You ever dance with the devil in the pale moonlight

Wednesday, 2024-05-29

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: 2375 km

Päätimme jäädä Torinoon toiseksi päiväksi, koska minulle oli luvassa ehkä vielä toiset treenit ja voisi olla kiva käydä tutustumassa vanhoihin paikkoihin. Torinon keskustassa on hirvittävästi tähtiä 2017 vuoden reissun jäljiltä. Erityisesti minua kiinnosti mennä aperatiiville erääseen ravintolaan, mistä oli jäänyt hyvät muistot. Onneksi Krista pystyi minua paremmin paikallistamaan ravintolan merkinnöistämme.

Herätys, aamiainen, blogaus ja läheinen leikkipuisto. “Dove gatto?” – pienen miehen italian näytteitä, leirintäalueella on kaksi mustaa kissaa ja niiden sijainti oli jatkuva mielenkiinnon kohde. Mielenkiinto oli niin suuri, että uskallettiin mennä jopa paikan työntekijältä kysymään “Dove catto?”. Krista oli aamun ekat tunnit poikien nukkuessa selvittänyt miten pääsisi julkisilla keskustaan. Tulos oli, että ei mitenkään nopeasti ja lippujenkin saanti on haasteellista – niitä ostetaan jostain liikkeistä, joilla kyltti että ne on virallisia myyjiä. Appi ei toimi, epätoivo hiipii narutoppiin. Iltapäivän aperatiivit, päivällinen, käskentely Torinossa on jäämässä väliin.

Päivätorkkuyritysten jälkeen oli H-hetki. Esitin

Mä tiedän miten pyöräillä Torinossa, sinne pyöräilee Googlen mukaan ~40 minuuttia. Harva asiaa on niin rentouttavaa kuin ottaa perhe mukaan pyöräretkelle Torinon keskustaan. Veikon peräkärry kiinni minun pyörään ja minä hoidan sen raskaan osuuden. Sovimme, että Krista ajaa minun takana ja minä navigoin. Aika lähteä tanssimaan 😉

Menomatkan navigointi on hieman tökkivää, silti parempaa kuin eilisen suoritukset. Peräkärrylle oli hieman heikosti tilaa ja se heittelehti jonkin verran, aiheuttaen isompaa jännitystä Kristalle kuin minulle. Onneksi olemme pienen miehen kanssa matkanneet paljon peräkärryn kanssa ja hän on kokenut kyljelle kaatumiset ja kunnon töyssyt jo nuorena Turun talvisissa olosuhteissa. Kaiken hän on ottanut rennosti. Hän koki reissun sen verta rentouttavaksi, että nyt oli päivätorkkujen aika. Heilunnassa, tärinässä, hypyissä pieni mies torkkui leegoukot käsissä tiukassa puristuksessa. Mitään isoa draamaa ei tapahtunut matkalla kahvilaan – alan tottumaan Torinossa pyöräilyyn! Pyöräletka toimi hienosti. Krista toimi silminä myös taaksepäin ja huuteli tietoja autoista tai peräkärryn ajolinjoista. Joka päivä matkustaminen toimii paremmin ja paremmin.

Kahvilassa otimme aperatiivit ja mehut. Napostelulautanen oli kerrassaan ihana. Tunnelmaa pilasi ja Veikon peläytti pari pulua jotka yllättäen laskeutuvat meidän sipsikulhoon. Saimme uuden sipsikuljon ja pienen rauhoittelun jälkeen pieni mies aseistettiin lusikalla, jonka jälkeen hän juoksi pulujen perässä pelkojaan voittaen. Pulut “hussuteltiin” pois lusikalla. Näihin aikoihin sain myös tiedon, että jatkoryhmässä on tilaa. Siellä treenaa myös 2017 vuonna treenannut Fabio. Tuttuja treenikavereita! Nyt ainut haaste oli ehtiä autolle ja takaisin Torinon keskustaan ennen kuin treenit alkavat (3 tuntia treenien alkuun aikaa). Päätimme jättää päivällisen väliin Torinossa, sillä nyt kaikilla oli hyvä energia ja tämän voimin olisi hyvä palata autolle.

Paluumatka meni jo merkittävästi helpommin, navigointireitti oli parempi ja jänniä tilanteita oli hyvin vähän. Kristan mukaan tämä oli hieman vaarallista, minä alan olemaan jo sitä mieltä, että tämä on ihan OK. Paluumatkalla kärrystä kuului huutoa “ANDIAMO RAPIDO!”. Sillä piiskattiin kuskia menemään nopeammin, Kristakin taisi moista huudella! 😀 Autolle päästyämme minulla oli vähän yli tunti aikaa päästä treenipaikalle. Googlen mukaan ajoaika on 38 minuuttia. MENOKS!

Kun puuttui vauhtijarrut ja reitti oli tuttu alkoi runttaaminen. Puolessa välissä matkaa olin jo 8 minuuttia Googlen arviointia nopeampi, niinpä poikkesin mäkkäriin vetämään yhden burgerin että jaksan treenata. Sitten runttasin lopun matkan vain yhden läheltä piti tilanteen kanssa vartissa. Olin 20 minuuttia etuajassa paikalla, joten ehdin norkoilemaan kadullakin hetken ennen kuin häiritsin Giannia – täällä ei tule olla etuajassa, ehkä vähän myöhässä 😉

Loistavat treenit ja paluumatka – taasen nopeammin kuin Google ennusti ja taasen pysähtyen mäkkärille. Tällä kertaa ostin sieltä pari olutta, treenien palautusjuomaa, jotka nautin leirintäalueella omassa rauhassa. Huomenna on ajopäivä, matka kohti Genovaa ja seuraavaa lauttaa alkaa.

Mainittakoon, että kaikki talouden jäsenet eivät pitäneet päivä otsikosta, vaihtoehdoksi ehdotettiin “Andiamo rapido!”

We decided to stay in Turin for the second day, as I might have another training session and it might be nice to see some old places. There are an awful lot of stars in the centre of Turin from the 2017 trip. I was particularly interested in going for an aperitif at a restaurant I had fond memories of. Luckily, Krista was better able to locate the restaurant for me from our signage.

Wake up, breakfast, blogging and a nearby playground. “Dove gatto?” – samples of little man’s Italian, the campsite has two black cats and their location was a constant source of interest. Such was the interest that we even dared to go up to the site employee to ask “Dove catto?”. Krista had spent the first hours of the morning, while the boys slept, figuring out how to get to the city centre by public transport. The result was that it wasn’t very fast and even getting tickets was a challenge – they were bought from some shop with a sign saying it was an official vendor. The app doesn’t work, desperation creeps in. Afternoon aperitifs, dinner, a hand job in Turin is about to be missed.

After the day’s nap attempts, it was H-hour. I submitted

I know how to bike in Turin, it takes ~40 minutes to get there according to Google. Few things are as relaxing as taking the family on a bike ride to downtown Turin. So, Veikko’s trailer attached to my bike. We agreed that Krista would ride behind me and I would navigate. Time to go dancing 😉

The outward navigation is a bit choppy, but still better than yesterday’s performance. The trailer was a bit cramped and swayed a bit, causing more stress for Krista than for me. Fortunately, my little man and I have travelled a lot with the trailer and he has experienced sideways rollovers and good bumps from a young age in the winter conditions of Turku. He has taken it all in his stride. He found the trip so relaxing that it was time for a day’s nap. Swaying, shaking, jumping, the little man dozed with his hands clenched tightly around his bones. No big drama on the way to the café – I’m getting used to cycling in Turin!

At the café we had aperitifs and juices. The snack plate was absolutely lovely. The atmosphere was spoilt and Veikko was scared off by a couple of pigeons who unexpectedly landed in our bowl of crisps. We got another bowl of chips and after a little reassurance the little man was armed with a spoon and ran after the pigeons, overcoming his fears. The pigeons were “shooed” away with the spoon. Around this time I was also informed that there was room in the follow-up group. Fabio, who trained there in 2017, is also training there. Familiar training buddies! Now the only challenge was to get to the car and back to downtown Turin before the training starts (3 hours before the training starts). We decided to skip dinner in Turin, as now everyone had good energy and it would be good to get back to the car with this energy.

The return journey was already significantly easier, the navigation route was better and there were very few tricky situations. Krista said it was a bit dangerous, I’m starting to think it’s OK. After getting to the car, I had a little over an hour to get to the training area. According to Google, the driving time is 38 minutes. GO!

With no speed brakes and a familiar route, the grunt started. Halfway through the run I was already 8 minutes faster than Google’s estimate, so I stopped at the diner for a burger to keep me going. Then I crashed the rest of the way with only one near miss in 15 minutes. I was 20 minutes early, so I had time to nap on the street for a while before I disturbed Gianni – you’re not supposed to be early here, maybe a little late 😉

Great workout and return trip – again, faster than Google predicted and again stopping at the grocery store. This time I bought a couple of beers there, a workout recovery drink, which I enjoyed in the campsite at my leisure. Tomorrow is a driving day, the journey towards Genoa and the next ferry begins.

Translated with DeepL.com (free version)

Leave a Reply