Month: July 2024

Saturday, 2024-07-27

Ajoaika: 2h 21 min
Keskikulutus: 10.7 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4745 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 2

Loppusuoralla reissua ollaan. Veikko puhuu yksittäisiä sanoja ja lyhyitä lausetta italiaa muille lapsille, kaupan kassalle jnpp. Vanhemmat naispuoliset ihmiset tulevat silittelemään poikaa ja kertomaan kuinka kaunis hän on, hän ei huomioi heitä lainkaan. Minä, minä en vieläkään puhu italiaa, mutta poljen penteleen nopeasti liikenteen seassa. Krista puhuu taas merkittävän paljon italiaa. Hän pystyy pitämään pientä keskustelua yllä. Maisevat alkavat näyttää tutulta, alamme olla tottuneet arkeen. Ilmasto toki yllättää meidät vielä. Selvästi, ollaan reissun loppupuolella.

Maanantai
Yksi sisäänrakennetuista tavoitteista oli viettää italiaista iltaa, aperatiivia jnpp paikallisessa kahvilassa. Krista oli valinnut meille tähän tarkoitukseen Hibiscuscafeen, missä ulkoilmatilassa pääsi nauttimaan syötävistä. Tilaukset eivät menneet 100% oikein, aperatiivit jäivät puuttumaan, mutta kaikki muu oli sen verta onnistunutta, että tämä ei pieni vaje ei jäänyt meitä haittaamaan.

Tiistai
Kristan ja minun pyörällä liikkumisessa on isoja eroja. Käytännössä tämä tarkoittaa, esimerkiksi yhdessä risteyksessä, Krista käyttää pyöräilijöiden liikennevaloja, minä autoliikenteen valoja. Krista on pyöräkaistalla, minä autokaistalla. Tämä risteys on matkalla päiväkodille. Krista on maininnut, että hän pitää erityisesti siitä liikennevalosta, sillä kun pyöräilijöille palaa vihreä kaikille autokaistoille on punainen. Saa mennä ihan rauhassa risteyksen yli. Tänään seikkojen vuoksi sattumalta tuolla pyöräkaistalla autokaistan sijaan ja ajattelin, että “Hittolainen. Otetaan pyöräilijöiden kunniakierros, menen pyörävaloilla. Kun pyöräilijöiden valo vaihtoi vihreäksi ja lähdin liikkeelle minun päältä meinasi ajaa vanhempi naishenkilö autollansa. Onneksi en ehtinyt vielä paljoa kääntyä vasemmalle kun hän veti edestäni ohi, eli taas tuli autoilija takavasemmalta pyöräilijää kohti. Olen sitä mieltä, että minun taktiikkani on parempi. Minä ainakin tiedän, että kaikki autotkin liikkuu, enkä elä harhaisessa mielitilassa, että vain pyöräilijät liikkuvat.
Kaupassa pikku blondia taas siliteltiin, yllättäen ja pyytämättä – vanhempien naisten toimesta. Kaupan työntekijältä tuli silitysten lisäksi ilmapallo. Sillä sai reaktioita herrasta pihalle, GRAZIE!

Keskiviikko
Olimme ajatelleet mennä takaisin Blufanin. Visioissa oli, että tässä arki-iltana poiketaan siellä ja viikonloppuna käydään pitemmällä seikkailulla. Auto näytti ulkolämpötilaksi 43 astetta ja kaikki auton pinnat olivat polttavan kuumia. Toinen yllättävä sivuvaikutus oli se, että sisäverhoilun liiman liimaomainaisuudet lakkasivat toimimasta, sisäverhoilu repsotti irti puolesta katosta. Saimme Adrealta lainaan niittipyssyä ja sen muutamalla jäljellä olevalla niitillä niitattiin kattoa kiinni sen verta että pääsimme matkaan ja käymään Bluefanilla. Torstaina korjataan tämä asia. Bluefan oli webbisivuillaan ilmoittamatta, kiinni tänä keskiviikkona, joten se vilvoitus jäi väliin. Päätimme lähteä takaisin päin ja poiketa rannalle. Auto yhä näytti 42 astetta ulkolämpötilaksi ja aikuisilta loppui virta. Rannalla söimme kahvilassa jätskit ja heitimme hanskat tiskiin. Liian kuuma, takaisin kesätalolle! Paluumatkalla jännitystä ilmaan toi maastopalo alta kilometrin päässä meidän kesätalolta. Liikenne oli luonnollisesti uudelleenjärjestelty, joten matelimme kohti kesätaloa pitkään ja hartaasti. Illan Magatreenit jäivät väliin tämän draaman vuoksi. Päädymme siihen, että täällä on yksinkertaisesti liian kuuma, liian kuuma käydä enää viikonloppuseikkailulla. Auto on ilta kymmenen aikaan vielä hiostavan kuuma, se ei enää jäähdy päivän poltteesta.

Torstai
Auto näyttää 42 asetta lämpöä ja kattoverhoilua on tippunut uudelta alueelta alas. Auto myös pitää kiljuvaa meteliä välillä, joten huoltoliikkeeseen matka käy. Saamme ajan tiistaille. Tiistaiaamuna vien auton sinne ja katsotaan minkälaista haastetta on luvassa tällä kertaa. Andrea oli saanut lisää niittejä, joten kymmenen aikaan illalla, kun kattoliimat tilapäisesti piti taas verhoilua paikallaan niittasimme kattoverherhoilun kattavammin kiinni. Mies kokovartalohikoili, auto hehkuu lämpöä yhä tähän aikaan. Yöpyminen autossa on selvästi mahdotonta.

Perjantai
Viikonlopun suunnitelmat on muutettu kesätalopohjaisiksi. Palaamme talolle aina yöpymään. Tänään lähinnä pakattiin autoa ja leikittiin talolla ilmastoinnin suojassa. Luoja täällä on kuuma.

Launtai
Viikonloppuseikkailu, vanhat hitit -versio! Rauhallisen aamun jälkeen ajoimme Chian rannalle nauttimaan hetkeksi vedestä ja rantahiekasta. Veikko on nyt sinut meren kanssa ja menee ilolla sinne hakemaan vettä hiekkalinnajuttuihin, vanhempien ja vesipatjojen päälle. Osa kohteista vastusti ja huusi kastelusta enemmän kuin toiset. Autolla suihkuteltiin isoimmat hiekat pois reissaajista ja palasimme samaan ravintolaan syömään kuin missä viimeksi olimme täällä Chiassa käydessämme. Jälleen kerran, loistoruokaa ja jälleen kerran, pieni herra toteaa syötyään riittävästi, että hän vetäytyy päiväunille peräkärryyn. Peräkärry sisälle ilmastoituun tilaan ja herra veti pitkät tirsat. Vanhemmat tälläkin kertaa työsti viinipulloa, mutta nyt, nyt hyödynnettiin sitä faktaa, että täällä saa kävellä viinipullon kanssa pois ravintolasta. Kolmen tunnin ruokailun ja tirsojen jälkeen poistuimme ravintolasta viinipullo kädessä. Autossa viinipullo pääsi jääkappiin ja matka kohti Bluefania pääsi alkamaan.
Kakkoskierros Bluefanissa oli Veikolle riemua, nyt hän uskalsi altaisiin, uskalsi uida käsipohjaa, laskea mäkeä ja leikkiä vedessä poliisia ja rosvoa. Isä joutui vankilaan monta kertaa – valepukki kun kerran oli. Vanhemmat pääsi laskemaan pari kertaa isompia liukumäkiä ja jostain syystä aika vain lensi, yht’äkkiä oli kuusi ja piti poistua paikasta. Sää tuntui viileältä useita minuutteja altaasta nousun jälkeen. Auton kohdalla oli jo “aika lämmin”, autossa minusta tihkui hikeä pihalle päästä niin paljon, että sitä meni norona selässä, tippui naamasta … sanoisin että täällä on aika h##metin kuuma, järkyttävän kuuma suorastaan.
Ilta ilmastoidussa talossa ja elämä maistuu taas. Vaikka haluttaisi olla vielä kuukausi reissussa, ehkä tämä paikka ei ole oikea paikka meille. Lämpötila nousee vielä koko elokuun ajan ja jo nyt tämä on aivan mieletön. Täydellinen vapaa päivä!

Sunday, 2024-07-21

Ajoaika: 1h 44 min
Keskikulutus: 9.0 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4522 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Sunnuntaiaamu kesätalolla. Meistä nuorin herää, saa kuulla että on katselupäivä ja siitä hetkestä eteenpäin herra on kiinni tabletissa katsomassa Netflixistä ohjelmia kunnes toisin kerrotaan. Sen verta pitää todeta, että hän haluaa katsella muiden lähellä ohjelmia, eli hän hiipii viereesi istumaan ja katselee 🙂

Aamupäivällä jokainen oli omassa rauhassaan latautumassa ja nauttimassa viileästä talosta. Itse kukin kävi päivätorkuilla ja iltapäivällä oli luvassa vihdoin BlueFan vesipuisto. Olin suunnitellut tätä jo härkäparin seikkailuviikonloppuun, mutta paikka oli silloin kiinni. Eväät mukaan ja matkaan!

Jätimme kaiken ylimääräisen, kännyt mukaanlukien autolle, joten kuvia ei ole tästä operaatiosta yhtään. Puisto on iso, jättimäisiä mäkiä, iso lasten allas – paljon omaa piknik aluetta. JÄRKYTTÄVÄN lujalla olevaa poppia. Esim vaahtobileisiin ei pystynyt menemään koska musiikki särki korvia ennen kuin oli edes vaahtoalueella. Kaikki isot liukumäet olivat vain aikuisille, kävimme koittamassa useampaa mäkeä hurjimman jäädessä väliin. Hurjin jäi väliin, koska päätin mennä siihen liian myöhään, se suljettiin tunti ennen paikan kiinnimenoa – ehkä parempi näin. Kyseessä on melkoisilla pudotuksilla varustettu useamman mäen(?) mäki. Jotta saisin edes jotain hurjaa menin selvästi nöösimpään, mutta auki olevaan, Kamikaze -mäkeen. Tämän vauhdikkaan mäen ilmalento-osuudet saivat tekolonkkani protestoimaan hieman. Kamikazen tiputukset on pieniä verrattuna siihen isoon, notta en ehkä mene sitä sittenkään toisen mahdollisuuden tullessa….

Ja toinen mahdollisuus tulee, paikka oli sen verta hauska ja Veikko vasta lämpesi sille kun piti lähteä, että menemme sinne jokin arkipäivä suoraan päiväkodista.

Paikan sulkeuduttua ajoimme kotiin ja pistimme reissuviikonlopun pakettiin. Matkalla kohtasimme auton joka käyttäytyi hassusti. Siinä oli italialaiset kilvet, mutta se ajoi pilkulleen nopeusrajoitusten mukaan. “Italialaisia turisteja?” – “Ei missäänpäin Italiaa ajeta nopeusrajoitusten mukasesti” – “Totta! Noi on ulkomaalaisia vuokra-auton kanssa… pakko olla.”

Saturday, 2025-07-20

Ajoaika: 2 h 9 min
Keskikulutus: 9.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4441 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Yö meni upeasti. Pieni tuuletin tekee kaiken eron, sen avulla saadaan sisätilan lämpötila. Tänään meillä on merinäkymä aamiaisella ja JA eilen ostetut retkeilytuolit sekä pöytä. Nyt oli mahdollista toteuttaa se, mitä en tiennyt haluavani toteuttaa ennen tätä hetkeä: aamiainen ulkoilmassa merinäkymällä.

Rauhallisen ulkoilma-aamiaisen jälkeen oli edessä vaellus. Pääsimme ajoissa liikkeelle, helposti ennen yhdeksää. Ajankohta on merkittävä, sillä parkkialue muuttui maksulliseksi klo 9. Siirsimme auton ilmaiselle aluelle ja lähdimme vaeltamaan. Ajatuksena oli nähdä nuraghi tahi kaksi. Täällä kaikki kasvillisuus oli matalaa, joten aurinkosuojaa ei juurikaan ollut. Onneksi olimme aamulla liikkeellä ja aurinko oli vielä siedettävällä tasolla. Otimme napotauon jokaisella taukopaikalla varjossa. Taukopaikoilla oli varjon, pöydän ja tuolien lisäksi tarjolla myös ehkä reissun upeimmat maisemat. Ihastelimme niitä koko perheen voimin.

Vaellus oli ohi 10:30 aikaan, eikä hetkeäkään liian myöhään. Lämpötila alkoi olemaan hurja ja vesi loppu. Jäimme autolle tappamaan aikaa leikkien ja kirjojen muodossa kunnes kello oli hiipinyt 11:30. Auton varjossa istuimme pöydän äärellä ja nautimme tuulenvireestä. 11:30 oli aikaisin hetki, milloin ajattelimme rantaravintolasta saavan ruokaa. Peräkärrykin tuli mukaan ja pieni mies tiesi, hyväksyi ja kannatti vahvasti suunnitelmaa. Aikuisetkin alkoi hyytymään. Ruokaa ja sitten unta miehille. Pieni mies siirtyi omatoimisesti peräkärryyn ja iso mies omatoimisesti auton varjoon nukkumaan. Torkkujen jälkeen läpystä vahdin vaihto. Päiväunista huolimatta jossain kahden ja kolmen välissä kaikkien virta oli aivan loppu. Neljän aikaan Krista ehdotti, että ehkä tämä kuumuus on liikaa, palataan yöksi kesätalolle? – kuulostaa loistavalta idealta. Krista ja Veikko rannalle virkistymään, minä otin vielä yhden torkun ja menin perässä. Rannalla, vedessä istuessani ja pään taas alkaessa toimia tulin huomanneeksi, että olemme juoneet alta 24 tunnissa yli 20 litraa vettä, liki koko vesivarantomme. Tuosta 24 tunnista olemme nukkuneet 8, joten veden kulutus on jotain aivan uskomatonta – liki yhtä uskomatonta kuin lämpötila. Yö ei ole ongelma, tuuli ja tuuletin tekee siitä mukavan, mutta päivän auringonpaiste on ihan murhaa.

Rantaelämä virkisti tiimiä runsaasti. Veikko on löytänyt vedessä lutraamisen ja halun kerrata uimakoulujuttuja. Pieni mies saatiin rohkaistua myös leikkimään natiivin tytön kanssa ja puolen tunnin verran rannalla juostiin ja kikateltiin hiekan sekä veden lentäessä. Vedestä virkistäytyneenä palasimme autolle päivälliselle. Päivällistä syödessämme meidän autoa alkoi ihastelemaan 5 vuotias italiainen poika Hän ja Veikko saivat pyssyttelyleikistä hetkeksi viihdettä vanhempien pakatessa autoja. Saimme hieman näkymää pienen herran italian taitoihin. Natiivi: “Come ti chiami?” – Veikko:”Veikko”… paljon muuta herra ei vaikuttanut ymmärtävän tai välittävän – paha sanoa, pyssysota oli käynnissä.

Uuden energian avulla lähdimme puoli seitsemän ajamaan takaisin kesätalolle. Talolla ilmalämpöpumput täysille, että lämpötila saadaan alas. Pieni mies kuskattiin nukkumasta nukkumaan ja isommat tyhjensivät auton suurimmilta osin. Lisää vettä, elektrolyyttejä, magnesiumia, mehuja ja pieni Netflix hetki ennen nukkumaanmenoa, silti tuntui ettei virtaa riitä. Huomenna pitää varoa keskipäivää

Friday, 2024-07-19

Ajoaika: 2h 16 min
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4341 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Maanantai
Kristan puhelin näyttö hajosi viikonlopun päätteeksi. Maanantaina illalla hän kävi Veikon kanssa poikkeamassa vessan kokoisessa huoltoliikkeessä selvitämässä josko he pystyvät sen korjaamaan – onnistuu.
Heidän ollessa matkalla minä siivosin auton, kuten joka maanantai-ilta reissun jälkeen pitää. Hiekkaa kaikkailta pois….

Tiistai
Aamupäivällä meni sähköt. Tämä on nyt toinen kerta kun täällä lähtee sähköt. Yhdeltätoista loppui läppäristä virta, joten lounaan jälkeen lähdin kirjastoon tekemään töitä. Onneksi kirjastossa oli virtaa, joten sain jatkettua töitäni siellä. Kirjaston mennessä siestalle siirryin takaisin talolle ja täyden akun kanssa sain hoidettua päivän maaliin onnistuneesti.
Kolmen aikaan, Veikon noutoreissun paluumatkalla soitin kaupan edestä kesätalolle: “Onko sähköjä?” – “Ei” -> ei siis kauppareissua. Kesätalolla meillä oli edessä rankka jätskien syöntioperaatio. Tämä oli yllättävän rankka pienelle miehelle, sillä jätskit ei enää pysyneet muodossa ja ne piti syödä lautaselta lusikalla. Onneksi sähköt palasi jossain vaiheessa iltaa ja taloa saatiin hieman jäähdytettyä ennen nukkumaanmenoa.

Keskiviikko
Minun suureksi yllätykseksi, keskiviikkona paljastui, että täällä on kaasupullot käytössä. Olin jotenkin olettanut, että totta kai täällä on kaasuputket, eikä pulloja kuten meillä. Väärässä olin! Täällä oli tosin tehty juuri se, mitä ainakin toistaiseksi, vannon olevani tekemättä kotona. Tuplakaasupullo järjestelmässä molemmat kaasupullot oli päästetty tyhjäksi. Kahvivedenkeitto oli dramaattisesti kesken. Onneksi Kristalla oli hoksottimet kunnossa ja hän neuvoi käyttämään trangiaa! Trangia hellalle ja elämä jatkui ilman ongelmia. Tämä ei itseasiassa ole ensimmäinen kerta kun käytän trangiaa Airbnb talon keittiössä.
Kaiken huipuksi, illalla kun isäntä oli paikalla osoittautui, että hänellä ei ole sopivaa kiinto- tai jakoavainta kaasun kiinnityksen avaamiseen. Onneksi olemme nykyään karavaaneita, kaikkien kavereita. Takaluukusta kaivoin tunkin sijaan jakoavaimen ja näin kaasun vaihto pystyttiin tekemään.
Illan viimeinen hupi oli Magatreenit puistossa. Salitreenejä ei ole heinäkuussa, vaan treenit tehdään puistossa auringonlaskun aikaan, eli 20-21. Siellä oli yllättävän mukava treenata – olin toki kauttaaltani hiestä märkä, sillä olin pyöräillyt paikalle 30 minuuttia, mutta silti, yllättävän mukavaa treenata. Puistossa oli vapaana kanoja sekä sorsia ja ankkoja… sekin oli yllättävää.

Torstai
Talon eri huoneet heijastavat eri henkilöiden lämpötilamieltymyksiä.. Alakerta on viikingin valtakuntaa, kylmää kuin syksyinen Suomi, Veikon huone on maltillisesti viilennetty sisätila, vessa on taasen natiivitropiikki: kuuma ja kostea. Pöntöllä istuessa tulee hiki vaikka ei joutuisi pusertamaan. Aikuisten olohuone eli Kristan työhuone on vessan ja Veikon huoneen välimalli – nauttien Veikon huoneen jäähdytyksestä sen mitä voi.

Perjantai
Alamme olemaan täysin sinut tämän reissaamisen kanssa taas. Kaikki on innolla lähdössä liikkeelle matkaan, Veikkokin on mukana – auttaa jopa pakkaamisessa. Arki toimii hienosti, pyöräily ja ajaminen Italian liikenteen seassa tuntuu normaalilta – on pettymys tajuta että täällä ollaan enää pari viikkoa. Tämä ja ensi viikonloppu on viimeiset seikkailuviikonloput – sitten alkaa paluumatka – seikkailu sekin. Ajaessamme Sant’Antiocon saarta keskustelimme siitä miten vielä yksi kuukausi ainakin napostelisi olla täällä.
Poikkesimme vielä kauppaan ennen kuin lähdimme varsinaiseen seikkailuun. Kaupasta tuli mukaan pöytä ja tuolit! Tämän viikonlopun olemme toisella saarella. Tutkittuamme saaren tuuliolosuhteita päädyimme siihen, että länsirannikko on meidän rannikko. Täällä tulee ja on viileämpää sen vuoksi – juuri sitä mitä me tarvimme hyvien yöunien saamiseksi.
Huomenna vaeltamista, hiekkarantaa ja rentoutumista.

Sunday, 2024-07-14

Ajoaika: 3 h
Keskikulutus: 9.8 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 4230 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Ihanan viileä yö autossa. Tuulinen ranta + puhallin vetämässä viileää ilmaan sisään. Nyt oltiin siellä mitä yön pitäisi olla. Pieni herra heräsi taas ennen kuutta ja koska on sunnuntai herra sai Netflixin käsiinsä. Vanhemmat jatkoivat torkkumistaan. Pieni herra vaihteli asentoja etupenkillä ja niistä yksi saatiin otettua kiinnikin. Luksusta on oma Fold 2, jolla saa katsella lastenohjelmia (italiaksi…)

Rauhallisen, mutta yllättävän nopeasti lämpiävän aamun jälkeen löntystelimme rannalle leikkimään vesisotaa, rakentamaan linnoja ja kellumaan vedessä. Eilen rannalta lähdettäessä Veikko sai vesipedon pureman ja uskaltautui mereen. Teimme uimakoulujuttuja, kävelimme ja leikimme vedessä. Tänään sama jatkui, muunmuassa vesisodan kanssa, äiti karkasi veteen karkuun ja miehet perässä. Sivullisia kastui vain vähän meidän vesisota operaatiossa. Päätimme, että on lounashetki katsottuamme pientä miestä, joka istui aivan kuittina silmät tapittaen hiekkalinnan vieressä.

Couscous salaattia autolla – se on jääkaappi viileää – ja pastaa. Pieni herra pyysi ruokailun päätteeksi päästä nukkumaan, joten auton taakse viriteltiin aurinkosuojaa ja USB-tuuletin puhaltelemaan edes vähän kärryn sisään. Sinne pieni herra nukahti Virgil sylissään. Vanhemmat jakaantuivat kahtia ja rauhallinen iltapäivähetki alkoi.

Kun perhe oli taas kasassa oli aika leikkiä autossa magneettipelillä. Jossain kohtaa magneettipelin säännöt unohdettiin ja osilla alettiin rakentamaan kotia, minkä kanssa sitten leikittiin. Leikeissä vanhemmat luki kirjoja, teki ruokaa ja lapset leikki tai nukkui. On mielenkiintoista havaita mistä kaikesta saa tehtyä leikkipaikan itselleen.

Illalla ennen kotiinpaluuta Krista ja Veikko meni vielä rannalle leikkimään ja isä karkasi läheisen ravintolan puun alle naputtelemaan omiaan pienen hetken verran. Paluumatka oli pitkä ja eleetön, perillä kesätalolla oltiin lähempänä kymmentä illalla. Auton osittain purku ja nukkumaan todella kosteaan Cagliariin. Tällaisessa kelissä se pieni tuuletin ei pelastaisi mitään autossa nukuttaessa…

Saturday, 2024-07-13

Ajoaika: 25 min
Keskikulutus: 15.6 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3976 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Yö oli KUUMA, joka aiheutti heräily, muuten nukkumapaikka oli hyvin rauhalinen. Nuorin meistä heräsi jälkeen viiden ja useiden yritysten jälkeen pääsimme lopputulokseen, jossa herra oli puolen tuntia kerrallaan hiljaa etupenkillä. Lopulta vanhemmat könysivät ylös seitsemän aikaan. Rauhallinen aamu, pallopelejä, aamiaista, kirjojen lukemista ja lopulta lähtö potkupyörän ja peräkärryn kera kohti Algheron vanhan kaupungin esittelykierrosta.

Krista on ollut täällä kaupungissa aikaisemmin ja koitti kovasti bongata missä kaikkialla sitä on tullut syötyä aikanaan. Lähtömme oli sen verta hidas ja valittu etenemistaktiikka rauhallinen, joten emme ehtineet tekemään aamulla omatoimista tutkimista ennen kuin ohjattu vanhan kaupungin tutustumisekävely alkoi.

Kaupungin esittelykierron meni hyvin ensimmäiset 30 minuuttia. Pieni mies juoksi ryhmän edellä ja leikki olevansa sen johtaja. Puolen tunnin jälkeen herran keskittymisvarat oli käytetty ja loppu tunti mentiin isän kanssa lähellä ohjattua ryhmää aina välilllä liittyen kuuntelemaan hetkeksi. Leikkiessämme mm. estämistä kehitin Veikkonikan – Veikko otetaan kiinni, toinen käsi jalkojen välistä ja toinen pään alta, sitten näppäillään sormilla vatsaa ja ollaa soittavinaan harmonikkaa. Pieni mies nauroi joka armas kerta ja vielä illallakin. – Onnistunut uusi temppu meille kahdelle.

Esittelykierroksen jälkeen menimme vanhaan kaupunkiin ruokailuun ja edellinen päiväuni-ihme toistui. Ruokailun jälkeen pieni herra ilmoitti olevansa valmis nukkumaan ja lähti äiidin kanssa kärrylle. Herran toiveesta kärry tuotiin takaisin ravintolaan ja hän nukkui sisällä ilmastoidussa tilassa. Me nautimme jälkiruuat ja kahvit. Arjen luksusta tämä. 🙂

Lähdimme ravintolasta herran vielä nukkuessa ja suuntasimme läheiselle puistolle, jotta isäkin voi ottaa pienet tirsat. Nukkujaa vaihdettiin läpystä, juuri kun pääsimme puistoon Veikko heräsi. Minä otin 20 minuutin päiväunet puiston penkillä kun Krista ja Veikko tutustui alueeseen. Virkistävien päiväunien jälkeen oli aika siirtyä rannalle ja pohtia mihin auto sijoitetaan täksi yöksi. Paluumatkalla autolle pysähdyttiin ostamaan Veikolle aurinkolasit, hän on pyytänyt niitä toistamiseen sekä autoon pieni 6″ USB:sta virran saava tuuletin. Tuulettimen tarkoitus on tehdä yöstä nukuttavia. Katsotaan auttaako se.

Krista onnistui keksimään retkeilyautoparkin läheltä erästä rantaa, joten päivän ajo oli siirtyä sinne ja ilta menikin rannalla jättimäistä kuoppaa kaivaessa. Illan päätteeksi miehet mahtuivat kuoppaan istumaan, niin että vain isommasta näkyi pää kuopan ulkopuolella. Ennen kuin rannalta piti poistua pieni mies sisuuntui kunnolla ja tuli isän kanssa uimaan. Kertailimme vauvauinnin oppeja ja nautimme kellukkeista. Huomenna jatketaan aamutuimaan täällä!

Illalla, pienen miehen nukahdettua, vanhemmat karkasi rantaravintolaan yksille ennen kuin oli aika simmahtaa…..

Friday, 2024-07-12

Ajoaika: 4h 01 min
Keskikulutus: 10.7 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3969 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Maanantai
Normi arkipäivä, paitsi että Veikon kanssa tullessa takaisin polkupyörän takarengas puhkesi – ehkä 200-300 metriä edellisen puhkeamispaikan jälkeen. Soitimme äidin apuihin. Krista taiteili auton pois tiukasta parkista ja saapui pelastamaan päivän. Toinen erikoisuus oli lpihassa sen päivän ja illan kilpikonna. Sen löytäminen miesten kesken oli vaikeaa, sillä se oli piilossa. Illalla se löytyi purkin takaa.
Auton takaluukusta on löytynyt ruuveja aina kun sitä on siivonnut. Nyt niitä oli irronnut sen verta, että oli selvää mistä niitä tippuu. Niitä tippuu oven pahvista. Tämä ovi ei ole edes se ovi mitä vasten suihku oli… Noh, kenttäkorjaus, sillä ruuvit ei pysy paikalla.

Tiistai
Kauppapäivä. Veikon silmät osuivat mustekalan lonkeroon. Soitimme kesätalolle äidille, osaatko kokata moisia? Ei – ei vielä, joten tänään ne jäivät hyllyyn, mutta äiti lupasi opetella, joten ihan lähiaikoina luvassa on mustekalaa?!

Keskiviikko
Tänään tapahtui se mitä olen vähän jännittänyt. Rengas puhkesi matkalla noutamaan Veikko. Sama alue, tällä kertaa tien toinen puoli. Takarengas tyhjä. Polkupyörä saman mainoskyltin juureen toisen kerran ja kävely/juoksua kohti päiväkotia. Isoin harmitus tässä on se, että tämä ilta oli tarkoitus käyttää hieman Cagliariin tutustumiseen. Teimme suunnitelman alkuosan, Veikon kanssa keskustan leikkipuistossa leikkimistä. Otin mukaan muutaman leegoukon, joten ne pääsi seikkailemaan samaisessa puistossa. Perheleikkiä ja poliisi&palokunta. Vankilassa oli paljon ja kauan sakkia.
Kristan saavuttua paikalle kävimme syömässä ja siinä kohtaa jouduimme toteamaan, että kävellen homma on liian hidasta. Emme tule pääsemään amfiteatterille ja takaisin talolle missään järkevässä ajassa. Niinpä peruimme illan ohjelman, Veikko peräkärryineen kiinnitettiin Kristan pyörään ja minä lähdin bussilla takaisin kohti kotia. Auton kanssa pyörälle ja … kappas eturengaskin on tyhjä. Tällä kertaa tyhjeni kummatkin renkaat! Nyt on neljä kertaa rengas puhjennut. Vedin autolla vakiopyöräkauppaani ja ostin uudet pistosuojatut päälikumit sekä geelitäytteiset “itsepaikkaavat” sisäkumit. Josko tän jälkeen ei renkaat puhkeisi?

Torstai
Kauan tavoiteltu täysin normaali, mitään sanomaton arki-ilta!

Perjantai
Aika lähteä tutkimaan saaren pohjoisosaa, “turistialuetta”. Polttoainetta ja aikaa kuuluu ylösajamiseen, mutta sitten vastineeksi pitäisi saada hienoa rantaa ja kaupunkia. Tällä kertaa pysähdyimme useamman kerran pitääksemme pienen herran hereillä ja viimeisen tunnin verran Krista istui takapenkillä pelaamassa ja juttelemassa Veikon kanssa! Suurmenestys, herra pysyi hereillä perille saakka. Kahdeksan aikaan olimme torilla parkissa. Tämä on tunnettu leirintäautoparkki, Kristan löytöjä, joten ajattelimme ottaa ilmaisen yön. Alue on riittävän siisti ja talot näyttävät hyvältä, mutta täällä näyttää asuvan perhe autossa. Heillä on paljon kamaa pihalla, enemmän kuin autoon voi mahtua ja auto on pakettiauto jossa on jonkinlaiset sängyt. Vaikuttavat rauhallisilta naapureilta, joten otetaan yö tässä, koska sijainti on murhaavan hyvä meidän huomisen ohjelmiin.
Pakkausvirhekin sattui, meiltä puuttuu taittotuolit… Täytyy elää ilman niitä

Sunday, 2024-07-07

Ajoaika: 2h 45 min
Keskikulutus: 8.9 l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3697 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0

Heräsimme kuuden jälkeen, Veikko etunenässä. Tänään on sunnuntai, joten vanhemmat saivat hieman lisää lepoaikaa kun pieni mies sai viihdyttää itseään lasten ohjelmilla Netflixistä. Otimme aamun hyvin rennosti, lukemista, aamiaista, Netflixiä. Sitten oli edessä auton kastelu vesipyssyillä ja siirtyminen rannalle pyssyjen ja lelujen kanssa.

Vesisota on rakenteeltaan kohtuu selkeää. Veikko pyytää isää jahtamaan ja juoksee karkuun. Minä ruiskin herraa pikkasen ja hän välillä koittaa ampua takaisin. Toinen moodi on “äitilinnakkeeseen” hyökkäys. Krista pistää peffan alas jonnekin, ottaa vesipyssynsä ja sitten Veikko ja minä koitetaan vallata paikka. Veikon rooli on “rynniä sisään” ja vetää vesi puoleensa, kun minä suoritan taktisen kastelun. Koskaan linnaketta ei saada vallattua ja rynniä poikkeuksetta kastuu runsaasti – omaksi riemukseen. Vesileikkien lisäksi rakentui hiekka & kivirakenteita. Samalla todettiin, että heikkavarusteluun tarvitaan ukkeleita, jotka voivat sitten liikkua rakenteissa.

Lounasta autolla ja päiväunien aikana siirtymä läheiseen kaupunkiin nimeltä Santa Maria Navarrese. Tämä on yksi turistisista kaupungeista. Kaupunki oli hyvässä kunnossa, rappeutuneita tai hylättyjä rakennuksia ei näkynyt. Osa, erityisesti B&B ja hotellit, oli kirkkaassa uuden karheassa terässä.
Kävimme kahvilla erään resortin kahvilassa ja, ai että kirpaisi turistihinnat. Kahvi, tee, mehu, pullo vissyvettä + kaksi jäätelöä 27 €. Näkymät oli hienot ja sisäpuutarhasta (?) löytyi pingispöytä, missä pelattiin perheen voimin. Eka ottelusetti oli Krista vs allekirjoittanut Veikon toimiessa tuomarina. Punaista korttia tuli yllättävän paljon, palloa piti vaihtaa usein ja auta armias pelaaija jos ne koitti mennä noutamaan pallon joka oli maahan saakka päässyt. Toinen ottelusetti oli Kristan ja Veikon välillä. Valitettavasti en tajunnut kuvata onnistuneita lyöntipareja ja kun heräsin dokumentoimaan oli Veikon virta jo niin vähissä, että verkon yli ei enää pallo lentänyt.

Pingispelin jälkeen käytiin kävelemässä meren rannalla ja ihastelemassa tornia. Minä pääsin kiipeilemään meren ääreen ja viettämään pienen hetken rauhassa meren äärellä. Sitten löydettiin jättimäinen leikkipuisto, jossa kuluikin pitkä tovi – välillä piti käydä syömässä autolla – ja taas jatkui leikit. Illan päätteeksi käytiin vielä katsomassa satamaa, mistä löytyi runsaasti – liki pelkästään – kojuja joista voi ostaa erilaisia laivareissuja lähisaarille.

Seitsemän aikaan yllättävän väsynyt kuski päätti että tarvitaan runsaasti energiaa, että kuski pääsee turvallisesti perille. Kuski varustettiin sokerilla iltafestarien (?) karkkikojusta ja kahvilla rantabaarista. Veikolle muumipoppia takapenkille, aikuisille omaa musiikkia ja matka takaisin pystyi alkamaan. Kuskin energisointi onnistui ja kesätalolla oli vielä riittävästi paukkuja auton tyhjentämiseen, mutta ei blogaamiseen.

Kuski ei ollut ainut väsynyt henkilö kuuden ja seitsemän välissä. Myös Veikolta oli virta vähissä mikä näkyy mm. siinä että polvet on taas auki. Väsyneenä pieni mies kikkailee ja kompastuu, mikä shortsien kanssa tarkoittaa polvien hiomista.

Heijastellessamme viikonlopun onnistumista, voimme todeta että ainut haaste on nukkuminen. Pieni herra ei saa nukahtaa ajon aikana, sikäli emme aja “yötä vasten”. Auto pitää saada jäähdytettyä nukkumista varten. Tuuli on avaintekijä tässä kohtaa. Kaikki luukut auki kohti tuulta ja homma toimii. Ensi kesälle pitää pohtia takatilan ilmastointia?

Ensi viikonloppuna matkaan taas!

Saturday, 2024-07-06

Ajoaika: 2 min
Keskikulutus: ?? l / 100km
Kokonaiskilometrit: 3532 km
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 3

Eilen pieni herra oli nukahtanut ajomatkalla, mutta heräsi leirintäalueella. Tästä seurasi haastava yö kaikille. Pieni herra nukahti joskus yhdentoista ja kahdentoista välillä. Aamu oli laiska, mutta pääasiassa huonon yön vuoksi. Aamupäivän suunnitelmasta pidettiin kiinni: lyhyt vaellus ja nuraghen vilasu.

Pyörillä paikalle melkein lähelle saakka. Ylämäen muuttuessa hyvin jyrkäksi löysimme pyörille parkkipaikan. Pyörät parkkiin, pieni mies hartialle ja ylämäkeen. Ennen vaelluspolkuja oli erittäin mukavia piknikpaikkoja, joista yhdessä söimme vähän salamia ennen varsinaista vaellusta. Matkaan päästyämme pieni mies varusti jokaisen kepillä – keppien hyödyllisyys oli heikko, poislukien herran oman joka oli sattumalta sopivan mittainen ja tukeva.

Vaeltelu poluilla oli erittäin mukavaa, menimme hitaasti ja rauhallisesti. Veikkokin kaatui vain useita kertoja, mutta ei kertaakaan niin että polvet aukesi. Nuraghe löytyi helposti, tällä kertaa polut ja reittioppaat olivat selkeät. Kävimme raunioiden päällä katsomassa maisemia ja nähdessämme rannat tuli seuraava suunnitelmien muutos. Mitä jos, jäisimme parkkiin tähän emmekä vaihtaisi paikkaa? Siellä on kuitenkin tarkoitus vain mennä rannalle. Suunnitelmia muutettiin ja autoa siirrettiin ehkä 40 metriä, alueen ulkolaidalta sisälaidalle, sillä tarvimme sähköä ollessamme parkissa pari yötä – lähinnä jääkaapin vuoksi.

Läheinen agriturismo oli ajateltu lounaspaikaksi, mutta kun sinne soitti selvisi, että he eivät ole vielä auki. Se aukeaa 13 päivä illalliselle… eli lounassuunnitelma ei siellä onnistu. Onneksi tässä leirintäalueen vieressä on kiva ravintola. Sinne lounaalle ja kappas, bonuksena siellä oli leikkipaikka. Leikkipaikan avulla jaksettiin odottaa ruokaa. Valitettavasti pari viikonloppua sitten nähty ihme, että herra menee itse nukkumaan, ei tapahtunut tällä kertaa. Edellinen yö vaati torkkuja kaikilta, joten Krista nukkui autossa, Veikko kävelytettiin uneen kärryissä ja minä torkuin pienen pätkän auton vieressä varjossa.

Iltapäivällä menimme rannalle, mikä on tien toisella puolella. Mukaan otettiin vain hiekkalelut ja vettä. Hiekkalinnoja ja aaltojen katsomista kunnes tuli nälkä. Takaisin autolle, päivällinen nassuun ja takaisin rannalle. Kuuden aikaan tuuli oli viileä. Uikkareissa linnojen rakentamista pystyi tekemään puoli seitsemään saakka.

Iltatoimet ja nyt kahdeksan aikaan rukoillaan ja toivotaan että herra nukahtaisi. Autosta kuuluu jatkuvalla syötöllä “mä en jaksa nukkua… mä en jaksa nukkua…”