumaan. Huomenna iltapäivällä pitäisi taas sataa, joten jos emme ole täällä aamulla, emme ole vaeltamassa huomenna.
Kello on 23, muut on nukkuneet jo tunnin tai enemmän ja autossa on sopivan viileä. Aika sammuttaa tuulettimet ja siirtyä itsekin sänkyyn, makuupussin alle.
