Sunday, 2024-06-02
Ajoaika: N/A
Keskikulutus: N/A l / 100km
Kokonaiskilometrit: Paikataan huomenna?!
Veikko heräsi omasta huoneestaan! Hetken jo luulin, että yö oli mennyt heräämättä, mutta minulle kerrottiin että yksi herääminen oli ollut ja Krista oli käynyt Veikkoa rauhoittelemassa. Herra itse oli kovin tyytyväinen omaan nukkumiseensa. Nyt kun nukahtaminen taas saataisiin hanskaan.
Aamiaisella sai ihastella italialaista kaasuhellaa. Ei tarvi muuta kuin kunnioittaa tulta ja homma toimii. Ei piippauksia, ei hipaisua, vain pietson pauketta ja liekin laulua. Ruokaa syntyy ilman ongelmia! Hienoa ettei tarvi tapella hellan kanssa arjessa.
Tänään oli ensimmäinen pyykkipäivä. Pyykkiä on kunnolla kasassa. Ajoimme kolme koneellista. Pesukone oli kohtuu moderni, joten sen ohjekirjan googlaaminen oli triviaalia ja siitä eteenpäin sen käyttö oli kotoisaa. Ohjelmat ja ikonit on selkeitä – pesu vaivatonta.
Aamupäivällä kävimme myös lähileikkipuistossa katsomassa minkälainen paikka se on. Leikkimestari oli hyvin tyytyväinen paikan laitteisiin – hiekan puute huomioitiin. Hiekkaleikkejä varten pitää mennä rannalle.
Päivän iso juttu oli käydä kokeilemassa pyöräilyä Cagliarissa. Tavoite oli pyöräillä Veikon päiväkodille, jotta arjen tärkein reitti olisi selvänä. Keli täällä on uskomaton. Aamuyöstä satoi, joten aamulla mennään farkut päällä, t-paita on siinä ja siinä 9-10 aikaan aamulla. 11 aikaan t-paita on kiva, farkut vähän liikaa. Sitten olin sisällä pari tuntia, siinä kun mietimme kaupungille lähtöä ajattelin, että “En usko, että tarvin vesipulloa mukaan.” Sitten menin pihalle levittämään päivän viimeistä koneellista, olin ehkä neljä minuuttia pihalla auringon paahteessa. Hyvä luoja tämä auringonpaiste on kuuma, aivot sulaa. Osa pyykistä kuivui sillä välin kun siirsin ne pesukoneesta pyykkitelineelle. Shortsit, t-paita on liikaa – vettä ja vähän äkkiä! Pullo mukaan!
Eka tutkimamme ja suunnittelemamme reitti Googlen opastuksen mukaa on tuuman sininen viiva, tässä kartassa. Toteutunut pyöräreitti on punainen. Tämä eka reissu oli seikkailu, maastopyörää tosiaan tarvitaan, peräkärryä on monessa kohtaa liian leveä. Olisin ottanut kuvia jos en olisi ollut niin tuskastunut pyöräilyyn. Silti! Tämä löytämämme reitti tulee olemaan minun reitti päiväkotiin. Se on selkeä, suurilta osin hyvin turvallinen, parista kohtaa erittäin epäilyttävä, yhdestä kohtaa mahdollisesti järkyttävä – mutta “hyvin tehtävissä” ja kerran jo tehty. Krista aikoo koittaa etsiä pohjoisen kautta toista reittiä.
Toinen kohteemme (vaalean sininen reitti) oli ranta ja sieltä valittu baari. Matka sinne pysähtyi “Vapauttakaa Palestiina” -mielenosoitukseen. Poliisit ohjasivat meidät toisaalle. “Parla tu italiano?” – “no” – Meni hiljaiseksi ja viitteli häviämään paikalta. Karttaa tutkimalla löysin toisen tien rannalle (violetti reitti) ja sinne lähdettiin polkemaan. Rannalla lyhyt, huonolaatuinen ruokailu – Veikolla kävi säkä, iltapalana sipsejä ja jätski. Sitten rannalle heikkarakennelmia tekemään ja Kristan mielestä kastamaan jalat välimereen. Krista kävi tekemässä sen, minä ja Veikko rakensimme epätoivolla tuulisuojaa. Rannalla tuuli niin runsaasti, että seitsemän aikaan illalla shortsit ja t-paita oli taas liian vähän.
Pyöräillen takaisin kesätalolle ja … huhhuh, iltapalaa. Yöhulinoita, sillä pienen miehen uniaikataulut on ihan metsässä. Menee jonkin verran aikaa, että saan tämän arkiliikkumisen määrän kevyeksi – tarvii kunnon nousta. Onneksi arkikuntoilu on hyvästä!
Veikko woke up from his room! For a moment I thought the night had gone without waking, but I was told that there had been one wake-up and Krista had been there to calm him down. The gentleman himself was very pleased with his own sleep. Now if we could just get the sleeping thing under control again.
At breakfast we were treated to an Italian gas stove. All you have to do is respect the fire and it works. No beeping, no touching, just the crackle of the piezo and the singing of the flame. Food is created without a problem! It’s great not to have to fight with the stove in everyday life.
Today was the first laundry day. The laundry is really piling up. We ran three machines. The washing machine was reasonably modern, so googling its manual was trivial and from then on it was a breeze to use. The programs and icons are clear – washing was hassle-free.
In the morning we also went to a nearby play park to see what it was like. The playground manager was very happy with the equipment – the lack of sand was noted. For sand play you have to go to the beach.
The big thing of the day was to try cycling in Cagliari. The aim was to cycle to Veikko’s nursery so that the most important route of everyday life would be clear. The weather here is incredible. It rained in the morning, so in the morning we go in jeans, with a t-shirt on at 9-10am. At 11am a t-shirt is nice, jeans a bit much. Then I was inside for a couple of hours, that’s when we were thinking about going into town I thought, “I don’t think I need a water bottle with me.” Then I went outside to apply the last of the day’s machine, I was outside in the sun for maybe four minutes. My goodness this sunshine is hot, my brain is melting. Some of the laundry dried while I moved it from the washing machine to the clothesline. Shorts, t-shirt is too much – water and a bit quick! Bring a bottle!
The first route we explored and planned, following Google’s directions, is the inch blue line, shown here on the map. The actual bike route is red. This first trip was an adventure, a mountain bike is indeed needed, the trailer is too wide in many places. I would have taken pictures if I wasn’t so pained about cycling. Still! This route we found will be my route to kindergarten. It’s clear, very safe for the most part, very dodgy in a couple of places, potentially upsetting in one – but “very doable” and once done. Krista is going to try to look north for another route.
Our second destination (the light blue route) was the beach and the bar chosen from there. The trip there stopped at a “Free Palestine” protest. We were directed elsewhere by the police. “Parla tu italiano?” – “no” – went quiet and motioned to get out of the place. Looking at the map, I found another road to the beach (purple route) and we pedalled there. A short, poor quality meal on the beach – Veikko had a fit, chips and ice cream for supper. Then to the beach to do some weak spots and, in Krista’s opinion, to dip our feet in the clay. Krista went to do it, Veikko and I desperately built a windbreak. The wind was so strong on the beach that by 7pm shorts and a t-shirt were again too little.
Cycling back to the summer house and … huhhuh, dinner. Nightmares, because little man sleep schedules are all over the woods.
Translated with DeepL.com (free version)
