Monday, 2024-06-03
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: Oikeesti, kohta meen autoon ja haen nää tiedot
Terävästi ylös kuudelta, töihin puoli seitsemän. Veikko & Krista nousee ennen seitsemää. En itseasiassa muista mitä he tekivät, minä purin sähköpostijonoa.
Työpäivä meni tehokkaasti ohi, olinkin jo kaivannut töiden tekemistä. Paaaaaljon tekemistä.
Työpäiväni aikana oli Kristan ja Veikon eka Italian päiväkotipäivä. Veikko oli innoissaan, Kristalle homma oli peruspullaa. Ajatus meillä oli, että Krista on Veikon kanssa ekana päivänä siellä tunnin pari, tokana päivänä Veikko on hetken yksin ja Kristan kanssa vähän aikaa ja tästä rakennetaan siihen 4 tunnin päiväkotikokemukseen, minkä päätarkoitus on antaa herralle oman ikäisiä leikkikavereita. Tämä ei ihan toteutunut, täällä aikuiset ei koskaan näe niitä jotka hoitaa lapsia. Täällä on erikseen henkilö, joka vastaanottaa lapsen ja ohjaa oikeaan ryhmään. Vanhempi ei pidemmälle mene. Kun hallinnolliset asiat oli selvitetty, Veikko vietiin päiväkotiin 30 minuutiksi. Tämä päiväkodissa oloaika kasvaa per päivä tunnin verran, mikä kuninkaallisesti sotkee meidän aikataulut. Joudun jonglööräämään töitä, että pääsen hakemaan Veikon riittävän aikaisin, koska Krista on siellä koulutuksessa juuri silloin kun Veikko pitäisi noutaa. Tätä temppuilua on onneksi vain tämä viikko – sikäli herralla menee päiväkotiaika OK.
Krista oli havainnut torakan toissa yönä ja minä havaitsin sen eilen illallla. Se heilutteli minulle sarviaan kohtuu söpösti vessan oven karmin takaa. Niin kauan kun öttiäistä ei näe kokonaan, se on yllättävän söpö… uskallan väittää. Krista kertoi tuosta tuholaisesta eilen Andrealle ja Andrea lupasi sen tänään myrkyttää. Andrea ilmestyikin myrkyttämään sitä, sellaisen puutarhan kukkien myrkyttämiseen tarkoitetun painepullohärdellin kanssa. Sillä hän vähän ruikki nesteitä jokaiseen koloon yläkerrassa ja tuuletusreikiin. Katselin toimintaa epäuskoisena. Sen verta hepposta heiluntaa, että se ei tuohon kuole. En ole moista öttiäistä yrittänyt myrkyttää, mutta siis … ei sitä noin tapeta, sen hän näkee ottallakin kokematonkin. Myöhemmin näin herran pihalla ruikkimassa kasveja sillä samalla vehkeellä – tunnistin työkalun siis oikein.
Myöhemmin iltapäivällä …. Krista oli jättänyt laskun rappusiin mennessään ylös Veikkoa nukuttelemaan, jotta huomaisin melkein kuolleen torakan rappusissa ja tekisin sen mitä miehen kuuluu tehdä – hakisin liekinheittimen ja polttaisin koko talon – sen verta karmean näköinen öttiäinen on kun se makaa selällään rappusilla, kaukainen muisto oli se söpö antennien heiluttaja eiliseltä illallta. OK. Mitä me opimme?
1) Natiivit näemmä tietää miten näitä tapetaan hitaan tuskaisesti.
2) Karmean näköinen öttimöntiäinen
3) Rutisee ikävästi kun sen laittaa maitopurkin sisään ja puristaa kasaan.
Iltapäivällä Dublot ilmestyivät taloon ja rappusiin alkoi spektaakkelimainen leegomaailman rakentaminen. Mestarirakentajalta tilattiin talo huone kerrallaan ja luovat rakennelmat, kuten “poliisijunat” (ei ole junan paloja mukana…) teki herra itse. Leikki, luonnollisesti, loppui liian aikaisin kun lähdimme kauppareissulle.
Kauppareissun jälkeen oli aika jakautua ja minun lähteä treenaamaan Magaa Calgiarin salille. Mahtavat treenit, vauhti oli erittäin mukava. Tasoero on jälleen kerran valtava, minun ja treenaajien välillä, mutta se ei tunnelmaa latista. Perusteiden kertaus on se mitä minun pitää tehdä, nyt kun uuden lonkan kanssa taas aletaan rakentamaan taitoja E2 tasokoetta varten. Treenipäivinä poljen ~20km ja treenaan 1h 15 min hyvällä sykkeellä. Tällä pitäisi lähteä kunto nousemaan 🙂
Miehet ovat nyt tutustuneet uusiin arkirutiineihinsa. Huomenna tehdään lisää samaa. Kristalla on huomenna omien arkirutiinien testaus. Ensimmäinen kurssi-ilta on edessä. Katotaan mitä pojat keksi tehdä.
Tänään tuli myös videokuvattua ne erikoiset osuudet pyöräreitistä Veikon päiväkotiin. Kristan löytämä uusi reitti on järkevämpi – ilmeisesti.
Yllättävän täysi tämä eka arkipäivä….
Up sharp at 6:00, off to work at 6:30. Veikko & Krista up before 7. I don’t actually remember what they were doing, I was unpacking the email queue.
The work day went by efficiently, I had already missed working. Lots and lots to do.
My work day included Krista and Veikko’s first day of kindergarten in Italy. Veikko was thrilled, for Krista it was a basic bun. The idea we had was that Krista would be there with Veikko for an hour or two on the first day, the second day Veikko would be alone for a while and with Krista for a little while and from there we would build up to the 4 hour daycare experience, the main purpose of which is to give the gentleman some playmates his own age. This didn’t quite happen, here the adults never see the ones who take care of the kids. There is a separate person who receives the child and directs them to the right group. That’s as far as the parent goes. Once the administrative issues were sorted out, Veikko was taken to the nursery for 30 minutes. This daycare time increases by an hour per day, which royally messes up our schedules. I have to juggle work to get Veikko early enough to pick him up, because Krista is at school there right when Veikko is supposed to be picked up. Luckily, this trickery is only this week – so far, Mr. is doing OK with his daycare time.
Krista had spotted the cockroach the night before last and I spotted it last night. It was waving its horns at me from behind the toilet door frame in a rather cute way. As long as you can’t see all of the bait, it’s surprisingly cute… dare I say. Krista told Andrea about that pest yesterday and Andrea promised to poison it today. Andrea did show up to poison it, with one of those pressure bottle guns for poisoning garden flowers. With it, she squirted a little liquid into every hole upstairs and into the vents. I watched in disbelief. It’s such a bloody wobbly thing, it’s not going to kill him. I’ve never tried to poison such a bait, but … you don’t kill it like that, even the inexperienced can see that. Later I saw the gentleman in the yard whipping plants with the same thing – so I recognised the tool correctly.
Later in the afternoon …. Krista had left a bill on the stairs when she went up to put Veikko to sleep, so I’d notice a almost dead cockroach on the stairs and do what a man should do – get a flamethrower and burn the whole house down – it’s a bloody creepy looking thing lying on its back on the stairs, a distant memory was that cute aerial wagger from last night. OK. What did we learn?
1) Natives apparently know how to kill these things with slow agony.
2) The gruesome-looking bug.
3) Crunches nastyly when you put it in a milk carton and squeeze it.
In the afternoon the Dublo’s appeared in the house and the spectacular leegoma construction began on the stairs. The master builder was commissioned to build the house room by room and the creative structures, such as the “police trains” (no train pieces involved…) were made by the master himself. The play, naturally, ended too early when we left for a shopping trip.
After the shopping trip, it was time to split up and for me to go work out with Maga at Calgary’s gym. Great workout, the pace was very nice. Once again, the difference in level is huge, between me and the trainers, but it doesn’t dampen the mood. Reviewing the basics is what I need to do, now that with a new hip I’m back to building skills for the E2 level test. On training days I cycle ~20km and train for 1h 15 min at a good pace. This should get me going 🙂
The men are now settling into their new routines. Tomorrow we’ll do more of the same. Krista has a test of her own routines tomorrow. The first night of the course is coming up. Let’s see what the boys come up with.
Today I also videoed the special parts of the bike ride to Veikko’s kindergarten. The new route Krista found makes more sense – apparently.
Surprisingly full this first workday….
Translated with DeepL.com (free version)
