Eläintarhaa ja republic day

maanantai, 2025-06-02

Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit:
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Eilen, sunnuntaina otimme aamun rennosti leirintäalueella. Näyttää siltä, että pieni herra on oppimassa kielen lisäksi kultuurin nopeammin kuin minä. Perinteikkäästi opettelen kulttuuria syömällä paikallisia ruokia, mutta en juuri muuta ruoka-aikoja. Pieni mies taasen on menossa suoraan paikalliseen tyyliin: aamianen on pieni makea (karkki) ja pieni kahvi (vettä). Varsinainen kunnon ruoka syödään vasta joskus iltapäivällä tai peräti illalla. Juuri ennen nukkumaan menoa vielä safkaa nassuun – ihan kuin paikalliset. Katotaan palaa nuo tavat perinteiseen suomalaiseen suuntaan vielä kesän aikana.

Päivän tavoitteena oli eläintarha, jota tässä vaiheessa pidin liian vähäisenä tavoitteena. Päivässä on selvästi tilaa pienelle kaupunkitepastulle. Niinpä pistin auton nokan osoittamaan eläintarhan vieressä olevaa Bibionen kaupunkia päin. Tarkkaanottaen sen keskellä olevaa jättimäistä parkkipaikkaa, joka on keskiviikkoisin torialue. Siellä pitäisi olla tilaa.

Matkalla Bibioneen selvisi, että jokainen italialainen pyrkii kohti rantakaupunkeja, juuri nyt. Lähtiessämme Caorlesta kaupunkiin tulevien kaistalla oli kilometrien mittainen mateleva jono. Sama oli edessä Bibioneen mentäessä. Pitkä, pitkä mateleva jono. Yhdessä vaiheessa sporttimersu veteli S-kuviota autoni takana. Jäi täysin epäselväksi mitä se sankari koitti tehdä oikein. Googlen opastamana lähdin ajamaan yhden pikku kylän läpi ja se mersu jäi sinne jonoon. Johtuen tuosta reitistä leikkasin jonoon sisään kahden kilometrin päästä. Jono mateli ~20 km/h ja kylän läpi vedettiin 70 km/h. Taisin tehdä melkoisen ohituksen jonossa…

Bibionessa jättiparkki olikin yli puoliksi torikäytössä, vaikka ei ollut keskiviikko. Itaaaaalia. Lähdin ajamaan kohti eläintarhaa ja pysähdyin heti kun löytyi sopiva paikka. Takapenkillä oli nukuttu liki tunnin verran, joten vähän tokkuraisen pikku miehen kanssa lähdettiin katselmaan Bibionea. Kaupunki on turistirysä saksalaisille. Huonoon / yksinkertaiseen italiaani vastattiin takaisin Saksalla. Olin ylpeä siitä, että väänsin todenteolla italiaa ja onnistuin olemaan ymmärrettävä. En tosin pystynyt hallitsemaan kieliä kun minulle puhuttiin takaisin eri kielellä. Vastasin takaisin englanniksi jos tarjoilia kysyi jotain englanniksi ja sitten jatkoin italialla. Itseäni enemmän yllätti se, että kun tarjoilija puhui minulle saksaa, minä vastasin takaisin saksasi automaagisesti kuten “ja” “nein”, ymmärsin luvut ja varsinaisen sokelluksen tein taas italiaksi. Tämä kielijonglääräys ei tosi ole mitään siihen verrattuna mitä rouva veti tentissään Cagliarissa. Hän puhui italiaa, ruotsia, englantia ja hänelle koitettiin puhua ranskaa. Saksalaisen kanssa hän ei ehtinyt puhumaan, joten yksi kielistä jäi käyttämättä kun huomioidaan että me juttelimme suomeksi.

Bibionessa kävimme syömässä ja shoppailemassa. Minulle uusi viskimaistelulasi hajonneen tilalle (Solo questo bicchiere – Quatro euro – Si, prego – Grazie – Arrivedechi (Veikko huusi CIAO!)) Ja koska spekuloin, että vedellä tullaan lutraamaan paljon ostimme pikku kelluke veneen sekä vesileluveneen.

Eläintarhassa puhelimme italiaa minkä pystyimme “Guarda! (katso)”. Pieni herra yllätti minut yhdessä vaiheessa “Tartaruga! Tartaruga Guarda papa Tartaruga! Tre Tartaruga”, sormea seuraten minulle selvisi mikä on tartaruga, se on kilpikonna. Hylkeitä seuratessamme herra huuteli parille tytölle “Guarda! Guarda!”, mutta kun tällä ei saatu aikaan tulosta hän kysyi minulta mikä on hylje. “Foca”. “Guarda Foca! Focaa” ja nyt saatiin tulosta. Tytöt tulivat katsomaan ja ihmettelemään “Foca!” Muusta höpötyksestä emme saaneet selvää. Tarvitsemme verbejä lisää ja kielestä saadaan jotain hyödyllistä irti.

Paluumatka kesätalolle meni luppoisasti. Kesätalolla kesätalon omistajilla oli vieraita käymässä, koska jaamme pihan purin kamani heidän katsellessa. Heillä oli jenkkiperhe tukikohdasta vierailijana. Juttelin jenkin kanssa hyvän hetken auton sähköistä. Hän on ajatellut eläköidyttyään tekevänsä itse matkailuauto modin ja häntä kiinnosti sähköt erityisesti.

Auton purun ja ruokailun aikana pihalla lähti eeppinen vesipyssysota käyntiin, johon mekin liityimme. Kaikki 9 asetta oli käytössä, lapsia oli kuusi aikuisia kaksi (minä ja jenkki). Kaikki oli eeppisen merkinä kun sota lopeteltiin. Olin aivan kuitti ja taisin nukahtaa Veikkoa ennen.

Maanantai täällä oli se “Republic day”. Veikko opetteli käyttämään TV:tä, kaukosäädintä ja Disney+aa TV:ssä. Kombo, jota ei löydy kotoa. Kärsivällisen koulutuksen jälkeen pieni mies melkein osasi, mutta näppäili tappavan tasaisesti itsensä jonnekin. Toinen koulutussessio tuotti tulosta ja pystyin tekemään melkein häiriöttä lyhennetyn työpäivän.

Eräitä hupaisia asioita oli herran karkkien syönti. Hedelmätoffeekarkit avattiin yksi kerrallaan kääreistään samalla kun katsottiin sarjaa, sitten juostiin sen minkä jaloista pystyi keittiöön, laitettiin se roska roskiin ja vauhdilla takas. Onnistuin kuvaamaankin yhden kierroksen tätä.

Kävimme illalla leikkipuistossa, jossa on kirjakaappi. Otin itselleni sieltä pari italiankielistä Aku Ankkaa ja yhden pokkarin. Siinä tavoitetta arki-illoille.

Leave a Reply