Sunday, 2024-05-26
Ajoaika: 3h 50 min
Keskikulutus: 9.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 1851 km
Taas oli käsillä aamu kun pieni mies nousi salamana, vaihtoi päivävaatteet päälle ja oli valmiina kasaaamaan hankittua leegoa. Lupaus siitä että se kasataan aamulla oli vahvasti mielessä. Vain pienen mielenpahoittamisen jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen, että ensin aaminainen ja sitten kasataan ja leikitään leegoilla.
Tämä oli meidän ensimmäinen lego-ohjeista kasaamishetki. Legon ohjeet on jopa pienelle miehelle ymmärrettävissä. Pikku leegot ovat herran näppäryyden äärirajalla, joten kasaaminen on hidasta ja vaikeaa, mutta hyvin palkitsevaa. Pääosan rakentamisesta teki isompi mies – erityisesti sen jälkeen kun laiva oli merkittäviltä osin valmis. Siinä kohtaa pienempi kasaaja totesi, että se on ihan leikittävissä oleva ja laivalla leikittiin sekä sitä rakennettiin loppuvaiheessa yhtä aikaa. Kuten leegojen kasaamisen kuuluu, palasia tippui ja olen melko varma että yksi – onneksi ylimääräinen – palanen katosi. Odotan jo innolla sitä aamua kun astun sen päälle, se pitää dokumentoida.
Jotta koko aamua ei kökittäisi auton sisällä, siirrettiin leikit ravintolan ja leikkialueen viereen. Siellä, jossain kohtaa leikkejä, päästiin koittamaan eri kielisen lapsen pyytämistä leikkeihin mukaan. Keinuilla pyöri hyvin yksinäisen nköinen poika, joten kehoituksestani pieni herra kävi kysymässä josko hän haluaisi leikkiä. Kielimuuri oli iso, ujous valtava, työkalut vähissä, joten isä käytti puhelinta. Puhuin puhelimelle suomeksi, konekäänsin sen saksaksi ja toistin saksankielisen käännöksen puhelimen avulla takaisin. Saimme varovaisen leikkikaverin. Avainviestit kääntää oli “Hänen nimi on Veikko.” “Laiva on Veikon, sillä ei saa muut leikkiä”(Veikko toisti tätä paljon) ja “autojen ja ukkelien kanssa saa leikkiä”. Lyhyehkön leikin jälkeen piti kaverin poistua, syytä emme saaneet selville, sillä … kielimuuri. Pankissa on nyt ensimmäinen avustettu leikki erikielisen kanssa – ihan OK ekaksi kerraksi.
Lounasta ulkoilmassa ja matkaan mars.
Alueet on vanhoja tuttuja (?!). Tunnistin Ulmin kirkon ja muistelin Scooterin keikkaa. On siinä jotain erikoista kun kohtaa kyltin “Laupheim” ja tunnistaa samantein paikan. Tulee muistoja mieleen hyvästä kesästä ja visiiteistä. On vaikea kuvata sitä upeaa fiilistä kun toisen maan paikat on yht’äkkiä tuttuja. En Legolandiareissua suunnitellessa tullut ajatelleeksi, että olemme “samalla alueella” kuin 2019, joten nämä kaikki hetket tuli yllättäen ja toi mieleen hienoja muistoja.
Kielimatkaa, Legolandian karttaa, leegoja ja auton hurinaa näistä muodostui pienen miehen tuutulaulu kun siirryimme takaisin Tutlingeliin.
Tutlingelissä isä vetäsi päivätorkut sängyllä Veikon nauttiessa Pipsa Possusta italiaksi. Takatilan vessassa käyty keskustelu:
Veikko: “Mikä on peräkärry italiaksi?”
Isä: “En tiedä”
Veikko: “Sun pitää opetella, nyt kun äiti ei ole täällä. Missä on sun kännykkä?”
Isä: “Ihana! Olet oikeassa! Mun kännykkä on auton hytissä, katotaan siellä.”
Tutlingelin tutkimista ja äidin nouto. Matkaan mars – kohti Sveitsin rajaa. Yövymme viimeisen yön Saksassa ja sitten posotamme Sveitsin läpi, seuraava nukkumapaikka on Italiassa.
Experimenting with Deepl -translations
It was morning again when the little man got up in a flash, changed into his day clothes and was ready to pile up the Lego he had bought. The promise to assemble it in the morning was firmly in his mind. After only a little mental wrangling, it was agreed to have breakfast first and then pile up and play with the Lego’s.
This was our first Lego instruction assembly moment. The Lego instructions are understandable even for a little man. The little Lego’s are at the limit of Mr. Dexterity, so the assembly is slow and difficult, but very rewarding. The bigger man did most of the building – especially after the ship was substantially complete. At that point the smaller builder said it was quite playable and the ship was played with and built at the same time in the final stages. As is the way of assembling Legos, pieces fell off and I’m pretty sure one – thankfully an extra – piece was lost. I’m already looking forward to the morning when I step on it, it needs to be documented.
To avoid spending the whole morning cooped up in the car, we moved the games to next to the restaurant and play area. There, at some point during the games, we got to try asking a child with a different language to join in the games. There was a very lonely little boy on the swings, so at my prompting, the little gentleman stopped by to ask if he wanted to play. The language barrier was big, the shyness huge, the tools scarce, so the father used the phone. I spoke to the phone in Finnish, translated it into German, and used the phone to repeat the German translation back. We had a cautious playmate. The key message to translate was “His name is Veikko.” “The ship is Veikko’s, no one else can play with it” (Veikko repeated this a lot) and “cars and figures are okay to play with”. After a short game the guy had to leave, we couldn’t find out why, because … language barrier. In the bank we now have our first assisted play with a different language – OK for a first time.
Lunch outdoors and off we go.
The areas are old familiar (?!). I recognized the church in Ulm and remembered the Scooter gig. There’s something special when you see the sign “Laupheim” and recognize the place by the same name. It brings back memories of a good summer and visits. It’s hard to describe the wonderful feeling of suddenly being familiar with places in another country. When planning the Legoland trip, it didn’t occur to me that we would be “in the same region” as 2019, so all these moments came out of the blue and brought back great memories.
The language trip, the Legoland map, the legos and the car whirring these became the little man’s lullaby as we moved back to Tutlingel.
In Tutlingel, Dad took a day nap on the bed while Veikko enjoyed Peppa the Pig in Italian. A conversation in the backroom toilet:
Veikko: “What’s a trailer in Italian?”
Dad: “I don’t know”
Veikko: “You’ll have to learn, now that Mum’s not here. Where’s your mobile phone?”
Dad: “Wonderful! You’re right! My mobile phone is in the car, let’s look there.”
Tutlingel to investigate and pick up mum. Off we go – towards the Swiss border. We stay the last night in Germany and then we’ll drive through Switzerland, our next sleeping place is in Italy.
