Sunday, 2024-08-11
Ajoaika: 2h 15 min
Keskikulutus: 11.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 6659 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 18
Uuuh mikä loppureissu. Minä tulin uudestaan kipeäksi tai edellinen pöpö ei lähtenytkään. Olen Veikon kanssa nyt kaksi viikkoa taistellut jonkun taudin tai toisen kanssa. Välillä saamme hyvän yön, välillä yöt menee katkonaisiksi.
Pysyimme parkissa Lübeckissä samassa paikassa pari päivää – Kristalta jälleen loistava löytö. Tiimin tehojen ollessa liki nolla Lübeck jäi “täysin tutkimatta”. Torstaina olimme vielä jonkinlaisessa kunnossa joukkona, joten kaivoimme pyörät esiin ja kävimme ostoksilla sekä syömässä kaupungilla. Veikko halusi pienen kuvaussession auton luona, joten päivän kuvasarja muodostuu herran toivomista kuvista.
Torstain ja perjantain välisenä yönä minä sairastuin taas lisää ja perjantaina oli aivan murhaava, tätä kirjoittaessani lauantai-aamuna, olen vieläkin hyvin kipeä. Perjantaina meno lautalle onnistui paremmin kuin viime vuonna. Kaikki nukkuivat autossa, osa paremmin kuin toiset ja saimme huoneen heti kun pääsimme laivaan joskus yhden jälkeen yöllä. Minä taistelin kovasti itseni kanssa, käynkö sataman kaupassa vai en? Lopulta laahustin sataman kauppaan ostamaan reissun viskejä. Sikäli en osta niitä nyt, en osta liitä lainkaan…
Yöllä edessä oli viimeinen iso siirtymä laivalla. Laivasiirtymän aikana arki lienee leikkipaikkaa, saunaa, pelejä ja kirjoja sen verta kun kuntoa riittää. Laivaosuus oli minun osalta kipeänä hytissä makaamista ja keuhkojen ulos rykimistä. Ruokailu oli yhtä tuskaa, sillä kurkku oli turvonnut ja nieleminen sattui. Ruokailun jälkeen aina nukahdin, aivan voimat loppu. Lauantaina hyvänä hetkenä kävin laivan kaupassa ja bongasin hyllyllisen sherryviskejä – kaikki suosikkini, joten löin rahani kiinni ja raahasin viskit hyttiin. Krista ja Veikko olivat leikkipaikalla ja hytissä – laivassa ei juuri muita paikkoja ole. Minä kävin Veikon kanssa saunassa, mikä paransi omaa vointiani tilapäisesti. Lauantaina merellä ei ollut nettiä joten se osa mitä blogista sain kirjoitettua jäi koneen levylle makaamaan.
Sunnuntaina aamupäivän olin hyvässä hapessa ja ajoin meidät talolle saakka. Talo oli hyvässä kunnossa! Purkaessani autoa minun tehot loppuivat ihan täysin ja mies hyytyi “lopullisesti”. Paluunjälkeinen viikko on mennyt sairastellessa niin tehokkaasti, että edes blogia en saanut saatettua loppuun.
Olemme siis onnellisesti Turussa taas. Reissaamisessa ei ole enää kyse siitä haluammeko, minne menemme ja milloin vaan siitä, miten tehdään tästä upeampaa. Ymmärrys on ollut koko ajan, että kesän 2025 olemme taas Italiassa. Nyt on ~9 kk aikaa valmistautua siihen 🙂
