Saturday, 2024-06-15
Ajoaika:
Keskikulutus: l / 100km
Kokonaiskilometrit: 273970
Päivää ilman asvaltti-ihottumaa Veikon polvissa: 0
Perjantaina arjen piristämiseksi päätin Veikon kanssa päiväkodin jälkeen jäädä suoraan tutkimaan kaupunkia. Matkalla päiväkodille huomasin, että etuvaihteet ei tahdo vaihtua kunnolla, isoimmalle kiekolle ei meinaa päästä. Päiväkodilla etuvaijeri hajosi lopullisesti. Jäin onneksi 2 kiekolle, joten sain kohtuullisen vauhdin pidettyä.
Kävimme tutkimassa läheistä oopperatalon puistoa “Parco della Musica”, jonka jälkeen menimme perinteiselle mehujäälle tuttuun kahvilaan ja siitä tutkimaan kahvilan viereistä puistoa. Kerättyämme kiitettävän määrä kiviä palasimme pyöräliikkeen kautta talolle. Päivällinen, pikahuolto pyörällä että saadaan etuvaihteet taas käyttöön ja leikkejä talolla. Sain viestiä, että autokin on valmis noudettavaksi! Se tapahtuu maanantaina.
Perjantain poikien pihasekoiluissa päästiin uuden tilanteen eteen. Palloleikkien keskellä väistäessään isän heittämää uimarengasta (jep, uimarengasta palloleikeissä – oleellinen osa leikkejä) Veikko kaatui päin puuta ja satutti korvansa kunnolla. Tästä seurasi itku ja itkun seasta kuului ekaa kertaa ikinä “Mä kerron susta äidille!” Perkule. Nyt olen oikeasti ongelmissa! Nämä puut täällä on erikoisen röpelöisiä ja se näkyy herran korvassa. Korvalehdessä on aika hyvä verenpurkauma.
Illalla matkalla treeneihin tein uutta henkilökohtaista nopeusennätystä. Päivällä, kun minua ei hidasta peräkärry, menen nopeammin kuin osa sähköpyöristä ja nopeammin kuin kukaan muu pyöräilijä. Illalla autoruuhkat, hidastustöyssyt ja valot aiheuttaa summana tilanteen missä minä etenen pyörällä nopeammin kuin autot. Ja taas kerran, siinä yhdessä risteyksessä minun eteen leikkasi auto takavasemmalta varoittamatta. Tiesin varoa, katsoin takavasemmalle – ei vilkuta, mutta hidastaa… – ja tadaaaaa! leikkasi eteeni. Kädet oli jo jarruilla, joten tällä kertaa jäi vähän marginaaliakin. Siinä pitää olla tarkkana.
Lauantai lähdimme aamulla katsomaan paikallista merkittävää teekauppaa. Pieni herra päätti että aamulla tyhjäksi tullut vitamiinipurkki on hänen matkavesipullo. Se pysyi kädessä koko päivän…. Reissu teekaupalle oli tarpeen sillä teekriisi oli syntymässä ja halusimme opetella käyttämään busseja. Bussit on itseasiassa todella näppäriä täällä. Liput on kännykkäsoftassa ja ne vahvistetaan QR koodilla bussiin mentäessä. Bussia kulkee tiheään tahtiin, ne on hyvässä kunnossa. Kuskien ajotyyli on riittävän rauhallinen, vain vähän kärsin matkapahoinvoinnista. Bussia, käppäilyä, välipalaa, teekauppaa, käppäilyä, gluteeniton kahvia (!), leikkipaikkaa, bussia ja kesätalolla päiväunet.
Iltapäivän startti viivästyi niin paljon, että alkuperäissuunnitelmassa ei pysytty, joten sen sijaan että olisimme palanneet kaupungin toiselle puolelle lähdimme tutkimaan puistoa nimeltä “Parco di Molentargius”. Paikka oli … joskus ollut hieno, mutta nyt aika villiksi kasvanut paikka. Ihan OK paikka käydä kävelemässä illalla. Kaikki “taika” on kuitenkin siellä toisella puolen kaupunkia, sinne pitää päästä takaisin.
