tiistai, 2025-06-03
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit:
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Korjausta eiliseen blogiin. Kirsta pääsi oppuillasta puhumaan muutaman sanan saksalaisen harpunsoitonopettajan kanssa, eli kaikkia kieliä tuli käytettyä ja tarkennuksena italia oli pääkieli, sitä käytettiin koko ajan.
Aamu miesten talossa toimii rutiinilla, isä herää tekee aamiaista, poika herää tulee aamiaiselle ja siirtyy välittömästi leikkimään. Isä liittyy leikkeihin mukaan aamutoimet lopetettuaan. Kello soi, aika lähteä päiväkotiin, pojalla on nälkä, koko matka päiväkotiin mussutetaan jotain ruokaa ja kävellään aitojen päällä. Päiväkodilla juostaan sisään ja isä poistuu ryhdikkäästi.
Olemme ilmeisesti reissaat riittävästi, sillä täällä elämä on hyvin “normaalia”, rutinoitunutta. Kaikki on tuttua. Tuntuu kuin olisimme olleet täällä jo ikuisuuden. Perillä ei olla oltu vielä edes kahta viikkoa. Tämä normaaliuden tunne on niin … yllättävä?, että juttelimme tästä puhelimitse. Kummallakin sama. Seuraavaksi kai tarvii opetella italiaa ihan kunnolla. Kieli on itseilmaisun suhteen rajoite, arki pyörii ihan helposti ilman kunnon osaamista.
Päivän iso agenda oli kauppareissu ja ennen kaikkea pyykkien pesu. Suoraa päiväkodista pesulaan ja kamat pyykkiin. Molemmat istumaan pesulan ulkopuolelle, koska sisällä ei kuulunut internet. Toinen katseli Disney+, toinen asenteli ohjelmistoja palvelimilleen. Kun pyykit oli valmiit ripsahteli pari isoa vesipisaraa. Päätimme mennä jätskille ja odottaa että pikkusade menee ohi. Jätskiä syödessä alkoi sataa kuin ämpäristä kaatamalla. Odottelimme vartin eikä loppua näkynyt pilville tai sateelle. Niinpä heitimme pyykkikassit pään yli “sateensuojaksi” ja lähdimme kesätalolle kaatosateessa. Minua nauratti koko matka, koska takaani kuului koko matkan erilaisia variaatioita
“Mä en jaksa tätä sadetta”, “Täällä sataa ihan liikaa”, “Mä en jaksa että mun vaatteet kastuu”, “Mä en jaksa, mun räpylät (paljasjalkakengät), ei pidä vettä”, “Täällä sataa ihan liikaa, mä en jaksa”
Kärsimys oli hyvin kuultavissa, viestinnästä huolimatta hän tuli puolijuoksua mukana läpi sateen kesätalolle saakka.
Kesätalolla vaihdoimme kuivaa päälle ja leikimme leegoilla kunnes sade loppui. Sitten olikin aika käydä kauppareissu ja ostaa viimeinen pussi karkkia ennen kuin äiti tulee ja tämä hupi loppuu. Talo on siisti, mutta pojat on ruokailun puolesta ihan hunningolla. Onneksi äiti tulee korjaamaan ruokailun.
Krista on matkalla takaisin ja huomenna on koko perhe taas kasassa.
