tiistai, 2025-05-20
Ajoaika: 1h 34 min
Keskikulutus: 10.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1744 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Otimme todella löysän aamun. Herätys oli luonnollisesti ennen kuutta, mutta makailimme, juttelimme, halailimme, torkuimme, pyörimme ainakin seitsemään saakka. Sitten tehtiin aamiaista löysästi. Yleinen liikehdintä oli löysäilyä, sillä tänään tarvii tappaa aikaa. Tämä on extra päivä, siltä varalta, että jotain olisi sattunut matkalla tänne. Kaikki kun meni A-luokkaisesti, meillä on päivä tapettavana.
Ensin kauppaan, sitten uimaan. Oli aika näyttää Kristalle, että meillä on 100% kyvykkyyksistä käytössä, vaikka olemme “harppumoodissa”: Veikolle pyörä alle. Ryhmämme pienintä seikkailijaa ei paljoa jännitä. Pieni herra lähti pyörällään liikkelle vauhdilla, joka vaati painoliivittömän isän juoksemista. Painoliivilinnen äiti, eli laavahirviö, jäi kuin täi tervaan. Karkuun pääsyn avaimia oli kaksi.
1) Kiihtyvyysetu: Polkupyörän päällä oleva pieni mies, vs painoliivillä kuormitettu vanhempi nainen
2) vain toinen tiesi leikistä.
Matka kauppaan meni yhdellä isolla kaatumisella. Pieni mies, kaikista isomman miehen ohjeista huolimatta, katsoi paljon taakseen etsien laavahirviötä ja törmäsi tolppaan. Polvi taas auki, sillä täällä on shortsikelit. Kaupasta kun pääsimme pihalle, saimme, mitä me kutsumme, “italialainen käsittely” vanhempi rouva toteaa “bello bambino” ja kehuu herran ulkonäköä meille. Toki matkalla kauppaan, pari yläasteikäistä totesi pyöräilevän pojan olevan lutuinen – ja hän on. Kummelia lainaten, Veikon fiilis lienee, “Vaikka olisinkin, ei sitä minulle tarvi kertoa”. Pieni herra ei reagoi mitenkään italialaisten kommentteihin.
Pyöräilyn jälkeen menimme uimahalliin, joka äärellä olimme nukkuneet, ja vietimme todella riemuisan perhehetken altaassa palloja heitellen, laavahirviöät karkuun uiden ja yleisesti kelluen. Mellä oli niin hauskaa, että se alkoi harmittaa vanhempia henkilöitä, joten katsoimme asiaksemme poistua altaasta suihkuun ja autoon. Tarinankehrääjän mielen räjäytti se, että koko uimapaikkaoperaation hoiti Krista italiaksi. Tämä piti sisällään mm. saunasta tiedustelemisen. Tämän kesän päätteeksi lienen ainut kuka ei puhu italiaa …
Uinnin jäkeen ruokailu ja siirtymä. Nuorin meistä sammui autot kädessä paikalleen.
Olemme perillä, Roveredo In pianossa . Täällä vaihdoimme vaatteet kesämoodin. Pääsimme samalla todistamaan harvinaizen tajunnan räjähdyksen. Minä kerroin pienelle miehelle, että näistä housuista saa myös shortsit, irroittamalla puntit, johon reaktio oli huuto “Äiti! Isi huijaa taas!”. Äiti kertoi, että isi ei huijaa. Minä näytin, että housuissa on vetskari puntissa ja irroitti puntin. Pienen miehen tajunnan räjähdys oli silminnähtävä. Silmät suurenivat, kulmakarvat nousivat. Äitikin totesi, että nyt nyrjähti pienen herran pää.
Kauppa, päiväkodissa käynti, pyykkäys omatoimi pesulassa ja jatkuva sade. Tiimi on ihan kuitti. Ajan polttaminen ei selvästi sovi meille. Auto yöparkkiin, vielä viimeisen kerran ennen kesätaloa. Illalla auto oli jaettu kolmeen osaan. Kussakin osassa oli yksinäinen henkilönsä tekemässä omaa asiaansa. Yksi katsoi leffaa, yksi piirrettyjä ja yksi luki kirjaa, koska hänen kännykkänsä oli tungettu kattoluukusta ulos tarjoaamaan nettiä kaiikille muille.
Tänään minäkin menen nukkumaan ajoissa. Huomenna on sisäänmuuttopäivä.
