sunnuntai, 2025-06-15
Ajoaika: 3 h 58 min
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2773.0 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 1
Perjantai-iltana sovimme extemporee lähteä tapaamaan Lahnalammia Sloveniassa! He ovat ainakin viikonlopun verran “iskuetäisyydellä”. Emme ole koskaan olleet Sloveniassa, joten tässä on mahdollisuus poiketa uuteen maahan ja kummitytön yllättäminen on aina hauskaa. Krista oli yhä hieman heikossa hapessa, mutta valmiina matkaan.
Lauantai-aamupäivän järjestys oli, että minä pakkaan auton ja Krista vahtii Veikkoa, joka taasen on uima-altaassa. Pakkaus starttasi pienellä ongelmalla, Krista pyörä oli kaatunut auton takana ja kaatuessan rikkonut vessan. Testasin, se ei pidä nesteitä. Tuo on ongelma, mutta ei tehtäväkriittinen ongelma, joten jatkoimme/jatkoin pakkaamista. Kun auto oli pakattu lähdin ostoskeskuskeskittymään etsimään uutta vessaa. Kolme liikettä, kolme hutia. Koska mitään ei ole menetettävissä, testasin murtuman paikkausta runsaalla määrällä pikaliimaa. Kesätalolla testasin ja iloksi huomasin, että se piti. Meillä on tilapäinen ratkaisu käsissä. Talolla rakensin Veikon kanssa eeppisen tulivuoren laavasuojalaivan, jossa on laavaimuri.
Ruokaa nassuun ja baanalle.
Olimme klo 16 Sloveniassa Bledin kaupungissa. Krista järkkäsi meille sisämajoituksen yöksi. Yllättäen pysäköinnistä pyydettiin 15 € majapaikan pihalta. Maps & hakututkimus paljasti, että kaikkialla pysäköinti maksaa ja 15€ on kohtuullinen hinta. Otamme parkkipaikan majapaikan pihalta. Matkalla paljastui myös, että vessan paikka oli hyvä yhden koeponnistuksen verran. Meillä ei ole toimivaa vessaa enää. Tilaamme uuden Amazonista?
Saapuessamme majapaikalle vastaan tulee päätä pyörittävä nainen. Auto ei tule mahtumaan millään heidän pihaan, jos rehellisiä ollaan se hädin tuskin mahtui kadulle.
“Yleensä suomalaiset ei tule autolla tai jos ne tulee, ne tulee pienellä autolla.”
Saimme ohjeistuksen läheiselle parkkipaikalle, minne automme mahtuu. Pikainen kamojen purku ja auton siirto. “Parkkipaikka” oli puomilla eristetty joutomaa. Puomin vieressä oli tyhjä tuoli, eikä kukaan ollut näkyvissä. Ihmettelimme tovin ja olimme luovuttamassa sekä laittamassa viestiä majapaikalle, kun näimme parin henkilön kävelän ohitsemme alueelle sisään. HEILTÄ KYSYMÄÄN! Krista meni juttelemaan heille ja paljastui, että he ovat suomalaisia! Heillä on vuokra-auto alueella parkissa. “Kyllä, tossa istui mies jolle maksettiin”. Saimme heidät auttamaan meitä niin, että kun he ajoivat ulos alueelta, portti nousi ja minä ajoin meidän auton sisään. Auto parkissa, tämä kriisi selvitett.
Kävimme ottamassa kuvat Lahnalammien majapaikan edessä ja juuri kun olimme aloittamassa matkan kohti rantaa ja jätskiä törmäsimme Lahnalammien perheeseen, nuorten naisten kasvoilla vilahti yllätys, hämmennys ja hymy. “Buongiorno tutti!” Pikaiset tervehdykset ja päästimme reissaajat lepäämään hetkeksi ja siirryimme rannalle jätskeille.
Minulla on ollut ajatuksissa ostaa tänäkin kesänä Veikolle pikkuleegosetti, mutta en ole ehtinyt asiaa konkreettisemmaksi muuttaa. Täällä Bledissä oli juuri sopiva leegokauppa rannalla ja sieltä poistuimme pienen leegopaketin kanssa. Se kasattiin samalla kun vähän lusikoitiin jätskiä nassuun, lopulta sulanut jätski juotiin.
Illan ohjelma oli illallinen Lanhalammien kanssa. Nautimme hyvästä ruuasta ja seurasta. Ruokailun päätteeksi kaikki olivat aivan valmiita nukkumaan, mikä näkyy mm eilisen blogin puutteena.
Sunnuntaiaamu alkoi leegoleikeillä (yllätys!) ja Bled järven kiertämisellä. Täällä on nyt jotkin soutukisat, joka selittää hieman sitä miksi joka majapaikka oli täynnä. Järven kieto oli homma, jota tehtiin ennen aamiaista, jotta ehtisimme tekemään sen ennen kuin tulee kuuma. Pienet pyöräili ja aikuiset käveli. Matkalla tuli muutamia yllätyksiä.
Kävellessämme venevajan ohi, jostain ylhäältä tipahti koppakouriainen. Se näytti kuolleelta, ketarat pystyssä. Juttelimme ja pällistelimme sitä Veikon kanssa kun se alkoi heilutella jalkojaan. Se olikin vain pökerryksissä tiputuksesta! Ojensimme sille kepin ja käänsimme menijän jaloilleen. Sitten ihmeteltiin lisää, kädet taskussa ettei tule “vahingossa tökättyä sormella”.
Vähän eteenpäin ja näimme pariskunnan piknikin alkuvaiheeissa, ruoka lämpenemässä ja paikallisen torumassa heitä. Ihmettelimme tapahtumaa etäältä ja kohdalle saapuessamme sanoimme, että “Toi näyttää hyvältä, pohdimme vähän itse samaa”, sillä aamiainen on vielä tekemättä. 10 metriä eteenpäin ja huomasimme kyltin
Otin siitä kuvan ja menin takaisin nuoren pariskunnan luo
“Näittekö kieltokyltin?”
“Minkä? Emme, tulimme samasta suunnasta kuin te.”
“Näytin heille kyltin kuva. Ilmestesti ruokailu ei ole sallittua-“
Itseasiassa, täällä ei saa mennä virheralueille edes ottamaan aurinkoa. Niiden pitää antaa olla, vain olla. “Katsoa saa, ei koskea”. Kieltokylttejä löytyi tuon jälkeen paljon, mutta rehellisesti mekään ei huomattu ensimmäistäkään ennen sitä pariskuntaa ja heidän jälkeen ollutta kylttiä.
Järven kierto kesti ja kesti, miehistö alkoi olemaan hyvin nälkäinen ja se penteleen soutukisa oli sulkenut / muuttanut ravintolajärjestelyjä niin että ruokaa ei ollut saatavilla kaikkialla. Lopulta löysimme paikan mistä sai ruokaa myös kisaan osallistumattomille ja miehille tilattiin Slovenialainen aamiainen ja ham & eggs. Vatsan kun saimme täyteen olikin jo kiire luovuttamaan huone. Huone pitää luovuttaa 10 aamulla! Pakkaus, suihku ja autolle. Tarkoitus oli maksaa porttia vahtivalle henkilölle meidän pysäköinti, vaan vieläkään ei istunut kukaan tuolilla. Ajoimme ulos alueelta, koskaan maksamatta, ehkä ensikerralla?
Sitten edessä oli brunssi Lahnalammien kanssa. Tapasimme kaupan parkkipaikalla. Selvitimme että mikään ei suoranaisesti kiellä brunssiamme ja aloitimme ruokailun. Veikko oli aivan tulessa suomenkielisten leikkikavereiden kanssa ja kaupan vierestä löytyvän leikkipaikan kanssa. Brunssimme taisi kestää puolitoista tuntia ja kun olimme kaikki valmiina teimme uuden arvion paluureitistämme. Olimme ajatelleet poiketa dinosaurus puistoon (Euroopan suurin T-rex!), mutta kohdeyleisömme silmät seisoi ja virta oli vähissä, joten päätimme lähteä kohti kesätaloa.
Ajoimme yhtä soittoa moottoritietä pitkin takaisin ja olimme kolmelta talolla. Auton oli tyhjennetty tunnissa ja sunnuntain rentoutuminen saattoi alkaa. Veikko tapitti ohjelmia sisällä ilmastoidussa tilassa, me aikuisetkin pysyimme visusti sisällä. Auton lämpötilamittari kun näytti vaivaiset 42 astetta auringossa. Tulee ihan viime kesä mieleen. Onneksi jäimme PohjoisItaliaan, ettei ole niin kuuma…
Sloveniasta jäi hyvä mieli, tulemme palaamaan sinne.
Lauantai
Sunnuntai
