Sunday, 2025-07-20
Ajoaika: ?
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 5087 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1
Sunnuntai otettiin lunkisti. Yö ei mennyt yhtä hyvin kuin edellinen, kaupungin tasalla matkailuautoille tarkoitetussa parkissa oli lämpimämpää kuin vuorilla. Keskiyöllä herätessäni oli pakko laittaa takatilan tuulettimet päälle, jonka jälkeen yö oli nukuttavissa. Aamulla autossa oli taas suomalaisen viileää.
Otimme rennon aamun autolla. Veikon suunnattomaksi pettymykseksi paljastui, että meillä ei ole karkkia hänen ohjelmahetkeensä. Onneksi tilanne saatiin ratkottua äidin kanssa aamukävelyllä panetteriaan. Sieltä saatiin tuoreen leivän lisäksi pari suklaata mukaan, joiden kanssa oli hyvä katsoa ohjelmaa.
Päivän ohjelmassa oli puolentoista tunnin vaellus. Kylä on täynnä eri vaellusreittejä, niin jalan kuin pyörillä ja pääsimmekin todistamaan noin 40 pyöräilijän lähdön samalta parkkipaikalta suurin piirtein samoihin aikoihin kuin me lähdimme vaeltamaan. Vaeltaessa leikimme uutta leikkiä: “Arvaa mitä eläintä ajattelen!” – italiaksi tietenkin. Ekana menevä miettii eläimen ja muut arvaavat sitä, oikein arvannut menee vetämään vaellusletkaa ja homma toistuu. Tämä oli pienen miehen idea ja vanhemmat olivat kerrassaan haltioissaan. Eläimiä tuli kerrattua varmuudella puolituntia, mahdollisesti enemmänkin. Vaellusreitin varrella kylteistä tuli opittua uusia, orso (karhu), lupo (susi) ja scoiattolo (orava) sekä puiston nimikkoeläin cerva (peura). Tällä tapaa tätä kieltä opitaan?
Olimme autolla takaisin klo 11. Pyötä sekä tuolit ulos parkkipaikalle ja sitten lounastamaan. Lounas oli kovin virkistävä ja päiväkin oli vain kohtuullisen kuuma. Siitä köröttötely kesätalolle, auton purku. Jokainen hoitaa oman osuutensa, Veikon kanssa pitää aina sama keskustelu, hän saa valita purkaa omat kamansa tai koko auton. Isä mielellään purkaa Veikon kamat, jos Veikko vastaavast purkaa isän puolesta auton. Tähän saakka, joka kerta herra on päätynyt purkamaan omat kamansa.
Miehet huomasivat merkittävän puutteen: Poppreita ei ole! Koska Krista oli venyttelemässä, teimme päätökset omavaltaisesti. Veikko pyörän päälle ja minä juoksemaan rinnalle, äkkiä COOPpiin. Valitettavasti kauppa oli kiinni, mutta Veikko sai idean, että käydään valtatiekaupassa! Pyörällä sinne ja takaisin menisi tunti, mutta autolla pääsisi nopeasti. Sitten meiltä puuttuu pestoa pastaan ja vaikka mitä, joten mikäs ettei! Niinpä miespari kävi äkkiseltään CONADissa viereisessä kaupungissa ostamassa poppareita ja muuta ruokaa. Päivällisen jälkeen popparivati kädessä hypättiin sängylle katsomaan piirrettyjä.
Päivä on rennosti pulkassa, ensimmäinen perheen jäsen on sammahtanut sänkyyn siinä kahdeksan jälkeen ja toinen menee ihan kohta perässä. Sinnittelee ysiin saakka. Nyt vaellusta viikonloppu täynnä, kuten aikaan ennen Veikkoa. Tätä lisää, lisää vuoria ja viileitä öitä.
